Näytetään tekstit, joissa on tunniste Somalia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Somalia. Näytä kaikki tekstit

28 marraskuuta, 2022

Muualla suomalainen, Suomessa somali

Kiinnostuneena tartuin tähän kirjaa, jossa somalitaustaiset nuoret kertovat elämästään kahden kulttuurin välissä. Jo kirjan nimikin on puhutteleva.



 

"Millaista on elää kahden erilaisen kulttuurin välimaastossa? Muualla suomalainen, Suomessa somali -kirja kertoo somalialaistaustaisten nuorten kokemuksista perinteitä ja uskontoa arvostavien vanhempien ja modernia ja sekulaarisuutta arvostavan suomalaisen yhteiskunnan välissä. Kirja perustuu kirjoittajien omiin ja heidän haastattelemiensa nuorten kokemuksiin."

Kaikki tarinat olivat mielenkiintoisia. Näillä nuorilla on hyvä asenne elämään. Välillä nauratti, ku useammassa tarinassa todettiin, että kantasuomalaisten kanssa ei voi viikonloppuisin viettää aikaa, koska he juovat ja bilettävät. Nauratti siksi, että iteki näin monesti ajatellu ja ihmetellyt sitä, että miksi ihmiset juovat niin paljon, kun se ei ole edes hauskaa.

Tietyllä tavalla voin hieman ymmärtää Suomen ulkopuolelta tulleita nuoria, koska olen itsekin kasvanut kahden kulttuurin välissä, koska lapsuudenperheeni on vanhoillislestadiolainen. Silti en voi ymmärtää sitä, millaista on elää valkoisessa maassa ei-valkoisena iholtaan ja kokea jatkuvasti rasismia. 

Kirja on hyvä ja sitä voi suositella kaikille luettavaksi.

25 joulukuuta, 2020

Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä

Feminismi kiinnostaa. Siksipä tartuin tähän Abdulkarimin ja Talvitien kirjaan.



 
Kirjassa Abdulkarim ja Talvitie keskustelevat kymmenestä eri myytistä feminismiin liittyen. Se oli mielenkiintoista luettavaa. Vähän kuin salakuuntelis toisten keskusteluja. Kirjan lukemalla palas feminismin perusasioiden äärelle ja se on välillä hyvä tehdä niin.

16 elokuuta, 2019

Aavikon tyttäret

Aavikon tyttäret on ensimmäinen suomalaisen somalitaustaisen kirjoittama kirja. Ja olipa tosiaan kirja! Tarina vei mukanaan, vaikka välillä puistattikin.




Khadija, voi Khadija. Häntä kasvatetaan somaliperinteiden mukaisesti. Äiti, hooyo Fatima, pitää tiukkaa kuria. Khadija kuitenkin haluaa muutakin, kuin vain naisen elämää. Hän haluaa olla runonlaulaja ja niinpä hän salaa osallistuu kilpailuun ja menestyy. 

Kirjassa kerrotaan myös naisten ympärileikkauksesta eli naisten sukuelinten silpomisesta. Khadija haluaa sitä itse, koska haluaa olla äidille mieliksi ja puhdas. Äiti haluaa Khadijan olevan puhtaista puhtain ja Khadija ommellaankin lähes kiinni. Silpomisen kuvaus oli itselleni puistattava.

(Mahadura & Özberkanin jakso Ympärileikatut pojat vs ympärileikatut tytöt pisti myös miettimään omaa näkökantaa ympärileikkauksiin. Entä jos se ei olekaan niin kauheaa, kun muusta ei edes tiedä, kun se on normaali tapa toimia? Mitä itse ajattelisin, jos olisin kasvanut kulttuurissa, jossa naisten silpominen on normaalia? En varmasti ajattelisi niinkuin nyt ajattelen kauhuissani.)

Tarinan edetessä Khadija siepataan kamelivarkaiden toimesta ja viedään toiseen leiriin. Siellä hän päätyy Keysen vaimoksi. Tilanne ei ole helppo, koska Keysellä on jo yksi vaimo, Luul. Tarinan edetessä kerrotaan myös Luulin tarina, joka on aika surullinen. Luulin ja Khadijan suhteen kehittymistä on myös mielenkiintoinen seurata, sekä heidän kamppailuaan kolmannen vaimon ottoa vastaan. Avioliitto on aika hyvä Khadijalle kaiken kaikkiaan. Kammottavaa siinä oli se, kuinka kuvattiin yhdyntöjen olevan kivuliaita Khadijalle hänen lähes umpeen ompelemisensa takia. Kuinka Keysen piti tunkeutumalla tunkeutua Khadijan sisään ja paikkojen repeämisen takia se kipu tietysti jatkui yö toisensa ja yhdyntä toisensa jälkeen.

Kirjan henkilöistä pidin vähiten hooyo Fatimasta. Hänen vaatimuksensa Khadijan suhteen olivat mielestäni kamalia. Tuo yllämainittu puhtauden vaatimus, joka kattaa myös sen, että synnytysten jälkeen Khadija ommeltiin takaisin tiukasti kiinni. Toinen kamala vaatimus oli se, että pitää synnyttää vain poikia, koska vain pojilla oli jotain arvoa. Khadija synnyttää 8 poikaa ja 2 tyttöä ja se on pettymys hooyo Fatimalle. 10 poikaa olisi ollut parempi.

Kirja oli kaiken kaikkiaan hyvä ja mukanaan vievä. Farah on kirjoittanut toisenkin kirjan, Aurinkotyttö, ja toivon, että se kertoo Khadijan tyttären, joka haluaa opiskella, tarinan. Sen aion ehdottomasti lukea.