Janice Hadlow: The other Bennett sister & TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

 Huh, ku mää niin hittaalla tahdilla saan kirjoitettua näistä lukemistani kirjoista. Tämä vuosi ei oo oikein ollu mun vuosi monessakaan mielessä, mutta näillä mennään myös täälä mun kirjablogissa.

Janice Hadlow: The other Bennett sister

Mun ja Kirjahillan yhteislukuna tää kirja. Tää kirja kertoo tosiaan Ylpeys ja ennakkoluulon Elizabeth Bennettin siskosta Marysta, joka jää kaikin tavoin paitsioon siskossarjassa. Kirja oli oikein vetävä ja Mary mielenkiintoinen hahmo. Kirjan alun tapahtumat sijoittuvat Ylpeyden ja ennakkoluulon tapahtumiin, mutta sitten onneksi siirrytään siitä eteenpäin. Maryn elämään astuu myös romantiikkaa ja sitä oli oikein mukavaa lukea, paitsi kun alkoi klassiset väärinymmärrykset. Argh! Onneksi lopussa on kaikki hyvin. Tätä kirjaa voin lämmöllä suositella kaikille, joita kiinnostaa lukea jatko-osia Jane Austenin kirjoihin!

TJ Klune: Taivaansinisen meren tuolla puolen

suomentanut Mika Kivimäki

Aah, ku viimein sain käsiini jatkoa Talo taivaansinisellä merellä -kirjalle! 💖 Tämä oli kyllä ihan yhtä ihana, ku eka osakin oli. Ja tarinakin jatkuu siitä, mihin se ekassa osassa jäi. Arthur ja Linus pyörittävät maagisten lasten orpokotia. Vähemmä yllättävästi orpokoti kohtaa uhkia, kun Arthur kertoo julkisesti olleensa itsekin lapsena orpokodissa ja lapset taas kohtaavat ennakkoluuloa ja syrjintää muiden ihmisten tahoilta oman maagisuutensa takia. Orpokoti saa myös uuden lapsen, lumimiehen, ja se onkin sitten ihan oma lukunsa tässä tarinassa.

Tää on niin ihana tarina! Toivon, että Klune kirjoittaa tälle vielä monta jatko-osaa. Oon todella ihastunut noihin maagisiin lapsiin, kun ovat niin mainioita persoonia ja myös niin hellyttäviä lapsia. Herättävät minussa suojelun halua he!

TJ Klune: Lovesong 2 & Brothersong

 Vähä turhankin hitaalla tahdilla saan kirjoitettua postauksia tänne blogiin. Tulehduksesta toipuminen ja kaikki vähä painaa. Noh, kuhan jotain ees tänne sepustan, ettei kaikki unohdu.

Lovesong 2

LINKKI

Novelli tarinoiden välistä tämäkin. Carter äänessä. Ei muuta sanottavaa.

Brothersong

Sarjan päätösosassa Carter lähtee etsimään Gavinia. Gavinia, joka on heidän vihollisensa Robert Livingstonen poika. Gavinia, johon Carter on rakastunut. 

Tässäkin on sitä samaa jääräpäistä meininkia mitä muissa kirjoissa. Erona onneksi Gavin, joka oli vähän erilainen jääräpää! Gavinin huumorista tykkäsin ja hän oli hahmona muutenkin vähän erilainen, koska oli viettäny susihahmossa vuosikausia elämästään.

Tästä sarjasta voi sanoa, että eka ja tämä vika osa on ne parhaat. Eka vei mennessään, toka ja kolmas tuntu liian paljon ekan toistolta. Tää vika on myös toistoa, mutta tässä on myös erilaisuutta, mikä pelastaa.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja luettava sarja! Ainut vika hahmojen liika samankaltaisuus.

TJ Klune: Lovesong, Heartsong & Feralsong

 Vähän Klunen ihmissusisaagaa tähän väliin. Oon saanut edistettyä tätä sarjaa pitkän tauon jälkeen.

Lovesong

LINKKI

Novelli. Äänen saa Elizabeth, veljesten äiti. Kiva välipala.

Heartsong

Tässä kirjassa selviää Robbien tarina. Hyvää vaihtelua Bennettin veljeksiin. Vaikka, no, hyvin samankaltainen Robbiekin on kuin veljekset. Ettei sen puoleen. Robbien tarina eros kyllä veljesten tarinasta, että hyvä. Kirja eteni, ku tauko näitten lukemisessa oli tosiaan pitkä.

Feralsong

LINKKI

Novelli tämäkin. Carter ja veljensä äänessä ja myös Gavin!

En ollut edes tiennyt, että Klune on kirjoittanut tällaisia välinovellejakin tähän tarinaan. No, nyt tiedän.

Unohtanut postata näistä

 Oon ihan järkyttyny, ku mulla on jääny näitä kirjoja postaamatta. Mitä mitä mitä!?!? Vissiin on pää niin täynnä opiskeluista ja kaikesta, ettei pysy enää perässä. Nämä kaks kirjaa oon kuitenni lukenu alkuvuodesta jo.

TJ Klune: Wolfsong

Tän tokan osan oon muistanut kuitenkin postata, hehee. Tästä kirjasta tarina alkaa. Ox on lapsena isältään oppinu, ettei hän ole mitään ja ettei kukaan ymmärrä häntä. Sitten isä katoaa. Kun Ox on 16, naapuriin muuttaa Bennettin perhe. Bennettien kuopus Joe alkaa yhtäkkiä puhumaan Oxin seurassa ja vain Ox saa hänen painajaiset rauhoittumaan. Tästä alkaa Oxin tarina ihmissusien parissa ja rakkaustarina Joen kanssa sitten kun Joe on täysi-ikäinen. Pidin tästä tarinasta ihan hirmuisen paljon.

Helvi Juvonen: Sanantuoja

Viluinen puisto. Lehden kahinaa.

Tyhjän ympärillä aita on.

Tiet ovat täynnä poissaolevaa.

Muistikirjaan piirtää sade runon.

Juvosen runokirja oli aika hyvä. 

Harmonia

Uupumuksen harmonia

harmaa yhtäkaikkinen,

yllä sen,

ettei taivas pirstoutuisi,

ettei pirstat lokaan uisi,

pylväät sitä kantaen

yllä sadepilvien.

Tuuli niin kuin lähimmäinen

tartttuu lehteen punervaan,

vie myötään kauneutta maan.

Sade alkaa. Kulkijoita

silmät täynnä pisaroita

pilven alla vaeltaa,

ettei vaate koskettaisi,

ettei pylväät tahraa saisi.

Harmonia sateinen,

harmaa, yhtäkaikkinen.

TJ Klune: Ravensong & Elina Pitkäkangas: Sang

 Ahmittavia fantasiakirjoja on ollut liikkeellä nyt mukavasti. Ihanaa, kun kirja vie niin mennessään, että vaan ahmii sitä eteenpäin!

TJ Klune: Ravensong

Ai että. Oon rakastunut tähän kirjasarjaan ja en oikeasti kunnolla edes tiedä, että miksi!? Joku tässä houkuttaa ja koukuttaa mua. Paprun kanssa luin tätä sarjan toista osaa ja Papru ei tykänny. Minä taas olin ihan myyty. Myönnän auliisti ne negat tässä: nää miehet on kaikki niin samankaltaisia, kiroavat, mutisevat räävittömiä, tunnetaidot pakkasen puolella hyvin usein, jääräpäisiä jne jne. Nuo jutut ärsyttää mua välillä aika paljonkin ja huokailen niille. Sitten taas tää ihmissusipuoli tässä. Ai että. Ja romantiikka. Oe voe. Ja juoni, joka menee omia reittejään. Nam nam. Mua tympäsee myös se, että tässä on niin vähän naisia. Tässä kirjan kokoonpanossa on 10 miestä ja 2 naista. Ja nää on se päähenkilöpiiri. Ihan perseestä. Ja silti mää luen tätä sarjaa ahneesti. Kaipa tää on niin ihanaa aivojen narikointia. 

My guilty pleasure. 😂

Elina Pitkäkangas: Sang

Spefilukupiirin kanssa luettiin tämä ja tää oli kyllä niin koukuttava. Päähenkilö on Dawei, 16-vuotias nuorukainen, joka asuu veljensä kanssa orpokodissa. Kansalaisvelan maksu painaa niskassa ja se johtaakin sitten kirjan tapahtumaketjuun, kun rahaa pitää saada, ettei joudu Narakaan. Kirjassa on väkivaltaisia tapahtumia ja piti parissa kohtaa sulkea silmät hetkeksi. Daweihin kiinnyin äkkiä ja seurasin hänen matkaansa ahmien ja hänen puolestaan hetkittäin pelätenkin. En osaa kertoa mitään kummempaa tästä kirjasta, ku tuntuu, että spoilaan sitten kaiken. Tää kirja on 5/5 ja en malta odottaa, että jatko-osa Naraka ilmestyy ihan just.

#pridelukuhaaste: TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

"Eihän tästä voinu ku tykätä! Ihastuin eritoten kirjan lapsiin. Ihan mahtavia hahmoja! ❤️ Lisäksi nauroin ääneen monta kertaa lukemisen aikana." 

Näin kommentoin GoodReadsiin tätä kirjaa. Oli kyllä todella valloittava ja ihastuttava kirja!

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin tää. Hyvä, että luettiin. En tiiä oisinko muuten saanu tartuttua tähän. Mää ku oon aina niin epäluuloinen suosittujen kirjojen suhteen. 😅

Takakannesta:

"Lumoava fantasia oman paikkansa löytämisestä sekä ennakkoluuloista ja niiden murenemisesta

Linus Baker on säntillinen sosiaalityöntekijä, joka elää yksinäistä elämää kissansa ja rakkaiden vinyylilevyjensä kanssa. Kun Linus saa salaiseksi luokitellun työnannon ja matkaa Marsyasin saaren salaperäiseen orpokotiin, hän joutuu kuitenkin kyseenalaistamaan kaiken oppimansa. Orpokodissa asustaa kuusi maagista lasta: maahinen, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus, ihmissylikoira ja Antikristus. Linuksen tehtävä on selkeä: hänen on arvioitava, voivatko lapsoset saada aikaan maailmanlopun."

Eipä Linus tienny, mihin joutuu. Ja hyvä niin! Maagisten lasten orpokoti oli todella ihastuttava paikka. Ja eritoten ne lapset! Mää niin rakastuin näihin lapsiin! 💓 Niin ihania ja mainioita tapauksia! (Pitäskö vielä pari huutomerkkiä lisää...) No, Linus myös alkaa tykätä lapsista (maahinen Talia, metsänhenki Phee, traakki Theodore, tunnistamaton vihreä otus Chauncey, ihmissylikoira Sal, ja antikristus Lucy) ja orpokodin johtajasta ja päätyy kamppailemaan sen kanssa, että pitäisi olla objektiivinen sosiaalityöntekijä ja mites ne heräilevät tunteet Arthuria (orpokodin johtajaa) kohtaan. Sitä oli hauskaa seurata. Kirjan huumori oli myös hyvää ja nauroin tosiaan useaankin otteeseen ääneen tätä lukiessani. Ai nin, ja saaren oma suojelushenki Zoe oli kans mainio tapaus, sekä saaren lähellä olevan kylän pormestari. 

Tää oli ihastuttava aikuisten satu. Sielu ja mieli lepää tällaista lukiessa. Jo alusta asti tietää, että kaikki menee lopulta hyvin. Pitää vaan lukea, että tietää, että millä tavalla kaikki ratkeaa. Todellinen hyvän mielen kirja! 💗 Ja voi että mää toivon, että tälle saatais jatkoa! Haluaisin niin tietää, että miten näiden lasten elämä menee.

Ps: Hyvää juhannusta kaikille!