Kirsti Heporauta: Koulukodin tyttö & Sigrid Boo: Tällaisinakin aikoina

 Kaksi vähän vanhempaa kirjaa! Oon tykästynyt tähän vähän vanhempaan kirjallisuuteen nyt ihan kunnolla ja löytänyt paljon mielenkiintoista luettavaa.

Kirsti Heporauta: Koulukodin tyttö

Tää oli koskettava tarina Lainesta.

"Koulukodin tyttö on romaani nuorison ongelmista.

Päähenkilönä on nuori tyttö — varjopuolen kasvatti Laine, joka jo varhain on oppinut tajuamaan elämän armottomuuden ja kylmyyden. Kiihkeän, lämpöä janoavan sydämensä ajamana Laine harhautuu toveriseuraan, jonka harrastuksiin osallistuessaan hän ajautuu vaarallisiin seikkailuihin ja päätyy lopuksi 'koulukotiin'. Mutta Laineen sydämestä ei vuosien aikana kerääntynyt jää ja uhma ole niin helpolla sulatettavissa; vasta kun sairaalan hiljaisuudessa ystävyys saapuu pehmentämään katkeroitunutta mieltä, löytyy Laineellekin maailma, jota hän voi rakastaa."

Kirjassa seurattiin Lainen elämää, joka ei todellakaan ollut mitään herkkua. Kun hän jää kiinni rötöksistään ja laitetaan koulukotiin, aluksi mitään ei muutu, mutta sitten tapahtuu jotain. Tarina oli mielenkiintoinen! Ja tykkäsin lopusta paljon! 

Mielenkiintoista lukea tällaisia tarinoita, koska oon ite ollu lapsena sijoitettuna perhekotiin.

Sigrid Boo: Tällaisinakin aikoina

suomentajan tietoa ei löytynyt.

Tämä oli lyhyt kertomus Lisasta ja hänen isohkosta sisaruskatraastaan ja heidän elämästään lama-ajan Norjassa. Kerronta oli humoristista ja Lisan "sekoilut" kyllä välillä nauratti. Luin tän lopulta e-kirjana Projekti Lönnrotin sivuilta, kun mun astma ei kestä enää juuri ollenkaan vanhojen kirjojen hajua. Tää kirja oli tällainen virkistävä välipala!

Muutama sarjakuva

 Sarjakuvia tulee säännöllisesti luettua, ku aina jossain törmää johonkin mielenkiintoiseen! Ensimmäisen näistä luin loppuvuodesta ja kaksi seuravaa nyt alkuvuodesta.

Jennie Wood, Dozerdraws & Micah Myers: Paper planes

Olipas tämä vähän ristiriitainen sarjakuva. Kannen päähenkilöt ovat tehneet jotain rikollista, jonka takia he menevät ns. uudelleenkoulutus leirille. Leirillä vaelletaan, tehdään tehtäviä, pohditaan omia tekemisiä yms. Ristiriita tuli siitä, että päähenkilöt oli ristiriitaisia ja toimi ristiriitaisesti. Liikaakin mun makuun! Muuten tarina oli oikeinkin hyvä ja pisti miettimään oikean ja väärän tekemistä.

Cassandra Calin: I left the house today!

Tämä taas oli aika hauska sarjakuva. Nauratti paljon sarjakuvan päähenkilön introverttiys, josta tunnistin itseni niin monin paikoin. Mikä siinä on, että introverttijutut jaksaa naurattaa? Tykkäsin tästä albumista paljonkin ja todellakin haluan lukea lisää Calinin teoksia!

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 10

Hohhoo, oon lukenut tätä sarjaa jo näin pitkälle. Enpä kyllä tiiä, että jatkanko tästä enää eteenpäin. Ei ollut niin hyvä enää tämä osa. Ehkä oli liian kauan edellisen osan lukemisesta jo? No, ainakin toistaiseksi tämä tarina jää tähän. 

Catana Chetwynd: You are home & Little moments of love

Minäkin eksyin e-kirjojen maailmaan nyt ihan kunnolla! Syyttävä sormi osoittaa opiskelujen suuntaan. No, joka tapauksessa! Selaisin e-kirjaston sivuja ja törmäsin kahteen pitkään lukulistallani olleeseen sarjakuvaan.

 

Nämä molemmat kertoo Catanan ja Johnin parisuhteesta. John on siis alunperin kannustanut Catanaa tekemään sarjakuvaa heistä ja lopputulos tässä. Ihan sarjakuvasarja jopa! Nää molemmat oli ihan mahtavia! Nauroin välillä ääneen ja oli pakko käydä puolisolle näyttämässä strippejä ku niin tunnistin itseni tai meidät näistä. Näissä on lempeää huumoria ja tuli niin hyvä mieli lukiessa.

Toivottavasti saan käsiini muutkin osat tästä sarjasta! 😍

Jane Seabrook: Pörrölogiaa x3

 Kolme pientä ja hauskaa aforismikirjaa! Sitä nää Pörrölogiaa- sarjan kirjat on. Annan kansien ja muutaman kuvan puhua puolestaan.

Pörrölogiaa - opas elämän pikkuhaasteisiin

Tää kirja sai nauramaan. Alla oleva kuva varsinkin nauratti.

Otin aika monta kuvaa tästä ekasta osasta, mutta ei järkeä laittaa kaikkia ottamiani tähän postaukseen, koska tästä tulis kilometrien pituinen.

Pörrölogiaa - villiä viisautta

Tää oli kans hauska ja löyty osuvia kuviakin, eli otin aukeamista monta kuvaa muistiin.

Eritoten tää ylempi kuva nauratti! 

Pörrölogiaa - nauru elämälle

Tää oli "huonoin" näistä kolmesta. Ei naurattanu niin paljon ku aiemmat kaksi osaa, mutta löyty tästäkin hyviä juttuja! Kuten alla oleva kuva kertoo.

Semmosia oli nämät. Seabrook kirjottanu melkein kaikki tekstit ja maalannu kaikki kuvat. Maisa Savolainen suomentanu kaikki nämä kolme.

Pari ruotsalaista sarjakuvaa

Nää sarjakuvat ei oikein napannu mua. Jäivät mulle melko vaisuiksi.

Lisa Ewald: Måste carpa

Tää ei vaan lähteny. Tajusin idean jotenkin, mutta silti ei. En pitänyt kuvituksestakaan, sekään ei vaan ollut mun makuuni.

Yksi helmi kirjan sivuilta löyty ja siitä otinkin alla olevan kuvan.

 

Nanna Johansson: Vitsaa säästämättä

Tää ei lähteny yhtään sen paremmin. Ei osunu mun tykkäämishermoon tämäkään. Paikoin oli melkein hauskaa, mutta ei. Kuvituksesta tykkäsin vähän enemmänkin kuin Måste carpan kohdalla.

Tää kuva oli ainut, joka upposi minuun. Nauratti, koska tunnistan ton dramaattisuuden itsestäni, varsinkin nuorempana.

Nyt ei ruotsalaiset sarjakuvataiteilijat saaneet mua innostumaan. Ei sitä aina.

Meemikirjoja

Luin viime vuoden puolella muutaman tällaisen meemikirjan. 

Virpi Salmi: 

Ottaisin mieluummin ponin ja muita totuuksia Suomen taiteen helmistä

&

Olisin mieluummin raptähti ja muita naisajatuksia taiteen maailmasta

Poni ei ihan uponnu muhun. Muutaman kerran hymyilytti. Raptahti taas oli parempi Naurahdin ääneen muutaman kerran. 

Joko oon huumorintajuton tai sitte nää kirjat ei vaan ollu mua varten.

Ines Lukkanen: Taidevandalismi

Tämäkään kirja ei paljoa naurattanut. Kulmakarvat pääsi kyllä kohoilemaan ja välillä vähän huvitti, mutta siinäpä se. Mää en taida ihan ymmärtää näitä. Vieläki mietin, että oonko huumorintajuton. Okei, nää ei vaan ollu mun huumoria.

Onko kukaan muu lukenu näitä? Miten teihin uppos? Mulle nää kolme kirjaa kyllä riittää tältä saralta.

Malin Klingenberg: Pierun elämää

Ostin kummitytölleni joululahjaksi pierulorukirjan, koska hän niin rakastaa pieruhuumoria.

Ja siis tottakai luin tämän itse ensin, ennen ku annoin lahjan. Ja tää oli jopa hauska! Muhun ei kauheasti uppoa huumorikirjat ja vitsit, ku ne ei vaan yleensä oo mun huumoriin sopivia. Siksi mulla ei ollu odotuksia tänkään suhteen. Tämä sitten yllätti mut ilosesti, ku huomasin nauravani ääneen joillekin loruille. Kirjassa on myös Hannele Huovin kuvitus ja se on hieno. Että jos kaipaat kivaa pieruhuumorikirjaa ni tässäpä sellainen. 

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky & Kati Närhi: Ei mikään

Tässäpä kaksi suomalaista sarjakuvaa, joista toinen oli vaikuttava ja toista en oikein ymmärtänyt.

 

Tuuli ja myrsky oli se vaikuttava sarjakuva. Se kertoo naisista, jotka ovat saaneet tarpeekseen miehien heihiin kohdistamasta väkivallasta. He ottavat ohjat omiin käsiinsä. Tämä on tarina siitä kun paskan lapiointi riittää. Pidin tästä ihan valtavasti. Väkisinkin hiveli mieltä, ku miehet saivat ansionsa mukaan.

Ei mikään taas oli se, jota en oikein ymmärtänyt. 

Kylän valtaa alakulo ja ihmisten käyttäytyvät sen myötä oudosti. Ajan kuluessa se alakulo poistuu kylästä. Tää oli aika sekava. Kaiken sekavuuden keskeltä olin nappaavinani tän kirjan ydinsanomaksi sen, että masennus/apatia/huono kausi ei ole ikuista, vaikka siltä saattaisikin tuntua. 

Ootko lukenu kumpaakaan näistä? Jos, niin mitä pidit?

Petteri Poukka: Seppo - Hyvän mielen konsultti

Seuraatteko somessa Seppoa? Mää seuraan Twitterissä. Seppo on tollanen supersöpö nelijalkainen. Siksi kiinnosti tää kirjaki, ku hoksasin, että Seposta on tehty kirja.

 

Tää on vähä kuin Sepon elämäkerta. Hänen tarinansa kerrotaan pentuajoista tähän päivään. Kirjassa on paljon kuvia, kerrotaan Sepon edesottamuksista, Sepon suuresta juustorakkaudesta jne. Mukavaa luettavaa! Jos haluat hyvää mieltä niin ehdottomasti tartu tähän kirjaan! Tää kirja saa hymyn huulille.

Reetta Niemensivu: Aavepianisti ja muita kertomuksia & Nina Hemmingsson: På a svarar jag hej då

Taas pari ihan erilaista ja erityylistä sarjakuvaa! Niemensivu ja Hemmingsson on mun mieleen molemmat.

Niemensivun sarjakuva-albumissa oli neljä lyhyttä kummitustarinaa. Ne oli semmosia kivoja ja jäivät vähän kaivelemaankin niiden loput. Ai että! 

Tykkään todella paljon Niemensivun tyylistä. Hänestä on pikkuhiljaa kehkeytyny yks mun lempparein sarjakuva-artisti.

Hemmingssonin sarjakuva-albumi on täynnä omanlaistaan huumoria. Kaikkea en ymmärtänyt, mutta jotkin saivat naurahtamaan. Mää niin toivosin, että näitä suomennettaisiin lisää! Hemmingsson on kuitenkin useamman sarjakuva-albumin tehny. Näissä on jotain, joka kolahtaa muhun. Siltikin, vaikken kaikkea ymmärrä.

Kamala luonto: Sunnuntaikävelyllä & Anna haukku!

Kummasti sitä tulee aina tartuttua näihin Kamala luonto- albumeihin!

Kamala luonto on aina hupaisaa luettavaa.

Ilveksen ja kärpän jutut huvittaa melkein aina. On ne vaan aikamoisia velikultia!

Tykkään myös muista hahmoista: siasta, hirvestä, pöllöstä,

jäniksistä, karhusta. Ja eniten ketusta! 

Kettu on vaan niin ihana! <3

Näihin tartun, ku haluan vähän mielialaa paremmaksi ja kaipaan kevyttä hupailua. Monesti silti kyllä käy niin, että näistä löytyy se syvällinenkin sanoma, jota jää sitten miettimään.

Jeffrey Brownin Darth Vader- sarjakuvia

Törmäsin tällaisiin humoristisiin Darth Vader- sarjakuviin ja pitihän se sitten kirjastosta varata nämä, että pääsee lukemaan. Millainen isä Dart Vader olisi ollut, jos hän olisi kasvattanu Leian ja Luken?

Tässä asioita katsotaan Leian silmin. Stereotypioita tytöistä. Jotkut jutut kyllä huvitti.

Tässä Luken silmin mennään. Tässä taas stereotypioita pojista. Jotkut jutut osuvia ja nauratti.

Tässä viimeisessä yritetään saada kaksoset Leia ja Luke nukkumaan. Oli runomuodossa. Tää oli vähä tylsä.

Kaiken kaikkiaan nää kolme sarjakuvaa oli ihan viihdyttäviä ja hyvin nopealukuisia. Kuvituksesta pidin paljon. Jotenkin ajatus Darth Vaderista on nauruhermoja kutkuttava. Näissä sarjakuvissa hän oli kyllä niin erilainen ku elokuvissa ja se kait se juttu näissä onkin.

Kris Keränen: Ahistunu pupu 1&2 sekä #Ahistaa

Ahistunu pupu- sarjakuvat on semmosia, joista yhtä aikaa tykkään ja en tykkää.

Tää #ahistaa on itse asiassa sarjan esiosa.

Nää pupun jutut on semmosia, että niihin voi todella samaistua. 

Pupun epävarmuus myös tulee lähelle.

Ja sitte välillä ärsyttää, ku nää on niin osuvia!

Ratkasu kaikkeenhan on: more coffee. Turhankin tuttua. Järjellä ja ololla niin väliä.

Mua välillä ahisti lukia näitä, ku liian samaistuttavaa ja liian osuvaa. Hyi yäk. Sitte taas välillä ei voinu ku ääneen höröttää, ku luki näitä ja niin samaistu. Toisaalta taas sitten tää sama asia toistuu stripistä ja albumista toiseen, ni se kävi vähän tylsäksi. Ei ainakaan kannata lukea näitä peräkkäin kuten minä tein. Sopivillä väleillä ois varmaan saanu vielä enemmän irti näistä. Nyt tuli vähän yliannostus.

Ootko lukenu näitä? Mitä oot tykänny?

Kamala luonto ja eläimen tarkoitus

Jei, taas yks Kamala luonto luettu!

Ilves ja Kärppä ja kumppanit ei petä! Huvitti monet kerrat tätä lukiessa.

Pitäiskö iteki rueta pitämään syntymäpäivien sijaan kasvamispäiviä?

Mun olo on joskus niinku tolla sisiliskolla.

Nää Kamala luonnot on täydellisiä kevennyksiä kirjojen väliin ja auttavat lukujumeissa ja saavat ahdistuksenkin hetkeksi lievittymään. Löytyy syvällisempää ja vähemmän syvällisempää sanomaa. Ja sitä huumoria ennen kaikkea!

Elämänhallinta on illuusio

Voihan elämä. Miten se voikin olla välillä niin hankalaa hallita?

Kyllä ei taas tienny, että itkiskö vai nauraisko tätä lukiessa. Jotenkin niin osuvasti Andersen kuvaa aikuisuuden ja elämän yleensä tilanteita ja tuntemuksia. Löysin itseni sarjakuvan sivuilta moneen ottteeseen. 

Pidän Andersenin tyylistä ja jutuista. Suosittelen tutustumaan.

Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Huhhei. Enpä arvannut mihin tartuin, kun aloin tätä sarjakuvaa lukemaan.

Sarjakuvan päähenkilö on tuollainen vähän creepyn oloinen tyyppi silmiensä takia. Sarjakuvassa käydään lyhyiden yhden kuvan strippien ja vähän pidempien juttujen kautta läpi naisena oloa, mielenterveyttä jne. Kantaa otetaan välillä minuun osuvan huumorin keinoin. Joo ja välillä löysin itseni albumin sivuilta. Tuo alapuolella oleva kuva sai pyrskähtämään nauruun. Just minä.

Kantaa otettiin välillä misogyniaan ja feminismiin ja alapuolella oleva kuva sai taas pyrskähtämään vähän. En varmaan oo ainut, joka on törmännyt tuollaiseen asenteeseen?

Mulla heräs tän myötä kiinnostus Hemmingssonin sarjakuvia kohtaan. Kirjastosta löyty joku ruotsiksi kaks sarjakuvaa häneltä ja varasin toisen näin alkuun. Katotaanpa mites se ruotsiksi sujuu sitten.

Ja hei, hyvää uutta vuotta 2020!

Matti in the wallet

Vähän lisää Mattia! Ja tätä meijän äidinkieltä, joka on niin ihanaa.

Kuinka usein tulee mietittyä, että mitä suomen kielen sanonnat onkaan, jos ne kääntää kirjaimellisesti vaikka nyt englannin kielelle, niinku tässä sarjakuvakirjassa?

Kauhistuksen kananhäkille nauroin. Aika räkäsesti. Hirnuin suorastaan. 

Ei tää hukassa oleminenkaan oo sitä kaikista houkuttelevinta. Sanosin.

Mistä nää sanonnat oikein on syntyny? Miksi olla hukassa? Miksi kauhistuksen kananhäkki?

Tuo kirja sai kyllä miettimään näitä suomen kielen sanontoja vähän uudella lailla. Suosittelen lukemaan. Saa ainaki vähän hupia.

Kaunotar ja hirviöt

Tästä vähän erilainen rakkaustarinasarjakuva. Ihan vähän vaan ärsyttävä, kuten kohta saatte lukea.

"Kaunis, kiltti ja romanttinen Angelica Mähönen ymmärtää täydellisesti miehen psyykeä: onhan hän valmistunut voimaantumisterapeutiksi Peräpihniön kansanopiston tunneälylinjalta. Angelica myös tietää, että hyvä nainen voi rakkaudellaan muuttaa haasteellisemmankin hirviön uljaaksi prinssiksi. Silti ihana Angelica on yksin, ilman parisuhdetta.

Löytääkö Angelica onnen Christianin, ahkeran kirvesmiehen kanssa? Vai onko kulinaristi Atte sittenkin se oikea? Tekninen tukihenkilö Ripa eu ole ainakaan sitoutumiskammoinen, mutta voiko Angelica sittenkään vastustaa monikulttuurisen Vladin kypsää chramia? Ja sitten on vielä eläimellistä vetovoimaa uhkuva Stobe, vakaa hoitoalan ammattilainen. Onneksi sankarittaremme voi aina kysyä neuvoa empaattisilta ystäviltään.

Kaunotar ja hirviöt on aikuisten satu rakkauden ja kumppanuuden etsimisestä. Vaikka henkilöt tässä epäromanttisessa komediassa ovat suorastaan mielikuvituksellisia, tarinassa tuntuu silti vahvana tosielämän karvas sivumaku."

From GoodReads

Ja voi kiesus ku mua ärsytti tuo Angelica. Krääh! Ääh! Turhautumien turhauma! Eikö se opi?!?! No ei se opi. Plääh ja ääh. Kiehumista turhautuneena.

Kuvitus oli erilainen tyyliltään, mihin on tottunu. Tuosta kansikuvasta sen näkee. Tykkäsin siitä. Ja voi että mua ärsytti tuo uskomus, että toisen ihmisen voi muuttaa ja että rakkaus on voima, joka muuttaa kenet vaan. Voi Gerberos sentään! Ja näitä ihmisiähän on, jotka näin luulee. Joskus saa lukea juttuja sarjamurhaajista ja raiskaajista ja muista pahansorttisista väkivallantekijöistä, jotka saa postisäkkitolkulla kirjeitä heihin ihastuneilta ja rakastuneilta naisilta. Rakkaus ei muuta kyllä ihan mitään. Se on vaan tunne. Se syntyy ja se kuolee. Jotta rakkaudesta ois johonkin, se tarvii tuekseen tahtoa ja halua ja tekoja. Ei se yksinään riitä vielä mihinkään.

Mutta hei! Lukekaa tää! Ois hauskaa kuulla muitten ajatuksia tästä sarjakuvasta.

Finnish nightmares 1&2

Voihan Finnish nightmares. Sen kunniaksi kuva kirjoista on painajaismaisen huono. Tää oli ainut, josta näki, että siinä on kaks kirjaa ja jopa kirjojen nimet. 

Mää oon sellanen ihminen, että bussipysäkillä muitten ihmisten pitää olla vähintään 2m päässä minusta, että mulla on mukava olla. Jonottaessa pitää olla väliä niin, etten vahingossakaan koske muihin jonossa. Ja älkää hyvät ihmiset tulko mulle puhumaan! Mulla on aina kodin ulkopuolella liikkuessa kuulokkeet tiukasti päässä, vaikka en kuuntelis mitään. Ettei vaan kukaan puhuis mulle. Näistä ja muista suomalaisten painajaisista on nämä kirjat tehty. Saatoin löytää sieltä itseni monta kertaa. En yhtään ihmettele, että kirjat on suosittuja. 

Lukekaa ja naurakaa!