Sarjakuvakasa 4

 Tässä postauksessa onkin tänään kaikki sarjakuvat sellaisia, joista tykkäsin paljon!

 

Mai K. Nguyen: Anzu and the realm of darkness

 

Tää on nuorten sarjakuva. Kannessa oleva Anzu on vasta menettänyt isoäitinsä ja muuttanut uuteen paikkaan ja siksi tuntee vaan apeutta Obonin juhla-aikaan. Sitten hän jahtaa kadulla koiraa ja löytääkin itsensä toisesta maailmasta. Siitä lähteekin seikkailu ja maailman pelastaminen käyntiin!

 

Tää oli tosi kiva sarjakuva. Anzu oli kiva hahmo ja muutenkin tarinan mytologia oli kiinnostavaa. Oispa jatkoa tälle sarjakuvalle!

Miila Westin: Sammuva valo 

 

Rakastan tätä Westinin sarjakuvasarjaa. Tässä osassa Eevi on mummulassa ja tulee tulva, joka saartaa kaiken. Sitten hän saa viestin siitä, että Louhi aikoo sammuttaa auringon. Ei auta ku rueta suunnittelemaan ja toteuttamaan maailman pelastusta! Olipa tarina siis! Tykkään. Ootan innolla jatkoa tälle! Pidän myös Westinin kuvituksesta älyttömän paljon.

 

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki 

 

Sitten mennäänkin Tampereelle! Kauas taikamaailmoista. Tää on Takalon omaelämäkerrallinen sarjakuva, jossa hän kertoo niin oman parisuhteensa tarinan kuin Annikki -nimisen korttelin tarinan. Takalo onnistu tässä kyllä upeasti limittään ja lomittaan nää kaksi tarinaa. Tykkäsin tosi paljon!

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

suomentanut Antti Kokkonen

 

Uusin mangarakkautteni! Vähä epäillen tartuin tähän. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta tartuin! Ja rakastuin. 

 

Tässä tarinan keskiössä on pieni suklaapuoti metsän keskellä. Sen omistaja on kannessa oleva Shokora Aikawa. Ihmiset saapuvat puotiin saadakseen jotain haluamaansa ja hintana heidän pitää antaa itsestään jokin ominaisuus, joka on heille tärkeä. Ei siis rahaa. Kuinkas sitten käykään, kun sillä hinnalla syö suklaata? Ai että! Tää kyllä hiveli mun kirveleviä haavojani. Varasin vauhdilla seuraavan osan luettavakseni.

Linda Bondestam: Hopi hopi & Maami Snellman: Kuun lapsi & Joanna Ho & Khoa Le: Say my name

 Pari ihanaa lastenkirjaa taas!

 

Linda Bondestam: Hopi hopi: reippaan robotin tarina

suomentanut Päivi Koivisto 

 

Tää oli aika ihana kirja! Yhtäaikaa niin tätä päivää ja vähän dystooppinen. Pieni robotti painaa duunia yötä päivää ja kuinkas sitten käykään. En halua tän enempää kertoa, koska loppu oli liikkis, mutta myös dystooppinen. Pidin tästä ihan hurjan paljon!

Maami Snellman: Kuun lapsi

Jos edellinen oli ihana niin niin oli tämäkin! Ja myös jännittävä!  

 

"Kesäloma muuttuu todella jännittäväksi, kun kaksoset Otava ja Tylli lähtevät kahdestaan pohjoiseen Tuuliaisenpään kylään. Kaksosten isä lähtee, työmatkalle ja isän ystävä Niila on luvannut huolehtia Otavasta ja Tyllistä. Junamatkalla he kohtaavat saamenpukuun, gáktiin, pukeutuneen tummasilmäisen tytön. Tyttö ei puhu sanaakaan, ja hänen katseessaan on jotakin outoa. Hän myös katoaa merkillisesti junasta.

Tuuliaisenpään kylässä Otava ja Tylli törmäävät tyttöön jälleen. Tyttö näyttää seuraavan heitä, mutta katoavaa aina, kun Otava ja Tylli puhuttelevat häntä. Niinpä he ryhtyvät selvittämään, kuka tyttö oikein on. Miksi hän ei puhu? Ja mitä varten hän kulkee aivan yksin kesähelteellä paksussa saamenpuvussa? Pian he tutkivat vanhaa hylättyä sukutilaa, jossa tuntuu tapahtuvan jotakin kummallista. Ennen pitkää Otava ja Tylli ovatkin sotkeutuneet erikoiseen tapahtumaan ja joutuvat vaaraan. Kuka on staalo? Entä Kuun tytär Áhčešeatne? Liittyykö tummasilmäinen tyttö sukutilan tapahtumiin? Joka tapauksessa, jotakin hyvin erikoista ja aavemaista on tekeillä pienessä saamelaisessa kylässä."

 

Mää ahmin tän kirjan melkein yheltä istumalta. Tää vaan vei niin mennessään. Ihan mahtava tarina!

 

 

Joanna Ho & Khoa Le: Say my name

Tää oli kans ihana kirja! Tässä ideana on se, että miten nimet lausutaan oikein ja kuinka nimi on osa jokasen identiteettiä ja myös kulttuuritaustaa. Ite esimerkiksi inhoan, jos mun nimi sanotaan "loora", koska se ei oo mun nimi vaan "laura". Lisäksi loorasta saan aina vahvan mielleyhtymän pottulooraan jne. Että ei kiva.

 

"Names reveal generational ties and histories, weaving an intricate tale of the past. Names—and correctly saying them—are important. Each one carries the hopes, dreams, and traditions of those who came before us.

Six children connect with the reader and proudly celebrate their names and backgrounds: 

Hé Xiao-Guang, 

Ofa Kivaha Tupoumalohi, 

Bijan Hosseini, 

Nizhoni Yazzie, 

Xóchitl Luna, 

and Akosua Acheampong. 

These captivating kids of Chinese, Tongan, Persian, Navajo, Mexican, and Ghanaian descent also honor their ancestors and cultural histories. " 

 

 Pidin tarinasta ja kirjan kuvitus oli myös tosi kaunista.

Kaksi ihan erilaista kirjaa luonnonsuojelusta

 Molempiin kirjoihin tartuin, kun nimi ja kirjan aihe kuulosti niin jännältä ja kiinnostavalta.

Tracey Williams: Adrift: The Curious Tale of the Lego Lost at Sea

with Curtis Ebbesmeyer & Mario Cacciottolo

Legot kiinnostaa sen verran, että oon kattonu LegoMastersin Suomen ja Australian versiota. Siksi tän kirjan osuessa tielle, tartuin siihen.

Vuonna 1997 rahtilaiva kippas myrskyssä ja kyydissä oli legoja, paljon legoja. Siitä on sitten seurannut se, että rantoja aarteiden toivossa haravoivat tyypit rupesivat löytämään legoja rannoilta ja merivirtojen mukana niitä on päätynyt joka puolelle maailmaa.Williams kiinnostui tästä kaikesta ja alkoi ottaa selvää tapahtumista ja minne kaikkialle legot ovat päätyneet. Kirjassa on paljon kuvia ja juttuja löydetyistä legoista ja myös muusta mereen päätyvästä muovijätteestä. Oli kyllä silmiäavaava opus tämä!

Trang Nguyễn & Jeet Zdung: Rädda Sorya: Chang och solbjörnen

kääntänyt Hien Ekeroth

Tää sarjakuva on tarina Changista, joka haluaa tulla isona luonnonsuojelijaksi. Vaikka ympäristö vastustaa hänen ajatustaan, ettei tytöstä voi tulla luonnonsuojelijaa, Chang pitää päänsä ja niin vain hänestä tuleekin kansallispuiston vartija. Hän myös kohtaa Soryan, joka on aurinkokarhu ja auttaa pelastamaan tämän pienen karhun hengen ja viimein vapauttamaan luontoon. Tää oli kyllä koskettava sarjakuva!

E-sarjakuvia

 Opiskelujen myötä oon ruennu tosiaan lukemaan myös e-kirjoja ja näitä e-sarjiksiakin! Avautunu nyt ihan uus maailma mulle kirjojen suhteen!

Heather E. Schwartz & Chris King: The day the towers fell

Tää on opettavainen tarina New Yorkin terrori-iskujen tapahtumista, joissa ollaan nykyhetkessä ja menneessä. Tää on siis tehty ihan opetuskäyttöön. Oli suht lyhyt, mutta tykkäsin!

Aminder Dhaliwal: Woman world

Tää oli dystopia maailmasta, jossa miehiä ei enää vaan synny. Kaikki syntyvät lapset on tyttöjä ja ennen pitkää kaikki miehet ovat hävinneet maailmasta, jolloin pitää rueta keksimään uusia keinoja saada lapsia. Tää kertoo siitä maailmasta, millaista siellä on. Oli kyllä mielenkiintoinen!

Thi Bui: The best we could do

Tämä sarjakuva oli koskettavakin perhetarina. Vietnamin sodan pakeneminen, uuteen maahan asettuminen ja elämä siellä. Pidin paljon. Kertoo traumoista ja niiden vaikutuksesta ja uudesta elämästä erilaisessa maassa. Yrityksestä ymmärtää vanhempiaan.

Nää oli kaikki mielenkiintoisia sarjakuvia. En ollut edes tiennyt/älynnyt tsekata e-kirjaston sarjakuvia. Niitä on paljon! Enimmäkseen kyllä englanniksi.

Kaksi lgbt+ -sarjakuvaa

 Tässä kaksi hyvin erilaista lgbt+ -sarjakuvaa! Molemmista pidin paljon.

Sara Valta: Monisuhdetta - päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta

Tämä oli osin tietokirjamainen sarjakuva, koska tässä oli myös paljon tietoa polyamoriasta. Osin tämä taas oli päiväkirjamainen ja kertoi Valtan elämästä ja ajatuksista. Tykkäsin piirrosjäljestä myös paljon. Olis mahtavaa saada lisää Valtan sarjakuvia luettavaksi. Oli myös tosi mukavaa yrittää yöllä tätä lukiessa olla nauramatta ääneen, kun tuli jokin huvittava kohta.

Trung Le Nguyen: The magic fish

Tää sarjakuva oli viehättävä ja ihana tarina! Pidin valtavasti siitä, miten päähenkilö Tiên tarinaan oli yhdistetty meille kaikille tuttuja satuja. Tiê lukee ääneen kirjoja äitinsä kanssa, jotta he oppisivat englantia. Heidän perheensä on paennut sotaa Vietnamista ja äiti haluaa oppia kielen paremmin. Vuodet kuluvat, mutta se silti jatkavat tarinoiden ääneen lukua. Tiêllä on salaisuus, hän on homo ja hän ei uskalla kertoa sitä vanhemmilleen. Hän pelkää heidän reaktiotaan. Eikä hän myöskään tiedä vietnamiksi sanoja, joilla kertoa asiasta. Tämä Tiênin tarina ja meille tutut sadut yhdistyvät ihanasti toisiinsa ja luovat hieman maagisen tunnelman tähän sarjakuvaan.

Sarjakuvassa mun verenpainetta nostatti ihanasti lyhyt juonenkäänne, jossa Tiênin opettaja saa selville Tiênin homouden ja ohjaa hänet puhumaan papin kanssa. Tää pappi on karsea ja sanoo Tiênille, että parempi olla kertomatta homoudesta vanhemmille, koska se olisi heille kuin hän kuolisi. Argh! Ja tämä sattuu juuri samoihin aikoihin, kun Tiênin isoäiti on kuollut ja hänen äitinsä matkusti Vietnamiin hautajaisiin. Niinpä Tiên ei tietenkään halunnut tuottaa enempää surua vanhemmilleen. 

Isä on muuten ihan sivuroolissa tässä tarinassa. Tarina keskittyy Tiênin ja hänen äitinsä väleihin.

Tää sarjakuva oli niin ihana, että haluan ehdottomasti päästä lukemaan lisää Trung Le Nguyenin sarjakuvia!

Ootko lukenut kumpaakaan näistä?