3 lastenkirjaa

 Kolme lastenkirjaa, kukin eri kielellä luettuna.

Mauri Kunnas: Kuningas Artturin ritarit

Kunnaksen kirjat on tuulahdus lapsuudesta! Näitä tuli silloin luettua ja aina etittiin, että missä herra Hakkarainen nyt seikkailee. Tää oli kiva versio erilaisista kuningas Artturiin ja hänen ritareihinsa liittyvistä tarinoista.

Karin Erlandsson: Träden tar över 

kuvittanut Madeleine Fjäll 

Dystooppinen tarina siitä, kun maailma tai siis puut ottavat maailman valtaansa. Kiinnostava ja jännittäväkin oli ja ehdottomasti haluaisin lukea jatko-osat. Kannessa näkyvä tyttö Maica kuvaa puhelimellaan tapahtumat ja niitä pystyvät ihmiset seuraamaan sitte käytännössä livenä. Se oli tosi kivaa, että sillain nykyaika näky tässä tarinassa.

Özge Bahar Sunar: Hedgehog and the art show 

kuvittanut Ceyhun Şen

kääntänyt Oğuzhan Aydın

Söpö tarina pienestä siilistä, joka haluaa osallistua taidenäyttelyyn, muttei pysty taiteilemaan, koska hänen sormet on laastareita täynnä. Että mitäs nyt sitten? Löytyykin muita tapoja tehdä kirjaimia kuin vain sormilla.

Dekkariviikot: Karin Erlandsson: Saarretut

 Vihdoin sain jatkettua Erlandssonin Kuolonkieloissa aloittamaa tarinaa! Sen näköjään luin viime vuonna dekkariviikolle.

Takakansiteksti:

"Painostavaa jännitystä lumen saartamassa pikkukaupungissa

Mitä tapahtuu, kun äiti murhataan? Saarretut kertoo perheestä, joka yrittää jatkaa elämää. Suru on läsnä, mutta pian käy ilmi, että menneisyydessä on asioita, jotka pitävät otteessaan. Perheen isä Krister makoilee enimmäkseen sohvalla kääntäen selkänsä lapsille ja maailmalle, tytär Kajsa voitelee joka päivä uudet leivät ja yrittää saada kaiken näyttämään normaalilta. Kajsa jää yhä enemmän yksin: kuolleen äidin tytär. Perheen pojan Jonaksen ajatuksista ei tiedä kukaan.

Eletään 1990-luvun alkua ja paikallislehden toimituksessa Sara Kvist kollegoineen painaa pitkää päivää kaupunkiin on iskenyt vuosisadan lumimyrsky. Neljä kaupungin viidestä ulospääsytiestä on pian poikki, käytössä on vain yksi lumiaura ja poliisiasemalla Harry on yksin vastuussa järjestyksestä. Hyytävästä viimasta huolimatta tunteet alkavat kuumeta saarroksiin joutuneessa pikkukaupungissa."

Tää todella jatkaa Kuolonkieloissa aloitettua tarinaa. Aikaa on mennyt useampi kuukausi eli kesästä ollaan siirrytty talveen. On älytön lumimyräkkä, tiet ja koko pikkukaupunki hautautuu lumeen. Edellisessä osassa tapahtunut Monikan murha vaivaa ihmisiä edelleen. Monikan perhe suree ja käyttäytyy kummallisesti. Monikan ystävä ja puolisonsa ovat myös "sekaisin". Sara on eronnut Robertista ja pelkää häntä edelleen väkivallan seurauksena. Silti hän jatkaa sitkeästi töitään pikkukaupungin lehdessä.

Lumi-infernon myötä tilanne alkaa kärjistyä. Tapahtuu kaikenlaista ja tilanne senkus kiristyy ja lopussa eskaloituu kaikki. Lukija saa selville asioita, mitä kirjan henkilöt eivät edes tiedä. Erlandsson osaa totisesti luoda tunnelmaa. Kaikki on niin arkista ja tavallista ja pinnan alla kuohuu ja sieltä sitten ryöpsähtelee pieninä puroina ja lopuksi pato murtuu. Sitä oli niin mielenkiintoista seurata!

Niin moni asia jäi auki, että toivon tuhottoman kovasti, että Erlandsson jatkaa vielä tätä tarinaa. Pliis! Joohan? Jatkathan!? Haluan tietää, miten näille ihmisille käy jatkossa.

#dekkariviikko: Karin Erlandsson: Kuolonkielot

 Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!

Mulla on jo pitkään ollut lukulistalla Karin Erlandssonin kirjat. Vihdoin sain aikaiseksi tarttua tämän ahvenanmaalaisen kirjailijan teokseen! Heti kun sain tämän kirjan loppuun, mun oli pakko varata kirjastosta Saarretut, joka jatkaa Kuolonkielojen tarinaa.

Tää tarina sijoittuu 1990-luvulle. Sara on saanu kesätyön toimittajana pienestä paikallislehdestä. Näin hän saa tarvitsemaansa työkokemusta ja pääsee lähelle paikkakunnalla asuvaa poikaystäväänsä. Paikkakunnalle muutettuaan alkaakin tapahtua. Metsästä löytyy kuollut nainen, jonka ei olisi pitänyt edes olla siellä, mistä hän löytyi. Sara tutkii naisen, paikkakunnalta olevan opettajan, kuolemaa ja yrittää selvitä parisuhteen paineissa, kun Robert on niin vaativa ja mustasukkainen. Paljon on mutkia matkassa, kun mikään ei tunnu olevan sitä, miltä näyttää.

Tää dekkari oli todella mukavaa luettavaa! Iltasin vaan upposin lukemaan tätä. Tänkin ahmaisin parissa illassa, kun oli niin kivaa luettavaa ja juonikaan ei ollut sitä, miltä näytti ensin.