Tämä on toinen mummuni kirjoittama kirja. Tää ei ollu ollenkaan niin hyvä ku aiempi elämänkerrallinen kirja Orvon tytön koti-ikävä.
Kotirannassa seurataan kahden lapsen elämänkaarta alakoululaisista isovanhemmiksi asti. Lisäksi kirjassa on uskonnollista paatosta, koska mummuni oli vanhoillislestadiolainen. Sen paatoksen takia kirja tökki mulla. Muuten tarina oli oikein mukava ja nopea lukeakin. Tunnistin kirjasta paikoin otteita mummun ja lastensa ja lastenlastensa elämästä ja siksi kirja on myös muistelma. Eli kaiken kaikkiaan kiva kirja, jos uskonnollinen paatos ei häiritse lukuiloa.
