Arielle Twist: Disintegrate / Dissociate & Miranda Paul & Sija Hong: Beyond - Discoveries from the Outer Reaches of Space

Naistenviikko ja koska Olgaa ja Oilia ei nyt löytyny lukemistani kirjoista, niin laitamma tilalle jotain ihan muuta.

Arielle Twist: Disintegrate / Dissociate

Oh, mikä runokirja! Runot kuvaavat Twistin elämä transnaisena ja muutama oli sellainen, että meni ihan sydämeen asti. Mulla ei oo sanoja. Voin vain lämpimästi suositella tätä kaikille.

Sitten vielä toinen runokirja!

Miranda Paul & Sija Hong: Beyond - Discoveries from the Outer Reaches of Space

Lapsille suunnattu opettavainen runokirja avaruudesta. Runojen lisäksi kirjassa oli pieniä tietoiskuja erilaisista avaruuden jutuista. Kuvitus oli upea! Tykkäsin kokonaisuudesta

Qiu Xiaolong: Kuolemanjärvi & Saija Kuusela: Vyöry

Tässäpä kahden mun lempparidekkarisarjan kirjoja!

Qiu Xiaolong: Kuolemanjärvi

suomentanut Oona Timonen

Elegian kanssa jatkoin tätä sarjaa ja nyt ollaan jo sarjan seitsemännessä osassa! Wow! Ja tää on edelleen yhtä hyvä! 

"Puoluesihteeri Zhao tarjoaa Chen Caolle loman virkistyskeskuksessa Tai-järven rannalla. Lomakeskuksen lähellä sijaitsevassa ravintolassa Chen tutustuu Shanshan-nimiseen naiseen, joka kertoo hänelle paikallisen kemiantehtaan saastuttaneen järven sekä paikallisen ruuan. Kun tehtaanjohtaja murhataan, Shanshanista tulee yksi epäillyistä. Chen ryhtyy selvittämään johtaja Liun murhaa ja saa kuulla alueella meneillään olevista yhteiskunnallisista muutoksista, joista myös Liu olisi suuresti hyötynyt. Mutta kuka hyötyi Liun kuolemasta? Voisiko se olla Shanshan, nainen, johon Chen on rakastumassa?"

Tykkäsin tosi paljon tässä siitä, että nostettiin esiin tällainen ympäristönsuojeluun liittyvä aihe! Lisäksi murhaajan arvaaminen kesti mulla aika pitkään. Hienosti oli Xiaolong taas murhamysteerin rakentanut. Hän on kyllä yks mun ehoton lempikirjailija. Nautin niin paljon näitten kirjojen lukemisesta, vaikka nää ei ookaan mitään tajunnanräjäyttäviä dekkareita.

Saija Kuusela: Vyöry

Tästä tuli mun lempparisarja heti ekalla kirjalla. Tätä bloggausta kirjoittaessa kolmatta osaa odotan kopolla kourin hyppysiini. Tai on se jo hyllyssä, mutta yritän malttaa mieleni, että saisin muita kirjoja luettua alta pois.

"Koukuttava Nea Guttorm -sarja jatkuu.

Vahvatunnelmainen psykologinen dekkari luottamuksesta, nuoruuden kiihkosta ja halustamme kuulua johonkin.

Ylikonstaapeli Nea Guttorm luuli jo jättäneensä taakseen Trondheimin ja poliisiuran vaikeat alkuvuodet. Kohtalo kuitenkin päättää toisin, kun työtoverin poika Finn katoaa jäljettömiin ja Nean on palattava menneisyytensä kaupunkiin. Pian löytyy ruumis. Sitten toinen.

Tapauksen tutkimukset johtavat Nean paikallisten opiskelijoiden suosimaan harrastajateatteriin. Vimmaiset näytelmäharjoitukset ovat olleet elinehto yksinäiselle Finnille mutta myös hedelmällinen maaperä nuorten keskinäiselle kilpailulle ja kateudelle. Onko Finn tehnyt jotain peruuttamatonta?

Samaan aikaan herkkävaistoinen Nea syöksyy kipeisiin muistoihin siitä, kuinka hän kerran joutui valitsemaan, kehen luottaa poliisin syvissä riveissä.

Vääjäämätön vyöry on käynnistynyt."

Tää kirja oli totisesti nimensä veroinen. Tapahtumat vaan vyöryy ja meikä yrittää pysyä perässä. Oli kyllä taas niin mielenkiintoiset juonen kuviot ja kaikki, että huh huh! Sivut vaan kääntyili, kun halusin tietää, että mitä tapahtui Finnille ja mikä tää kuvio Nean entisessä työpaikassa on. Tää kyllä piti otteessaan. Ai että! En osaa edes sanoa mitään järkevää, ku oon niin fiiliksissä tästä sarjasta.

Fantasiapläjäys

Spefi-lukupiirissä luettua tältä keväältä. Monenlaista!

R. F. Kuang: Babel: mystinen kertomus

suomentanut Helene Bützow

Kuangin kirja oli WAU. Kirja käsitteli päähenkilön elämän kautta rasismia, kielenkääntämistä, etuoikeuksia ja montaa muutakin asiaa. Luin tätä, fiilistelin, välillä ahdisti jotkin asiat kirjassa. Tää oli kyllä todella hyvä. Juonesta hankala kertoa, koska se vähän spoilais tätä tiiliskiveä. Oli mielenkiintoista lukea kirjan henkilöiden ajatuksia, mikään ei ole niin mustaa tai niin valkoista, harmaan sävyjä mahtuu vähän kaikkeen.

Takakansiteksti kuitenkin tästä vaikuttavasta kirjasta:

"Vuosi 1828. Robin Swift on Kiinasta kotoisin oleva orpopoika, joka on kasvanut salaperäisen tohtori Lovellin luona Lontoossa. Tämän hoteissa hän on vuosia opiskellut latinaa, muinaiskreikkaa ja kiinaa päästäkseen Oxfordin maineikkaaseen Kuninkaalliseen Kieliakatemiaan – joka tunnetaan myös nimellä Babel.

Babelissa valmistetaan myös hopeaa, jonka maaginen mahti yhdistettynä kääntämisen voimaan on tehnyt Britanniasta imperiumin vailla vertaansa.

Robinille Oxford on unelmien täyttymys, jossa ainutlaatuinen tiedon ja vallan yhdistyminen tuottaa kuitenkin ristiriitoja: Britanniassa kasvaneelle kiinalaispojalle työskentely Babelissa tarkoittaa esi-isien pettämistä. Samalla taistelu hopeasta tuo mukanaan vaikeita kysymyksiä. Voiko instituutioita muuttaa sisältä käsin vai vaatiiko vallankumous aina väkivaltaa?

Kuangin romaani yhdistää kiehtovan tarinan, akateemisen kirjoittamisen jäljittelyn sekä kielellisen ja etymologisen rikkauden ennennäkemättömällä tavalla."

Ursula K. Le Guin: Kertomuksia Maamereltä

suomentanut Kristiina Rikman

Tämä oli Maameren maailmaan sijoittuva novellikokoelma. Novellit valaisivat Maameren historiaa monin eri tavoin ja oli todella mielenkiintoista luettavaa. Esimerkiksi miten taikakoulu sai alkunsa, se se oli jännää! Tykkäsin tästä novellikokoelmasta todella paljon! Enää ois tästä kirjasarjasta yksi osa lukematta, snif.

Susanna Hynynen & Dess Terentjeva: Neonkaupunki 3: Luutivoli

Vihdoin odotus palkittiin ja sain käsiini tämän Neonkaupunki-trilogian kolmannen osan!

Tämä olikin sitten menoa. Välillä ihan jännittyneenä luin, että mitä kirjan henkilöille tapahtuu ja välillä olin, että mitä ihmettä. Alkuun tosin kesti hetken kaivaa muistista henkilöt ja tapahtumat ja paikat. Mutta, tämä oli hyvä ja palkitsi odotukset!

"”Mä join Elmin verta ja mä selvisin. Millähän sä selviät musta?”

Lopullinen taistelu Elmin herruudesta on alkanut. Gorkyjen eloonjääneet etsivät epätoivoisesti apua henkihieveriin kidutetulle Tarkkikselle. Fantoms-jengin rinnalla taisteleva Slava kohtaa vihdoin luupoikien johtajan, jonka suunnitelmat ovat yhtä suuret kuin suojelijoilla. Ja Veran täytyy matkustaa Elmin kaoottiseen ytimeen selvittääkseen yökaupungin tappavat salaisuudet ennen kuin koko Elm tuhoutuu.

Luutivoli on Kuvastaja-palkitun kauhufantasiatrilogian Neonkaupunki päätösosa. Siinä ratkeavat kulttisarjan vaikeimmat kysymykset: Hajoaako yhteisö epätoivoisessa tilanteessa? Entä onko autoritaarisen johtajan kumartaminen yksilön ainoa mahdollisuus pelastua?"

Onko elämää Neonkaupungin jälkeen? En tiedä vieläkään. Joudun jonain päivänä lukemaan tän trilogian vielä uudelleen ja fiilistelemään kaikkea.

Kaksi kirjaa Kiinasta

 Kiina on jotenkin alati kiinnostava maa. Kaikkine juttuineen. Ihmetyttäviä asioita, ihastuttavia asioita ja vihastuttavia asioita.

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa

Tietokirja Kiinan yhden lapsen politiikasta ja keskittyy eritoten sen seurauksiin. Oli koskettava kirja. Tietokirjakin näköjään voi olla sellainen. Tää kirja on saanut myös Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja en kyllä yhtään ihmettele!

Qiu Xiaolong: Tapaus Mao

suomentanut Katariina Kaila

Elegian kans jatkettiin Chen Cao -sarjan lukemista. Tää kirja ei ollu kyllä ollenkaan niin hyvä, mitä muut osat on tähän mennessä ollut. Oli vähä nihkeetä. Pöh pöh. Sujuvaa luettavaa oli kyllä ja runoista tykkään edelleen, mutta juoni oli vähä ööh ja murhaaja paljastu ihan lopussa vasta ja oli ihan seko koko homma. Jospa seuraava osa on jo parempi! Seuraava osa on muuten viimeinen suomennettu osa. Sen jälkeen pitää jatkaa sarjan lukemista englanniksi.

Qiu Xiaolong: Punapukuiset naiset

Elegian kans luettiin seuraava eli viides osa tästä Komisario Chen Cao- dekkarisarjasta.

 

Shanghaissa on päässyt sarjamurhaaja irti. Chen on ristitulessa, koska on jatkanut opintojaan yliopistolla ja samaan aikaan pitäisi selvittää punaisiin qipao-mekkoihin puettujen naisten murhasarjaa. Yu uskollisesti auttaa, samaten Yun vaimo töissä tylsistyessään. Myös Yun isä Vanha mestari pääsee pienesti auttamaan yhteyksiensä avulla. Chen kokeilee ekaa kertaa psykologista profilointia, kun on lukenut aiheesta yhdysvaltalaisista kirjoista. Se oli kans jännää seurata.

Juoni oli kyllä mielenkiintoinen! Se kaivautui menneisiin, Kiinan historiaan kulttuurivallankumouksen suhteen. Aivan älyttömän mielenkiintoista! Kulttuurivallankumous on kyllä ollut hullua aikaa! Ja ne kaikki lonkerot, miten tää kirjan juoni sinne kietoutui.  

Tää oli mun mielestä paras kirja tässä sarjassa tähän mennessä. Kirjasarja siis vaan paranee uusien osien myötä. Onneksi on vielä monta osaa lukematta! Voin sanoa, että rakastan tätä sarjaa!

Sarjan suomennetut osat:

1. Punaisen sankarittaren kuolema

2. Punaisen merkin tanssija

3. Musta sydän

4. Kahden kaupungin tarina

5. Punapukuiset naiset

6. Tapaus Mao

7. Kuolemanjärvi

Liu Cixin: Pallosalama

Elegian kanssa luettiin Cixinin kirja yhdessä. Harmi, ku tää ei ollu niin hyvä ku Cixinin trilogia oli!

Juoni eli takakansiteksti:

"Kun valtava pallosalama polttaa Chenin vanhemmat tuhkaksi hänen silmiensä edessä, Chen ottaa elämäntehtäväkseen selvittää tuon arvaamattoman ja tappavan luonnonilmiön salaisuuden. Etsintä johtaa Chenin myrskyisille vuorenrinteille, kokeelliseen armeijan aselaboratorioon ja hylätylle Neuvostoliiton aikaiselle tiedeasemalle. Chen ymmärtää vähitellen, että hänen tiensä päässä on jotain ennennäkemätöntä. Mutta Chen ei ole ainut, joka seuraa samoja jälkiä. Häikäilemättömät armeijan joukot ja tiedemiehet haluavat valjastaa vaarallisen pallosalaman mahdin omaan käyttöönsä."

Siinäpä se kirja sitten olikin käytännössä! Kyllä tän luki, sujuvaa tekstiä jne. Mutta. Pallosalama ei aiheena ollu kauhean mielenkiintoinen ja se, miten aihetta kirjassa käsiteltiin oli aika ykspuolinen lopuissaan eli se ase, ase, ase. Välillä sivuttiin Chenin asioita ja tunteita, välillä muiden henkilöiden, mutta he jäivät silti etäisiksi kaikki. Heihin ei kiinnittyny, eikä heistä välittäny paskaakaan. Toisaalta se on myös Cixinin tyyliä, mutta silti. Trilogiassa välitin enämpi henkilöistä ku tässä kirjassa. Kirjassa oli myös jonkin verran moraalista pohdiskelua, kun tuli tilanteita, missä pallosalama-asetta ns. pakko käyttää, mutta jotka oli kyseenalaisia silti joltain kantilta. Mutta joo.

Että että. Ei mua harmita, että tän luki, koska nyt on kokemus tällaisestaki scifistä. Ei ehkä ollu mun juttu? Vai pallosalama ei ollu mun juttu? No, joka tapauksessa, jos ja kun Cixiniltä suomennetaan vielä jotain lisää ni aion lukea!

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Muistoja planeetta Maasta- trilogian viimeinen osa. Aikamoinen trilogia onkin! En oo aiemmin lukenu tätä niin kutsuttua kovaa scifiä. 

En ees tiiä, mitä tästä kirjasta kertos. Hyvin vetävää luettavaa oli, niinku aiemmat osatkin. Tässä jatkettiin siitä, mihin jäätiinkin. Tarina eteni ja minä vaan luin menemään, kunnes tuli lukujumi ja kirja jäi tauolle moneksi viikoksi. Sitte ku pystyin taas lukemaan, luin alle viikossa tän järkäleen loppuun. 

Melkosia juonen käänteitä on luvassa tätä lukiessa. Esim. sofonit pakotti Maan kaikki ihmiset muuttamaan Australiaan. Melkoista menoa siis. Loppu oli aika yllättävä. Linnunradan tuho. Maan tuho. Muutaman jäljelle jääneen ihmisen tarina. Suosittelen lukemaan!

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Jatkettiin Elegian kanssa taas Ylikomisario Chenin tutkimusten parissa. Kahden kaupungin tarina on sarjan neljäs osa.

 

Tästä kirjasta ei oo hirveästi mitään suurta sanottavaa. Juoni oli se, että Chen sai korkealta taholta tehtäväkseen tutkia korruptiota ja sitten hänet yhtäkkiä lähetetään Yhdysvaltoihin kesken kaiken kirjailijadelegaation matkanjohtajaksi. Hän jatkaa tutkimuksiaa matkalla ja kotimaassa taas Chenin alainen Yu jatkaa tutkimuksia vaivihkaa Chenin komennossa. Tää kaikki ja eritoten kiinalainen korruptio oli mielenkiintoista luettavaa ja Qiun tyyli on rauhallinen, mutta silti koko ajan eteenpäin vievä. Nautin todella paljon tän lukemisesta! Ja vielä erikseen wau siitä, että korruptiostaki on kerrottu mielenkiintoisesti.

Liu Cixin: Muistoja planeetta maasta- trilogian kaksi ekaa osaa

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin Liu Cixinin scifiä ja olipas melkoista scifiä! 

1. osa: Kolmen kappaleen probleema:

Tää eka osa ei sinänsä suurta vaikutusta tehnyt muhun, mutta sai mut silti ajattelemaan, että wau, olipas tää kirja. En oo aiemmin tällaista scifiä lukenut! Kirjan maailma oli niin erilainen ja kiinnostava, että päätin lukea koko trilogian. Tässä on tieteellistä meininkiä, joka ei mua sytyttänyt yhtään ja oli plääh ja ihan tylsää, koska välillä kirjan eri henkilöt selostivat asioita toisille henkilöille pitkät pätkät ja se oli aina yhen sortin paasausta ja sai ajatukset katkeilemaan. Sitten kun palattiin taas juoneen, alkoi sivut kääntyä kuin itsestään ja innostuin uudelleen kirjasta. Oli siis aika ristiriitainen lukukokemus! 

Kirja lähtee vuodesta 1967, jolloin Kiinasta lähetetään salaa sanoma Maan ulkopuolelle. Siihen vastataan ja se saa aikaan melkoisen tapahtumasarjan ja uhkan maapallolle. Nykyhetkessä taas erilaisia tieteilijöitä ja muita tyyppejä hommataan salaperäisen verkkopelin pariin. Tässä pelissä esitetään tarina ja yritetään ratkaista kolmen kappaleen probleemaa, mikä tuntu alkuun oudolta muun juonen suhteen. Lopulta kaikkien juonien langat yhdistyivät, vaikka aluksi ne tuntui ihan erillisiltä.

2. osa: Synkkä metsä:

Trilogian toinen osa oli ehdottomasti parempi kuin eka osa. Maapallolla odotetaan Trisolariksen joukkoja hyökkäämään ja tuhoamaan Maa. YK laittaa pystyyn Seinänkohtaaja- hankkeen, jossa valitut henkilöt saavat kaikki mahdolliset resurssit ja heidän pitää keksiä keino pelastaa Maa. Trisolaris on virittänyt Maan ylle sofonien verkon, joka estää teknologiaa ja muuta kehittymästä. Seinänkohtaajien pitää keksiä keinot ilman, että se paljastuu Trisolarikselle ja ilman, että paljastaa sitä kenellekään, koska sofonit kuulevat kaiken. Tätä hanketta oli mielenkiintoista seurata. Hetkittäin esiintyi myös ekan osan paasausta, mutta ei niin paljoa kuitenkaan. Kirjassa hypätään ajassa n.200 vuotta ja se hyppy oli tosi mielenkiintoinen. Asiat oli muuttunu paljon sinä aikana ja avaruuslaivastoki saatu tehtyä. Varsinkin loppu oli aika huikea, koin pettymystä, mutta myös mielenkiinto oli kova. Viimeisen sivun luettua olin vaan, että täh, miten tää tarina nyt tästä oikein voi jatkua. 

Trilogian viimeisen osan lukemista odotan kovasti!

Xiaolu Guo: I am China

Ah, mikä kirja tää oli! Ei oikein oo ees sanoja kuvaamaan.

 

Elegian kanssa luettiin tää meijän lukupiirissä. Tästä kirjasta ois niin paljon sanottavaa, ettei oikeastaan mitään saa sanottua niinkuin haluaisi. Kaikki sanat tuntuu turhilta tai sellaisilta, etteivät ne kuvaa tarpeeksi tätä kirjaa ja sen tapahtumia.

Juoni on yksinkertaistettuna tää: Iona saa käännettäväkseen kiinankielisia kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Ne ovat kiinalaisen muusikon Jianin ja hänen tyttöystävänsä Mun toisilleen kirjoittamia. Iona uppoutuu käännöstyöhönsä ja elää Jianin ja Mun elämän tapahtumia. Selviää, että Jian on karkotettu Kiinasta ja päätynyt jonnekin Eurooppaan. Mu taas on kaiken jälkeen saattanut isänsä melkein hautaan ja lähtenyt bändinsä kanssa kiertueelle Yhdysvaltoihin ja lopulta päätynyt uuteen työhön Lontooseen. Iona kääntää kirjoituksia ja tutkii asioita suorastaan pakkomielteisesti ja samalla harrastaa irtosuhteita. Kritisoin Ionan seksielämän tuomista kirjaan, koska se ei sopinut kirjan tunnelmaan ollenkaan ja tuntui täysin irtonaiselta ja ei tuonut kirjaan mitään. Ihan kuin ois pakolla ämpätty kirjaan se seksi. 

Jianin ja Mun tarina taas oli mahtavaa luettavaa. Sitä ahmi ja tunnelmoi lukiessaan, että mitä on tapahtunut heille ja miksi. Kirjassa oli myös kuvia näistä kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä ja joitain kuviakin. Ne sopivat kirjaan hyvin ja elävöittivät tarinaa, vaikken osaa kiinaa ollenkaan. Ionan tarina taas katkoi ärsyttävästi edellämainittua tarinaa ja yritin aina äkkiä lukea Ionan osuudet pois alta, että pääsisin itse asiaa lukemaan. 

Tarina päättyy hieman yllättävästi. En paljasta siitä sen enempää. Tarina myös jäi sellaiseen paikkaan, että heti mun mieli kangasteli kirjalle jatko-osaa. Jatko-osan tälle kirjalle lukisin kyllä erittäin mielelläni. Mun tarinan jatko kyllä kiinnostaisi!

Angela Carter (toim.): Pahoja tyttöjä ja villejä naisia

Huh! Tän novellikokoelman lukemiseen meni usiampi kuukausi ja häpeäkseni täytyy myöntää, ettei oo jääny oikein mitään mieleen koko kokoelmasta. GoodReadsissa oon antanu tälle neljä tähteä eli oon tykänny tästä aika paljonkin.  

Teoksen novellit:

Elizabeth Jolley (Iso-Britannia/Australia): Viimeinen sato

Leonora Carrington (Iso-Britannia/Meksiko): Debytantti

Rocky Gámez (Yhdysvallat): Glorian tarinoita

Bessie Head (Etelä-Afrikka): Life - Elämä

Jane Bowles (Yhdysvallat): Guatemalalainen idylli

Katherine Mansfield (Uusi-Seelanti): Nuori tyttö

Colette (Ranska): Sateinen kuu

George Egerton (Australia/Iso-Britannia): Naimakauppa

Frances Towers (Intia/Iso-Britannia): Violet

Ama Ata Aidoo (Ghana): Luumuja

Grace Paley (Yhdysvallat): Nainen - vanha ja nuori

Andrée Chedid (Egypti/Ranska): Ikuinen piina

Angela Carter (Iso-Britannia): Purppura, häpeämätön itämainen venus

Djuna Barnes (Yhdysvallat): Maa

Vernon Lee (Ranska/Iso-Britannia/Italia): Herra ja rouva Oke

Jamaica Kincaid (Antigua ja Barbuda/Yhdysvallat): Tyttö

Luo Shu (Kiina): Liu

Näistä mulle jäi mieleen Carringtonin Debytantti ja Carterin Purppura. En tajua miten nää kaikki on pyyhkiytyny niin tehokkaasti mun mielestä! Tai no, oletettavasti johtuu tästä mun unettomuudesta. 😅

Suomennos: 

Tampereen yliopiston kääntäjäkoulutuslaitoksen käännösryhmä:

Hilppa Lappalainen

Kaisa Koskinen

Laura Järvinen

Kirsi Kankaansivu

Pia von Essen

Maarit Ritvanen

Sirpa Suhonen

Ritva Kaukonen

Sirkka-Liisa Leinonen

Erja Yli-Knuutila

Riitta Oittinen

Marjo Kuusto

Semmonen kiva oli tää novellikokoelma! Mun ehkä pitää lukea tää joskus uudelleen, että jos sitten jäis jotain mieleenkin tästä. 😂

#dekkariviikko: Qiu Xiaolong: Musta sydän

Kirsin Kirjanurkassa julkaistiin tämän vuoden #dekkariviikko. Minäki ekaa kertaa mukana!

Tää Qiu Xiaolongin Chen Cao- dekkarisarja on ihan mun lemppari. Luen tätä Elegian kanssa meijän yhteisessä lukupiirissä. Ja tää on niin rentouttavaa luettavaa! Tykkään eritoten kirjojen rauhallisuudesta ja runojen katkelmista. Tässä sarjan kolmannessaki osassa ratkottiin murhaa ja niin hyvällä tyylillä, että lukemisesta voinu ku nauttia. Silti juoni ei ole mitenkään tylsä, vaan pohditutti, että mikä tän kaiken takana on ja miksi.

 

Ja niinhän se tässäkin oli lopulta, että murhan motiivi oli raha. Mutta se, kuka teki murhan, tuli mulle yllätyksenä, koska kyseistä henkilöä ei kirjassa nähty kuin ihan pienesti, melkein sivulauseessa. Isompi osa kirjasta meni politiikkaan ja korruptioon, mitkä tuntuu olevan Kiinassa se juttu. Tässä sarjassa se esitetään niin hyvällä tavalla, ettei se tylsistytä yhtään lukea. Chen Cao on lomalla ja tekee käännöstyötä, josta saa isot rahat ja tässä tulee se korruptio esiin. Koska Chen on lomalla niin hänen kollegansa Yi ratkoo tätä kirjailija Yin Ligen murhaa, johon liittyy taas politiikka, koska Lige kirjoitti kulttuurivallankumouksesta. Koska tapaus on monimutkainen ja poliittisesti arka, niin Chenin on pakko lomallaan myös yrittää ratkoa tätä murhaa ja samalla tehdä käännöstyö aikataulun puitteissa loppuun. Chen Cao myös mietti paljon sitä, että Yin perhe ei päässytkään muuttamaan isompaan asuntoon ja keksi sitten ratkaisun siihen. Tähän asuntoasiaan liittyy myös sekä korruptio että politiikka. Sitä oli kyllä kieltämättä ihan mielenkiintoista lukea. 

Tää oli taas niin mukavaa luettavaa! Jotenkin Qiu Xiaolong on onnistunu luomaan tähän dekkarisarjaan niin hyvän tunnelman ja hyvät henkilöt, että aina oottaa innolla, että pääsis lukemaan seuraavaa osaa.

Sarjan ensimmäinen osa täällä ja toinen osa täällä. 

Muutama dekkari

Mulla on vähentynyt tää dekkareiden lukeminen. Jännää. Mitä on tapahtunut?

Qiu Xiaolong: Punaisen merkin tanssija

suomentanut Leena Peltomaa

Elegian kanssa luetaan tätä Chen Cao- sarjaa meijän lukupiirissä. Tää on toinen osa ja omasta hyllystä. 

Tässä kirjassa Yhdysvallatkin on menossa mukana. Cao saa tehtäväkseen hostata yhdysvaltalasta komisariota Catherine Rohnia, joka tulee Shanghaihin saattaakseen todistajan oikeuteen Usaan. Todistaja katoaa ja Cao ja Yu yrittävät selvittää asiaa ja Rohn tietysti sekaantuu mukaan ja meno on sitten mitä on. Tapahtumat etenivät melko rauhallisesti ja nautin ihan suunnattomasti siitä, miten kirjassa runot ja sanonnat tuovat lukemiseen iloa ja rentoutta. Ne tekevät tämän sarjan lukemisesta ihanaa.

 

Sarah Pearse: The Sanatorium

Tää oliki aikamoinen dekkari! Elin saapuu puolisonsa kanssa Alpeille juhlimaan Elinin veljen kihlajaisia. Veljen kihlattu katoaa ja muitakin ihmisiä katoaa. Lisäksi tulee lumimyrsky ja ihmiset jäävät jumiin hotellille. Elin on poliisi, joka on saikulla. Hän alkaa tutkia katoamisia ja samalla selvittää omaa menneisyyttään, joka vaivaa takaumina. Tutkimusten mukana selviää hotellin karmiva menneisyys ja miten se liittyy katoamisiin. Välillä mua ärsytti Elinin yksin vaaraa tutkimaan- hommat niin paljon, että teki mieli heittää kirja seinään. Miksi niin pitää tehdä, kun murhaajaa liikkuu sielä? Mua turhautti ihan hirveästi se. Mulle se ei luonu oikeanlaista jännitystä. Haluaisin joskus lukea dekkarin, jossa ei tommosta paskaa tehä vaan toimitaan järkevästi ja turvallisuus huomioiden. Kyllä se jännitys syntyy muustakin ku tommosesta typeryydestä. Aloin ihan kihiseen kiukusta ku kirjotan tätä. 😅 Elegialle hieman avauduinkin asiasta, ku välttelin kirjan pahoinpitelyä. 

Noh, tää kirja jäi semmoseen kohtaan, että uskon lukevani seuraavan osankin, sitten ku se joskus ilmestyy. Huolimatta kiukusta.

Semmosta. Onko kellään tullu lukemisen aikana oloa, että haluaa heittää kirjan seinään?

Alkuvuoden lukuelämyksiä

 Ihanaa, kun aina välillä käsiin osuu kirja, joka on elämys. Tässä muutamia.

Viv Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista

Tää oli lukuelämys siksi, että ensimmäisen kerran venäläiset klassikot ja vois sanoa, että klassikot ylipäätään, alko vähän kiinnostaa. Groskop myös hienosti antoi itsestään tähän kirjaan. Kannatti lukea! Ainut mitä kaipasin, oli naiskirjailijat. Niitäkin on takuulla Venäjän historiassa. Tässä oli vain Anna Ahmatova.

Suomentanut Heli Naski.

Aminatta Forna: Muisto rakkaudesta

Tää on tarina Sierra Leonesta, vanhasta professorista Eliaksesta ja Kai- nimisestä kirurgista. Heidän elämänsä risteävät ja sieltä löytyykin yllätys, joka oli minusta mielenkiintoinen tarinan solmukohta ja en ihan odottanut sitä. Aivan mahtava kirja! Haluan lukea lisää Fornan tarinoita.

Suomentanut Mirja Hovila.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Rodullistettu kirjailija)

Candice Carty-Williams: Queenie

Alkuasetelma oli vähän jännä tässä kirjassa, mutta tarina kasvoi ja siihen upposi. Viihdyin tämän kirjan parissa suuresti. Tämä on tarina siitä, miten asenteet voivat muuttua, asiat voivat mennä päin persettä ja lopulta ne voivat mennä myös paremmin. En ihan ymmärtänyt kirjaan kohdistuvia ylisanoja, mutta lukemisen arvoinen tämä minulle oli, koska oli niin viihdyttävä. Haluan lukea lisää Carty-Williamsia.

Suomentanut Natasha Vilokkinen.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naiskirjailija joka on voittanut palkinnon)

Tommy Orange: Ei enää mitään

Ah, tämä. Lukemisesta on jo useampi kuukausi ja edelleen tämä kirja välillä käy mielessä. Tämä on tarina nykyajan intiaaneista ja Oaklandin powwowista. Monta päähenkilöä ja monta mielenkiintoista tarinaa. Upposin tähän kirjaan, koska tämä oli melkoinen henkilöiden ja tarinoiden kudelma. Viimeisillä sivuilla suretti, että kirja loppuu ja halusi palavasti päästä lukemaan lisää ja tietää miten henkilöiden käy. Toivon totisesti, että Orange kirjoittaa tälle kirjalle jatko-osan!

Suomentanut Jussi Korhonen.

(Queerlukuhaaste: #OwnVoices-kirjailijan kirjoittama kirja)

Clarice Lispector: Água viva - ajatuksen takana

Lukuelämys, koska välillä luulin jo ymmärtäväni jotain tätä lukiessa ja sitten tipahdin taas kärryiltä niin että pamahti. Tää tämmönen kokeellinen (?) ja ajatuksenvirtainen teksti on haastavaa luettavaa, mutta toisaalta se on myös kuin mun oma ajatuksen juoksu. Tunnistin itseni sivuilta. Bonuksena myös Lispectorin upeat kielikuvat.

Suomentanut Tarja Härkönen.

Kiley Reid: Such a fun age

Huh, mitä tästä kirjasta osaisi edes sanoa? Tää oli monella tavalla tunteita ja ajatuksia herättävä kirja. Myös hyvin viihdyttävä. Piti otteessaan tiukasti. Välillä vähän epämiellyttävä lukea, kun tunnisti itsensä kirjan sivuilta ja samasta syystä myös virkistävä. Oli mielenkiintoista lukea siitä, miten ihminen haluaisi niin kovasti ajatella itsestään hyvää ja uskottelee sitä itselleen jollain tavalla äärimmäisyyksiin asti. Tää kirja kannattaa lukea.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Nainen joka ei saa kirjan lopussa miestä)

Yiyun Li: Kulkurit

Mun ja Elegian lukupiirin toinen kirja. Tää kirja oli yllätys. Kun tarina imaisi mukaansa, ei kirjaa olisi halunnu laskea käsistä. Sitten taas viimeistä osaa ei olisi halunnu lukea, koska ei halunnu tietää miten ihmisille käy. Ihmisten julmuus ja sokeus yhtä aikaa ei yllätä ja yllättää. Ja Kiinan systeemit on kauheat. Todella hyvä kirja. Herättää paljon ajatuksia. Kannatti lukea.

Suomentanut Seppo Loponen.

Aika erilaisia lukuelämyksiä nää kaikki kirjat. Yhteistä vain se lukuelämyksellisyys, minkä koin.

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)

Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.

Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.

Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.

Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Omasta hyllystä.

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.

Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta. 

A Yi: Täydellinen rikos

Kiinalainen dekkari. En oo ennen lukenutkaan! Suurella mielenkiinnolla tartuin tähän ja varsinkin kun tätä on blogeissa ylistetty. Enkä päässyt pettymään!

 

Tässä dekkarissa herkullista oli se, että kirjan alussa päähenkilö, joka jää nimettömäksi, suunnittelee ja tekee murhan. Murhaa oman luokkakaverinsa. Sitten hän lähtee pakomatkalle. Kirjan jännite syntyi siis ihan muista asioista, mitä normaalisti dekkareissa. Murhaaja pakenee ja hiljokseen hän paljastaa syitä teolleen ja sitä oli jännää seurata. Hän jäi kiinni ja kuulustelijoita kiusatakseen panttasi tietojaan. Siitäki syntyi ihan oma jänniteensä. Saati sitten oikeudenkäynnistä ja muusta. 

Tää todella oli erikoinen ja erilainen dekkari. Pidin, ihan hirmuisen paljon! Dekkarit on mun lempiluettavaa ja tuntui hyvältä lukea välillä vähän erilaista dekkaria, ei aina sillä tutulla kaavalla menevää. Tällaisia haluaisin kyllä lukea lisää. Varsinkin A Yiltä haluaisin lukea lisää kirjoja.

Tappava salaisuus

Jes! Tess Gerritseniltä tullut uusi kirja! Semmoset aatokset mulla oli, kun tartuin Tappavaan salaisuuteen. Varsinkin, ku se edellinen kirja oli niin vaikuttava.

Tämä kirja kuuluu Rizzoli&Isles- sarjaan. Jane ja Maura saavat tutkittavakseen nuoren naisen murhan. Naiselta on kaivettu silmät päästä. Jonkin ajan kuluttua löytyy murhattuna myös nuori mies, jonka rintaan on ammuttu nuolia. Miten he liittyvät toisiinsa? Taustalla kertoo myös minä-kertoja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Kirja oli hyvä! Juoni mielenkiintoinen pyhimyksineen. Gerritsen on myös näitä kirjailijoita, jotka eivät koskaan petä mua.

Joka tulella leikkii

Joka tulella leikkii on ehdottomasti paras Gerritsenin kirja, jonka olen lukenut! Kirjan tarina on niin kaunis ja vaikuttava. Kiinnitin jo kirjan alkupuolella huomiota siihen, että kerronta on erilaista verrattuna muihin Gerritsenin kirjoihin. Kerronta on soljuvaa, kaunistakin. Tarina on hyvä, huolimatta aiheestaan. Ainut sana, joka kuvaa kirjaa hyvin on vaikuttava.

Kuva täältä

Kirja alkaa siitä, kun viulisti Julia Ansdell ostaa Roomasta Incendo-kappaleen nuotit. Kotia päästyään hän soittaa kappaletta ja heidän 3-vuotias tyttärensä tappaa heidän kissansa. Seuraavalla soittokerralla tytär haavoittaa äitiään. Julia haluaa tietää, mistä kappale on peräisin ja miksi sen soittaminen saa aikaan kauheita.

Julian tarinan rinnalla kulkee Incendon säveltäjän, Lorenzo Todescon tarina. Lorenzo on venetsialainen juutalainen. Kirjassa kerrotaan Venetsian juutalaisvainosta. Lorenzon ja hänen perheensä tarina on koskettava. 

Julian ja Lorenzon tarinoiden langan päät solmitaan yhteen Venetsiassa, jonne Julia pakenee. Venetsiassa selviää asiat sävellyksen taustalta. Venetsiassa selviää myös se, miksi kappaleen soittaminen on saanut kamalia aikaan. Lopputulos oli sellainen, ettei vaihtoehto käynyt mieleni vieressäkään.

Tämä kirja on sellainen, että haluan sen omaan kirjahyllyyni. Tämä kirja teki minuun syvän vaikutuksen. En muista, milloin viimeksi olisi kirjan lukemisen jälkeen ollu niin vahva wau-olo, kuin nyt.

Salametsästäjä

Tess Gerritsen ei petä minua! Löysin kirjastosta uusimman Gerritsenin dekkarin ja saatoin hypähtää pienesti ilosta. Olen lukenut kaikki Gerritsenit vuosien varrella ja aina olen niistä pitänyt.

Kuva täältä

Salametsästäjässä on tuttu parivaljakko, Rizzoli ja Isles, tutkimassa murhia. Tarina alkaa Afrikan savanneilta ja päättyy Bostonissa. Kertomus vuorottelee savannin tapahtumien ja Bostonin rikostutkimusten välillä. Jännitystä on sopivasti minulle. Tapahtumat etenevät sopivalla tahdilla. Mikä parasta: Salametsästäjän eli murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle lopussa yllätyksenä.

Gerritsen taitaa olla ensimmäinen kirjailija, jonka dekkareita luin. En voi muuta, kuin suositella! Pidän siitä, että kirjoissa on ne tietyt hahmot samoja. Vaikka tokihan Gerritsenillä on kirjoja, joissa Rizzoli ja Isles eivät ole mukana ja pidän niistäkin paljon.

Rizzoli&Islesistä on tehty myös tv-sarja, joka pyörii maikkarilla. Tästä sarjasta en pidä hirveästi. Hahmot ja tarina ovat liian kaukana kirjojen maailmasta mielestäni. Jos sarjaa katsoo ilman kirjojen lukemista, se on paljon parempi. Myönnettäköön, että silti tulee katsottua sarjaa ja onhan se viihdyttävä muuten. Katsoissa koitan unohtaa kirjojen henkilöt ja maailman, jolloin katsomisnautinto on  paljon parempi.