Tappava salaisuus

Jes! Tess Gerritseniltä tullut uusi kirja! Semmoset aatokset mulla oli, kun tartuin Tappavaan salaisuuteen. Varsinkin, ku se edellinen kirja oli niin vaikuttava.

Tämä kirja kuuluu Rizzoli&Isles- sarjaan. Jane ja Maura saavat tutkittavakseen nuoren naisen murhan. Naiselta on kaivettu silmät päästä. Jonkin ajan kuluttua löytyy murhattuna myös nuori mies, jonka rintaan on ammuttu nuolia. Miten he liittyvät toisiinsa? Taustalla kertoo myös minä-kertoja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Kirja oli hyvä! Juoni mielenkiintoinen pyhimyksineen. Gerritsen on myös näitä kirjailijoita, jotka eivät koskaan petä mua.

Joka tulella leikkii

Joka tulella leikkii on ehdottomasti paras Gerritsenin kirja, jonka olen lukenut! Kirjan tarina on niin kaunis ja vaikuttava. Kiinnitin jo kirjan alkupuolella huomiota siihen, että kerronta on erilaista verrattuna muihin Gerritsenin kirjoihin. Kerronta on soljuvaa, kaunistakin. Tarina on hyvä, huolimatta aiheestaan. Ainut sana, joka kuvaa kirjaa hyvin on vaikuttava.

Kuva täältä

Kirja alkaa siitä, kun viulisti Julia Ansdell ostaa Roomasta Incendo-kappaleen nuotit. Kotia päästyään hän soittaa kappaletta ja heidän 3-vuotias tyttärensä tappaa heidän kissansa. Seuraavalla soittokerralla tytär haavoittaa äitiään. Julia haluaa tietää, mistä kappale on peräisin ja miksi sen soittaminen saa aikaan kauheita.

Julian tarinan rinnalla kulkee Incendon säveltäjän, Lorenzo Todescon tarina. Lorenzo on venetsialainen juutalainen. Kirjassa kerrotaan Venetsian juutalaisvainosta. Lorenzon ja hänen perheensä tarina on koskettava. 

Julian ja Lorenzon tarinoiden langan päät solmitaan yhteen Venetsiassa, jonne Julia pakenee. Venetsiassa selviää asiat sävellyksen taustalta. Venetsiassa selviää myös se, miksi kappaleen soittaminen on saanut kamalia aikaan. Lopputulos oli sellainen, ettei vaihtoehto käynyt mieleni vieressäkään.

Tämä kirja on sellainen, että haluan sen omaan kirjahyllyyni. Tämä kirja teki minuun syvän vaikutuksen. En muista, milloin viimeksi olisi kirjan lukemisen jälkeen ollu niin vahva wau-olo, kuin nyt.

Salametsästäjä

Tess Gerritsen ei petä minua! Löysin kirjastosta uusimman Gerritsenin dekkarin ja saatoin hypähtää pienesti ilosta. Olen lukenut kaikki Gerritsenit vuosien varrella ja aina olen niistä pitänyt.

Kuva täältä

Salametsästäjässä on tuttu parivaljakko, Rizzoli ja Isles, tutkimassa murhia. Tarina alkaa Afrikan savanneilta ja päättyy Bostonissa. Kertomus vuorottelee savannin tapahtumien ja Bostonin rikostutkimusten välillä. Jännitystä on sopivasti minulle. Tapahtumat etenevät sopivalla tahdilla. Mikä parasta: Salametsästäjän eli murhaajan henkilöllisyys tuli ainakin minulle lopussa yllätyksenä.

Gerritsen taitaa olla ensimmäinen kirjailija, jonka dekkareita luin. En voi muuta, kuin suositella! Pidän siitä, että kirjoissa on ne tietyt hahmot samoja. Vaikka tokihan Gerritsenillä on kirjoja, joissa Rizzoli ja Isles eivät ole mukana ja pidän niistäkin paljon.

Rizzoli&Islesistä on tehty myös tv-sarja, joka pyörii maikkarilla. Tästä sarjasta en pidä hirveästi. Hahmot ja tarina ovat liian kaukana kirjojen maailmasta mielestäni. Jos sarjaa katsoo ilman kirjojen lukemista, se on paljon parempi. Myönnettäköön, että silti tulee katsottua sarjaa ja onhan se viihdyttävä muuten. Katsoissa koitan unohtaa kirjojen henkilöt ja maailman, jolloin katsomisnautinto on  paljon parempi.