Kansanperinteistä 2 kirjaa

 Kalevalan päivä eli suomalaisen kulttuurin päivä. Tähän kaksi mainiota kirjaa suomalaisista perinteistä.

Leena Virtanen & Sanna Pelliccioni: 

Paraske! runolaulaja Larin Parasken ilot, surut ja säkenöivät säkeet

En tiennyt juuri mitään Larin Paraskesta. Sen ainoan, että hän on ollut runonlaulaja. Tässä kirjassa oli hänen elämäntarinansa ja se tarina oli kyllä melkoinen! Se oli koskettava. Larin Paraske alkoi kiinnostaa ihmisenä ja hahmona enämpikin ja onneksi mulla on hyllyssä kirja, joka kertoo hänestä. Sen aion lukea vielä tänä vuonna.

Ritva Kovalainen & Sanni Seppo: Puiden kansa

Tämä oli aikas upea teos Suomen pyhistä puista ja puihin liittyvistä uskomuksista ja kansanperinteistä. Seassa oli muutama minullekin tuttu puu ja muutama sellainen, jonka haluaisin myös nähdä.

Mikä eniten jäi minulle mieleen tästä kirjasta on se, että kristinuskon pakkolevittäminen on tuhonnut niin paljon hienoa ja kaunista niin täällä Suomessa kuin kaikkialla muuallakin. Jos jotkut on pakanoita niin kristityt. Sivistys ollut niin kaukana tuosta hommasta. Ja mitä harmia siitä on ollut, että käytetty luontoa uskomusten kohteena? Ei mitään! Ja kuin paljon harmia kristinusko aiheuttaa nytkin koko ajan. Se on karmivaa.

Historia on mielenkiintoista ja ehkä se johtuu lähestyvästä keski-iästä, että perinteet ja muut on ruennut kiinnostaan koko ajan enämpi ja enämpi.

Ihania lastenkirjoja

 Oon lukenu taas aivan ihania lastenkirjoja!😍

Maria Vilja: Näkymätön reppu

Luin aiemmin Maria Viljan Villikissarepun ja se oli aivan ihana kirja. Näkymätön reppu on itse asiassa eka kirja tähän Reppu -sarjaan. 

"Hurmaava kuvakirja erityisherkkyydestä.

Rosalilla on näkymätön reppu. Repun sisällä on kaikki se, mitä Rosali näkee, tekee, kuulee ja kokee: suuri kilpajuoksu, aamuinen auringonsäde, ruttuinen tyyny. Ja paljon, paljon muuta. Näkymätön reppu järjestää Rosalille ihmeellisiä yllätyksiä. Ja silloin, kun reppu tulee liian täyteen, voi tapahtua ihan mitä tahansa!

Puhutteleva kuvakirja kertoo erityisherkän lapsen omaperäisen hienosta tavasta kokea maailmaa. Kirja tarjoaa heijastuspintoja niin lapsi- kuin aikuislukijoille - monenlaiset näkymättömien reppujen kantajat voivat tunnistaa itsensä kirjan hahmoista."

Tämäkin oli hyvin samaistuttava mulle. Kun kuormitusta tulee liikaa, niin kuppi sitten vaan menee nurin. Se on vielä aikuisenakin välillä vaikea säädeltävä tuo kuormituksen määrä.

Annika Welling: Biegga Tuliketun jäljillä

kuvitus Aino Kännö

Biegga on huskyn pentu. Utelias ja suloinen kaveri. Hän haluaa tietää, että onko revontulet oikeasti Tuliketun hännän huiskauksia vai mikä tämä juttu on? Niinpä hän lähtee ottamaan asiasta selvää. Matkatoveriksi hän saa Säde-nimisen kuukkelin ja Hopeatassu-nimisen ketun. Matkalla he kohtaavat monenlaista: Leidi Pohjoisen, Joulupukin ja uskomattoman hitaita poroja. Mutta löytävätkö he Tuliketun?

Annika Welling: Biegga ja yöttämän yön salaisuus

kuvittanut Miia Taivalkoski

Tää toinen Biegga tuli luettua alkuvuodesta. Pimeänä aikanahan se on hyvä lukea yöttämästä yöstä! 

Tällä kertaa Bieggan seikkailu alkaa siitä, kun tulee uutinen, että Tonttupuu on sairastunut. Sen takia ei enää synny uusia tonttuja tähän maailmaan. Biegga lähtee Tuima-nimisen tontun kanssa taikametsään Pohjuskaiseen ottamaan selvää, että mitä on tapahtunut. Myös edellisestä kirjasta tuttu Säde-kuukkeli tulee hieman myöhemmin mukaan. Mikä onkaan Säden osuus Tonttupuun sairastumiseen? 

Tämä oli taas ihana tarina! Yhdeltä istumalta piti lukeman.

Mari Luoma: Mintun makuinen murha & Esko Holm: Valpuri Kyni: Pako

 Kaksi oikein kivaa lastenromaania. Toinen on jännitystä eli dekkari, toinen taas historiallinen fantasiatarina.

Mari Luoma: Mintun makuinen murha

Kirjan päähenkilö on 10-vuotias Olivia, joka asuu tyttöjen sisäoppilaitoksessa ja hänellä ei oikein ole kavereita, koska hän on vähän äkäinen ja outo. Kun koulussa tapahtuu murha, alkaa Olivia ratkoa sitä. Onhan hänen lempinimensäkin Murhatyttö, koska hän rakastaa lukea dekkariklassikoita. 

Asiat mutkistuu, kun kouluun tulee Icarus, yksityisetsivä, ottamaan selkoa tapahtumista. Kuolleen tytön vanhemmat olivat palkanneet hänet. Olivia lyöttäytyy Icaruksen seuraan ja vähän kuin vahingossa he alkavat yhdessä ratkoa murhaa tai oikeastaan kahta.

Kirja oli kyllä hauskaa luettavaa, vaikka onkin tosiaan 10-vuotiaille suunnattu. Aikuinenkin kyllä viihtyy tän parissa! Tälle tulee jatko-osa nyt keväällä ja todennäköisesti luen senkin.

Esko Holm: Valpuri Kyni: Pako

kuvitus Esko Holm

Tämä kirja sijoittuu 1600-luvun Suomeen ja noitavainojen aikaan. 

"Turun torille on kasattu rovio. Suuri näytös on alkamassa. Mutta kun pyöveli Huurrelatva valmistautuu tehtävään, huomataan, että yksi vangeista on karannut. Missä on noitatyttö Valpuri Kyni?

Alkaa henkeäsalpaava seikkailu halki Suomen noitalinnaläänien. Parantajan tytär Valpuri joutuu koettelemuksesta toiseen Harmi-Kissansa kanssa takaa-ajajat kannoillaan. Tapahtumien pyörteessä on vaikea tietää, kuka Valpurin kohtaamista olennoista on ystävä ja kuka vihollinen."

Valpuri saa apua ja pakenee. Tämö pakoreissu oli kyllä aika jännittävä. Ensimmäiseksi Valpuri pakeni Ahvenanmaalle ja siellä olevaan Kastelholman linnaan. Sieltä matka jatkui mutkien kautta Porvooseen ja muualle. Jännää myös oli, että Valpurin äiti oli jättänyt viestejä tyttärelleen ja kirjan lopussa Valpuri saa viestin, että hänen pitää lähteä Kajaanin linnaan. Siellä kun olisi seuraava viesti hänelle. 

Huh. Oli pakko toinen osa varata heti. Onneksi kolmas osa on jo kirjailijalla työn alla!

2x Metsänpeitto

 Jostain mulle on nyt tupsahdellu näitä metsänpeittoja. Ihan kirjan nimissä, mutta myös joissain kirjoissa osana juonta. Tässä kaks, joissa se on ihan nimessä.

Sanna Hukkanen & Inkeri Aula: Metsänpeitto

Tää oli sarjakuva. Kiinnostava aihe niin nopeasti hotkaisin! Puissa on jotain ikiaikaista ja ihanaa ja tässä sarjakuvaromaanissa se tuli kyllä hyvin esille. Tykkään.

"Metsänpeitto on sarjakuvataiteilija Sanna Hukkasen ja kulttuurintutkija Inkeri Aulan yhteinen sarjakuva-albumi metsästä ja puista sekä niihin liittyvästä kansanperinteestä, historiasta ja nyky-päivästä. Puihimme liittyy valtava määrä ylisukupolvista tietoa, taitoa ja tarinaperinnettä, joka kuvaa sitä, keitä me olemme ja mistä tulemme.

Kauan sitten maailma oli metsien peittämä. Menneet sukupolvet kunnioittivat ympäristöään vastavuoroisessa suhteessa, jossa luontoa ei nähty vain hyödynnettävänä varastona, vaan elävänä kokonaisuutena johon me kaikki kuulumme. Edelleen kielessä kaikuu ajatus siitä, että emme mene metsään vain keräämään marjoja tai sieniä hyödykkeinä, vaan menemme sieneen tai olemme marjassa. Vastaavasti riistaa ja kalaa pyydetään. Suhteemme puihin on paljon muutakin kuin avohakkuita tekevää biotaloutta, joka halveksuu eri ikäisten puiden ja lahopuun rikastamaa vanhaa metsää. Erityiset puut ja rakkaat puulajit ovat tärkeitä elämän monimuotoisuuden arvostamiselle, josta koko lajimme tulevaisuus riippuu. Mitä tapahtuu puille, tapahtuu ihmisille.

Legenda metsänpeitosta kertoo metsän voiman vaarallisesta puolesta: metsään voi eksyä niin, ettei enää löydä takaisin ja yhteys etsijöiden maailmaan katkeaa. Samalla metsä on kuitenkin myös suojeleva.

Metsänpeitto-albumin yhdeksän sarjakuvaa lähestyvät puita erilaisista näkökulmista: mukana on paikallishistoria Kuhasalon metsälehmuksesta Pohjois-Karjalassa, Suuren tammen runon mukaelma karjalan kielellä Kalevalan alkuperäiskielen kunniaksi, metsäajattelun historiaa Vanhan haavan perspektiivistä sekä hirmuisia loitsuja pyhän pihlajan suojeluksessa.

Tarinat, myytit ja legendat metsästä ja puista matkustavat pitkin maailmaa, eläen ja muuttuen. Ymmärrys monimuotoisen metsän elintärkeästä arvosta on yhteistä kulttuuriperintöämme. Loppujen lopuksi kaikki maailman eri kulttuurien mytologiat nivoutuvat metsän tavoin valtavaksi kudokseksi, peitoksi. Se kietoutuu lämmittämään koko planeettaamme piittaamatta ihmisten keksimistä, metsän ikäpuulla vain silmänräpäyksen kestävistä rajoista."

Leena Krohn: Metsänpeitto

kuvitus Inari Krohn

"Yrtit ja vanhat taiat tunteva mummo tietää, mitä on joutua metsänpeittoon, kadota. Mutta lapsenlapset katsovat huomiseen eivätkä uskomuksista piittaa...

Leena Krohnin runollinen ja tiivistunnelmainen kertomus pohjautuu vanhoihin taruihin, taikoihin ja uskomuksiin ja kiehtoo sekä lapsia että aikuisia. Tarinan kuvituksena on Inari Krohnin grafiikkaa."

Muistin lapsuudessa lukeneeni kirjan metsänpeitosta. Aloin googlata, että mikä ihmeen kirja se olikaan. Löysin sen ja se oli tämä Krohnien yhteistyö. Niinpä varasin sen ja luin. Kuvitus oli jääny lapsuudesta mieleeni, tarina taas ei ollenkaan. Siksi tämä olikin mielenkiintoinen lukukokemus! 

Kirja kertoo menneen maailman ja teknologistuvan maailman taitekohdasta. Mummolla on ne vanhat uskomukset ja tavat, lapsenlapsilla taas nokka näyttää kaupunkiin ja tehtaisiin ja vanhat jutut tuntuu naurettavilta. Tää tarina oli koskettavakin, varsinkin mummon yksinäisyys.

3 viihdyttävää kirjaa

 Välillä sitä tarvii lukea tällaisia kevyempiä kirjoja, jotka viihdyttävät ja eivät ole liian raskaita lukea.

Karoliina Tervonen: Kirjokansi

Tästä mää tykkäsin paljon, kunhan ensin pääsin kirjaan sisään!

"Kirjokansi kumartaa tyylillään romantiikan ajalle ja kansanperinteen tarinoille. Se kertoo turhamaisesta neiti Holmbergistä, joka on keplotellut viehätysvoimallaan tiensä seurapiireihin, vaikka onkin vain hienostunut taskuvaras ja petkuttaja.

Kun kotikaupunkiin hyökkäävät sudenturkkiset pedot, neiti pakenee fantastiseen seikkailuun, jossa viimeisetkin hattuhöyhenet haihtuvat.

Neiti Holmberg viihtyy ylellisyyksien täyteisessä elämässään loistavasti. Hän osaa taitavasti pyörittää laajaa ja anteliasta kosijakaartia lupaamatta mitään, mutta antaen kaikkien olla toiveikkaassa uskossa yhteisestä tulevaisuudesta, ainakin niin kauan kuin rahapussissa riittää roposia tai povitaskusta löytyy pihistettävää.

Kurjenpahkan seuraelämä tuntuu olevan kaukana sudenturkkisten vihollisten leimuavista taisteluista, kunnes koittaa päivä, jolloin mystinen paha saapuu satamakaupunkiin. Ja vie neiti Holmbergilta kaiken.

Alkaa huima kostoretki Pohjolaan, Tuonen valtakuntaan, kun nuori nainen seurueineen lähtee vaatimaan omaansa takaisin. Kätkeytyvätkö onni ja vauraus alisen maailman tuntureille?"

En oikein tykännyt neiti Holmbergista. Oli jotenkin ärsyttävä ja rasittava hahmo. Tarinan edetessä hänestä alkoi kuoriutua esiin myös jotain ihan muuta. Onneksi! Neiti Holmbergin matkakumppanit, jotka näkyvät kirjan kannessakin olivat aika makeita tyyppejä. Heistä pidin kaikista heti!

Kirjan juoni oli monin paikoin aika odottamaton. En osannut arvata, että mihin tämä tarina vie ja mitä sudenturkkisten tyyppien tarina pitää sisällään. Kun kirja loppui, olin ihan äääääää. Kirjan maailma oli sen verran viehättävä, että haluaisin ehdottomasti Tervosen kirjoittavan tähän jatko-osan tai ainankin uuden kirjan tähän samaan maailmaan.

Satu Tähtinen: Seikkailijalordin paluu ja muita yllätyksiä

Aah, vihdoin pääsi Tähtisen kirjojen maailmaan takas! Tätä kirjaa ehti odottaa tovin jos toisenkin! Jennyn kanssa luettiin yhdessä tämäkin.

Tämän kirjan päähenkilönä on neiti Adalmina Lockhart, edellisen kirjan päähenkilön Josephinan ystävä.

"Viettelevän kuuman historiallisen viihdesarjan toisessa osassa viktoriaaniset moraalikäsitykset eivät ole este vaan hidaste.

Seikkailijalordiksi kutsuttu Sir Henry Spencer on palannut Lontooseen ympärillään vellovien skandaalinkäryjen laskeuduttua. Hän on päättänyt asettua aloilleen ja ottaa itselleen vaimon.

Kunnianarvoisa neiti Adalmina Lockhart on lukinnut sydämensä sen jälkeen, kun Henry Spencer sen heidän nuoruudessaan särki. Siksi Adalmina järkyttyy, kun Henry ilmestyy samaan kartanoon, jossa Adalmina on vierailulla.

Kun Henry päättää jälleen hurmata Adalminan, tukahdutetut tunteet alkavat kipinöidä. Kartanojoulun lähestyessä Adalminan on yhä vaikeampi vastustaa Henryn vetovoimaa..."

Kirja vastasi täysin odotuksia! Oli ihanaa upota tähän maailmaan ja vain seurata tuleeko romanssia vai ei, kun kipinät siihen malliin lentelivät. Oli ihanaa myös, että edellisen kirjan henkilötkin olivat kirjassa mukana, sivuosassa, mutta kuitenkin. Olisi tullut ikävä heitä!

Nautin Adalminan ja Henryn kipinöinnin seuraamisesta ja kirja loppuikin aika ihanasti.

Nyt jäin vaan odottelemaan, että seuraavan osan saan näppeihini. Se onneksi tulee jo alkuvuodesta!

Julia Barrett: The third sister

Sitten vielä tämä ristiriitainen kirja, jonka luin Kirjahillan kanssa. Kirjan lukeminen vähän takkuili, kun OpenLibrary joutui doss-hyökkäyksen kohteeksi ja tuli yli kuukauden tauko kesken lukemisen. 

Tää siis on jatko-osa Jane Austenin Järki ja tunteet -kirjalle ja kertoo siitä kolmannesta sisaresta, Margaretista. Tää oli kyllä paikoin viihdyttävä kirja, mutta täytyy myöntää, että enimmäkseen tylsä. Pahalla sisulla luettiin tämä loppuun. Kirjan loppu oli onneksi tosi hyvä ja viihdyttävä ja palkitsi pahan sisun.

Kirja oli mun mielestä vähän sekava, kun välillä hypättiin seuraamaan Margaretin siskojen elämää ja Margaret unohtui kirjailijalta ties minne hyväksi toviksi. Margaret oli tässä kirjassa itse myös tylsä ihminen kaikessa täydellisyydessään. Argh ja plääh.

En voi suositella kirjaa kenellekään, mutta tulipahan luettua.

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret & Kristina Lindström: Flickornas historia - världen

 Kaksi ihan erilaista, mutta teemoiltaan samantapaista kirjaa. Tykkäsin molemmista paljon!

Karolina Kouvola: Pohjolan jumalattaret

kuvittanut Apila Pepita Miettinen

"Mielikki, metsän emäntä. Ilmatar, taivaan neito. Osmotar, oluen seppä. Muinaisuutemme myyttiset naiset ovat samastuttavia, vaikka kaikki heistä eivät ole tästä maailmasta.

Pohjolan jumalattaret kertoo elävästi ja kiinnostavasti vanhoista suomalaisista, suomenruotsalaisista ja karjalaisista uskomuksista. Apila Pepita Miettisen kuvittamassa teoksessa esitellään kiehtova joukko jumalattaria, haltioita, metsänneitoja ja muita esivanhempiemme kunnioituksen herättäneitä olentoja.

Kansanuskon vanhat tarinat saavat samalla tuoreita tulkintoja. Tunnistatko itsessäsi luonnonläheisen Mielikin, vai oletko yhtä voimakastahtoinen kuin Pohjolaa emännöivä Louhi?

Karolina Kouvola on uskontotieteilijä ja tietokirjailija, joka on erikoistunut pohjoismaiseen mytologiaan ja myyttiseen ajatteluun.

Kuvittanut: Apila Pepita Miettinen"

Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Plus Miettisen kuvituksesta tykkään tosi paljon. Mua on pikkuhiljaa ruennu kiinnostaan enemmän ja enemmän suomalainen kansanperinne ja kansanusko, kaikki nää jumalat ja jumalattaret, luonnonhenget, erilaiset uskomukset. Muistan, kun aikanaan meijän mummu varoitteli meitä lapsia, että ei saa mennä mummulan vierestä menevän Piehinkijoen rantaan, ettei Näkki vie. Se oli pelottavaa ja jännittävää! 

Tässä kirjassa oli mulle uusiakin jumalattaria. Esim. vaikka Osmotar. Oli kivaa, ettei ihan kaikki olleet tuttuja!

Kristina Lindström: Flickorans historia - världen

kuvittanut Lina Bodén

"Historia handlar vanligtvis om krig och kungar, nästan aldrig om barn och särskilt inte om flickor. Kristina Lindström har tidigare skrivit de kritikerrosade Flickornas historia, om svenska flickor från stenåldern fram till våra dagar och Flickornas historia - Europa, som blev Augustnominerad.

I Flickornas historia - Världen möter vi sjutton flickor från olika världsdelar och olika epoker, till exempel Juanita i Inkatidens Peru, Marie Antoinette under franska revolutionen, Michiko i bombens Hiroshima och Sandra under apartheidregimen i Sydafrika. Några av dem har funnits på riktigt, andra är påhittade ur en historisk verklighet. En kort faktatext avslutar varje kapitel. Med Lina Bodéns vackra illustrationer."

Mun ruotsin harjoitukset jatkuu! Tämä vaikutti niin kiinnostavalta kirjalta, että päätin lukea. Ja kiinnostava tää olikin! Ihan mahtava idea kertoa historian eri ajoista tyttöjen silmien, osa heistä oli ihan todellisia henkilöitä, osa keksittyjä. Jokaisesta heistä oli lyhyehkö tarina, jokin hetki elämästä. Ne olikin monenlaisia ja innoissaan luinkin tätä aina kun jaksoin kääntää aivot ruotsinkieliseen asentoon. 

Parhaiten mieleen jäi kannessakin näkyvän inkatytön, Juanitan, tarina. Hänen tarinansa kertoi siitä hetkestä, kun hänet uhrattiin jumalille. Juanita hyväksyi sen, koska hänet oli kasvatettu sitä varten ja niin hän astui vuorilla kohti kuolemaansa. Aikamoista! Myös Hiroshiman pommin kohdanneen Michikon tarina oli koskettava.

Mervi Heikkilän Louhi-trilogian 2. ja 3. osa

 Hetki meni, että sain luettua tän trilogian loppuun. Alkuvuodesta luin ekan osan ja nyt kesällä tokan ja kolmannen osan. Ihastuin tähän kalevalamaiseen teemaan todella paljon.

Tuonella kulkijat

"Roona ei ole kuin muut. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että lomareissu Turkuun muuttuukin ihan toisenlaiseksi matkaksi.

Kaupungista ovat mystisesti kadonneet kaikki linnut, samoin Roonan isä, antikvariaatinpitäjä Eerikki Puujumala. Liike on kuin hävityksen kauhistus ja Roonan lisäksi sen ympärillä hiippailee outo, arpikasvoinen nuorukainen.

Jotain pahaa on selvästi tekeillä, mutta mitä?

Louhen liiton itsenäisessä jatko-osassa Roona joutuu tekemään vaarallisen matkan Turkuakin kauemmas. Paikkaan, josta paluuta ei ehkä ole.

Mervi Heikkilän Tuonella kulkijat kulkee petojen polkuja synkän metsän siimekseen ja Tuonen virran rantaan, ikiaikaisten arvoitusten äärelle."

Tää oli jännä tää kakkososa! Piti ihan ahmaista tämä loppuun, että saa tietää mitä on tapahtunut Roonan isälle ja mitä ihmettä Turussa muutenkin tapahtuu. Tykkäsin tosi paljon! Nää kirjan hahmot on aika mainioita ja uskottavia ja kiinnostavia. Varsinkin Roonan biologiset vanhemmat.

Pohjolan porteilla

"Roona ei ole kuin muut. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että mikään elämässä ei suju tavallisesti, ei edes seurustelu Aleksin kanssa.

Kun peilikuvassa alkaa vilahdella tumma varjo, ja Roonan isä Eerikki Puujumala saa huolestuttavan näyn, on syytä valmistautua pahimpaan. Roona päättää vahvistaa tietäjäntaitojaan ja hankkia oman rummun. Avukseen hän saa arpikasvoisen ystävänsä Sampsan ja kuvankauniin shamaanin, Iraidan.

Louhen liiton ja Tuonella kulkijoiden itsenäisessä jatko-osassa Roonaa ovat vastassa entistä pelottavammat viholliset.

Vaarallisten matkojen päätepysäkki on Pohjolan porteilla, itse Pohjan Akan valtakunnassa. Siellä Louhi ei hallitse, eikä armoa tunneta."

Trilogian päätösosassa kaikki huipentu hienosti! Tämäkin oli kyllä niin jännittävä. Seurasin Roonan rummuntekoa ja kaikkea mielenkiinnolla. Kun kirja loppui, oli niin haikea olo. En halua päästää irti tästä maailmasta. Haluan lukea lisää Roonan elämästä! Haluan tietää miten hänen elämänsä jatkuu, millanen hänestä tulee isona, mitä kaikkea vielä voikaan olla. Mervi Heikkilä, ole hyvä ja kirjoita lisää Roonan elämästä. Joohan? Please! Toivoo Laura, 37v.

Runokirjoja

 Tässäpä muutama kesän aikana luettu runokirja! Ovat ihan erilaisia keskenään.

Rimma Erkko toim.: Lohikäärme ja neito - suomalaisia spefirunoja arkistoista

"Nuori neito tuomitaan lohikäärmeen kitaan. Hiitolassa tanssitaan häitä ja noidat mittelevät voimiaan. Hauen vatsasta syntyy poika ja Kuopiosta kuuluu kummia: jotain hyvin outoa lentää sen yllä. Tämän tuopin juojaksi edes Väinämöisestä ei ole!

Tolkieniakin inspiroineet Suomen parhaat maagiset kansanrunot nyt vihdoin yksissä kansissa!

Rimma Erkko (FM) on väitöskirjatutkija, joka tutkii suomalaisia uskomustarinoita. Häneltä on aiemmin ilmestynyt kokoelma suomalaista kauhuteemaista kansanrunoutta, kolme omaa kaunokirjallista teosta ja yksi tietokirja."

Nämä runot oli aika herkullisiakin! Monet tosi kiinnostavia. Mahtavaa, että Erkko on tehnyt tällaisen työn ja koonnut näitä meijän kansanrunoja tällaisen kokoelman.

Sylvia Plath: Ariel

suomentanut Kirsti Simonsuuri

Nyt luin viimein Plathilta myös runokirjan! En kauhean hyvin päässyt näihin runoihin kiinni. En jotenkin vaan ymmärtänyt niitä, en saanut oikein otetta niistä tai löytänyt mitään tarttumapintaa näihin. Hämmentävää! No, onpahan nyt luettu myös runoja Plathilta, eikä vain huippuhyvää romaania Lasikellon alla. Se kirja kukkuu vieläkin mun mielessä.

No, saatan vielä kokeilla jotain muuta Plathin runokirjaa. Sanantuojat kuulostaa hyvältä.

Aija Andersson: Ehjä 

"Syksyllä 2023 vain 40-vuotiaana edesmenneen kirjailijan viimeisen runokokoelman aiheena on rakkaus – mielen ja ruumiin tila. Teos kysyy, miten olosuhteet ja odotukset tulevasta määräävät elämäämme tässä hetkessä. Mitä ovat kohtaaminen ja kohtaamattomuus? Millaisia ovat romanttiset ihmissuhteet kuoleman lähestyessä? Onko rakkaus lopulta silkkaa mielikuvitusta, yksinäisen mielen ja ruumiin kaipuuta toista vasten?

Aija Andersson (o.s. Typpö) (1983–2023) oli äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettaja, kirjailija ja Kulttuurivihkojen runoblogisti. Hänen aiemmat teoksensa ovat Amputaatio (2021), Eutanasia (2022) ja Pii (2023)."

Luin tämän Anderssonin neljännen ja viimeisen teoksen. Aiemmat kolme olen jo lukenutkin (Amputaatio, Eutanasia ja Pii) ja täytyy todeta, että en ole ehkä koskaan aiemmin lukenut 1,5v aikana keltään runoilijalta kaikkia hänen teoksiaan. Anderssonin runoissa on mulle sitä jotain.

Erityisesti tämä runo oli koskettava:

(Muistamme)

Me, jotka jäämme,

tunnemme lähteneet

Jäämme lähtöjen luo

Mutta lähtijät eivät lähde

He sammuvat niin kuin syttyivät

kerra, pienet auringot

Yhdessä kohdassa hämärtyy

Tässä, missä valostui,

lämmin

Tunnemme sen

Sarjakuvia lapsille

 Mää oon näihin kahteen sarjakuvasarjaan tykästynyt niin paljon! 

Sylvia Douyé & Paola Antista: Sorceline 3: Tyttö, joka etsi itseään

suomentanut Kirsi Kinnunen

Tässä kolmannessa osassa Sorcelinen kryptoeläintieteen opinnot jatkuvat aiemmista osista (1 ja 2) tutulla Vornin saarella. Samaten jatkuu aiempien osien mysteerin ratkonta. Sorceline yrittää myös selvittää omaa alkuperäänsä, koska on saanut selville olevansa adoptoitu. Sen suhteen tuleekin yllätys! Minulle se yllätys oli ihan odottamaton. En nähnyt sen tulevan ja siksi olikin niin jännää.

Tykkään tästä sarjasta niin paljon! Odotan jo seuraavaa osaa... Jospa sellainen tulee.

Päivitys marraskuussa 2024 sarjan kirjoista:

1. Kryptoeläintieteen alkeet

2. Lasipatsaiden salaisuus

3. Tyttö joka etsi itseään

4. Unelma ja painajainen (tulossa 2025)

Miila Westin: Myyttiset 2: Vaarallinen uni

Vihdoin sain jatkoa tähän sarjaan! Eka osa oli ihana ja tästäkin pidin paljon. Tämä on sellainen, että tämä pitää itse lukea ja kokea. 💗

"10-vuotias Eevi näkee painajaista auringon pimenemisestä. Liittyykö uni menneisiin seikkailuihin tuonpuoleisessa myyttisten olentojen kanssa? Eevi herää siihen, kun maahisystävä Otso pölähtää huoneeseen. Otson sisko on sairas, ja hän tarvitsee apua. Eevillä on nimittäin väekäs koru, jota tarvitaan parannusloitsuun. Niinpä Eevin on matkattava maahisten maailmaan.

Pian käy ilmi, että Eeviä ja hänen koruaan jahtaavat niin Louhi, ajattarat kuin menninkäisetkin. Kaiken kukkuraksi Otso katoaa jonnekin. Nappasivatko Ajattarat Otson? Matkan varrelta löytyy onneksi monta ystävällistä auttajaa – sekä hiljainen, nimetön susipoika, jolla on aivan omat suunnitelmansa.

Seikkailun edetessä Eevi saa huomata, että unet ovat harvoin vain unia ja niiden kanssa täytyy olla hyvin, hyvin varovainen.

Myyttiset on muinaista itämerensuomalaista kansanperinnettä lapsille tutuksi tuova sarjakuvaromaanisarja, jonka toinen osa tutustuttaa lukijat pahoihin Ajattariin, veden emo Vellamoon, puheliaaseen Hiiteen sekä monenlaisiin maahisiin."

Mervi Heikkilä: Louhen liitto & Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1&2

 Kolme aikas huippua kirjaa! Nuorten fantasiaa ja aikuisten scifiä. Kaksi ekaa kirjaa luin viime vuoden puolella ja vikan tän vuoden puolella.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

Louhi-trilogian aloitusosa. Tää oli kyllä aikas huimaava ja vetävä kirja. Ahmaisin parissa päivässä, ku pääsin vauhtiin. 

”Ei me tehty liittoa paholaisen kanssa niin kuin väitettiin. Me tehtiin se itsensä Louhen kanssa.”

Roona ei ole kuin muut ysiluokkalaiset tytöt. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että kaikki ihmiset on syytä pitää etäällä, myös sumusilmäinen Aleksi.

Yllättäen myös Roonan äidillä on omat salaisuutensa. Niiden paljastuttua Roona joutuu seikkailuun, joka vie hänet pimeän porteille. Seikkailuun, josta kaikki eivät selviä hengissä.

Mervi Heikkilän "Louhen liitto" kulkee petojen polkuja synkän metsän reunaan ja puuttoman suon läpi suoraan lähteen silmään, ikiaikaisten arvoitusten äärelle."

Tää kirja vei ihanasti suomalaisen mytologian äärelle! Mua on tää mytologia ruennut pikkuhiljaa kiehtomaan enämpi ja enämpi. Ihanaa, että aiheeseen liittyviä kirjoja on ja nimenomaan tällä tyylillä! Seuraavat osat odottaa mulla jo hyllyssä, että pääsen lukemaan miten Roonan tarina jatkuu.

Martha Wells: Hälytystila

suomentanut Mika Kivimäki

Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti. Erittäin introvertti kaveri. Lähtee keikalle tutkimusryhmää suojelemaan ja joutuu heidän kanssaan ongelmiin ja suojelemaan heidän henkiään. Olikin aikamoista tykitystä ja todella viihdyttävää ja koukuttavaa menoa! Ja ihan parasta oli nuo botin huomiot ja halu vaan kattella viihdesarjoja ja pysytellä niiden maailmassa.

"Tulevaisuudessa avaruusmatkoille on palkattava mukaan turvallisuusandroidi. Vaikka androidit ovat tietoisia, ihmiset vieroksuvat niitä - ja Murhabotin tapauksessa tunne on molemminpuolinen.

Hallintamoduulinsa hakkeroinut Murhabotti on lähetetty kaukaiselle planeetalle tutkijaryhmän turvaksi, mutta töiden tekemisen sijaan se mieluummin vain pysyttelisi omissa oloissaan, ahmisi saippuasarjoja ja välttelisi kiusallisia kohtaamisia ihmisten kanssa. Mutta kun tutkijat ajautuvat pahaan pulaan, jää Murhabotin vastuulle pelastaa ihmisensä.

Hälytystila on mustalla huumorilla höystetyn scifisarjan avausosa. Päiväkirjaa pitävä Murhabotti tarkkailee maailmaa ympärillään ja yrittää löytää oman paikkansa siinä - ja tekee samalla kirpaisevia huomioita ennakkoluuloisista ihmisistä."

Martha Wells: Keinotekoinen olotila

suomentanut Mika Kivimäki

Tää toinen osa olikin sitten vähän erilainen! Botti lähtee tutkimaan omassa menneessään tapahtunutta joukkomurhaa. Hän haluaa tietää, että tekikö hän sen oikeasti vai mistä oli kyse. Avukseen hän saa ARTin, tekoäly-kuljetusaluksen. ART on kans ihanan inhimillinen ja tykästyin siihen tosissaan. Varsinkin kun hän ei pysty katsomaan tiettyjä sarjoja yksin ku se saa hänet itkemään yms. Vitsi mitä hahmoja nää Murhabotti ja ART oikein onkaan! 😍 Tykkään tästä sarjasta, ku tää pistää miettimään ja on myös niin viihdyttävä.

"Ihmiskammoisen Murhabotin avaruusmatka jatkuu

Murhabotilla on synkkä menneisyys. Siihen sisältyy lukemattomia murhattuja ihmisiä. Mikä on tavallaan syy siihen, että se risti itsensä Murhabotiksi. Mutta sen muistikuvat hirmuteosta ovat hämärät, ja se haluaa tietää enemmän.

Murhabotti lyöttäytyy yksiin tekoäly-kuljetusalus ARTin kanssa, ja hieman erikoinen parivaljakko suuntaa kohti kaivoksia, missä tilanne aikoinaan riistäytyi käsistä.

Keinotekoinen olotila jatkaa kuivan sarkastisen Murhabotin edesottamuksia maailmassa, jota ei ole tehty sitä varten. Moninkertaisesti palkittu scifisarja ja sen nimihahmo ovat jo nousseet kansainväliseen kulttimaineeseen."

Reetta Ranta & Antti Huttunen: Metsien kätkemä - opas Suomen kauneimpiin kohteisiin

Ootteko kattonu Ylen tv-sarjaa Metsien kätkemä? Mää katoin sillon ku se tuli (1. kausi 2016 ja 2. kausi 2018) ja tänä vuonna katoin sen jo toisen kerran. Pidän sarjasta tosi paljon! Reetta Ranta ja Antti Huttunen ovat ihan mahtavia juontajia tässä sarjassa. Sitte ku sattumalta hoksasin, että sarjasta on tehty myös kirja, ni pitihän se saada käsiinsä ja päästä lukemaan.

Tää kirja perustuu tv-sarjan ensimmäisen kauden matkakohteisiin. Kirjasta sai lisää tietoa sarjaan verrattuna ja näki vähän erilaisia kuvia. Haluaisin ite käydä kyllä joka paikassa, mitä kirjassa ja sarjassa on esitelty. Kirja oli hyvä kokonaisuus kuvineen ja teksteineen. Joka kohteesta myös kerrottiin, että miten sinne pääsee ja muita perustietoja. Tekisivätpä myös kakkoskaudesta tällaisen kirjan!

#naistenviikko: Tinarinnat - Kalevalan naisten uudet tarinat

Kalevala aiheena on ruennu kiinnostaan, kun on päässy lukemaan ihan erilaisia juttuja Kalevalaan liittyen. Esim. viime vuonna lukemani Satalatva - Kalevala uusin silmin oli mahtava lukukokemus! Siksi innostuin tästä kirjasta. Mahtavaa saada Kalevalan naisia esiin!

"Joskus naiselle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttua suunnattomaksi petolinnuksi."

Emmi Itäranta: Taivasta silpovat siivet

Sisältö:

Ensin kirjailija, sitten kuvittaja

Esipuhe: J.S.Meresmaa

Emmi Itäranta: Taivasta silpovat siivet

Julia Savtchenko: Louhi

Jenny Kangasvuo: Tulisoronen, kivikipinä

Broci: Tuurin (Thor) vaimo

Jenna Kostet: Kaitse karja kaunihisti

Emma Kantanen: Pohjan neito

Katri Alatalo: Ken kulkee vettä vasten

Karin Niemi: Aino

Solina Riekkola: Kalma päätä kallistavi

Juliana Hyrri: Tuonen tytti

Anu Holopainen: Veen voima, veen väki

Jutta Kivilompolo: Vellamo

Johanna Sinisalo: Poika palasina

Johanna Rojola: Lemminkäisen äiti

Anne Leinonen: Vilua hohkaa hopea

Emmi Nieminen: Annikki

Tiina Raevaara: Saaren neidot, kauan kasvaneet

Anne Muhonen: Kyllikki

Anni Kuu Nupponen: Tule marja poimimahan

Nora Surojegin: Marjatta

Magdalena Hai: Veen emonen, ilman impi, Ilma-Tarin kätilö

Maya Hahto: Ilmatar

Pidin kaikista kirjoituksista. Tykkäsin ku aikajana oli menneestä nykyhetken kautta tulevaisuuteen. Kaikki kirjailijat ei ollu mulle tuttuja ku nimeltä. Tän kirjan lukemisen jälkeen totesin, että haluan tutustua paremmin uusiin tuttavuuksiini. En oo aiemmin lukenu ku korkeintaan jonkun novellin Kostetilta, Alatalolta, Riekkolalta, Raevaaralta, Nupposelta ja Hailta. Nupposelta ja Hailta on kirja mun hyllyssä oottamassa, että alan lukemaan niitä.

Näistä tarinoista jäi mieleen Louhi, Tuurin vaimo, Tytti, Vellamo, Lemminkäisen äiti ja Marjatta. Lemminkäisen äidin tarina oli aika koskettava. Tytti taas oli patologi, joka saatteli kuolleita Tuonelaan, mikä oli aika odottamatonta. Kuvituksista mulla ei jääny oikein mitään mieleen. Taisin eläytyä niin näihin tarinoihin.

Iso ja lämmin suositus tälle antologialle! Uskon, että tuun lukemaan tämän uudelleenkin.

Malin Falch: Pohjantuli- sarjakuvasarja

 Jostain bongasin tän norjalaisen Malin Falchin sarjakuvasarjan, kiinnostuin ja varasin ja nyt oonki sitten lukenu kaikki tähän mennessä julkaistut osat. Ootan kovasti syksyllä ilmestyvää viidettä albumia! On niin mielenkiintoinen tarina tää.

1. Peikkolaakso

Tarina alkaa Sonjan rippijuhlista. Seuraavana yönä hän kohtaa kotonaan pojan, joka kertoo olevansa toisesta maailmasta. Sonja kiinnostuu toisesta maailmasta niin, että hän uhkarohkeasti päättää lähteä käymään siellä pojan kanssa ja tulla sitten heti takaisin. Ja voi, minkälaisen maailman Sonja kohtaakaan! Ja ne seikkailut siellä.

2. Viikingit ja varis

Sonja tutustuu toiseen maailmaan, saa ystäviä ja oppii uusia taitoja. Läheiseen viikinkikylään saapuu outo Varis, joka ennustaa asioita. Variksella on myös mukana Lotta, jolla on mahtavia voimia. Sonja, Espen ja muut yrittävät pelastaa Lottaa, kun huomaavat hänen olevan pulassa.

3. Lintusisaret

Sonja, Lotta ja Otso-karhu ovat joutuneet erilleen ystävistään. He yrittävät viedä Lottaa kotikyläänsä ja he yrittävät myös pelastaa Sonjan Henrik-setää, joka on yllättäin ilmestynyt tähän toiseen maailmaan ja joutunut vangiksi. Lotan taustat alkavat paljastua, kun he päätyvät hänen kotakotikyläänsä, jossa kasvatetaan poroja. Varis myös jahtaa heitä.

4. Vuorenpeikon valtakunta

Espen on yhyttänyt Sonjan, Lotan ja Otso-karhun. Yhdessä he lähtevät vuorenpeikkojen valtakuntaan pelastaakseen Henrik-sedän. Ystävykset saavat lisää selville asioita Variksesta ja muista oudoista asioista. 

Tää oli kyllä mukanaan vievä sarja. Pidän itse tarinasta ja kuvitus ja kuvituksen värimaailma on silmiä hivelevä ja miellytti kovasti minua. Myös hahmot olivat aika mainioita. Pidin erityisesti puhuvasta Otso-karhusta. Lotta on myös mielenkiintoinen tyyyppi. Sonja ei niinkään. Espen on myös jännä tapaus. Odotan kyllä innolla syksyä ja sarjan uutta osaa! Mihin tämä tarina menee sitten?

Madeline Miller: Kirke

Ai että minkä kirjan mää lukkiin! Ehottomasti yks parhaita tänä vuonna lukemiani!

Tää on Kirken tarina. Hänen kasvustaan kotonaan ja kuinka hän tulee sieltä karkotetuksi tekojensa tähden. Kun Kirke karkotetaan Aiaian saarelle, hän on sielä aluksi ihan yksin. Hän alkaa opetella noitataitoja ja kehittyy niissä vuosien aikana aina vain paremmaksi. Ihan mahtavaa oli seurata Kirken kasvutarinaa. Hän alkaa kyseenalaistaa jumalien juttuja ja muodostaa omia ajatuksia ja mielipiteitä asioista. Kaikki ei olekaan, niinkuin jumalat sanovat ja antavat ymmärtää. Kirkellä on miessuhteita ja hän saa myös lapsen. Sitäkin seurataan tarinassa. Aikajana on myös aika huima, koska jumalat ovat kuolemattomia ja Kirken tarinaa mennään satoja vuosia eteenpäin. 

En oo pahemmin lukenu kirjoja antiikin tarustoon liittyen. Tottakai tiesin näitä tarinoita, kun onhan näitä Disneyn versioita ja mitä nyt kouluaikanaki on näitä jotain opiskellu. Miller kyllä kirjoitti niin vetävän tarinan Kirkestä. Aluksi olin, että voiko nää tylsät antiikin tarinat olla mielenkiintoisia edes, mutta tää oli todellaki mielenkiintoinen ja koukuttava tarina. Iso suositus tästä kaikille! Ja aion kyllä lukea muutkin Millerin kirjat.

Sarjakuvia

 Taas innostanu lukea sarjakuvia. Tässä jokunen ja varauksissa kasa matkalla mun luo.

Emmi Nieminen: Menimme kaikki huoneisiimme

Tää sarjakuva löytyy netistä, täältä. Ihan sattumalta tää osui mun kohdalle, ku selasin Issuussa kustantamoiden kirjakatalogeja. 

Tää sarjakuva kertoo korona-pandemian alkuajoista, siitä shokista ja epätietoisuudesta ja kaikesta hämmennyksestä ja pelosta, mitä silloin oli. Tykkäsin!

Voices that count: a comics anthology by women

Espanjalaisten sarjakuvataiteilijoiden antologia. Tässä oli 9 tarinaa naisten elämästä. Tykkäsin kokoelmasta paljon! Sarjakuvista löytyi paljon tuttua omastakin elämästä.

Lista tarinoista ja tekijöistä:

Julio: Julia Otero ja Ada Diez

24 hours: Lola García ja Agustina Guerrero

The Bug: Diana López Varela ja Akira Pantsu

Empowered: Estefania Molina ja Ana Oncina

Loneliness: Eva Amaral ja María Hesse

Sexier: Leticia Dolera ja Raquel Riba Rossy

Turtle steps: Sandra Sabatés ja Sandra Cardona

Over a banana skirt: Almudena Grandes ja Sara Herranz

Mzungu: Patricia Campos ja Sara Soler

Kääntäjä: Diego Jourdan Pereira

Miila Westin: Loputon talvi

Tää on lasten sarjakuva. Tarina oli mainio ja ihanakin! Ja kuvituksestakin tykkäsin paljon.

"On kesäkuu ja lumimyrsky. Luonto on mennyt sekaisin, eikä kukaan tiedä mitä tehdä. 10-vuotias Eevi palaa kotiin vaarinsa hautajaisista ja törmää talvisessa metsässä ohran haltijaan. Eevi saa selville, mikä on kummallisen sään takana, ja jos jotain ei tehdä ja pian, talvi voi jatkua ikuisesti.

Eevi tempautuu mukaan taianomaiseen seikkailuun sekalaisen haltiajoukkion kanssa päämääränään vapauttaa keväisen luonnon herättäjä, jonka Louhi on kaapannut tuonpuoleiseen. Matkalla Eevi törmää monenlaisiin myyttisiin olentoihin, eksyy metsänpeittoon ja pujahtaa viimein loven kautta Tuonelaan, sielulintujen lepopaikkaan.

Myyttiset on muinaista itämerensuomalaista kansanperinnettä lapsille tutuksi tuova sarjakuvaromaanisarja, jonka ensimmäinen osa tutustuttaa lukijat viljakasvien haltijoihin, maahisiin ja menninkäisiin sekä Sämpsä Pellervoiseen. Samalla se on kertomus luonnon tasapainon horjumisesta ja luopumisen vaikeudesta."

Leena Virtanen & Aino Sutinen: Sörnäisten tyttö

Sarjakuva sisällissodan ajoilta! Tosi kiinnostava aihe sarjakuvalle. Tää kertoo Sylvi-Kyllikki Kilven nuoruusvuosista tuolta ajalta. Tykkäsin tosi paljon. Ja jäi sellanen olo, että haluan lukea lisää tällaisia sarjakuvia. Aihe ei ehkä kirjana niinkään kiinnosta lukea, mutta tälleen sarjakuvana herää ihan erillain henkiin ja innostaa. Sisällissota aiheena kiinnostaa sillainkin, ettei mulla oo mitään hajua siitä, että miten mun sukulaiset on tuollon sijoittuneet. En tiiä onko he olleet punaisia vai valkoisia ja miten osallistuneet niihin kauheuksiin. Pitäis lähtä penkoon jotain arkistoja, että sais tietoa.

Tällaisia sarjakuvia tullu nyt luettua. Oottelen varauksista saapuvaa sarjisvuorta.

Satalatva - Kalevala uusin silmin

Tää Salla Simukan ja Siri Kolun toimittama erilainen Kalevala oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Minä kun en oo Kalevalaa lukenu, ku ei oo tähän päivään mennessä kiinnostanut tarttua siihen. Saa nähä, tuleeko sitä päivää joskus. Mielenkiinnolla jään odottamaan. 

Tässä myös sisälmys. Osa kirjoittajista oli mulle ihan outoja, kuten Sanna Karlström, Erkka Mykkänen, Essi Myrsky Tammimaa, Aleksis Salusjärvi, Karo Hämäläinen, Mike Pohjola ja Ville Hytönen. Muut oli tuttuja ja näiltä tutuilta olin kaikilta lukenut vähintään novellin ja suurimmalta osan kirjan tai useamman.

Näistä parhaiten mieleen jäi Sanna Karlströmin Vahinko, Vilja-Tuulia Huotarisen Ainon eri elämät, Essi Myrsky Tammimaan Pohjan pidot, Aleksis Salusjärven Turmeltu, Milja Kauniston Sytyke ja Maria Turschaninoffin Lyssna/Kuuntele. Varsinkin Vahinko ja Lyssna/Kuuntele oli hienoja.

Muutama oli, joita en oikein ymmärtänyt. Karo Hämäläisen Kalevalan pörssikatsaukset meni hiukan ohi. Samaten meni Johanna Sinisalon molemmat kirjoitukset: Tuonen tytin tili- ja tutkimuskirjat ja Vastavirta. Pitäisi lukea uudelleen ne ja ihan kunnolla ajatuksen kanssa.

Nyt kun hetki menny tän lukemisesta, ni on olo, että haluais tarttua tähän uudelleen ja lukea kaikki uudelleen ja makustella ihan eri lailla, kun tietää jo mitä missäkin kirjoituksessa tapahtuu. Tää kirja ois saanu mun puolesta olla tuplasti pitempi. Niin virkistävääkin oli lukea Kalevalaa erilaisista näkökulmista. Voin sanoa, että nautin tän lukemisesta eritoten sen takia, että kirjoitukset olivat niin erilaisia. Ja tahdon lisää tällaista luettavaa!

Eero Ojanen&Sirkku Linnea: Suomalaiset taruolennot

Suomalainen mytologia on ruennut pikkuhiljaa kiinnostamaan mua. Siksipä tartuin tähän Ojasen ja Linnean kirjaan Suomalaiset taruolennot. Halusin lisää tietoa!

 

Tässä kirjassa taruolennot on esitelty lyhyesti ja mukana on Linnean tekemät upeat kuvitukset. Kirja on sovelias myös lapsille. Kerrassaan kiehtovia olentoja! Kaikista en ollut aiemmin kuullutkaan ja osa oli ihan tuttuja. Tän kirjan myötä heräs entistä isompi uteliaisuus suomalaisia taruolentoja kohtaan.

Ketä muuta kiinnostaa suomalaiset taruolennot? Ja kansantarinat muutenkin? 

Heikki Saure: Tonttu

Mua on ruennu kiinnostaan erilaiset kansantarinat ja taruolennot. Siksipä innostuin tästä Tonttu- kirjasta, kun hoksasin, että sellainen julkaistaan ja varasin heti.

 

Tässä tietokirjassa tontuista käydään läpi kaikki erilaiset tontut mitä on, millaisia he ovat ja mitä he tekevät yms. Tää on perinpohjainen kirja. Tän lukemisessa meni mulla aika kauan. En ollu ees tienny, että niin monenlaisia tonttuja on! Mielenkiintoista!

Jos yhtään tontut kiinnostaa, niin kannattaa lukea tää. Oli kyllä mielenkiintoinen opus. 

Elina Helander-Renvall: Auringon tytär

Lisää kansantarinoita!

 

Tässä kirjassa oli jo minulle tuttuja tarinoita. Ne voi lukea suomeksi, pohjoissaameksi ja englanniksi tästä kirjasta. Kuvitus oli todella ihanaa! Kuvittajia oli useita ja se oli tehty Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan fantasiakuvituskurssilla. 

Kaiken kaikkiaan todella kaunis kirja ja mukavaa lukea.

Elina Helander-Renvall: Silde - saamelaisten myyttejä ja tarinoita

Vanhat myytit ja tarinat eivät koskaan oo mua pahemmin kiinnostaneet. Ne on tuntunu jotenkin niin vanhanaikaisilta ja tylsiltäkin. Silti tartuin tähän Helander-Renvallin kirjaan. Sen ohuus autto tähän tarttumisessa.

Nämä tarinat oli lyhyitä ja mielenkiintoista luettavaa. Mukana oli myös upeita maalauksia kuvittamassa kirjaa. Pidin kokonaisuudesta. 

Mulla on pikkuhiljaa heränny mielenkiinto saamelaisuutta kohtaan. Kaikkia niitä tarinoita, uskontoa, käsitöitä, taidetta jne kohtaan. Auttanut kyllä saamelainen lukuhaaste siihen. Kieltämättä tämä kirja lisäs mielenkiintoa! Mietin, että vaikuttaako myös ikä tai ylipäätään vanheneminen siihen, että alkaa tällaiset asiat kiinnostaa? Perinteet, kansatarinat jne.