Sarjakuvia seuraava erä luettuna

 Muutama sarjakuva tähän väliin! Kaikki ihan erilaisia keskenään.

Äni Jaatinen: My rosy road

Jaatisen omakohtainen tarina sairastumisesta aivotulehdukseen ja siitä selviämisestä. Koskettavakin tarina lukea. Aikamoista menoa on kyllä tuollaisen tulehduksen sairastaminen!

Joanna Cacao: The secret of the ravens

Tarina kaksosista, Elliotista ja Lizasta, joiden täytyy kahdestaan koittaa selvitä, kun vanhemmat ovat kadonneet. He joutuvatkin aikamoiseen pyöritykseen, esim. Liza myrkytetään, ja sitä seuratessa sivut kääntyivät vähän kuin itsestään. Pidin paljon ja odotan, että pääsen lukemaan seuraavan osan tästä. Tarina jäi sellaiseen paikkaan kutkuttavasti.

Ana Penyas: We're all just fine

kääntänyt Andrea Rosenberg

Tämä on tarina sarjakuvantekijän isoäideistä ja olikin mielenkiintoista luettavaa! Penyas haastattelee heitä heidän elämistään, millaista se on ollut nuorena, millaista sisällissodan aikaan, millaista diktatuurin aikaan, perheen perustaminen ja kaikki muu. Pidin tästä paljon!

Sarjakuvia

 Kolme ihanan erilaista sarjakuvaa. Kaikissa liipataan surua. Miten oonkin onnistunut lukemaan niin samantapaisista aiheista sitä suunnittelematta?

Lize Meddings: The sad ghost club 3

Luin ekan ja tokan osan ja joku taika kait näissä on ku oon lukenu nyt myös kolmannen osan. Tää kolmas osa kertoo ystävyyden rakentumisesta ja siitä kuinka oppii pitämään huolta toisistaan. Nää tarinat on kyllä aika söpöjä, vaikka samaan aikaan vähän tylsiäkin. Mun kohdalla se tylsyys syntyy mustavalkoisesta kuvituksesta, joka on aika harmaa. Mutta! Jos tulee lisää osia, ni todennäköisesti luen myös ne.

Suvi Sipronen: Routa

Tää oli ihana! Routa on saanu tarpeekseen ja päättää karata kotoa. Kotona on ihme tunnelma ja yhden huoneen ovi on aina lukittuna. Kerran se ei olekaan ja Routa astuu ovesta sisään.

Tää on kaunis kuvaus surusta ja miten se voi ilmetä mitä erilaisimmilla tavoilla.

Aaron Durán & Sara Soler: Season of the Bruja, vol. 1

"From a young age, Althalia knew she would someday be the last of her kind—a bruja, tasked with keeping the power and stories of the ancient ways from fading fully into history. Never alone, Althalia works in a paranormal museum with her friends, a real-life Chupacabra and a were-coyote, while living with and caring for her beloved abuela. Through these powerful connections, her skills and knowledge grow.

But the prejudice her people have always faced continues, and after a seemingly random encounter with a priest, Althalia feels the weight of hundreds of years of religious oppression coming down upon her and her abuela. She must realize her destiny and grow into it quickly if she is to prevent the church from achieving its ultimate goal—destroying the last bruja."

Tässä heitettiin lukija suoraan kylmään veteen. Siltä se minusta tuntui! Naks vaan keskelle tarinaa ilman mitään esitietoja. Tarina vei silti heti mukanaan. Seurasin Althalian matkaa kaiken keskellä. Oli kyllä koukuttava! Toisaalta myös vähän turhan mutkat suoraksi menoa, siitä ehkä tuli se tunne, että heitettiin kylmiltään tarinaan. Tykkäsin loppujen lopuksi paljon!

Sarjakuvia

 Taas innostanu lukea sarjakuvia. Tässä jokunen ja varauksissa kasa matkalla mun luo.

Emmi Nieminen: Menimme kaikki huoneisiimme

Tää sarjakuva löytyy netistä, täältä. Ihan sattumalta tää osui mun kohdalle, ku selasin Issuussa kustantamoiden kirjakatalogeja. 

Tää sarjakuva kertoo korona-pandemian alkuajoista, siitä shokista ja epätietoisuudesta ja kaikesta hämmennyksestä ja pelosta, mitä silloin oli. Tykkäsin!

Voices that count: a comics anthology by women

Espanjalaisten sarjakuvataiteilijoiden antologia. Tässä oli 9 tarinaa naisten elämästä. Tykkäsin kokoelmasta paljon! Sarjakuvista löytyi paljon tuttua omastakin elämästä.

Lista tarinoista ja tekijöistä:

Julio: Julia Otero ja Ada Diez

24 hours: Lola García ja Agustina Guerrero

The Bug: Diana López Varela ja Akira Pantsu

Empowered: Estefania Molina ja Ana Oncina

Loneliness: Eva Amaral ja María Hesse

Sexier: Leticia Dolera ja Raquel Riba Rossy

Turtle steps: Sandra Sabatés ja Sandra Cardona

Over a banana skirt: Almudena Grandes ja Sara Herranz

Mzungu: Patricia Campos ja Sara Soler

Kääntäjä: Diego Jourdan Pereira

Miila Westin: Loputon talvi

Tää on lasten sarjakuva. Tarina oli mainio ja ihanakin! Ja kuvituksestakin tykkäsin paljon.

"On kesäkuu ja lumimyrsky. Luonto on mennyt sekaisin, eikä kukaan tiedä mitä tehdä. 10-vuotias Eevi palaa kotiin vaarinsa hautajaisista ja törmää talvisessa metsässä ohran haltijaan. Eevi saa selville, mikä on kummallisen sään takana, ja jos jotain ei tehdä ja pian, talvi voi jatkua ikuisesti.

Eevi tempautuu mukaan taianomaiseen seikkailuun sekalaisen haltiajoukkion kanssa päämääränään vapauttaa keväisen luonnon herättäjä, jonka Louhi on kaapannut tuonpuoleiseen. Matkalla Eevi törmää monenlaisiin myyttisiin olentoihin, eksyy metsänpeittoon ja pujahtaa viimein loven kautta Tuonelaan, sielulintujen lepopaikkaan.

Myyttiset on muinaista itämerensuomalaista kansanperinnettä lapsille tutuksi tuova sarjakuvaromaanisarja, jonka ensimmäinen osa tutustuttaa lukijat viljakasvien haltijoihin, maahisiin ja menninkäisiin sekä Sämpsä Pellervoiseen. Samalla se on kertomus luonnon tasapainon horjumisesta ja luopumisen vaikeudesta."

Leena Virtanen & Aino Sutinen: Sörnäisten tyttö

Sarjakuva sisällissodan ajoilta! Tosi kiinnostava aihe sarjakuvalle. Tää kertoo Sylvi-Kyllikki Kilven nuoruusvuosista tuolta ajalta. Tykkäsin tosi paljon. Ja jäi sellanen olo, että haluan lukea lisää tällaisia sarjakuvia. Aihe ei ehkä kirjana niinkään kiinnosta lukea, mutta tälleen sarjakuvana herää ihan erillain henkiin ja innostaa. Sisällissota aiheena kiinnostaa sillainkin, ettei mulla oo mitään hajua siitä, että miten mun sukulaiset on tuollon sijoittuneet. En tiiä onko he olleet punaisia vai valkoisia ja miten osallistuneet niihin kauheuksiin. Pitäis lähtä penkoon jotain arkistoja, että sais tietoa.

Tällaisia sarjakuvia tullu nyt luettua. Oottelen varauksista saapuvaa sarjisvuorta.

Cristina Núñez Pereira & Rafael R. Valcárcel: Tunnehetket

Jatkoa mun tunnetaitojen opettelulle ja tunteiden tunnistamiselle ja ymmärtämiselle.

 

Tää oli hyvin selkeä kirja tunteista. Erilaiset tunteet kuvattiin lyhyesti ja selkeästi ja annettiin esimerkkejä milloin kyseinen tunne voi tulla. Lisäksi kirjassa oli kaunis kuvitus. Sen kummempaa tästä kirjasta ei voi edes sanoa. Tykkäsin paljon selkeydestä. Hyvä kirja!

Greg Lockard, Tim Fish, Héctor Barros & Lucas Gattoni: Liebestrasse

Sarjakuvia ku tykkään lukea niin tässä yksi lisää. Samin ja Philipin tarina.

 

Sam tapaa Philipin Berliinissä, Saksassa, jonne hän on muuttanut töiden perässä. Ajat ovat hankalat sateenkaarikansalle. Sam ja Philip rakastuvat. Toinen maailmansota lähenee ja alkaa. Sen myötä he kadottavat toisensa. Sodan jälkeen Sam palaa Berliiniin ja alkaa etsiä Philipiä. Miten tarina päättyy, löytääkö hän Philipiä?

Tää oli hyvä sarjakuva! Tykkään kun nykyään saa sarjakuviaki sateenkaarevina, ni ei tarvi aina lukea heteroromantiikkaa, joka on tylsää ja niin nähtyä.

Díaz Canales & Guarnido: Blacksad - kissa varjoisilta kujilta

Tää sarjakuva ei uponnu muhun, vaikka toivoin sitä tästä lukemieni juttujen perusteella.

 

En osaa oikein edes sanoa, että mikä tässä tökki, mutta niin kävi. Tykkäsin kuvituksesta, mutta ite tarina ei vaan lähteny. No, tällaista käy joskus, kaikesta ei vaan voi tykätä! Ja ei sitä voi tietää tykkäämisestä, jos ei edes kokeile jonkun lukemista.

Ps: Muokkasin pikkuisen blogin ulkoasua. 

Tietokirjoja

Tietokirjat ovat näköjään napanneet musta nyt otteen, joten tässäpä lisää niitäkin.

Eliot Higgins: Me olemme bellingcat

suomentanut Antero Helasvuo

Lyhykäisyydessään tää on Bellingcatin tarina: kuinka se syntyi ja mitä se tekee. Mulle tässä ei lopulta ollut ihan hirveästi mitään uutta, koska olin aika vasta katsonut dokumentin Bellingcatista. Kirja oli jokatapauksessa mielenkiintoinen luettava, koska Bellingcatin tutkimat tapaukset ovat mielenkiintoisia (esim. Sergei Skripalin myrkytys ja MH-17- lentokoneen tiputtaminen) ja heidän tutkimusmetodinsa on kiinnostava.

 

Jenni Räinä: Kulkijat - naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Eräkirjathan ovat perinteisesti miesten heiniä. Tää kirja rikkoo sitä kuvastoa ja kertoo naisista, jotka kulkevat metsissä, soilla ja tuntureillä. Räinä on haastatellut ja viettänyt aikaa jokaisen haastattelemansa naisen kanssa luonnossa. Erityisesti mulle jäi mieleen Itäkairan prinsessa Sirkka Ikonen, jonka itse henkilökohtaisesti olen myös tavannut, kun hän puolisonsa kanssa kävi ylioppilasjuhlissani aikanaan. Ikosesta on tehty kirjakin, jonka haluaisin kyllä lukea. 

Tää kirja muistutti itseäni siitä, että miksi tykkään viettää aikaa luonnossa. Vaikka en vaelluksella ole ikinä käynyt, niin rakastan kävellä metsissä ja meren rannoilla ja viettää aikaa esim. frisbeegolffaten.

Katri Norrlin & Nelli Kenttä: Vitun ruma

Tää on kirja sosiaalisesta mediasta ja sen luomista ulkonäköpaineista. Kenttä ja Norrlin paneutuvat asiaan ja mukana on myös monipuolisesti haastatteluja erilaisilta ihmisiltä asiaan liittyen. Tää oli mielenkiintosta luettavaa! Uskon, että kaikki ihmiset tuntevat jossain määrin ulkonäköpaineita. Ollaanhan me kaikki kasvettu tähän laihuutta ihannoivaan maailmaan, jossa miesten kuuluu olla tämmösiä ja naisten tommosia ja muita sukupuolia ei ookaan. Onneksi nämä asiat ovat murroksessa ja muuttumassa. Se näkyy myös kirjan teksteissä. Kenttä ja Norrlin ovat ottaneet mukaan myös instagram-kyselyjen tuloksia ja ne olivat aikamoista luettavaa kans. 

Irene Vallejo: Papyrus - kirjan katkeamaton tarina

suomentanut Taina Helkamo

Tässä on kunnos opus! Painavaa tekstiä n.600 sivua. Miten kirjat ovat syntyneet ja muuttaneet muotoaan. Vallejo on todella paneutunut asiaan! Tarina lähtee liikkeelle muinaisesta Egyptistä ja pääsemme nykypäivään asti. Kirjan tarina on yli 2000 vuotta vanha. Se tuntuu ihan huimalta ajatella. Oli mielenkiintoista lukea kirjan vaiheista antiikin Kreikassa ja Roomassa. Aikamoista on ollut. Väliin on pätkiä muilta ajoilta ja Vallejon omastakin elämästä. Ne helpottivat lukemista, koska tietoa pukkaa paljon ja välikevennykset tekivät terää. Tällaiselle lukemista ja kirjoittamista rakastavalle ihmiselle tää oli aika mahtava kirja lukea, vaikka hetkittäin raskassoutuinenkin.

Sellaisia tällä kertaa. Oletko lukenut näistä jonkun?

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)

Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.

Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.

Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.

Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Omasta hyllystä.

Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.

Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta. 

Tämän kaiken minä annan sinulle

Minusta on todella tullut Dolores Redondon fani. Kaikki lukemani kirjat häneltä ovat olleet hyviä! Niin myös tämä viimeisin Tämän kaiken minä annan sinulle.

Juoni tiivistelmä Gummeruksen sivuilta: 

"Auto suistuu tieltä Ribeira Sacran viinialueen jyrkillä rinteillä Pohjois-Espanjassa. Onnettomuudessa menehtyneen Álvaron kuolema tulee hänen puolisolleen, kirjailija Manuel Ortigosalle sokkina, eikä tämä järkytys jää viimeiseksi.

Hautajaiset pidetään Álvaron perheen sukukartanon hautausmaalla Galiciassa. Manuelille selviää, että hänen miehensä oli upporikas markiisi, joka kuului yhteen Espanjan vaikutusvaltaisimmista suvuista. Miksi hän salasi puolisoltaan siniverisen taustansa? Miksi kylän poliisi epäilee, että Álvaron kuolema ei ollutkaan onnettomuus? 

Manuel ajautuu mukaan maalaispoliisin tutkimuksiin, joiden aikana selviää, ettei mikään markiisi Álvaro Muñiz de Dávilan elämässä ollut niin kuin hyväuskoinen kirjailija oli aina kuvitellut – ja että tämän kummallinen, töykeä aatelisperhe on valmis menemään hyvin pitkälle suojellakseen salaisuuksiaan."

Tää kirja oli hyvä! Pidin paljon päähenkilö Manuelista ja hänen kanssaan Alvaron kuolemaa tutkivasta poliisista, Nogueirasta. Niin paljon, että haluaisin lukea heistä lisää, paljon lisää. Juoni oli hyvä ja yllättävä ja meni eteenpäin, henkilöhahmot olivat hyviä ja no, kaikki oli lukijan kannalta kivaa. No, okei, Alvaron perhe oli aika perseestä. En pitänyt hänen vanhemistaan ja sisaruksistaan yhtään. Muuten lukukokemus oli just sitä, että tarinaan vaan uppos. Mun mielestä hyvään kirjaan kuuluu se, ettei kaikesta voi tykätä. Oli ne sitten henkilöitä tai tapahtumia. Ne kököt on tarinan suola omalla tavallaan.

No, ylistykset on nyt ylistetty ja jään vain odottamaan, että Dolores Redondolta ilmestyy lisää kirjoja. Kaikki neljä olen nyt lukenut ja ollut niihin hyvin tyytyväinen.

Kymmenes sinfonia

Joseph Gelinekin kirja herätti kiinnostukseni musiikkiaiheen takia. Aiheena siis Beethovenin kymmenes sinfonia, jota hän ei saanut valmiiksi. Jännää on myös se, että ei tiedetä, kuka on salanimen Joseph Gelinek takana. Se tiedetään, että kirjailija on espanjalainen musiikkitieteilijä, eikä muuta.

Bazarin sivuilla on kerrottu kirjasta hyvin tyhjentävästi:

"Nuori musiikkitieteen lehtori Daniel Paniagua saa esimieheltään lipun ainutkertaiseen konserttiin: arvostettu englantilainen kapellimestari ja Beethoven-asiantuntija Roland Thomas esittää Madridissa tarkoin valitulle yleisölle rekonstruktionsa Beethovenin myyttisestä kymmenennestä sinfoniasta. Daniel lähtee konsertista ihastuneena mutta hämmentyneenä; musiikki todellakin oli kuin itse Beethovenin säveltämää. Kaikkia esitys ei kuitenkaan näytä miellyttäneen, sillä Thomas katoaa ja löytyy pian raa'alla tavalla surmattuna.

Danielin on saatava tietää, mistä konsertissa esitetty sävellys on peräisin, ja hän ryhtyy selvittelemään teoksen taustoja. Hän yhdistää voimansa Thomasin murhaa tutkivan komisario Aguilarin kanssa, ja heitä avustaa myös peloton nuori tuomari Susana Rodríquez Lanchas. He ajautuvat mukaan kiihkeätempoiseen seikkailuun, joka on täynnä hengenvaarallisia käänteitä ja yllättäviä kohtaamisia. Arvoituksellista sävellystä ympäröi tiheä vaarojen verkko, jossa vaanii häikäilemättömiä, vaikutusvaltaisia miehiä ja naisia.

Mitä merkitsee Thomasin ruumiiseen tatuoitu numerosarja? Entä tietääkö kukaan, mitä tapahtui Wienissä vuonna 1826, kun Beethoven tapasi espanjalaisen ratsastuskoulun johtajan tyttären?"

Kirja oli hyvä ja vei mukanaan. Olisi mielenkiintoista lukea lisää tän tyyppisiä kirjoja!

Myrskyuhri

Minä olen aika paljon ihastunut näihin Dolores Redondon kirjoihin. Myrskyuhri on Baskimaan murhat- trilogian viimeinen osa.

Tässä kirjassa Amaia Salazar kutsutaan selvittämään kätkytkuolematapausta. Lapsen isä yrittää viedä vauvan ruumiin mutisten uhrauksesta. Siitä alkaa tutkimukset ja selviää, että vastaavia kätkytkuolematapauksia onkin paljon. Monissa vauvan toinen vanhempi on sanonut, että tehdään heti uusi lapsi ja kaikki muuttuu nyt paljon paremmaksi. Myös Inguma- niminen paholainen liittyy tapaukseen jotenkin. Amaialla itsellään on aika tukalat oltavat. Tuomari Markina vetää puoleensa pahasti ja välit eivät ole kunnossa aviomiehen Jamesin kanssa. Lisäksi James lähtee heidän vauvansa Ibain kanssa Yhdysvaltoihin, koska hänen isällään on sydänleikkaus. Asioita pahentaa Jonanin kuolema. 

Kirja oli kyllä melkoinen juonisokkelo. Oikein ärsytti Amaian ratkaisut välillä. Jonanin kuolema taas itketti. Se tuntui ihan turhalta ratkaisulta kirjan kannalta. Kirjan loppukin jäi vielä jollain lailla auki, vaikka juonen kuviot kyllä selvisivät ja olivat sellaisia kuin arvelinkin. Oikeastaan toivoisin, ettei tämä olisi "vain" trilogia ja että Redondo jatkaisi tätä sarjana. Kirjan henkilöhahmot ovat kuitenkin niin hyviä ja näen, että tästä olisi aihioita vaikka mihin jatkossakin.

Luualttari

Aah, jatkoa Baskimaan murhille! Dolores Redondon trilogian toinen osa on Luualttari ja se jatkaa melkein siitä mihin jäätiin ensimmäisessä kirjassa. Tätä postausta kirjoittaessa luen itse asiassa trilogian kolmatta osaa.

Kirjan alussa Amaia Salazar saa miehensä kanssa pienen pojan, Ibain. Pian Amaia palaa töihin. Alkaa tytärpuolensa murhanneen isän oikeudenkäynti. Se kuitenkin keskeytyy, kun isä tekee oikeustalolla itsemurhan vessassa ja jättää jälkeensä vain verellä kirjoitetun viestin seinään: Tarttalo. Muitakin vastaavia itsemurhaviestejä tulee ja niin Amaia kollegoineen alkaa selvittää Tarttalon tapausta. Mutkia matkaan tuo äitiys sekä tuomari Markina lemmenlurituksineen. Eikä pidä unohtaa Amaian äidin karkaamista sairaalasta.

Kirja vei mennessään kyllä. Tyyli on sama kuin ensimmäisessä osassa eli välillä on pitempiä monologeja eri asioista. Minusta se on vain kivaa, koska se poikkeaa dekkareiden tyylistä yleisesti. Redondo on osannut ainakin minut koukuttaa mukaansa täysin.

Näkymätön vartija

Mielenkiinnosta tartuin Dolores Redondon kirjaan Näkymätön vartija, joka kuuluu Baskimaan murhat- trilogiaan/sarjaan. Minulle uutuus ja todella mielenkiintoista lukea Espanjaan sijoittuvaa kirjaa.

Baztan- joen rannalta löytyy alaston kuollut tyttö. Pian huomataan, että kyseessä on sarjamurhaaja. Amaia Salazar määrätään tutkinnan johtoon. Häntä arveluttaa palata kotiseudulleen, josta on ollut pitkään poissa. Amaiaa vaivaavat karmivat painajaiset ja kotikylässä hän joutuu kohtaamaan siskonsa sekä painajaistensa aiheuttajan. Lisäksi eräs kollega aiheuttaa ongelmia.

Kirja oli todella mielenkiintoinen. Koukutti minut kyllä mennen, tullen ja palatessa. Pidin kirjan kerrontatyylistä ja henkilöhahmotkin olivat mielenkiintoisia. Niin Amaia, hänen miehensä, hänen tätinsä ja siskonsa, sekä Amaian kollegat poliisissa olivat kaikki omanlaisiaan ja hyvin kuvattu. Juonikin oli hyvin etenevä, eikä puuduttava ollenkaan.

Seuraava osa, Luualttari, odottaakin jo minua kirjahyllyssä ja sormet syyhyää. Miksi mulla aina pitää olla niin jäätävästi kirjoja odottamassa lukuvuoroaan, kysyy kirja-ahmatti.