Vihdoin määki sain luettua ensimmäisen Pulkkiseni! Tää kirja pisti kyllä miettimään.
Kirjan juoni on yksinkertainen: Philippa kuolee ja hänen elämäänsä ja kuolinsyytään tutkitaan monen eri henkilön kautta. Ääneen pääsee patologi ja poliisit raporttien kautta sekä Philippan elämässä olleet ihmiset.
Teemoja tässä kirjassa oli paljon. Tyttöys. Roolit. Tunteet. Ystävyys. Kasvu. Tulkinnat. Yhtäaikaa selkeänä ja sillisalaattina. Ja Philippasta oli niin moneksi!
Kirjaa lukiessa huomasi, miten sitä on kasvanut siihen, että tyttönä pitää olla tietynlainen ja ei ainakaan koetella sen rajoja. Muotti on tämä, tunge ittes siihen ja oo hiljaa ja tyytyväinen. Nyt aikuisena oon sitten etsinyt ja löytänyt omaa tyyliäni olla tyttö/nainen/sukupuoleton/ylipäätään minä. Oon siilitukkainen ihminen, joka tykkää pukeutua mekkoihin, kukkalegginseihin ja korvakoruihin.
Mutta takas kirjaan. Kirjassa tuli hyvin esiin Philippan keinot etsiä ja löytää. Hän kuvasi paljon kamerallaan videoita ja ystävänsä Sagan kanssa esitti erilaisia rooleja ja kokeili asioita. Mietin, että en ite ois ikinä kyenny siihen. Musta ei vaan irtoa tuollainen. Ihailen niitä, jotka pystyy siihen. Tuohan on tosi hyvä keino turvallisesti kokeilla asioita. Philippalla ja Sagalla oli myös sometilit, joihin he julkaisivat tuotoksiaan. Niissä itse päättivät mitä julkaisevat ja mitä eivät.
Kirjassa on myös Philippan entinen poikaystävä ja läpi käydään myös heidän eroaan, joka paljastuu lopulta johtuneen vääristä tulkinnoista. On myös Philippan naapuri, eläkkeellä oleva entinen lääkäri, jonka vaimoa Philippa auttoi ennen hänen kuolemaansa. Lisäksi myös toinen naapuri, neurologi, jonka kanssa Philippa tekee vihaperformansseja. Ohimennen myös Philippan äiti saa äänen.
Kirja oli kyllä monenlainen! Musta tuntuu, että tuun lukemaan tämän vielä joskus uudelleen. Kaikkia kirjan synnyttämiä ajatuksia en osaa vielä pukea edes sanoiksi.
