Persepolis

Sarjakuviaaaa! Tässäpä taas yksi, josta tykkäsin. Kahdessa osassa.

Persepolis on omaelämänkerrallinen sarjakuva Marjane Satrapin lapsuudesta Iranissa. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi Marjanen elämää 14-vuotiaaksi asti, jolloin hänet lähetetään sisäoppilaitokseen. Millaista on elää, kun kotimaassa vallan ottavat fundamentalistit ja moni asia muuttuu, tulee esim. huivipakko. Marjane myös vähän kapinoi ja täpärästi välttää uskonnollisen poliisin.

Tässä toisessa osassa Marjane lähtee Itävaltaan sisäoppilaitokseen. Kirjassa käydään läpi vuodet koulussa ja myös kodittomana. Sitten Marjane päättää muuttaa takas kotiin. Edessä on sopeutuminen, kun on tottunut vapauteen, opiskelut yliopistosssa, naimisiinmenoa, itsensä löytämistä jne.

Persepolis oli mielenkiintoinen sarjakuva. Pidän paljon Satrapin piirros- ja kerrontatyylistä. Niin paljon, että kirjahyllyssä odottaakin jo seuraava Satrapi.

Hautuukoti

Tää oli jännä sarjakuva. Tunnelmaltaan yhtäaikaa kiehtova ja vähän synkkä ja ahdistava sekä myös vähän tylsä.

Kiehtovuuden takia luin tämän, vaikka välillä tylsistytti. Jotenkin se kiehtovuus piti otteessaan. En oikein osaa edes sanoa, että mikä tässä oli kiehtovaa. Ehkä tuo pieni tylsyys? Synkkyys?

Tämä sarjakuva on erään perheen tarina kerrottuna lesbotyttären näkökulmasta. Tarinassa on yllättäviä puolia, kipua, katkeruutta, surua ja näkymättömyyden ja näkyvyyden kokemuksia.

Piirros on mustavalkoinen ja tuttua Bechdelin tyyliä.

Jotenkin tämä on sellainen, että jokaisen pitää itse lukea ja kokea. En halua paljastaa juonesta mitään, ettei kenenkään lukukokemus mene pilalle. Sen sanon vielä, että hyvä, että luin tän. Kannatti.