perjantai 19. lokakuuta 2018

Lukuopas- palvelu

Täällä Oulussa on kirjastossa lukuopas- palvelu. (linkki vie suoraan lomakkeeseen) En tiedä, miten muualla on, mutta oletan, että tämä on muissakin kirjastoissa oleva palvelu. Joka tapauksessa, halusin tehdä tästä palvelusta ihan oman postauksensa, koska itse olen saanut siitä niin hyviä kokemuksia!

Olen käyttänyt palvelua kolme kertaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla halusin kirjalistan sähköpostiini ja kolmannella kerralla nyt pari viikkoa sitten tapasin kirjastonhoitajan eli lukuoppaan. Yksinkertaisesti homma toimii näin: täytät lomakkeeseen millaisia kirjoja haluaisit lukea esimerkkeineen (minulla oli tälläkin kertaa dekkarit, mutta muista maista kuin Suomi, Ruotsi, Iso-Britannia ja USA ja esimerkkinä tykkään Arnaldur Indridasonista ja Peter Jameista sekä halusin kirjoja/kirjailijoita Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista) ja millaisia ne eivät saisi olla (en halua lukea yksityiskohtaisia kuvauksia väkivallasta) ja jos on muita toiveita niin lisäät nekin omaan kohtaansa (halusin myös muutakin kaunokirjallisuutta Aasian, Afrikan ja Etelä-Amerikan maista). Sitten valitset, että haluatko kirjalistan sähköpostiisi vai tavata paikan päällä lukuoppaan. Minua lukuopas lähestyi tapaamisen suhteen sähköpostitse ja sen kautta sovimme tapaamisajan pääkirjastolle. Aiemmin olen saanut sähköpostiin kirjalistan kahden viikon sisään ja nyt sain lukuoppaan tapaamisajan ihan parin päivän päähän, mikä oli kyllä todella mukavaa.


Kuvassa minulle ehdotetut kirjat, paitsi päällimmäinen, jonka bongasin muualta. Yhden olen jo lukenut näistä.

Menin sitten sovittuna aikana pääkirjastolle ja otin yhteyden tietopalvelujen pisteeseen. Lukuopas sitten otti minut vastaan ja melkoisen kirjakärryn ja kirjalistan kanssa menimme rauhalliseen paikkaan käymään läpi hänen ehdottamiaan kirjojaan. Lainasin melkein kaikki ehdotetut kirjat ja sain sen kirjalistankin mukaani. Tapaaminen kesti noin puoli tuntia. Minulle jäi tapaamisesta tosi innostunut olo. Olin ihan riemuissani, kun sain niin paljon kirja- ja kirjailijaehdotuksia. Välillä kun tuntuu siltä, että sitä vain lukee niitä tietynlaisia kirjoja ja oikein kaipaa oman maailmansa avartamista. Lisäksi oli mahtavaa, että lukuopas laittoi vielä perääni sähköpostia, kun hän oli muistanut vielä muutaman ehdotuksen lisää.

Minulla on siis näin hyviä kokemuksia lukuoppaasta. Varsinkin kun nyt tajusin laittaa paljon tarkemmin toiveeni kirjojen suhteen. Mites te? Oletteko koskaan käyttäneet lukuopas- palvelua? Millaisia kokemuksia teillä on? Itse aion seuraavaksi pyytää fantasiakirjallisuutta. Tuolla kirjastossa on kuulemma lukuopas/oppaita, jotka ovat perehtyneet pelkkään fantasiakirjallisuuteen. Aivan mahtavaa tuokin!

tiistai 16. lokakuuta 2018

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Tämä kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että varasin sen kirjastosta. Agnes Martin-Lugandin kirjalla on niin ihana nimikin! Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. Jo pelkkä nimi lupailee hyvää ja saa hymyn huulille. Millainen kirja sitten oli?




Diane on surun murtama hänen miehensä ja tyttärensä kuoleman jälkeen. Hän on täysin hautautunut kotiinsa, eikä huolehdi edes kirjakahvilastaan (jolla on sama nimi kuin kirjalla). Vain hänen ystävänsä Felix käy säännöllisesti yrittämässä tuuppia häntä elämään. Viimein Diane päättää tehdä jotain elämälleen ja lähtee Irlantiin. Pienestä Mulrannyn kylästä hän vuokraa asunnon ja koittaa saada elämästään otteen. Sen tekee vaikeaksi naapurin yrmy mies, Edward, joka tuppaa vituttamaan Dianea joka välissä. Kunnes jotain tapahtuu heidän välillään...

Kirja on kyllä oikein kliseinen. Ja siinä poltetaan tupakkaa jatkuvasti! Keuhkoja ihan kirveli lukiessa. Teksti on ihanan jouhevaa ja helppo lukea. Juoni tosiaan tylsän kliseinen, mutta ei liian paha. Parasta kirjassa oli sen loppu. Se loppu pelasti koko kirjan! Jos loppu olisi ollut erilainen, kirja olisi ollut paljon surkeampi kuin olikaan. Henkilöhahmoista pidin. Heissä oli kaikissa edes pientä särmää. 

Kirjaan on tulossa jatko-osa ensi vuonna. Täytyy vissiin lukea sekin kuitenkin, vaikka tämä ensimmäinen osa ei niin täysillä minuun iskenytkään. Jotain tässä kirjassa kuitenkin oli.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Leijonankesyttäjä

Vähiin nämä Läckbergin kirjat käy, ennen kuin loppuvat. Leijonankesyttäjä on toiseksi viimeinen Camilla Läckberg. Sitten on enää Noita lukematta.




Tässäkin kirjassa kuljetaan kahdessa aikatasossa. Nykyhetkessä Patrik Hedström kollegoineen selvittää keskelle tietä ilmestyneen ja kuolleen tytön tapausta. Erica Falck taas on kiinnostunut vanhasta perhetragediasta, joka liittyy sirkustaiteilijaan ja hänen perheeseensä ja tekee omia tutkimuksiaan siinä. Menneessä taas kerrotaan mitä tapahtui sirkustaiteilijalle. Niin vain nämä kaikki asiat lopulta liittyvät toisiinsa ja karmea tarina alkaa paljastua.

Kirjan tarina oli kyllä jännä. Toisaalta karmiva, mutta ei onneksi liian. Kirja oli taattua Läckbergiä ja ahmaisin tämän parissa päivässä. Taas ei voi kuin ihmetellä, että mitä kaikkea ihmiset tekevätkään toisilleen. Ihminen on aikamoinen peto, kun niikseen tulee. Onneksi on myös niitä vastakohtiakin.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Habibi

Mun lähikirjaston sarjishyllyssä oli tällainen järkälemäinen opus. Tartuin siihen ihmetellen, että mikähän tääki on. Pienen selauksen jälkeen päätin lainata. Vaikutti niin mielenkiintoiselta ja piirrosjälki miellytti mun silmää. Tää tiiliskivi on Craig Thompsonin sarjakuvateos Habibi.




Habibi on rakkaustarina. Se mukailee jollain lailla tuhannen ja yhden yön tarinoiden juonta. Päähenkilöitä ovat Dodola ja Zam. Heidän tiensä yhdistyvät lapsena, kun Dodola alkaa Zamille äidiksi, vaikka itsekin on lapsi. Dodola kertoo Zamille paljon tarinoita. Tarinoissa mukana kulkee myös Koraanin tarinat. Dodolan ja Zamin tiet kuitenkin eroavat, kun Dodola kaapataan orjaksi. Dodolan kertomat tarinat myös vievät heidän kokemuksiaan eteenpäin.

Dodola päätyy haaremiin ja synnyttää siellä lapsen, joka myöhemmin kuolee. Zam taas harhailee yksinään ja päätyy lopulta eunukiksi. Heidän tiensä kohtaavat viimein, kun Zam päätyy haaremiin töihin. He onnistuvat Dodolan kanssa karkaamaan sieltä ja siitä alkaa pakomatka. Yhdessä taas ollessa kummallakin heistä on ongelmia hyväksyä itsensä sellaisena kuin  he ovat ja myös toinen sellaisena miksi hän on erilläänolovuosien aikana muuttunut ja kasvanut.

Pidin paljon piirrostyylistä. Juoni oli ehkä välillä sekava, mutta meni eteenpäin koko ajan. Kokonaisuutena sarjakuva oli hyvä. Pidin siitäkin, että koko tarina oli kuudessa osassa. Se mukavasti tauotti menoa. Dodolan ja Zamin tarina on surullinen ja kivulias. Silti rakkaus voittaa kaiken.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Afrikan kuningatar

Törmäsin tähän Katharinen Hepburnin kirjaan yli kaksi vuotta sitten Oksan hyllyltä- blogissa ja nyt viimein sain luettua tämän. Afrikan kuningatar teki minuun vaikutuksen.




Hepburn kuvaa kirjassa kuinka hän sai roolin Afrikan kuningatar- elokuvasta, matkastaan Afrikkaan, elokuvan kuvauksista siellä ja jälkikaiuista elokuvan kuvausten jälkeen. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja luin sen yhdeltä istumalta. Ei vain malttanut laskea käsistä sitä!

Tämäkin on sellainen kirja, että tuntuu, ettei jotenkin osaa sanoa mitään järkevää siitä. Vaikutuin Hepburnin asenteesta. Matkan kuvaus oli hauskaa ja mukanaan vievää. Kirjan luki hups vain, koska se vei mennessään. Sitä myös lukiessa mietti, että kuinka erilainen maailma olikaan silloin nykyaikaan verrattuna.

Sanon vain, että lukekaa ja vaikuttukaa!

torstai 4. lokakuuta 2018

Verenpunainen spiraali

Verenpunainen spiraali on toinen kirja Matti Remeksen Ruben Waara- sarjassa. Tämä kirja vähän ärsytti minua lukiessa.




Tunnettu kirurgi tapetaan raa'asti jousiaseella. Yllättäen hänestä onkin yhteys Waaraan ja hänen tyttäreensä Veraan. Lisäksi kuolleen kirurgin leski ottaa yhteyttä ja haluaa Waaran selvittävän kadonneen korun paikan ja niinpä Waara on taas rikostutkintaan sotkeutuneena. Missä on koru ja siinä oleva rubiini? Mikä yhteys kirurgilla ja Veralla on? Kuka hänet tappoi? 

No, ruumiita tulee ja juoni on kyllä mielenkiintoinen. Nyt minua vaan ärsytti Waaran jonkin verran vanhanaikainen suhtautuminen naisiin. Tuo ärsytys väritti kyllä kirjan lukemista. Siitä huolimatta luin kirjan loppuun, koska juoni oli mielenkiintoinen ja murhaajaa/murhaajia en ihan niin vain arvannutkaan. 

Saapa nähä jatkanko sarjan lukemista. Nyt just Waara ärsyttää hyvästi. Toisaalta on taas hyvä, että henkilöhahmot herättää myös kielteisiä tunteita. Katsotaan.

maanantai 1. lokakuuta 2018

Tunne nälkä!

Mielenkiinnosta lainasin Patrik Borgin kirjan tunne nälkä!. Olen seurannut Patrikia Vaakakapinan tiimoilta. Plus oishan se siistiä, jos itselläki olisi nälän tunne. Mulla se on kadonnut jonnekin vuosien varrella.




Kirjassa käytiin hyvin ja selkeästi läpi syömisen eri puolia ja vaikeuksia ja miten ne saa selätettyä. Kirja oli tiivis pakkaus ja siitä tykkäsin. Ei mitään liirumlaarumeita aiheesta, vaan tiukkaa asia. Kirjan avulla pääsee varmasti rentoon ja intuitiiviseen syömiseen. Itse halusin vain tietoa asiasta, vaikka samalla kyllä työstän omia syömisen ongelmiani. 

Pidin kirjassa siitä, että siinä oli tehtäviä, joiden avulla voi pohtia omia asenteita ja uskomuksia syömisen suhteen. Parhaiten minulle jäi mieleen tehtävä, jossa piti listata ruoat, jotka olivat kiellettyjä. Siis jopa terveellinen ruoka voi olla kielletty, koska siihen liittyy jokin kumma uskomus. Itsellänikin on tällaisia uskomuksia, esimerkiksi ostan harvoin kalaa/lohta, koska se on luxusruokaa ja siksi sitä ei voi ostaa kuin harvoin hintansa takia. Jos järjellä miettii, niin kyllähän mulla on varaa ostaa kalaa vähintään kerran kuussa. Silti en osta tuon kumman uskomuksen takia.

Kirja on mielestäni hyvä ja sopii kaikille. Luultavasti tulen lukemaan sen uudelleen joskus.