Runojakin välillä! Kaikki nämä runoilijat on sellaisia, että haluan lukea lisää heidän runojaan.
Nancy Morejón: Where the island sleeps like a wing
kääntänyt Kathleen Weaver
Tämä kuubalaisen Nancy Morejónin runokirja oli hieno! Jotenkin hän on osannut kuvata runoissaan asioita niin tuntuvasti ja koskettavasti, ei mulla oo ees sanoja kuvata sitä, mitä koin hänen kokemuksiaan lukiessa. Vaikutuksen teki hän ja haluan lukea lisää Morejónin runoja.
Aunimarjut Kari: Ja kuolema laulaa tuutulaulun
Runoja kuolemasta. En voinut vastustaa! Enkä pettynyt. Lue ja koe siis.
Pidin Karin runojen poljennosta, ja miksen olisikaan pitänyt kun rakastan Harmajaa ja monia muita loppusoinnuilla ja rytmillä kirjoittavia. Karin runot herättivät kiinnostuksen lukea lisää hänen runojaan ja hän onkin runokirjoja paljon julkaissut.
Lars Huldén: Yhä mennään eteenpäin
suomentanut Pentti Saaritsa
Iloinen positiivinen yllätys on Huldénin runot! Onneksi on lukuhaasteita, sillä sen kautta löysin nämä runot ja tykästyin tosi paljon. Nämä runot ovat jotenkin niin ajattomia, pieniä pilkahduksia asioista ja täynnä jotain, rauhaa, rentoutta, jotain. En osaa kuvata. Haluan lukea tän runokirjan uudelleen ja muitakin Huldénin runokirjoja. Ihana löytö tämä suomenruotsalainen runoilija!
Suheir Hammad: Born palestinian, born black
Palestiinalainen runoilija Suheir Hammad osui ja upposi. Kaikki se kipu ja taistelutahto ja muu, joka kumpusi näistä runoista esiin, tärähteli minuun. Olin vain wow ja mitä ja ahmin. Eikä se kipu ole poissa, vaikka on syntynyt maahanmuuttajien lapsena kaukana kotimaasta. Se kipu on verenperintö, se on halu taistella vääryyttä vastaan, halu puolustaa ihmisoikeuksia. Tätä kaikkea ja vähän myös muuta tästä runokirjasta kumpusi mun silmiin ja sydämeen. En voi ku suositella.
