31 maaliskuuta, 2023

Liu Cixin: Pallosalama

Elegian kanssa luettiin Cixinin kirja yhdessä. Harmi, ku tää ei ollu niin hyvä ku Cixinin trilogia oli!




Juoni eli takakansiteksti:
"Kun valtava pallosalama polttaa Chenin vanhemmat tuhkaksi hänen silmiensä edessä, Chen ottaa elämäntehtäväkseen selvittää tuon arvaamattoman ja tappavan luonnonilmiön salaisuuden. Etsintä johtaa Chenin myrskyisille vuorenrinteille, kokeelliseen armeijan aselaboratorioon ja hylätylle Neuvostoliiton aikaiselle tiedeasemalle. Chen ymmärtää vähitellen, että hänen tiensä päässä on jotain ennennäkemätöntä. Mutta Chen ei ole ainut, joka seuraa samoja jälkiä. Häikäilemättömät armeijan joukot ja tiedemiehet haluavat valjastaa vaarallisen pallosalaman mahdin omaan käyttöönsä."

Siinäpä se kirja sitten olikin käytännössä! Kyllä tän luki, sujuvaa tekstiä jne. Mutta. Pallosalama ei aiheena ollu kauhean mielenkiintoinen ja se, miten aihetta kirjassa käsiteltiin oli aika ykspuolinen lopuissaan eli se ase, ase, ase. Välillä sivuttiin Chenin asioita ja tunteita, välillä muiden henkilöiden, mutta he jäivät silti etäisiksi kaikki. Heihin ei kiinnittyny, eikä heistä välittäny paskaakaan. Toisaalta se on myös Cixinin tyyliä, mutta silti. Trilogiassa välitin enämpi henkilöistä ku tässä kirjassa. Kirjassa oli myös jonkin verran moraalista pohdiskelua, kun tuli tilanteita, missä pallosalama-asetta ns. pakko käyttää, mutta jotka oli kyseenalaisia silti joltain kantilta. Mutta joo.

Että että. Ei mua harmita, että tän luki, koska nyt on kokemus tällaisestaki scifistä. Ei ehkä ollu mun juttu? Vai pallosalama ei ollu mun juttu? No, joka tapauksessa, jos ja kun Cixiniltä suomennetaan vielä jotain lisää ni aion lukea!

30 maaliskuuta, 2023

Iida Rauma: Hävitys

Tän kirjan tumma kansi kätkee sisälleen aikamoisen tarinan. Tylsä kansi hämää!


Miten tää kansi näyttää tässä harmaalta, ku pitäis olla tumman sininen?

 
Tää kirja tuo niin hyvin esiin aikuisten mielivallan ja vallan suhteessa lapsiin. Silmien sulkeminenkin on vallan käyttöä. Paikoin lensin omaan lapsuuteeni, niin hyvin Rauma kuvaa aikuisten vallankäyttöä sekä välinpitämättömyyttä. Oon Rauman kanssa ihan samaa mieltä siitä, että suomalainen kulttuuri on lapsivihamielinen. Mielestäni se menee niin, että omia lapsia ehkä rakastetaan ja ainakin siedetään, mutta muitten lapsia ei enää oikein edes siedetä ja heitä voi kohella miten sattuu.

Mää en osaa sanoa oikein mitään muuta tästä kirjasta ku mulla ois niin paljon sanottavaa ja kaikkea en halua tuoda julki. Tää on hyvin samaistuttava kirja ja realistinen kuvaus kouluväkivallasta ja aikuisten mielivallasta ja välinpitämättömyydestä. Suosittelen kaikkia lukemaan ja miettimään omalle kohdalle.

29 maaliskuuta, 2023

Kei Sanbe: Poissa - Erased 7-9

Viimein sain luettua loppuun tän mangasarjan!



 

Osat 7 ja 8 vei loppuun sarjan juonen, jossa jahdattiin sarjamurhaajaa. Ahmaisin ne, koska halusin tietää, että miten tää päättyy. Osassa 9 käytiin läpi Satorun äidin ja ystävien tarinoita Satorun pitkän kooman aikana. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tästä tarinasta. Kivaa aikamatkustusta ja dekkarinomaista murhaajan jahtaamista. Kei Sanbelta ois kivaa lukea muutakin.

28 maaliskuuta, 2023

Minna Salami: Aistien viisaus

Tää Salamin kirja on ku raikas, puhdistava tuulahdus. Pois tunkkaset (ja valitettavan valkoiset) feminismit, tilalle raikkaampaa uutta ajattelua.





"Omaääninen ajattelija ja rohkea tarinankertoja Minna Salami yhdistää filosofisessa ja leikkisässä esikoisteoksessaan populaarikulttuuria, afrikkalaista perinnetietoutta ja myyttejä omakohtaiseen. Hän kertoo uuden, voimaannuttavan tarinan, joka rikkoo vanhat käsitykset rodusta, sukupuolesta ja vallasta.

Minna Salami hahmottelee uudenlaista feminismiä, jonka ytimessä on afrikkalainen näkökulma ja musta feminismi. Inspiroivan, kohottavan, jokaisessa ihmisessä piilevää henkistä ja kehollista tietoutta ylistävän kirjan sanoma on kriisissä olevalle maailmalle toivon ja suuremman yhteisymmärryksen viesti. Aistien viisaus on näkökulma maailmaan ja erityinen tietämisen tapa, joka on kaikkien ulottuvilla."


Jollain lailla mun pää poksahti tätä lukiessa. Rakastan sitä tunnetta, ku lukee kirjaa ja yhtäkkiä sun ajattelu saa osuman ja se muuttaa muotoaan ja laajenee ja näät asioita ihan eritavalla kuin hetki sitten. Tällain kävi tätä Salamin kirjaa lukiessa. Yhtäkkiä nää kirjassa esille tuodut asiat tuntu niin täysin järkeviltä ja mää vaan mietin, että miksi maailmassa ei jo tehdä asioita niinkuin Salami tuo esiin. Tän kirjan viisaus on just siinä, että tää Salamin esittämä ajattelutapa on niin ystävällinen kaikkia kohtaan ja se on jo kaikissa, kun sen vain kaivaa esiin. Mää en osaa selittää asiaa tän enempää. Lukekaa tää kirja niin tiedätte. Yritän omin kömpelöin tavoin oppia ja tehdä ja seurata tätä polkua. Toivon mukaan onnistun edes pienesti saavuttamaan tätä aistien viisautta. Se ajatus ja tietoisuus resonoi mussa vahvasti.

27 maaliskuuta, 2023

15 poimintaa kirjahyllystä- kirjatagi

Kirjojen pyörteissä- blogin Jenny kehitti tällaisen kirjatagin ja minähän aina innostun tällaisista niin päätin tehdä tän!

Kuvat helmi- ja maaliskuulta täältä Oulusta.




1. Kirja, jonka sait lahjaksi:

Alf Prøysen: Eukko pikkurillin joulukirja

Sain 5-vuotiaana joululahjaksi mun kummitädiltä.


2. Klassikko, josta tykkäsit:

Zacharias Topelius: Adalminan helmi

Tässä on lisäksi Maija Karman kuvitus! 💗 Tän oon saanu mun kummisedältä samana jouluna ku Eukko pikkurillin. 


3. Kirja, jonka lukeminen on takkuillut:

Abir Mukherjee: A rising man

Pitkään jatkunu unettomuus saanu mun englanniksi lukemisen takkuamaan. Onneksi pikkuhiljaa alkanu nyt sujumaan paremmin.


4. Kirja, jota olet lukenut eniten:

Saima Harmaja: Kootut runot

Rakastuin Harmajaan ja hänen runoihinsa joskus 10-vuotiaana ja näitä tullu luettua paljon 25:n vuoden aikana.


5. Kirja, joka on laina:

Poul Anderson: Tau nolla

Kaveriltani lainattu scifiklassikko. Jospa jo tänä vuonna sais luettua! Ollu kohta 2v lainassa.






6. Kirja, jonka näkeminen hyllyssäsi tuo sinulle erityistä iloa:

Laura Oja (runot) & Sini Yrjänä (kuvat ja taitto): Minä elän!

Oma pieni runo- ja kuvakirja, jota on olemassa vain yksi kappale. Ehkä jonain päivänä isommin!


7. Kirja, joka käsittelee kiehtovaa aihetta:

Maria Pettersson: Historian jännät naiset

Naisten historia on ihan äärettömän kiinnostava aihe! Maailma ja oppikirjat on niin täynnä miesten historiaa! Mielestäni tarvitaan paljon lisää kirjoja myös muiden sukupuolten historiasta. Onko niitä edes?


8. Kirja, joka on kuvitettu:

Grimmin veljekset: Prinsessa Ruusunen

Rakastin tätä satua lapsena ja muistin tän ulkoa sanasta sanaan.


9. Kirja, jonka kansi puhuttelee sinua:

Sini Yrjänä: Piilosta

Kirjan kansi kuvastaa hyvin kirjan aihetta.


10. Kirja, jonka hahmolla on kiinnostava kehityskaari:

L.M.Montgomery: Uuden kuun Emilian tarina (Emilia- trilogia yksissä kansissa)

Sinänsä ihan tavallinen kehitystarina ja sellaisenaan jo kiinnostava. Ei ole aina helppoa kasvaa ja kehittyä ja tehdä oikein itseä ja/tai muita kohtaan.






11. Kirjailija, jonka kirjoja sinulla on useampi:

Vera Vala

Mulla on koko Arianna de Bellis- sarja hyllyssä. Kuusi kirjaa.


12. Kirja, joka on kaukana mukavuusalueeltasi:

Tiina Katriina Tikkanen: Toinen silmä kiinni

Aiheensa takia en oo vielä tohtinu lukea. Tiedän kuitenkin, että tykkään Tikkasen tyylistä, koska oon seurannu hänen blogiaan ja lukenu hänen kirjoituksensa Suurteoksia- kirjasta.


13. Kirja, jonka olit jo unohtanut omistavasi:

Vesa Heikkinen: Tekstianalyysi

Korona-aikana mesenoin tätä kirjaa ja tuola se hyllysä nököttää ja oottaa, että lukisin sen.


14. Kirja, jonka nimestä tykkäät paljon:

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa

Todella kaunis runokirjan nimi!


15. Kirja, jonka haluat nostaa esiin muuten vain:

Koko Hubara: Ruskeat tytöt

Onpahan vaan niin hyvä!





Kevättä ootellesa tänne Ouluunki!

24 maaliskuuta, 2023

Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni

Tää Tuomas Aitonurmen esseekokoelma sai mut kirjottaan muistiinpanoja lukemastani. Se on aika harvinaista mulle! Jotenkin nää tekstit sai musta irtoamaan kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia ja halusin ne talteen. Otin talteen myös tekstinpätkiä, jotka jotenkin kosketti tai herätti.





Helvetillinen rakennelma - prologi

Samaistuttavaa traumojen kanssa mittelyä.


Pelko veressä

Tämä kosketti. Varsinkin, kun itse loppuvuodesta jouduin sairaalaan ja jouduin olemaan jonkin aikaa epätietoisuudessa, että mikä on.


Kirjoituksen minä

"Entä jos ei ole kokenut pääseensä näkyville omine ajatuksineen ja tunteineen?" 
Tämä kysymys pysäytti ja sain kiinni omasta kivusta eräiden ihmisten suhteen. En tule heille kohdatuksi, en kuulluksi, en nähdyksi. Se tarve jää täyttymättä. Todennäköisesti se tarve ei koskaan tule täytetyksi.


Kirje maskuliiniselle varkaalle

Samaistuttavaa ja tuttua viehättyä tyypeistä, joiden tietää olevan pahaksi ja ehkä jopa vaaraksi ittelle.


Turva käsissä

Turva ja turvattomuus. Pelko. Haavoittuvuus. Miten elää näiden tunteiden kanssa? Miten kokea turvaa itsessään? Ilman toista ihmistä? Tämä essee herätti niin paljon kysymyksiä asiaan liittyen.


Katalogiraivosta korjaavaan kokemukseen

"Joskus trauma maalaa teoksen synnyttämän kokemuksen ja tunnevyyhdin alusta loppuun. Joitain teoksia pelkää etukäteen, joskus syystä, usein myös syyttä. Samalla kun välttelen kipeisiin kokemuksiin osuvaa kirjallisuutta jo esittelytekstien perusteella - säästelen sitä "parempiin päiviin" eli aikaan, jolloin olen henkisesti niin valmis, että lukeminen ei pahenna oloani liikaa." 
Niin tuttua mulleki! Kirjoja ei alota lukemaan, kirjoja jää kesken, leffoja tai sarjoja ei ala ees kattoon jne. 

"Sisäinen puhe, jossa trauma saa näkemään itsensä huonona ja haukkumaan itseään, on minulle tuttua."
Ja minulle! Ja mikä työ muuttaa se puhe!


Ruumiin ylittävä ääni

"Mitä minun ääneni tuo tähän lisää?" 
Kysymys, jota iteki mietin joskus ku kirjoitan kirjoista tai mistä ikinä. Onko mun äänellä merkitystä?


Remontoitavia tiloja, rajattuja avaruuksia

"Fyysisen todellisuuden ahdistavuus purkautui jo lapsuudessani haluna paeta toisaalle television, eloluvien, kirjojen ja musiikin kautta."
Mää pakenin kirjoihin. Ja teen sitä kyllä vieläki ajoittain. Nykyään pakenen kirjojen lisäksi myös sarjoihin ja elokuviin. Erotan onneksi jo sen, että milloin luen/katson huvin/intohimon vuoksi ja milloin pakenemisen vuoksi.

"Minulle on tärkeintä, miten elän päässäni, millaisia todellisuuksia ajatusten ja kuvitelmien kautta tavoitan."
ja
"Olen saanut käyttööni mielen, jolla tavoitella avaruuden laitoja."
Näin koen itsekin. Päänsisäinen maailma olisi hyvä olla järjestyksessä edes jollain lailla ja sitä tavoittelen kaiken aikaa. Mieleni myös kurkottelee joka suuntaan, kun niin monet asiat kiinnostaa ja haluan tietää ja oppia lisää.


Harmaa pukee häntä

"Halusin tulla näkymättömäksi."
ja
"Toivoin, että hiljaisuudessani minut jätetään rauhaan."
Tämä osui traumoihini. Tavoitin jotain kipeää. Hassusti se tuntui hyvältä.

"Saako ulkoisen olemuksen ylläpitämisessä olla yrittämättä? Kun lähtee ulos, saako todella olla välittämättä siitä, miten muut katsovat?"
Nykyään koen, etten kovinkaan paljon välitä ulkonäöstäni muiden silmissä. Välitän siitä, miten koen ja näen sen itse, miltä se tuntuu itselleni, miltä se näyttää omissa silmissä. Kun oon ruennu hahmottaan oman kehon äärirajoja, tuokin kokemusmaailma on tullut lähemmäs. Haluan näyttää itseltäni. Siksi esimerkiksi mun hiustyyli on nykyään sänki, koska sillain koen olevan eniten itteni.

"Jotkut kiusatut päättävät myöhemmin pukeutua huomiota herättävästi, koristellusti ja värikkäästi. En osaa nähdä sitä pelkästään voimaantumisen eleenä. Räiskyvyys voi olla piiloutumista; itsestä nähdään ensimmäisenä pukeutuminen, huomio kiinnittyy siihen, eikä uusia ihmisiä kohdatessa tarvitse heti tuoda esille muita puoliaan."
Tunnistan. Tätä se oli mulla nuorempana. Tietynlaista showta. Vaikka siis en varmasti muiden silmissä ollut räiskyvä pukeutumiseltani, mutta olin koko ajan osin oman mukavuusalueen ulkopuolella, koska halusin näyttää muille muulta kuin olin. Nykyään taas värikkyys on sitä ominta itseäni, ei enää näytöstä.

"Kaipasin vain toisten näkemistä ja nähdyksi tulemista."
Niin me kaikki! 💓 Koronan alussa oli itelleki kova paikka, ku ei pariin kuukauteen nähny ketään muita ku puolisoa ja kaupan ja apteekin työntekijöitä.


Myrkytettyjä miehisyyksiä

"Eräs poika on yhdeksän-kymmenenvuotias eikä osaa korjata pyöräänsä.

Hänen isänsä ei ole tyytyväinen.

Ei niin, että isä olisi itse opettanut poikaa korjaamaan. Pojan olisi pitänyt olla kiinnostunut, hankkia oppi omin päin. Jostain.

Mutta ei ole hankkinut. Ei ole kiinnostunut, ja se on pahinta."
Ihan hurjia vaatimuksia tällaiset. Mutta tunnistan. Terveisin minä, joka 8-vuotiaana osas tehdä pullataikinan, ja jonka pikkuveli osas keittää riisipuuron pohjaan polttamatta 10-vuotiaana ja sitten neuvoi sen keitossa täti-ihmistä.


"Keski-ikäinen mieskirjailija sanoo radiossa inhoavansa termiä toksinen maskuliinisuus, sillä se on feminististä jargonia, Amerikasta sellaisenaan omaksuttua, eikä ole yhtään mietitty, sopiiko se meille.

Siis: sopiiko se meille. Sopiiko käsitys tunteitaan peittelevästä, lyömiseen ja päihdeongelmiin päätyvästä, puhumattomasta miehestä perinteisen suomalaisen miehisyyden kuvaan."
Naurattaa ja puistattaa yhtäaikaa. Mitä sokeutta! Mutta tunnistan tänkin. Tätähän se on, ku ei halua nähdä jotain! Kun ei oo itekään aina nähny, vaikka on eläny näitten juttujen kans aina.


"Valta ei ole merkityksellinen kategoria sille, joka ei ole koskaan ollut alistettu.

Turvallinen tila ei ole merkityksellinen kategoria sille, joka ei ole koskaan pelännyt sanoa ajatuksiaan.

Silloin niistä puhuvia voi pilkata.

Silloin niistä puhuvat voi mitätöidä."
Tässä on puettu sanoihin koko asian ydin. Aamen ja Hallelujaa!


Kiitos Tuomas Aitonurmi! 
Sain tästä niin paljon: samaistumista, lisää itseymmärrystä, lisää ymmärrystä miehiä kohtaan, hyvän ja sydämeen käyvän lukukokemuksen, ja myös halun ostaa tämä kirja omaan hyllyyn, jotta voi laputtaa sen.

23 maaliskuuta, 2023

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta

Mulla meni yli kuukausi tahkota läpi tää runokirja.




 Ei ollu mun runoja, ei. Muutamia kivoja, mutta ei lähteny muut ollenkaan käyntiin. En jotenkin ymmärtäny ja silti jotain ymmärsin. Suurin osa tuntu jotenkin niin kryptiseltä, että mielenkiinto lopahti ja meni sitten tahkoamiseksi, että sain luettua läpi. Halusin saada luettua tän, että voisin sanoa tutustuneeni Hämäläisen runoihin ja että saan tästä yhen kirjan Finlandia-haasteeseen luetuksi. No, tulipa luettua ja koettua! Ylävitonen ittelle siitä!