19 maaliskuuta, 2024

Minna Canth -lukuhaaste 19.3.2024

Kuuntelin tämän äänikirjana Areenasta ja kuuntelin autolla ajellessani. Esko Salervo luki tämän äänikirjan ja jotenkin hänen äänensä sopi hyvin tähän tarinaan.




Tämä oli kurja pieni tarina köyhyydestä ja osattomuudesta. Holopaisen perhe on niin köyhä, että joutuu kerjäämään saadakseen edes jotain syötäväksi. Töitä on vaikea saada (jo silloin!) ja vauvakin sairastuu ja kuolee. Tämä kaikki johtaa siihen, että perheen äiti Mari "sekoaa" kun kaikki on liikaa ja isä Holopaisen harteille jää kolmesta jäljelle jääneesta lapsesta huolehtiminen. Isä saa kuitenkin lopussa alipalkattua (silloin jo tämmöstä!) työtä ja kodin pyöritys jää sitten 8-vuotiaan esikoistyttären harteille. 

Jotenkin kirjan tunnelma ja kaikki oli niin tuttua ja tunnistettavaa. Eipä oo hirveänä asiat muuttuneet siitä, kun tämä kirja julkaistiin 1886. Sama kärsimys, samat ylempien yhteiskuntaluokkien huonompiosaisia kohtaan tuntema ymmärtämättömyys ja ylenkatse ja syytökset siitä, että omaa syytä ku oot köyhä. Miten mikään ei muutu??? Samalla kun kuuntelin tätä kirjaa, luin juttuja paskan oikeistohallituksemme aikomista leikkauksista ja siitä kuinka he pilkkaavat heitä vastustavia ihmisiä ja heidän leikkauksiensa vaikutuksien kanssa eläviä ihmisiä. Vittu mitä paskaa. On välillä yhtä toivoton olo, kuin tän kirjan Marilla.

16 maaliskuuta, 2024

Lukuhaaste 2024 itselleni: 1. väliaikakatsaus

 Ei niin ihan hirveen suuri suksee oo ollu tää mun oman haasteen aloitus, mutta ei se taida olla niin vakavaa. Suon sen itselleni tän kaiken järkyttävän stressin keskellä.


Tammikuussa oli kylmää ja pimeää.


Tammikuu

Tammikuussa tuli semmonen stressipiikki, että lohdutin itseäni penkomalla lähikirjaston sarjakuvia ja lainasin neljä. Kaksi niistä oli jo aiemmin tutuilta sarjakuvatekijöiltä. Lisäksi varasin YHDEN kirjan, joka on aiemmin luetulta kirjailijalta ja kylläkin jäädytin tän varauksen. Että ei paha alku! Muuten oon varannu ja lainannu tenttikirjoja ja lukupiirikirjoja.

Varauksien lukutilanne: 3/104

Luettu: 2
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 10
Martha Wells: Keinotekoinen olotila

Jäi kesken: 1
Patrick Rothfuss: Tuulen nimi

Pikisaari helmikuun hankien keskellä.

Helmikuu

Homma lähti ihan täysin lapasesta mun hirveän stressin takia, koska mulla tutkitaan kahta vakavaa sairautta. Olo on huh huh ja puh puh ja reagoin kaikkeen sitten myös näin. Tämä ei onneksi vaarallista. Oon lainaillu ja varaillu kirjoja ihan miten mieli tekee ja silti juuri mitään oo saanu luettua.

Varauksien lukutilanne: 7/104

Luettu: 1
Einat Tsarfati: Mikä sotku

Jäi kesken: 3
Sarja Norja: Kummajaisten kesä
Roxane Gay: Opinions
Riina Tanskanen & Samu Kuoppa: Kapitalismin suuri illuusio


Maaliskuun alussa on kylmää ja kosteaa ja jäisiä piikkejä puut ja pensaat täynnä.


Maaliskuu

Stressi jatkuu, jee jee. Nyt stressaan myös sitä, että pääsiäisen jälkeen alkais ensimmäinen työharjoittelu. Hehee. 

Varauksien lukutilanne: 13/104

Luettu: 5
Clara Törnvall: Naisia autismin kirjolla
Reetta Vuokko-Syrjänen: Syntykeho
Alice Oseman: Heartstopper 5
Mademoiselle Carolinen & Julie Dachez: Invisible differences
Asuka Miyazaki: X-gender 1

Jäi kesken: 1
Gun-Britt Sundström: Suhteista parhain


Kokonaistilanne alkuvuodesta:

Yhteensä 31 ylimääräistä lainaa ja varausta 2,5kk aikana. Krhm. Ei nyt niin paha ku luulin. En oo siis suossa vielä, vaikka pää koittaa stressiajatuksina sellaista syöttää. Niin ja huomio: noista 31:sta 4 on lautapelejä!

14 maaliskuuta, 2024

L. Onerva: Mirdja

 Huhhei, mikä kirja tämä olikaan! Aloitin tämän ensin paperikirjana ja ei vaan lähtenyt. Sitten hoksasin, että Areenassa on tämä äänikirjana ja päätin ihan randomisti kokeilla, että miten tää äänikirjana lähtis. No täähän sitten lähtikin sujumaan mainiosti kuunnellen!




Tässä muutamia palasia kirjasta, jotka halusin kirjoittaa ylös:

"Kumpikin olivat he toki maan kuuluja eroottisesta joustavuudestaan."

"Koko tuskaisen aistielämän herkkä mystiikka"

"Pari tuhatta vuotta takaperin olisi minun silloin syntyä pitänyt. Meidän aikanamme ei ole enää lupa ihmisen elää, — ihmisen, joka ei ole muuta kuin ihminen. Kaikkein vainotuimmaksi ja pilkatuimmaksi hän joutuu. Meidän aikanamme pitää olla spesialisti. Se merkitsee: mahdollisimman käytännöllinen työjako-kone. Se merkitsee: mahdollisimman yksipuolinen. Ei ymmärrettävä, ei kehitettävä mitään muuta elämässä kuin yhtä, alusta pitäin määrättyä asiaa, mutta sitä sen sijaan niin erinomaisesti, että menestyksellä voi kilpailla useamman tuhannen samanlaisen viisaan kanssa. Mutta tietysti vain ensimäisen palkinnon saanut on käyttökuntoinen!

Voi meitä muutamia harvoja ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta suosittelua noilla suurilla vuossataismarkkinoilla esiintuotavana, kuin että olemme käyttäneet aikamme saavuttaaksemme mahdollisimman tasa- ja monipuolisen elämän-ymmärtämyksen!

Mitä ihmettä me teillä teemme, te tyhjäntoimittajat! huutavat spesialistit ja ajavat rämisevillä työrattaillaan meidän ylitsemme. Sillä sitä loistavampi on heidän uransa, mitä täydellisemmin he ovat ihmisensä hukanneet."

Ajatuksiani:

Tykkäsin kirjasta aivan valtavasti. Mirdja todellakin on persoona ja olisi mahtavaa päästä tutustumaan häneen elävänä ihmisenä. Hänen ajatuksensa ovat olleet radikaaleja kirjan julkaisun aikaan eli 1908. Enkä ihmettele yhtään! Melkein ovat radikaaleja nytkin. 

Kirjassa oli ihania ristiriitoja. Voi helvetti sitä misogynian määrää, mikä kirjan sivuilta asteli esiin. Myös Mirdja oli luonnollisesti sisäistänyt sen. Olenhan minäkin vajaat 80 vuotta myöhemmin. Se rasitti välillä tuo misogynia lukunautintoa. Toisaalta taas oli sitten näitä radikaaleja ja valovoimaisia ajatuksia. Esim. tuossa yllä tuo kolmas lainaus, jonka kirjoitin itselleni ylös. Se kolahti, koska nykyaikakin on ihan just tuollaista. Pitäisi olla vain tuottava olento, eikä mitään muuta. 

Voin suositella tätä kirjaa! Ja ilolla huomasin, että jos joku kirja ei lähde paperilta luettuna niin voi mennä äänikirjana mainiosti.

12 maaliskuuta, 2024

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Luontainen käytös

Ah mitä mää luinkaan! Bonde ei petä! Tää kirja meni kyllä monin tavoin ihon alle. Onneksi oli niin lyhyt. Vain 168 sivua! Mutta sivut oli täyttä tavaraa, jok'ikinen.




Tässä mun kommentteja kirjasta Sivutiellä-blogin Sirrille:

"Jotenkin tuo, miten Lily luovii noissa ihmissuhteissa osuu johonkin kohtaan minussa."

"Antaa muttei anna kuitenkaan, kun ei oo just sitä antaa, mitä muille "pitäis" antaa."

"Tavallaan on oman elämänsä syrjästä katsoja ja silti sillain aktiivinen, että menee virran mukana, eikä jarruta tai mitään."

"Sitte tuo Lilyn äiti. Vaatii lapseltaan asioita niitä mitenkään etukäteen pohjustamatta ja edes selittämättä."
  1. "Itelläni ei oo lapsia, mutta tunnistan noita samoja juttuja."

    "Kuin Lily epätoivoisesti yrittää miellyttää äitiään ja saada yhteyttä häneen ja hyväksyntää ja rakkautta ja sitte äiti on tommonen täysin tuulella käypä ja arvaamaton."

"Tää kirja on ku minusta tehty. Vaikka ei oo omia lapsia."

"Just tota Lilyn ihan kiinni vauvaan olemista. Ja miten hän on Marcuksen kanssa kuin pelkkä kuori."

"Luen just tota, ku Lily Gunillan kans syöttää Majsanin pentuja ja mua itkettää. Lily on just niinku minä sillon ku mua estettiin olemasta nuorimpien sisarusteni kanssa tekemisissä.😭"

"Argh tuota, että Lilyn äiti jätti ton kissan ja pennut Lilyn vastuulle. Just niinku mun vanhemmat jätti mun sisarukset mun vastuulle."

"Sievästi menee ihon alle.😅"

"Ää. Mua niin itkettää tää kirjan loppu."


Tää kirja oli ja on niin, ettei oikein ole edes sanoja. Lukekaa!

11 maaliskuuta, 2024

2 dekkaria lisää

 Tullu luettua taas paljon dekkareita, ku ne on mulle semmosta lohtulukemista, joilla saa aivot narikkaan ja ei tarvi miettiä arkea ja omia huolia. Eli dekkarit on ihanaa hömppää!


Valentina Morelli: Kuolema keskipäivällä
suomentanut Anne Kilpi

Tää oli lyhyt (129 sivua) dekkari, jossa luostarissa tapahtuu murha. Sitä alkaa tutkia sisar Isabella yhdessä paikallisen poliisin Matteon kanssa. Ensin mietin, että miten näin lyhyessä kirjassa kerkiää tapahtua murha ja sen selvitys, mutta hyvin ehtii! Oli viihdyttävä ja aion kyllä lukea loputkin osat tästä sarjasta. Niitä on ainakin kaksi lisää suomennettu.



Eeva Louko: Onnellisten saari

Tää on Helsingin Lauttasaareen sijoittuva dekkari ja sarjan aloitusosa. Ronjan isä murhataan ja hän palaa Lontoosta Helsinkiin sen takia ja joutuu keskelle pyöritystä, kun selviää, että isä on murhattu ja esiin tulee kaikkea salaperäistä mistä Ronja ei ole tiennyt mitään. Ronja haluaa ottaa selvää asioista ja siitähän tämä homma lähteekin etenemään kaikenlaisiin suuntiin. Lepponen ja vetävä dekkari tämä! Ilolla luin ja varasin seuraavan osankin jo luettavakseni.

10 maaliskuuta, 2024

Maaliskuisen lukumaratonin lopputulema

Ei nyt ihan sujunu lukumaraton niinkuin ajattelin. 😅 


Kirjapinkkani maratonille:

Kasperi Tanttu: Vain kaksi
Satu Tähtinen: Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia
Gun-Britt Sundström: Suhteista parhain
Asuka Miyazaki: X-gender 1
Terttu Jurvakainen: Yön kukat
Niina Mero: Englantilainen romanssi
Elina Pitkäkangas: Sang
Alice Oseman: Heartstopper 5
TJ Klune: Ravensong
Mademoiselle Caroline & Julie Dachez: Invisible differences

Tavoitteeni maratonille:

Tähtisen ja Klunen kirjat loppuun
Jurvakaisen, Pitkäkankaan ja Sundströmin kirjat eteenpäin


Lopptulema maratonille:

TJ Klune: Ravensong -> 1h28min ja 55 sivua LOPPUUN
Niina Mero: Englantilainen romanssi -> 44min ja 36sivua
Alice Oseman: Heartstopper 5 -> 1h ja 312 sivua LOPPUUN
Satu Tähtinen: Lordi D ja muita seurapiirisalaisuuksia -> 1h41min ja 76 sivua LOPPUUN

Tavoitteet ei ihan menneet nappiin, ku en koskenutkaan Jurvakaisen, Pitkäkankaan ja Sundströmin kirjoihin. Onneksi sain kuitenkin Klunen ja Tähtisen kirjat luettua!

Yhteensä:
4h53min ja 479 sivua