Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Jatkettiin Elegian kanssa taas Ylikomisario Chenin tutkimusten parissa. Kahden kaupungin tarina on sarjan neljäs osa.

 

Tästä kirjasta ei oo hirveästi mitään suurta sanottavaa. Juoni oli se, että Chen sai korkealta taholta tehtäväkseen tutkia korruptiota ja sitten hänet yhtäkkiä lähetetään Yhdysvaltoihin kesken kaiken kirjailijadelegaation matkanjohtajaksi. Hän jatkaa tutkimuksiaa matkalla ja kotimaassa taas Chenin alainen Yu jatkaa tutkimuksia vaivihkaa Chenin komennossa. Tää kaikki ja eritoten kiinalainen korruptio oli mielenkiintoista luettavaa ja Qiun tyyli on rauhallinen, mutta silti koko ajan eteenpäin vievä. Nautin todella paljon tän lukemisesta! Ja vielä erikseen wau siitä, että korruptiostaki on kerrottu mielenkiintoisesti.

Sarjakuvapläjäys

Tässäpä pläjäys sarjakuvia, joita oon lukenu. Luen sarjakuvia varsinkin silloin, ku romaanien luku ei ota sujuakseen.

Kei Sanbe: Poissa - Erased 4 ja 5

Nelosessa Satoru on taas hypännyt lapsuuteensa ja nyt hän osaa olla varovaisempi. Tarina etenee ja Satoru saa muutettua asioita, mutta kaikki ei silti mene ihan putkeen. 

Vitosessa Satoru onnistuu pelastamaan Hinazukin, kun saa kavereiltaan ja jopa aikuisilta apua. Murhaaja on silti edelleen vapaalla jalalla. Keskittyäkö murhaajan jahtaamiseen vai lapsien pelastamiseen murhaajan kynsiltä?

Tää tarina on vieny mut mennessään, kuten varmaan huomaa. Tykkään piirrostyylistä ja tarina on sopivan jännittävä. Aikahyppyly on myös tehty mielenkiintoisesti. Vielä on onneksi neljä osaa lukematta! En tiiä onko näitä 9 enempää. Pitänee ottaa selvää.

Mike Mignola's Hellboy: Weird Tales Volume One

Meikä tykästy Hellboyhin, ku katoin leffat joskus usiampi vuosi sitten. Hellboy on semmonen ihme häiskä. Törppö ja samaistuttava yhtä aikaa. Pitäs kyllä kattoa ne leffat taas uudelleen!

No mutta tää sarjakuva. Mun puoliso oli lainannu tän ittelleen ja meikä hyppäs apajille. Tässä oli useiden eri sarjakuvantekijöiden versioita Hellboyn tarinasta ja he myös kirjoittaneet ihan omia tarinoita. Mielenkiintoista luettavaa oli! Aion lukea jatko-osatkin.

Nina Hemmingsson: Evig inre kris

Hemmingssonin sarjakuvien kokoelma. Ruotsiksi luin ja en ihan kaikkea aina ymmärrä, mutta se ei estä nauttimasta lukemisesta. Englanti on mulla sujuvaa ja en englanniksikaan aina kaikkea ymmärrä, ni siksi ei haittaa etten ruotsiksikaan kaikkea ymmärrä, vaikka ruotsi ei oo mulla vielä sujuvaa. En vaan oo jaksanu kattoa sanoja google translatesta, ku joskus vaan. 

No, nää sarjakuvat kuvaa enimmäkseen masennusta ja ahdistusta. Ovat monin paikoin hyvinkin samaistuttavia ja myös hauskoja. Voin suositella Hemmingssonia kyllä!

Kabi Nagata: My wandering warrior existence

Nagatasta on tullu yks mun suosikki sarjakuvataiteilija. Nää hänen teoksensa on hyvin omakohtaisia eli tapahtumat suoraan hänen elämästään. Tässä albumissa hän käsittelee haluaan päästä naimisiin. Hän hommaa hääpuvun ja menee hääkuviin yksin. Eihän hänellä puolisoa ole. Niin ja hän on lesbo. Tätä asiaa käydään läpi Nagatalle tyypillisellä tavalla. Tykkään paljon!

Tällaisia tällä kertaa. Mites teillä sujuu sarjakuvat? Vai mitä luette, ku lukeminen ei taho onnistua?

Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi

"lintuparvi nousee äkisti

maisemaan

heitetty kivi

veden suu aukeaa kylmyyteen

ihmisten keskellä

kaikki paikat ovat vääränkokoisia

olo on kuin 

petolinnun kynnellä

miksi yrittäisin puhua

jos minua varotaan jatkuvasti

menen ennen pitkää rikki

pitkävartisten ruusujen maailmassa

päätän olla tunteiltani

kitukasvuinen

jos vielä joku kutsuu reippaaksi

turvaudun väkivaltaan"

Melkoista tekstiä Sanni Purhonen antaa tulla!

"Asukkaat ovat valittaneet, että asuntojen arvo lapsivoittoisella

asuinalueella laskee, kun sen keskelle rakennetaan kehitysvammaisten

asuntola."

Aatelkaa, ihmisten asuntojen arvo laskis sen takia, että kehitysvammaiset ihmiset asuis samalla alueella ja se on näitten tyyppien suurin huoli. Miten tommonen ees voi laskea asuntojen arvoa??????????????????!!!!!!!!!!!!!! Sama asia, ku Ruotsissa olla huolissaan, että asuntojen arvo laskee, koska viereisellä alueella asuu paljon maahanmuuttajia. En ymmärrä. Voisko joku vääntää mulle rautalangasta tai ratapalkista tän asian?

"kaikki ovat niin liikuttuneita

puhuvat ääni väristen kuorossa

kerrankin voidaan olla yhtä mieltä

jopa eduskunnassa

kaikki erilaisia kaikki samanarvoisia

tapasit sinäkin kerran sellaisen vähän

erilaisen ihmisen

hän oli niin aidosti iloinen

se oli valtavan kasvattava kokemus

ehkä sinäkin haluaisit kertoa kokemuksesi

mutta tänne ei valitettavasti hissillä pääse"

Näitä runoja lukiessa pääsee näkemään kehitysvammaisten tai muutoin vammaisten ihmisten aseman Suomessa. Tasa-arvo on kaukana vammattomiin ihmisiin nähden. Suomi ei oo vieläkään tasa-arvon mallimaa, vaikka niin puhutaan.

Näitä asioita miettiny minäkin nykyään. Me asutaan hissittömän talon kolmannessa kerroksessa ja sen takia mun bestis ei voi tulla enää käymään meillä kylässä. (Tilanne muuttunu täälä asumisen aikana.) Anopin kohalla meillä kyläily myös niin näin nykyään iän ja sairauksien takia. En oo ennen joutunu tällaisia miettiin ja se pistää miettiin. Kun ei asia osu omalle kohalle niin on niin helppo olla ajattelematta koko asiaa, esim. tätä että meille ei voi tulla pyörätuolissa. Tää on hyvä esimerkki siitä, että miksi meillä ei oo tasa-arvoa vieläkään. Onneksi voi oppia. 

Elokuun kooste

 Eipä oo paljoa sanottavaa elokuusta. Se tuli ja se meni.

Luetut: 9

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Kei Sanbe: Poissa - Erased 4

Mike Mignola's Hellboy: Weird Tales Volume One

Kei Sanbe: Poissa - Erased 5

Nina Hemmingsson: Evig inre kris

Sanni Purhonen: Jos vain muuttuisin toiseksi

Kabi Nagata: My wandering warrior existence

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja suuri tunnemöykky

Luetuista 2 oli romaaneja, viisi sarjakuvaa ja yksi runokirja ja yksi lastenkirja.

Katsotut: 4

Captain America: Civil war

2016, 2h27min

Black Widow

2021, 2h14min

Carmen ja Lola

2018, 1h43min

Spider-man

2002, 2h1min

Elokuvista Carmen ja Lola oli paras.

Haasteet: 1

elokuun lukumaraton

Elokuu oli samanlainen ku tää postauski. Tylsä enimmäkseen. Mun mieliala on aika matala, eli ei pyyhi hirmusen hyvin. Cpapin kans oon onneksi tottunu nukkuun, että se on eloa ees vähä virkistäny. Nyt sitten syytingissä, että mikä muu on ongelma. Ferritiini oli ainaki romahtanu semmoset kymmenen pykälää tän kuukauden aikana, jona en oo syöny rautaa. Ei vaan enää jaksa olla jatkuvasti maha kipeänä ja ripuloida, joten lopetin raudan syönnin. Vuoden jaksoin syödä joka toinen tai joka kolmas päivä rautaa ja kestin kivut ja ripuloinnin ja oon kokeillu 12 eri rautavalmistetta ja mikään ei sovi. Ne vatsaystävälliset olleet niitä pahimpia oireita aiheuttavia. Mulla loppu totaalisesti jaksaminen, varsinkin jatkuviin mahakipuihin, ku ne ei oo mitään pieniä kipuja vaan semmosia, että haluais välillä huutaa ja itkeä kivusta. Tuo rautapuoli pitäis saada kuntoon, ku ferritiini taas 33 ja raudanpuuteoireet lisineet tän kuukauden aikana koko ajan. Vois kait valittaa lisääki, muttei jaksa enempää. Sori tästäki.

Piristykseksi edes yksi kuva:

Elokuun lukumaratonin saldo

 Mun lukumaraton meni vähä jännästi. Tai siis odottamattomasti.

Kirjat lukumaratonille eli just nyt kesken olevat:

Suzette Boon, Kathy Steele, Onno Van Der Hart: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen

Anette Palssa, Maare Kauppinen: Tunne syöminen

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Abir Mukherjee: A rising man

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Brandon Sanderson: Ajan sankari

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Takashi Hiraide: Kissavieras 

Mun tavoite oli saada luettua Mukherjeen ja Sandersonin kirjoja eteenpäin. No, ne oli ainoat kirjat, joita sain luettua koko lukumaratonin aikana! Eilen luin Mukherjeetä ja tänään Sandersonia.

Lukumaratonin saldo:

Abir Mukherjee: A rising man 

22min ja 8 sivua

Brandon Sanderson: Ajan sankari

5h9min ja 110 sivua

Tuo Ajan sankarin lukuaika sisältää paljon haahuilua ja puuhailua, että en kyllä lukenu koko tuota aikaa aktiivisesti. 

Iloisesti yllätyin, että sain näin hyvin edistettyä näitä kahta kirjaa. On todellakin tökkiny lukeminen mulla, ku ei keskittyminen oikein pelaa normaalisti.

Seuraavaa lukumaratonia odotellessa!💛

Kirjat elokuun lukumaratonille

 Oksan hyllyltä- blogissa pistettiin pystyyn lukumaraton elokuulle. Minä lukumaratonien rakastaja tietysti ilmoittauduin mukaan! Aion alottaa illalla maratonin, luultavasti Usa-Suomi- pelin jälkeen.

Kirjat lukumaratonille eli just nyt kesken olevat:

Suzette Boon, Kathy Steele, Onno Van Der Hart: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen

Anette Palssa, Maare Kauppinen: Tunne syöminen

Liu Cixin: Kuolema on ikuinen

Abir Mukherjee: A rising man

Keigo Higashino: Uskollinen naapuri

Brandon Sanderson: Ajan sankari

Qiu Xiaolong: Kahden kaupungin tarina

Takashi Hiraide: Kissavieras

Erityisesti haluaisin ton Sandersonin kirjan saada luettua pois. On tahmeaa ja iso Sanderson-väsy, koska tää on trilogian kolmas osa ja kaikki nää kirjat olleet tiiliskiviä. Haluan myös saada Mukherjeen kirjan edistymään, ku se ollu mulla niin kauan kesken. Mulla on lukemisen kans nyt ongelmia melko paljon ja hyvin hitaasti edistyy yhtään mikään kirja, paitsi sarjakuvat.

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Tää oli ihan mahtava kirja perhesuhteista ja salaisuuksista! Vetävä, mukanaan vievä ja tästä nautti ja kirjan juonenkuviot oli kiinnostavia.

 

Äänessä ovat isä, ruokakriitikko Richard ja äiti Emma, heidän tyttärensä Olivia, joka palaa lääkärikomennukseltaan Afrikasta hoitamasta  Haag-virusta ja on rakastunut Seaniin, ja Phoebe, tv:ssä töissä ja juuri Georgen kanssa kihlautunut. Lisäksi Richardin avioliiton ulkopuolinen lapsi, juuri isästään tietää saanut Jesse. Koska Olivia on palannut Haagin parista niin hänen pitää olla eristyksessä viikon. Koska on joulu, niin koko perhe päättää viettää sen yhdessä eristyksissä maaseutukartanollaan. Mutkien kautta tietenkin myös Jesse päätyy sinne isäänsä metsästäessään. 

Ja sitten ne salaisuudet! Kaikilla on salaisuus ja ne paljastuvat sieltä, toiset nopeammin ja toiset hitaammin. Salaisuudet paljastuvat perheenjäsenille ja reaktioita pukkaa. Sitä kaikkea oli mielenkiintoista seurata ja lukea. Mielenkiintoisia olivat myös perheenjäsenten väliset suhteet. Yleensä en ihan hirveästi välitä lukea tällaisia, mutta jotenkin tää kiinnosti kovasti ja uppos muhun ku kuuma veitsi voihin. Salaisuudet kiehtoi ja viihdyin tän parissa oikein hyvin.