27 tammikuuta, 2023

7 kantta- haaste

Syntymäpäiväni kunniaksi haaste! 

7 kantta eli kirjoja, joista olen nauttinut erityisen paljon. Omin luvin lisäsin vielä kahdeksannen, kun en voinut jättää yhtä tästä pois.

Tän haasteen bongasin Endorfiininmetsästäjä- blogista.



"Kirja sai minut otteeseensa jo ensimmäisiltä sivuilta. Jotenkin teksti soljuu niin jouhevasti eteenpäin, että sitä vain istuu kyydissä ja seuraa tarinaa. "





"Kirja on väkevä kuvaus rakkaudesta ja menetyksestä ja ihmisen mielen kiemuroista sekä tasa-arvosta."





"Swanin teksti ja ajatusten ilmaisu oli niin kaunista, että tuntui, että se alkoi soimaan mun mielessä. Ei enää muista tarkkoja sanoja tai tarinaa, mutta silti se kaikki soi kauniina mielessä, haikeina ja haalistuvina sävelten muistoina."



Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

"Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli ihan älyttömän hyvä kirja! Se oli pakko ahmia. Tein itselleni sellaisen ehdon, että saan lukea sitä vain sängyssä. Sen avulla sain itteni aina kymmenen aikaan illalla sänkyyn ja luin pari tuntia tätä ja se lukusessio autto nukahtaan. Paitsi sillon, ku lukeminen vei niin mennessään, että ajantaju katos kokonaan ja hoksasin yhden aikaan yöllä, että jaa, mää luen vieläki."





"Tää oli koskettava, välillä vitutti, välillä riemastutti. Herätti tunteita! Tarina myös vei mennessään, kun seurasi Vargan, Marraskuun, Martan ja Rasmuksen tarinaa. Oli jännää kurkistaa susien maailmaan, miten he toimivat yksin ja miten he toimivat laumassa."



Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

"Muuten tää kirja on niitä, joiden ois halunnu jatkuvan loputtomiin. Niin ilo oli tätä lukea. Niin kaunista ja sujuvaa kieltä, jota nautiskeli sivun toisensa perään. Maailma oli myös mahtava ja mielenkiintonen. Henkilöhahmot ihanan ristiriitaisia."



Hideo Yokoyama: 64

"No onhan tässä sitä hierarkian ja organisaation kuvausta ihan tarpeisiin asti. Mutta! Tää tiiliskivi on ihan mahtava kirja! Vaikka päähenkilö Mikami on kaikkitietävyydessään välillä todella ärsyttävä niin silti tykästyin todella paljon kirjan tunnelmaan, jopa niihin hierarkioiden kuvauksiin, juonen etenemiseen välillä menneessä käyden jne. Haluaisin tälle kirjalle jatkoa ainakin toisen tiiliskiven verran."



Xiaolu Guo: I am China

"Jianin ja Mun tarina taas oli mahtavaa luettavaa. Sitä ahmi ja tunnelmoi lukiessaan, että mitä on tapahtunut heille ja miksi. Kirjassa oli myös kuvia näistä kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä ja joitain kuviakin. Ne sopivat kirjaan hyvin ja elävöittivät tarinaa, vaikken osaa kiinaa ollenkaan."



Nämä olleet kirjoja, joiden lukemisesta olen erityisesti nauttinu. Jokainen on myös jäänyt jollain lailla mieleen kangastelemaan, vaikka lukemisesta olisi jo useampi vuosikin.

Ps: Tän haasteen saa napata kuka haluaa!

25 tammikuuta, 2023

Kuura Juntunen: Mähän tiesin, ettei täällä ole mitään

Tämäpä olikin ihana kirja! Upposin tän maailmaan ja nautin siitä, että kirjan päähenkilöt olivat kaikki sateenkaarikansaa eli normaaleja ihmisiä.


Leeni, Helle, Caesar ja Julian
 

Kirjassa on neljä päähenkilöä:
Helle - muunsukupuolinen
Caesar - homo
Julian - transmies
Leeni - aseksuaali

Tarina kertoo heidän neljän ystävyydestä ja siitä, kuinka Helle kuoli. Täytyy sanoa, että lopussa kyllä vähä silmät meinas kostua. 

Kirjan ystävyyden kuvaus oli aika ihanaa. Miten he kohtelivat toisiaan, olivat toistensa puolella, auttoivat toisiaan ja kannattelivat toisiaan. Helle ja Caesar ovat kämppiksiä, Julian heillä paljon ja Leeni tutustuu heihin ja niin heistä kaikisa tulee ystäviä ja lopulta myös kämppiksiä Hellen ja Caesarin pieneen yksiöön, josta aikovat lopulta muuttaa isompaan asuntoon yhdessä virallisesti asumaan.

Lukiessa mietin, että oispa iteki ollu ton ikäsenä (n.16-17-vuotiaana) noinkin sinut itsensä kanssa, mitä nämä neljä tavalla tai toisella olivat. Toki Julian kamppaili oman transsukupuolisuutensa ja kehodysforian kanssa, Helle tajusi olevansa muunsukupuolinen ja tuli sen kanssa ulos, Caesar oli väkivaltaisessa suhteessa Salomon kanssa ja kipuili sen kanssa ja Leeni oli Leeni. Silti kaikki olivat omia ihania itsiään. Mää olin ton ikäsenä ihan hukassa ja kamppailin jatkuvan pahan olon eli ahdistuksen kanssa. Siksikin oli nautinto lukea näistä nuorista. Että kipuilua on kaikilla ja pahaa oloa ja silti voi olla paljon myös kaunista ja ihanaa elämässä.

Kerrassaan ihana kirja, vaikka loppu oli aika surullinen.

24 tammikuuta, 2023

Susanna Jussila: Sielunsopukoita

Tämä vuosi on alkanut niin, että mulla on tehnyt mieli lukea runoja. Siis paljon enemmän kuin normaalisti. Siksi oon sitten lainannut runokirjoja ja lukenut niitä. Tää on siis jo kolmas tänä vuonna lukemani runokirja! Tämä Jussilan runokirja herätti mun kiinnostuksen, koska olen lukenut häneltä Emmi Ohraniemen kanssa tehdyn kirjan Kotona kehossa.




Tässä runokirjassa oli paljon koskettavia runoja ja sellaisia, että asiat oli vaan sanottu niin hyvin. Otin talteen itselleni monia. Siksipä annan näiden runojen nyt puhua puolestaan. 


"Mitä rajummin
elämä on käsitellyt,
sitä hellempi pitää
itselleen olla.

- armollisuus"


"Rakkaani,
ei sitä tarvitse hävetä,
että aina ei pysty elämään
tässä hetkessä.
Joskus ainut tapa mennä
eteenpäin on matkustaa
tulevaisuuteen. Kuvitella
mielessään se hetki,
kun voi katsoa taaksepäin
ja miettiä, mistä kaikesta
on selviytynyt."


"On taakkoja, jotka
ovat kulkeneet mukanasi
niin kauan, että ne ovat
kasvaneet sinuun kiinni.
Ei sellaisia niin vain
pureta. Rakkaani,
annathan itsellesi aikaa.
Ja niin paljon armoa
kuin on tarvetta."


"MUISTUTUS ITSELLE:
mitään älä pidä
niin hellästi ja 
lähellä kuin
oman sydämen
säröjä."


"Ne ihmiset, jotka
seisovat rinnallasi
kuin puut. Pidä
heistä kiinni koko
sydänjuurillasi."


"Rakkaani, tähtisilmäni,
ethän koskaan menetä
toivoa? Haaveile vain
meidän kaikkien puolesta.
Joku ehkä pitää sinua
hupsuna, vaikka
pohjimmiltaan haluaisi
edes kerran tuntea,
millaista se on,
kun kaiken ruman
keskelläkin voi aina
nähdä jotain hyvää
ja kaunista."


""Tämä on minun
turvapaikkani",
hän henkäisi ja
kietoi käsivartensa
hellästi itsensä
ympäri."


"Muru,
kiitä itseäsi siitä,
 että olet viimein
uskaltanut hajota.
Vahva ei ole se,
joka aina yksin pärjää,
vaan se, joka ei pelkää
levätä pienenä toisen
sylissä."


"Kultaseni,
kun nainen tulee tiettyyn
ikään, se alkaa synnyttää.
Yksi lapsia, toinen runoja,
kolmas ehkä molempia.
Joku laittaa siemenen purkkiin
ja odottaa. Joku maalaa
oman maan ja tähtitaivaan.
Tapoja on miljoonia.
Sen vain haluan sanoa:
älä suotta usko siihen,
että maailmassa on vain
yhdenlaisia vauvoja."

23 tammikuuta, 2023

Cristina Núñez Pereira & Rafael R. Valcárcel: Tunnehetket

Jatkoa mun tunnetaitojen opettelulle ja tunteiden tunnistamiselle ja ymmärtämiselle.



 

Tää oli hyvin selkeä kirja tunteista. Erilaiset tunteet kuvattiin lyhyesti ja selkeästi ja annettiin esimerkkejä milloin kyseinen tunne voi tulla. Lisäksi kirjassa oli kaunis kuvitus. Sen kummempaa tästä kirjasta ei voi edes sanoa. Tykkäsin paljon selkeydestä. Hyvä kirja!

20 tammikuuta, 2023

Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Oon tosisaan ihastunut nyt näihin Eeva Tenhusen dekkareihin! Nää on niin lepposia luettavia, juoni pitää otteessaan ja tunnelmaan ja miljööseen uppoaa. Kiitos, Ariel, näistä kirjoista, ku sun blogista ekan bongasin!




 Takakansiteksti:
"Keisariksi sanotun kuuluisan kirjailijan Erik Brennerin kuolemasta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun hänen poikansa morsian, nuori kirjallisuudenopiskelija, päättää valita keisarin tuotannon laudaturtyönsä aiheeksi. Hän saa kutsun Tuulensuuhun, Brennereiden kotikartanoon, ja suku ottaa hänet vastaan näennäisen ystävällisesti.

Mutta ensi hetkestä lähtien tunnelmassa on jotakin levottomuutta herättävää. - Mistä johtui Erik Brennes nuoremman omituinen, avoimen vihamielinen käytös? Entä epäluuloinen katse Airin silmissä? Häivähtikö varjo Iina-tädin hallituilla kasvoilla, ja Jyrin synkkä tuijotus, oliko se pelkkää murrosikäisen raskasmielisyyttä?

"Hyvin omalaatuista joukkoa - ja pitävät lujasti yhtä", oli Kari sanonut morsiamelleen. Tämä piti kirjaimellisesti paikkansa - ja lähes kaikki olivat juonessa mukana."

 Kirjaa aloittaessa ihmettelin tota kantta. Että mikä idea tossa on? Tekstistä näkyy lähd ja tiehe. No, se selvisi kirjaa lukiessa. Kannen teksti on osa uhkauskirjettä, jonka päähenkilö Liisa saa kartanossa ollessaan. Liisa tosiaan sekaantuu tutkimaan kartanossa tapahtuneita kuolemantapauksia ja melkoisia tapauksia ovatkin. Ja mikä parasta, tässäkään kirjassa en arvannut murhaajaa! Se tuli mulle jotenkin yllätyksenä jostain syystä, vaikka murhaajan selvittyä se oli oikeastaan ihan loogista. 

Hauska juttu, että kun googlasin tätä kirjaa aloittaessani kirjottaan tätä tekstiä, niin vasta sitten tajusin, että tässä on samat henkilöt, kuin aiemmin lukemassani Tenhusen Mustat kalat- kirjassa. En muistanu yhtään! Enkä tajunnu sitä lukiessa! Sama päähenkilö Liisa ja hänen sulho Kari. Ja sama poliisi Martti Halla. En tajua, miten mun pää tälleen pätki tässä kohen. No, tosin mulla on jääny tosta Mustat kalat- kirjasta mieleen vaan miljöö ja tunnelma ja murhien selvittely, eikä henkilöt ollenkaan. Se ei vähentäny lukunautintoa millään tavalla siinä, eikä tässäkään kirjassa.

Voin suositella Tenhusen kirjoja! Nää on mielenkiintoisia ja voisi jopa sanoa, että hyvän mielen kirjoja, vaikka näissä murhia tapahtuukin.

19 tammikuuta, 2023

Anu Patrakka: Häpeän aukio

Oon tykästyny näihin Anu Patrakan dekkareihin ja niiden henkilöhahmoihin. Tää oli jo Rui Santos- sarjan viides osa!



 
"Vila do Conden kaupungin keskustasta, ikivanhan häpeäpaalun portailta löytyy surmattu nainen, joka on ollut edellisiltana joen toisella puolella pikkukylän vaalitilaisuudessa. Kuka on halunnut runsaasti viiniä nauttineelle, mutta harmittoman tuntuiselle naiselle pahaa?

Pian löytyy toinenkin ruumis, ja tapauksen oudot piirteet hämmentävät poliisia. Rikosetsivä Rui Santosin tiimille alkaa selvitä, että pikkukylän idylliset kulissit peittävät intohimoja, poliittista ja taloudellista voitontavoittelua ja pettymyksiä. Ihmisillä on historiansa, eivätkä kaikki ole suinkaan päästäneet menneisyydestä irti. Mutta kuka tai ketkä ovat olleet valmiita tappamaan?

Anu Patrakan tarkkanäköinen ja psykologisesti koukuttava dekkari vie lukijan jälleen vanhoille portugalilaisille kujille, jotka todistavat mykkinä synkkiä salaisuuksia. Kohtalon verkossa räpistelevät ihmiset jakautuvat menestyjiin ja häviäjiin, ja häpeällä on vielä nykypäivänäkin valtava voima."

Tää oli siitä hauska kirja, että murhaaja tuli mulle yllätyksenä. Jotenkin en osannu aavistella oikeaa henkilöä yhtään, vaikka vihjattiinkin siihen suuntaan joissain kohin.

Ruin ja Ritan suhde etenee. He odottavat vauvaa, tulee keskenmeno ja siitä pitää selvitä yhdessä. Sitä seurattiin murhien ratkomisen lomassa.

Kirjan lopussa oli vielä aikamoinen yllätys! En paljasta. Sen takia varasin heti seuraavan ja tällä hetkellä viimeisen osan tähän sarjaan. Palan halusta tietää, että miten Ruin tarina jatkuu tän yllätyksen tiimoilta!


Lukemani Rui Santos- sarjan kirjat:
Häpeän aukio

Lukematta:
Katumuksen kallio

18 tammikuuta, 2023

Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku Sheba

En oo aiemmin lukenu Sirkka Turkkaa ja hänen runonsa olivat iloinen yllätys. Pidin niistä ja pidin Turkan tavasta sanoa asioita.



Piti ihan kirjoittaa ylös pätkiä eri runoista, ku oli niin kauniisti ilmaistu asioita:

 "Vain lumi valittaa ja soi"

"routa kukkii"

"savut kylien yllä"

"Sataa, niin, että puut huokaavat"

"jokaisessa lätäkössä taivas"

"Sinä olet minulle ikuisuusasia."

"syvät tummat sammalmeret"

"tulkoon pimeys, valkeus menköön"


Turkan runoissa luonto tuli kyllä lähelle niin monin eri tavoin. 


"Minä kysyn veistoksen nimeä
ja sinun kulmakarvasti nousevat
ilmaan hämmästyksestä:
Avaimenreikä tietysti.
Miten pieni, melkein ontto puuviilu,
johon on liimattu kaksi kukonsulkaa
voi olla nimeltään Avaimenreikä.
Sinä otat sinisen kiven, johon on
maalattu kissa.
Enkö minä nyt näe: kissa katsoo avaimenreiästä.
Tosiaan, sitä se on: ikkuna
päiviin ja uniin, sinun
tutkimattomaan hymyysi.
Ja iltaan, joka läntisellä taivaanrannalla
on peittynyt kultaan."

ja

"Kuin Tuomiopäivän Pasuuna, kuin seitsemän
Palavaa Pyhimystä
oli se kevät.
Se iltataivas, ja palavat puut
sitä taivasta vasten."


Ehdottomasti haluan lukea Turkkaa vielä paljon lisää!