05 heinäkuuta, 2022

Jia Tolentino: Trikkipeili - ajatuksia aikamme itsepetoksesta

Kiinnostava esseekokoelma tää Tolentinon Trikkipeili. Kiinnostuin tästä, kun jossain netin syövereissä törmäsin tähän.



 

Tolentino kirjoittaa elämästään ja siihen liittyvistä hyvinkin universaaleista asioista: netti, reality-sarjat, opiskelu, raiskauskulttuuri yliopistoissa, huumeiden kokeilu ja käyttö, häät ja muutama muukin asia. Tekstit oli paikoin hyvin samaistuttavia ja osa taas ei viisaria väräyttäny. Osa jutuista oli hyvin tunnistettavia ja osa taas ehkä vain niin yhdysvaltalaista menoa, etten löytänyt niihin kiintopistettä. Joka tapauksessa esseet olivat mielenkiintoisia lukea, olipa aihe mikä tahansa. Pidän Tolentinon tyylistä kirjoittaa pohdiskellen ja analysoiden ja välillä vaan asioita todeten.

04 heinäkuuta, 2022

Nicole LePera: Elämä haltuun

Mää oon siirtäny ja siirtäny tästä kirjasta kirjoittamista. Tästä irtos suht paljon mulle ja tuntuu, etten saa sitä sanoiksi. Kirjoitin asioita ittelleni ylös ja koitan nyt niitten pohjalta purkaa tän kirjan lukemisen ja kokemisen monen kuukauden jälkeen. 




"Vaikka he olivat taustaltaan erilaisia (tavalla tai toisella traumatisoituneet), heitä yhdistivät samankaltaiset käyttäytymismallit. Useat heistä olivat toimintakykyisiä perfektionisteja, ylisuoriutujia tau erilaisista huumausaineista tai käyttäytymisistä riippuvaisia. Muita yleisiä piirteitä olivat ahdistuneisuus, masennus, epävarmuus, huono itsetunto ja pakkomielteinen suhtautuminen muiden mielipiteisiin. Ihmissuhteisiin liittyi ongelmallisia piirteitä. Ja tietysti kaikki kokivat olevansa "jumissa", eli he eivät osanneet irrottautua pysyviksi kokemistaan käyttäytymismalleista. Nämä kertovat omaa tarinaansa siitä, kuinka yleisia lapsuuden traumat todellisuudessa ovat."
Eli oli trauma mikä tahansa, vaikutukset ovat universaaleja. Myös että väkivallan kokeminen ja väkivallan näkeminen on yhtä traumatisoivaa.

"On tärkeää suojata omaa sisäistä maailmaa rajoilla. Silloin on helpompi sietää hiljaisia hetkiä eikä ole pakottavaa tarvetta täyttää niitä tajunnanvirralla. On myös lupa olla puhumatta tietyistä asioista. Kun asettaa itselleen sopivat rajat, voi valita milloin ja keneen energiaansa käyttää. Tärkeintä on se, että on mahdollisuus valita; silloin ymmärtää, että omat ajatukset, tunteet ja uskomukset eivät ole muiden omaisuutta, ja saa itse päättää, kertooko niistä kenellekään."
Rajojen tärkeyttä ei voi ikinä liikaa korostaa. Mää oon oppinu omat rajani kolmikymppisenä. Rajat on mulle ihan supertärkeitä, vaikka välillä on vieläki joinain hetkinä vaikeaa vetää niitä. Opin kuitenkin joka päivä sitä!

"Tunnesäätely on tunteen kokemista siten, että se saa ensin virrata kehossa vapaasti (sen sijaan että sen yrittäisi turruttaa huumeilla, alkoholilla, kännykän selailulla tai mässäilyllä). Sitten tunne tunnistetaan ("olen kiukkuinen" tai "olen surullinen") ja keskitytään hengittämiseen kunnes tunne lopulta vaimenee. Tunnesäätelyn harjoittelu auttaa pitämään mielen kirkkaana, pysymään rauhallisena kuormittavissa tilanteissa ja palauttamaan kehon toiminnan tasapainoon."
ja
"Tunnesäätelyä:
-hengitysharkoitukset (syvä palleahengitys)
-tunteiden synnyttämien ruumiillisten reaktioiden havannointi
-tunteiden heräämisen syiden havaitseminen
-tunnereaktioiden salliminen niitä tuomitsematta; tunteiden tuleminen ja meneminen ja niiden havannoiminen
(-oma lisäys: rentoutusharjoitukset)"
Mun tunnesäätely on aina ollut sitä, että tukahdutan tunteet tavalla tai toisella ja käännän kaiken itseäni vastaan. Nyt haluan oppia oikeaa tunteiden säätelyä, jota en valitettavasti lapsuudessani oo oppinu.

Kirjassa oli myös tärkeää asiaa rajattomuudesta ja rajojen hämärtymisestä perheessä. Siitä sain taas lisää ymmärrystä asioihin, joista en halua puhua sen enempää.

Paljon oli asiaa tässä kirjassa! Voin kyllä suositella tän lukemista kaikille!

01 heinäkuuta, 2022

Kesäkuun kooste

 Kesäkuu mennä jolkotti ohi. Välillä menin aikamoisessa sumussa. Onneksi asiat on ruennu parantuun, kun oon saanu apua. Sain myös soitettua keuhkopolille ja sain peruutusajan heinäkuun lopulle, että saan cpapin. Jospa mun unettomuus sitten loppuu! Onhan sitä jo kestäny yli 13 kuukautta. Luettua oon saanu jotakin, mutta kyllä lukeminen meinaa takuta, ku ei jaksa keskittyä jne. Hitaasti edistyy kirjat.

 Ehdottomasti paras kirja oli kesäkuussa Xiaolu Guon I am China. Ei oo oikein ees sanoja kuvaamaan sitä. Sen tunnelma ja kaikki. Huh.

Luetut: 10

Riina Mattila: Järistyksiä
Angela Carter toim.: Pahoja tyttöjä ja villejä naisia
Veera Priha&Heidi Holmavuo: Titaanista tehty
Arja Ahtaanluoma: Puolinainen
Jane Harper: Kuiva kausi
Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria
Mei Noguchi: Finlandia 2
Takaaki Kugatsu: Ravintola maailmojen välillä 4
Janne Puhakka & Risto Pakarinen: Ulos kopista
Xiaolu Guo: I am China


Tuiran puistossa alppiruusut kukki komeasti 23.6..


Vain muutama leffa tuli katottua. Ei oo oikein jaksanu niitäkään katella.

Katsotut: 3

Kunnon dinosaurus
2015, 1h33min

Dyyni
2021, 2h35min

Iron man 3
2013, 2h10min



Merikoskenkadun kukkaistutuksissa on käsittämättömän upeita tähtisilmiä!😍


Sain yllätyksekseni osallistuttua kuitenkin kahteen lukuhaasteeseen! Wau!

Haasteet: 2

#dekkariviikko
1  2  3  4  5

#pridelukuhaaste
2  3  4


Semmonen oli mun kesäkuu. Mites teillä?

30 kesäkuuta, 2022

Díaz Canales & Guarnido: Blacksad - kissa varjoisilta kujilta

Tää sarjakuva ei uponnu muhun, vaikka toivoin sitä tästä lukemieni juttujen perusteella.



 

En osaa oikein edes sanoa, että mikä tässä tökki, mutta niin kävi. Tykkäsin kuvituksesta, mutta ite tarina ei vaan lähteny. No, tällaista käy joskus, kaikesta ei vaan voi tykätä! Ja ei sitä voi tietää tykkäämisestä, jos ei edes kokeile jonkun lukemista.

Ps: Muokkasin pikkuisen blogin ulkoasua. 

28 kesäkuuta, 2022

Mei Noguchi: Finlandia

Suomeen sijoittuva manga! Tää oli kiva, koska Noguchi oli ottanut selvää Suomesta ja moni asia oli oikein. Jonkinlainen Suomen tuntu siis on tässä kaksiosaisessa mangassa.



 

Airi tulee Suomeen opiskelemaan jouluhommia, koska on suuri joulufani. Airi asuu perheessä, jossa on isä-Nils, äiti-Tarja ja pojat Tuure ja Cain. Airi haluaa onnistua tonttuna ja hän yrittää kaikkensa, että se onnistuu. Harjoittelussa hän saa tietää Cainista aivan uusia asioita ja tottakai myös ihastuu syvästi Cainiin. Cain taas ei ole niin vastaanottavainen asialle. 




Toisessa osassa tarina jatkuu siitä, mihin se jäi ekassa osassa. Airi on edelleen yhtä pakkomielteinen tonttuudesta ja Cainista. Pakkomielle on syntynyt siitä, että Airi lapsena kävi Suomessa ja eksyi metsään, josta hänet pelasti tonttu. Selviää, että pelastaja oli Cainin kuollut isoveli. Lopuissaan kaikki ratkeaa kuitenkin ihan hyvin ja Cainin ja Airin välille saadaan rauha ja Airikaan ei ole enää nii mahdoton. 😁

27 kesäkuuta, 2022

#pridelukuhaaste: Janne Puhakka & Risto Pakarinen: Ulos kopista

Vielä yksi kirja mukaan Pride-lukuhaasteeseen!




Tää on jääkiekkoilija Janne Puhakan tarina ja ei pelkästään se, vaan tässä kirjassa käytiin läpi asiaa laajemminkin seksuaalivähemmistöjä suhteen niin jääkiekon kuin muun urheilun parissa.



 

Ensin Puhakka kertoo oman tarinansa itsensä löytämisestä ja ns. kaapista ulos tulosta uran loputtua. Sitten Puhakan perhettä haastatellaan ja myös Puhakan puoliso Rolfia omissa luvuissaan. 

Näitten jälkeen kuullaan Puhakan pelikavereita, pelaaja-agentteja ja valmentajia. Seitsemännessä luvussa haastatellaan aiheesta jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaa Jukka Jalosta ja ex-jääkiekkoilija Ville Leinoa (Billebeinon perustaja). Sitten ääneen pääsevät leijona Ronja Savolainen ja ex-jellona Venla Hovi.

Hypätään hetkeksi maailmalle ja kuullaan ensimmäistä avoimesti homoa jääkiekkotuomaria Dre Baronea ja ensimmäistä julkisesti homoa pelaaja-agenttia Bayne Pettingeriä. Sitten päästään vielä asiantuntija-haastatteluihin. Dosentti ja tutkija Marjo Kokkonen ja Olympiakomitean vastuullisuuspäällikkö Elina Laine puhuvat seksuaalivähemmistöistä tutkimusten ja työn tuoman tiedon kautta. Lorun lopuksi vielä Puhakka kirjoittaa elämästään nykyhetkessä.

Kirja on täynnä asiaa ja se asia ei ole kauhean positiivista. Urheilumaailma ja eritoten jääkiekkomaailma on tosi vanhoillinen ja ahdas erilaisia ihmisiä kohtaan. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista tai joutuu kestämään pelaajakaverien ja jopa valmentajan kiusaamista. Yllättävää oli se, että naisleijonia pidetään suurin piirtein automaattisesti lesboina, kun taas miesleijonat eivät voi olla muuta kuin heteroita. Todella kummallista! 

Se hyvä asia kirjasta tuli kuitenkin esiin, että muutosta parempaan on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa, vaikkakin hyvin hitaasti. 

23 kesäkuuta, 2022

#pridelukuhaaste: Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

Viimein mun käsiini löysi tiensä pitkään lukulistalla ollut Bertényin Salaisuuksien galleria. Tää kirja sopii mainiosti pridelukuhaasteeseen, joten otan tällä kirjalla osaa siihen.





Tää oliki vähän erilainen dekkari ja pelkästään hyvällä tavalla! Päähenkilö on entinen FBI:n erikoisasiantuntija Jackie Saratoga, joka kuulee taulut eli niiden puheen, laulun jne. Jackie on myös rakastunut työnantajaansa, asianajaja Robertaan, ja tasapainottelee työn ja rakastumisen kanssa. 



 
Robertan toimisto saa työn kuolleen taiteilijan, Rodolfon, töihin liittyen. Siitä alkaa purkautua melkoinen vyyhti asioita niin Jackieen liittyen, kuin Rodolfoon ja hänen piireihinsä liittyen. Jackiella on erikoinen kyky, joka pikkuhiljaa kirjan edetessä paljastuu ja siinä tulee kirjaan fantasiaelementtejä. Rikosten selvittely on taas päivänselvää jännitys-osastoa. Lisäksi oli kyllä ihan hauskaa seurata Jackien ja Robertan suhteen kehittymistä. Mausteena vielä heidän työkaverinsa Liz, joka on aikamoinen teräsmummo ja hakkeri. Yhdessä he selvittävät rikosvyyhteä ja sitä oli kyllä mielenkiintoista lukea! Ja kun tapahtumat sijoittuvat San Fransiscoon, niin sitä tunsi lukevansa maailman luokan dekkaria. Meinaan, että tässä kirjassa oli sellainen koko maailman tuntu, mitä harvemmin suomalaisissa dekkareissa on.

Jatko-osan Varjojen saari hainkin jo kirjastosta ja se pääsee tässä kesän aikana lukuun. Varmaan piankin, oli nimittäin niin hyvää luettavaa tää eka osa.