Sarjakuviaaaa x4

Sarjakuvarakkautta lisää kehiin.

 

Mae Korvensivu: Clownfish Twister 4

Viimeinen osa Marun ja Renin tarinasta! Tuli vähä haikea olo ku tää loppu. Kerkeshän sitä neljän albumin verran lukea Marun ja Renin toilailuja.

Fuse: Kun jälleensynnyin hirviönä

suomentanut Kim Sariola

Tää oli kyllä hauska! Päähenkilö kuolee ja siirtyy outoon välitilapaikkaan ja muuttuu löllyväksi möykyksi. Tää kertoo siitä. Oli kyllä outo idea, mutta hauska tarina noin muuten.

Nagisa Furuya: Number call

kääntänyt Sawa Matsueda Savage

Tää oli semmonen söpö teinirakkaustarina kahdesta lukiolaisesta pojasta, joiden molempien nimet tarkoittavat samaa asiaa, numero kahdeksaa. Ihanan kevyt välipala tää.

Maryam Abuzaid-Ryu: Läpileikkaus 

Sarjakuva yhteiskunnallisista asioista, monikulttuurisuudesta, rasismista. Tykkäsin Abuzaid-Ryun tyylistä ja otteesta asioihin. Toivottavasti häneltä tulee lisää albumin muodossa luettavaa.

Paha mieli, paras mieli 15.9.2025-15.3.2026 KOOSTE

 Ha! Sainpa tän haasteen viikkoa ennen valmiiksi! Luonnonkatastrofi tuotti mulle vähä päänvaivaa ni kesti saada valmiiksi, muuten oli jo hyvän tovin valmiina.

Diktaattori: Kim Echlin: Kadonneet 

Kielletty kirja: Sofi Oksanen: Samaan virtaan - Putinin sota naisia vastaan 

Ero: Ella-Maria Nutti: Puiden luo 

Juurettomuus: Jasmine Forsberg: Vieras/suomalainen 

Riippuvuus: Jacqueline Winspear: Maisie Dobbs ja valkoisten höyhenten tapaus 

Yliluonnollinen paha: Mai K. Nguyen: Anzu and the realm of darkness

Itsekkyys: Joël Dicker: Villipeto

Halveksunta: Maria Jotuni: Evakuoidut

Ympäristörikos: Reeta Aarnio: Veden vanki

Riittämättömyyden tunne: Tim Probert: Synkkiä aikoja

Kuolemanpelko: Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia 

Rakkaudettomuus: Aino Pervik: Arabella, merirosvon tytär 

Vapaa valinta: Jennifer McMahon: Talven lapset

Setämieskatse: Fern Brady: Vahva naishahmo 

Katkeruus: Mary Shelley: Frankenstein

Hautajaiset: Maria Burrow: Friimannin kirous

Toivottomuus: Morsal Haydari: Kuutamo

Perheväkivalta: Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet 

Terrori-isku: Nora Dåsnes: Missat samtal

Noitavaino: Mari Luoma: Matka Ejderhaan

Sensuuri: Cynthia Enloe: Feminismi ja sota 

Luonnonkatastrofi: Alejandro Zambra: Kotiinpaluun tapoja

Kärsimys: Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia 

Mansplaining: Mari Pyy: Kadonnut

Unettomuus: Elina Backman: Kuinka kuolema kohdataan

Jenni Multisilta: Kuinka tähdet kuolevat & Carin Hjulström: Pikku murha vain & Claudia Piñeiro: Elena knows

 Monta hyvää dekkaria lisää! Oon tehny kyllä kaks hyvää löytöä dekkarien saralla.

Jenni Multisilta: Kuinka tähdet kuolevat

Luokkakokous tässä aiheena, suljetun huoneen mysteeri. Tosi kivaa, ku itellä ois ens kuussa tulossa luokkakokous. En tosin oo vielä päättäny, että meenkö.

No, tässäkin on keskiössä musiikkiluokka, niinku Iida Rauman Hävityksessä. Tässä on vaan ihan erilaiset kuviot. Ja kuolema. Multisilta osaa kyllä napata otteeseensa ja meikä menee perässä ihan kiltisti kuola valuen, ku haluan lukea lisää ja tietää mitä tapahtuu ja miksi ja mitähäh. Että olipa tässäkin kiemuransa taas. 

Joko kerroin, että rakastan Multisillan dekkareita?

Carin Hjulström: Pikku murha vain

suomentanut Nina Mäki-Kihniä

Tää Hjulströmin dekkari oli todella ilahduttava, ku tässä on päähenkilönä 50+ ikäinen nainen. Ihanaa, ku näitä keski-ikäisiä ja sitä vanhempia naishahmoja on omalla mutullani tullut enämpi dekkareiden päähenkilöiksi.

 Siri on näyttelijä, joka pakenee Tukholman humua Ruotsin maaseudulle hulttion veljenpoikansa jostain hommaamalle puutarhalle. Kauaa ei Siri kerkiä olla Antonin puutarhalla, ku läheisessä kartanossa tapahtuu murha ja utelias Siri sekaantuu murhan tutkimiseen. 

Tää oli virkistävää luettavaa! Tykkäsin eritoten tosta puutarhasta kasvihuoneineen miljöönä, ku iteki oon puutarhuri aiemmalta ammatiltani. Ku tän kirjan sain luettua ni varasin heti seuraavan osan luettavaksi. Sen verta paljon tykkäsin tästä. Varsinkin, ku kivan lisän tähän anto myös Antonin vanhemmat, jotka on kadonneet.

Claudia Piñeiro: Elena knows

kääntänyt Frances Riddle

Elenan tytär Rita löydetään kuolleena kirkon tornista. Elena ei suostu hyväksymään ainoan lapsensa kuolemaa ja alkaa tutkia sitä. Tutkimuksia vaikeuttaa Elenan etenevä sairaus, joka tekee liikkumisen vaikeaksi. Niin Elena silti matkustaa ympäri Buenos Airesia etsiessään syyllistä Ritan kuolemaa. 

Tää oli kyllä mielenkiintoinen lukukokemus! Elena ei oo mikään miellyttävä persoona ja hän näkee asiat just niinku haluaa nähdä ja sillä siisti. Lopputuloskin oli sinänsä odottamaton, sinänsä ei. Voin suositella lämpimästi tän lukemista!

Dan Brown: Da Vinci -koodi & Joël Dicker: Villipeto & Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet

 Lisää kauan luonnoksissa roikkuneita asioita.

Dan Brown: Da Vinci -koodi

suomentanut Pirkko Biström

Brownin kirjat on siitä ihanan ristiriitaisia, että ne on juoneltaan tosi vetäviä ja hyviä, mutta sitten on niin paljon seksismiä ja vastaavaa, että ihan huokasuttaa. Tän Da Vinci -koodin juonen käänteitä ei tarvinne kertoa sen kummemmin. Niin tunnettu taitaa tää olla. Sen voin sanoa, että keskeisin juonen käänne Jeesuksen jälkeläisistä oli todella tajunnan räjäyttävä sillon ku tää kirja ilmesty suomeksi ja joskus tuolloin tän ekan kerran luin. Nyt se ei enää räjäyttäny, mutta onhan se tosi kutkuttava ajatus edelleen! Kui siistiä ois ko nii ois.

Joël Dicker: Villipeto

suomentanut Kira Poutanen

Dickerin uusin suomennos. Tämä jätti vähä kylmäksi. Toki juoni oli mielenkiintoinen, mutta nää hahmot. En lämmenny heille juurikaan, joten ei kait siinä. Kirja meni osin kahdessa aikatasossa, mikä kyllä lisäs mielenkiintoa lukea tätä. Lisäksi paljastui odottamattomia asioita. Eli tää oli semmonen perushyvä Dicker. Eipä kyllä taida olla Harry Quebertin tapausta voittanutta Dickerillä ja tuleekokaanhan enää? Jokatapauksessa luen kyllä aina uusimman suomennoksen Dickeriltä ku sellainen tulee. 

Saila-Mari Kohtala: Kannuksen kadonneet 

Minun uusi suuri dekkari-ihastus Kohtala!

Instassa kirjoitin tätä näin:

"Suomalaiset naiset on niin hyviä kirjoittaan dekkareita! Rakastan! Tääki Kohtalan dekkari tuli ahmaistua päivässä. Pääosassa Liza, n.50v nainen ja kaverina tonkimassa asioita Nils, n.60v ex-vankilakundi. Tutkitaan outoja katoamisia, joista yksi on Lizan oma isä, joka katosi Lizan ollessa pieni. Monenlaista nousee esiin tutkimusten pyörteissä. En ollu vielä lukenu tätä ees loppuun, ku varasin kirjastosta jo tokan osan. Ja se loppu! Iik, selviääkö se todellinen murhaaja Lizalle ja Nilsille jossain vaiheessa!? Mikä koukku!?"

Rakastan sitä, ku tulee dekkari ja vie mielen ja jalat alta. Tämä sen teki.

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto & Octavia E. Butler: Aamunkoitto & Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille

 Kolme hyvää lukukokemusta kehiin! Nää kaikki oli wow.

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto

Dystopia. Kun luonnolla menee hermot ihmisiin ja mitä sitten tapahtuu. Tää oli yllättävä, tunteisiin menevä, samaistuttava ja montaa muutakin.

Turku on vihaisen metsän ympäröimä. Kaupungissa on Ingrid ja on Edla. Heidän tarinansa avautuu pala palalta ja palat onkin sitten melkomoisia. Ja kun Ingrid lähtee metsään tutkimusretkelle kartoittamaan alueita, tapahtuu taas kaikkea. 

Kirjan loppu jäi varsinkin mieleen, kun mietin silloin ja mietin edelleen, että haluaisin tälle jatko-osan. Että mitä tapahtuu metsälle ja kaupungille ja näille ihmisille vielä. Saadaanko metsä lepytettyä?

Octavia E. Butler: Aamunkoitto 

suomentanut Matti Kannosto

Tää kirja kyllä ihan totaalisesti pyyhkäs mut mennessään! Wow! Alku oli vähän tahmainen mulla, ei tosin kirjan takia, vaan oman elämäni. Kun sain keskityttyä lukemiseen se oli sitten menoa. Ja kun kirja loppui, olin puulla päähän lyöty. En oo vieläkään pystyny jatkamaan tätä trilogiaa. En uskalla. Entä jos en tykkää seuraavasta osasta niin paljon kun tykkäsin tästä?

Ihmisten ja avaruusolioiden kohtaaminen. Valtasuhteet. Tutustuminen toisiinsa. Huh huh! Puistattaa, ihastuttaa ja vihastuttaa tää kirja monin tavoin. Viharakkaussuhde.

Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille

suomentanut Kaisa Ranta

Mulla on jäänyt tästä kirjasta mieleen vaan rauha. Asiat tapahtuu ku tapahtuu ja menee ku menee. Ei auta ku roikkua mukana ja yrittää hyväksyä. Jotenkin tää munkki, sisarus Dex ja hänen robottimatkakumppaninsa Nukakas oli niin mainiota matkaseuraa mulle ittelleni. Tuli taas semmonen olo, että haluan itselleni robotin tai droidin, jolla on tollanen huumorintaju ja ymmärrys. Uuden eessä ollaan kirjassa ja niin myös tässä omassa elämässäni tekoälyn ja robottien ja kaiken teknologian kanssa. Miten se yhteiselo sitten lähtee sujumaan? Saa nähä! Kirjasta sen suhteen jäi toiveikas olo.

Virginia Woolf : Nuolen sinua hellästi & Jane Austen: Kasvattitytön tarina & Sun Tzu: The art of war

 Tässäpä kaks kirjaa, joista en kummastakaan kauheana tykännyt, mutta luinpa silti! Ja lisänä vielä kolmas, joka oli vähän outo ja tylsä lukukokemus

Virginia Woolf: Nuolen sinua hellästi

suomentanut Tuomas Kilpi

Täytyy sanoa, että minusta ei saa Woolfin fania ainakaan hänen päiväkirjojensa kautta. Aikamoinen persoona kyllä hän! Jääräpäisyyttäni luin tän loppuun. 😂 Enkä aio lukea enempää Woolfin päiväkirjoja.

Jane Austen: Kasvattitytön tarina

suomentanut A.R. Koskimies

Tämä oli kyllä ehdottomasti paskin ja pitkäveteisin Austen, jonka oon lukenu. Onneksi en lukenu tätä ensimmäisenä Austenina! Ois varmaan jääny siihen Austenien lukeminen kerrasta.

Tylsän teki se, että kirjassa ei tapahtunut juuri mitään, henkilöt oli kamalan ykspuoleisia ja/tai kusipäisiä, hemmoteltuja kakaroita, sitte tää kasvattitytär oli liian kiltti ja alistettu. Huoh.

 Jääräpäisyyttäni luin tänkin loppuun. Lisäksi katoin tästä tehdyn elokuvan sinnillä ja se oli kyllä ihan yhtä paska ku tää ite kirjakin.

Sun Tzu: The art of war

kääntänyt Ralph D. Sawyer

Sitte tää. Omasta hyllystä. Sinänsä ihan loogisia oli Sun Tzun asiat, mutta tylsiä. Sinnillä vaan loppuun asti, että voi sanoa lukeneensa tän. Oisin varmasti saanu tästä enämpi irti, ko ois suomeksi lukenu. Ehkä vielä luen ihan mielenkiinnosta.

Colleen McCullough: Okalinnut & Lee Welch: Mr Collins in love & Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

 Tässäpä kolme lukupiireissä luettua kirjaa.

Colleen McCullough: Okalinnut

suomentanut Eva Siikarla

Tää oli hurja kirja! Outo, tunteisiin menevä, rankka, rakastava, vaikka ja mitä. Kunnon tiiliskivi ja todellakin lukemisen arvoinen! Suvun tarina ja se olikin kyllä tarina, huh. Viime kesänä luin ja vieläkin tää tulee välillä mieleen. Henkilöt oli mahtavia, osa kammottavia, osa ihania ja osa siltä väliltä. Mustaa ja valkoista ei juurikaan ollut, harmaata senkin edestä. Monin tavoin raakaa ollut elämä Australian takamailla luonnon armoilla.

Lee Welch: Mr Collins in love

Hehee! Tää oli spinoffi Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Tai oikeastaan sen inspiroima tarina herra Collinsista, joka onkin homo ja tää on romanssi. Kiva suupala oli! Eipä siitä sen kummempia oo jääny mieleen.

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

suomentanut Tytti Träff

Tää taas oli aika vavisuttavakin kirja. Yhdeksäntoista minuuttia, jonka aikana Peter kerkiää tappaa monia koulutovereitaan ja opettajan ja haavoittaa vielä useampaa. Tää on tarina tätä kouluammunnasta ja monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Oli aika wow koko kirja! Tässä uidaan syviin vesiin, että miksi Peter teki sen ja kenen syy jne. Huh huh!