Leona- Ihmisen hinta

Tässäpä tämä toinen Jenny Rognebyn kirja, joka heinäkuun helteiden pehmittämän pään takia jäänyt julkaisematta silloin kun piti. Ihmisen hinta on Leona- sarjan kolmas osa.

Nainen jää junan alle Tukholmassa, sitten kerjäläinen lyyhistyy maahan Sergelin torilla. Huomataan, että heiltä molemmilta puuttuu sisäelimiä. Leona laitetaan tutkimaan asiaa, nyt kun hän on tullut sairaslomaltaan. Tapauksissa on jotain, joka todella häiritsee Leonaa. Selviää, että kyseessä on laiton elinkauppa. Mutta miksi Leonallakin on samanlainen arpi mahassaan? Mitä hänelle on tapahtunut? Ja tottakai, koska kyseessä on Leona, hän ei luovuta ja jatkaa omia rikollisia puuhiaan.

Pakko sanoa, että Leonan sinnikkyys on suorastaan ihailtavaa. Hän ei ota opikseen, vaan aikoo edelleen päästä helpolla ja rikollisesti hommata isot rahat. Se on myös ärsyttävää. Miksi noin hyvä poliisi on kaidalla tiellä? Minä tykkään näistä Leona- kirjoista, vaikka Leona itse on aika ärsyttävä hahmo kaiken kaikkiaan. Ehkä siinä piileekin näiden kirjojen viehätys?

Leona- Tarkoitus pyhittää keinot

Huomasinpa yhtäkkiä, että heinakuun helteet pehmitti totta tosiaan mun pään, kun on jäänyt tekemättä postaukset tästä ja seuraavasta Jenny Rognebyn Leona- kirjasta. No, tehdään sittem vähän jälkijunassa.

Tässä kirjassa Leona pinnistelee eteenpäin poikansa kuoltua. Sitten Tukholman valtionpävätalon edessä mies räjäyttää itsensä ja jää henkiin. Siitä alkaa tutkinnat Leonan johdolla, että onko iskuja tulossa lisää vai oliko räjäyttäjä yksinäinen susi. Samaan aikaan Leona tietysti suunnittelee omia rikollisia toimiaan, koska edellisen keikan rahoille kävi vähän hassusti ja nyt häntä painostetaan niiden takia rikollisten toimesta, tai muuten... Sitä paitsi, kuka nyt haluaisi tehdä töitä, kun helpommallakin voisi päästä?

Kirja oli hyvä. Yhtä aikaa tykkään ja en tykkää yhtään tuosta Leonasta. Aika hyvä hahmo kyllä, kun herättää niin ristiriitaisia tunteita! Tykkään siitä, että kirjassa tuodaan esiin se, ettei kaikki poliisitkaan ole niin nuhteettomia, kuin halutaan uskoa. Kyllä täällä Suomessakin osataan, kuten Aarnio- keissi on tuonut ilmi. Juonikin kirjassa oli melkomoinen ja loppu jäi niin auki, että oli pakko äkkiä päästä lukemaan sarjan seuraava osa. Miten Leonan oikein kävi?

Idiootit ympärilläni

Tuttavani suositteli minulle tätä kirjaa hänen luettuaan sen. Niinpä varasin sen kirjastosta ja muutaman kuukauden odottelun jälkeen sain tämän opuksen käsiini.

Tämän Thomas Eriksonin kirjan nimi jo saa hymyn huulille. Idiootit ympärilläni. Kuulostaako tutulta ajatukselta? Minulle ainakin. No, kirjan perusidea on se, että ihmisissä on neljä erilaista persoonaa ja jokaisella persoonalla oma tapansa/tyylinsä tehdä asioita ja ajatella asioista ja kommunikoida ihmisten kanssa. Kirjassa käydään persoonallisuudet (punainen, keltainen, vihreä ja sininen) läpi ja koitin miettiä, että ketkä ihmiset elämässäni olisivat minkäkin värisiä. Tunnistin kyllä jokaista väriä. Itse olen hyvin vihreä tyyppi sinisellä twistillä. Mieheni taas on melkoisen sininen tyyppi vihreällä twistillä.

Kirja on kirjoitettu hyvin. Se itkettää ja naurattaa. Asiat on kirjoitettu selkeästi ja esimerkkejä ihmistyypeistä on annettu hyvin. Kirjassa on sopivan humoristinen ote, joten sitä lukiessa aika ei tule pitkäksi, mutta ei liian humoristinen kuitenkaan niin että asia vesittyisi sillä. Kirjan loputtua ehkä hetken aikaa harmitti, että se loppui jo nyt.

Suosittelen kirjaa! Tämä avarsi kyllä mieltäni ja sain lisää ymmärrystä niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan.

Sisaret 1918

Olin törmännyt tähän sarjakuvateokseen somessa monesti. Aihe herätti mielenkiintoni. Kuinka tabu aihe sisällissota onkaan? Edelleen. En itse edes tiedä sukulaisteni siihen sotaan osallistumisesta mitään. Siis ihan mitään. Siksikin Sisaret 1918 lähti matkaani, kun se lähikirjastoni hyllyssä oli sopivasti tyrkyllä.

Teoksessa on monta erilaista tarinaa, monta erilaista tyttöä, niin punaisten kuin valkoistenkin puolelta. Kaikki tarinat koin mielenkiintoisiksi. Kirjan ja tarinoiden kulku oli jotenkin niin jouheva ja yhteneväinen, että ihan yllättyi, kun huomasi olevansa viimeisellä sivulla. Olisin voinut vielä jatkaa näiden tarinoiden parissa! Piirrosjäljen muuttuminen tarinasta toiseen ei haitannut yhtään. Tarinat vain veivät mennessään. On se ollut hurjaa aikaa tuolloin 100 vuotta sitten. Tämä teos pitäisi siksikin omaan hyllyynkin hommata.

Tähän loppuun vielä Palefacen Laulu sisällissodasta, joka teki minuun vaikutuksen kaikin tavoin. Kuunnelkaa noita sanoja!

Mieleen jääneet luetut 2018

Viime vuonna tein tällaisen koosteen, joten teenpä tänäkin vuonna!
Kirjat ovat siinä järjestyksessä kuin ne tupsahtivat mieleeni, eivät paremmuusjärjestyksessä.

Rakkaudesta aseisiin teki vaikutuksen kielensä kauneudella. Tarina oli jotenkin rumankaunis. Kiinnostaa kovasti lukea muutkin Jennifer Clementin kirjat.

Sarjakuvaakin tähän listaukseen! Maria Björklundin Kaksin osui mun huumoriini täysin. Postaus tästä sarjakuvakirjasta on tulossa myöhemmin.

Hunger jotenkin jysähti minuun kipeän kauniisti. Muuta en osaa sanoa. Kaikuu vieläkin mielessä.

Ruskeat tytöt on todella tärkeä kirja. Suomeen kaivattaisiin avointa keskustelua rasismista ilman lynkkaamismielialaa ja muuta paskaa. Kirja teki vaikutuksen minuun. Toivon, että Hubara kirjoittaa vielä monia kirjoja! Olen fani jo nyt.

Jes Bakerin Things no one will tell fat girls oli myös vaikuttava kirja. Se kertoo selkeästi miksi kehopositiivisuus kannattaa ja miksi laihduttaminen on huono asia. Tää pitäis saada suomeksi ja jakaa joka vuosi yläasteelaisille. 

Swing time jäi mieleeni, koska se vain vei mennessään ja koukutti. Postaus tulossa myöhemmin tästäkin.

Tämä sarjakuvakirja jäi mieleeni ehkä vähän ahdistunein tuntein. Todella tarpeellinen herätys kaikille vihapuheesta ja sananvapauden väärinkäytöstä. Postaus tulossa myöhemmin tästäkin.


Tällaisia kirjoja mieleen jäänyt viime vuodelta!
Mitä olet lukenut näistä vai oletko kaikki? Kerro oma mielipiteesi!

Ensimmäisen lukumaratonini koonti

Alkutunnelmat:

En ole pariin päivään lukenut kirjoja ollenkaan, koska olen kipeänä ja sen takia ei ole huvittanut kuin tuijottaa telkkaria tai selata nettiä ristiin rastiin. Tuntuu tosi tahmealta aloittaa lukemista. Ääh ja plääh! Lisäksi aion yöllä katsoa kolmen aikaan alkavan Leijonapoikien pelin, kun he pelaavat Vancouverissa maailman mestaruudesta Usaa vastaan. Unettomuus taas vaivaa, joten tuskin tulee ongelmia hereillä pysymisen kanssa. Se vaan, että nyt saisin lukufiiliksen! Taidan aloittaa Mummo- sarjakuvasta.

Tekasin joulutorttuja lukemisen lomassa


5.1. lauantai

Kello 20 aloitin lukumaratonin. Ensimmäiseksi luin Mummo 3- sarjakuva-albumin alusta loppuun. 104 sivua ja aikaa meni puoli tuntia.

Sen jälkeen tartuin heti Roxane Gayn Difficult Women- novellikokoelmaan ja luin sivulta 129 alkavan novellin siitä. 18 sivua englanniksi ja lukemiseen meni aikaa 40 minuuttia.

Puoli kymmenen aikaan tartuin sitten Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä- kirjaan. Jatkoin sen lukemista sivulta 125. Sitä luinkin sitten oikein urakalla, kun upposin niin kirjan maailmaan. Viisi tuntia ja 190 sivua. Luin sitä puoli kolmeen asti ja sitten aloin kattoa Leijona-peliä.

Mun lukukaverit


6.1. sunnuntai

Puoli viiden aikaan aamulla toisella erätauolla tartuin Katri Valan runokirjaan Kaukainen puutarha. Peli oli jännä ja tarvin rauhoittumista. Luin 20 minuuttia ja sivuja tuli 14. Runot sivulta 25 sivulle 39.

Leijonat voittivat maailmanmestaruuden kolmen vuoden tauon jälkeen! Jippii! Lähdin iloisena nukkumaan ja nukuin n.klo 13 asti.

Klo:13.30 jatkoin Enorannan kirjan parissa sivulta 316. 3h10min luin ja sivuja tuli 157. Sain kirjan loppuun.

Kello 17 tartuin sitten Haruki Murakamin kirjaan Värittömän miehen vaellusvuodet. Jatkoin lukemista sivulta 95. Sitä luin 3h eli lukumaratonin loppuajan kello 20 asti ja sivuja tuli 138.


Yhteenveto ja tunnelmat

Luin yhteensä 760 minuuttia eli 12h40min. Wau!
Sivuja tuli yhteensä 621. Ohhoh!

Lukemiseen uppoaminen oli ihanaa kuten aina. Mummo-sarjis sai minut sopivaan fiilikseen. Mukavaa maratonissa olikin omien lukemisten ylös kirjaaminen. Tämän kokemuksen perusteella aion varmasti osallistua toistekin lukumaratoniin.

Ensimmäinen lukumaratonini

Marika Oksan blogissa oli loppiaisen lukumaratonista postaus ja päätin yhtäkkiä itsekin osallistua sellaiseen ekaa kertaa. Niinpä klikkasin itteni Bibliofiilin päiväunia- blogiin ja ilmoittauduin maratoniin. Ohhoh! Yllätin kyllä nyt itseni! (Mulla on meneillään joku ekojen kertojen tammikuu ku tuo lukuhaastekin.)

Ajattelin itse aloittaa luku-urakkani huomena lauantaina heti Kärppä-pelin jälkeen, eli n.klo:20 ja lukea siitä sen vuorokauden eli sunnuntai-iltaan klo:20 asti. Tarkoituksenani on lukea keskeneräisenä olevia kirjojani. Nykyään tykkään lukea niin, että monta kirjaa on yhtäaikaa kesken. Toivottavasti saan jonkun niistä luettua loppuun asti!

Alla olevassa kuvassa olevat kirjat ovat siis työn alla.

Romaaneja 3:
Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Kristin Cashore: Syntymälahja
Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Anti-diet kirja (vai mikähän tää on?):
Susie Orbach: Fat Is a Feminist Issue

Novelleja:
Roxane Gay: Difficult Women

Runokirja:
Katri Vala: Kaukainen puutarha

Kevennykseksi lisäsin mukaan
Sarjakuvia 2:
Anni Nykänen: Mummo 3
Tuuli Hypen: Nanna 2

Teen erikseen sitten postauksen, jossa kokoan luku-urakkani tulokset. Pitääkin kaivaa esiin muistiinpanovälineet, että saan sivumäärät ja ajat ja muut kirjattua ylös.

Ps: Mitenhän tässä käy, kun ensi yönä olisi Leijona-pelikin, kun U20-nuoret taistelevat paikasta finaaliin!