21 heinäkuuta, 2021

Novelleita

Oon innostunut nyt lukemaan enemmän novelleita. Kovin paljoa ei oo tullu luettua näitä aiemmin, mutta nyt jostain iski halu lukea myös novelleita. Ehkä tuo esseiden lukemisrupeama vaikutti tähän?

 

Yoko Ogawa: Revenge

Olipas mahtava novellikokoelma. Kiehtovaa, miten aina seuraavasta tarinasta löysi jonkin asian tai ihmisen edellisestä tai vielä aiemmasta tarinasta. Se sito kaiken yhteen. En ois halunnu tän kirjan loppuvan. 

Kääntäjä Stephen Snyder.

 
 


Tove Jansson: Bulevardi ja muita kertomuksia

En oo Janssonilta lukenu mitään muuta ku muumikirjoja. Oliki jännää tarttua tähän kirjoituskokoelmaan. Tätä lukiessa alko ekaa kertaa ihan tosissaan kiinnostamaan Janssonin tuotanto. Olivat nämä novellit sen verran mielenkiintoisia.

Suomentaja Sirke Happonen




Toim. Mia Myllymäki & Anu Korpinen: Metsän kronikka - Tarinoita puista

Tästä kokoelmasta pidin paljon! Todella mielenkiintoisia tarinoita puista. Mielikuvitus alkoi laukkamaan itselläkin näitä lukiessa. Kaikki vielä jäi jotenkin sellaiseen kohtaan, että olisin halunnut lukea vielä lisää, tietää mitä sitten tapahtuu, miten henkilöiden elämät jatkuu jne. Saispa tälle kronikalle jatkoa!


Kirjoittajat:
J.S. Meresmaa
Tarja Sipiläinen
Nadja Sokura
Mia Myllymäki
Kari Välimäki
M.A. Tyrskyluoto
Terese Myllymäki
Jussi Katajala
Anne Leinonen
Anni Kuu Nupponen




 Joonas Koiranen toim.: Äänellä jonka kuulet - spekulatiivisia novelleja sukupuolen moninaisuudesta

Nää oli kans mielenkiintoisia novelleja. Näihinkin olis kaikkiin halunnut jatkoa ja tietää lisää henkilöiden elämistä. Onneksi tähän novellikokoelmaan on jatko-osa. Tosin siinä on osin eri kirjoittajia kuin tässä.


Kirjoittajat:
Heidi Airaksinen
Edi Kabon
Asa Palo
Nalle Mielonen
Taru Luojola




Karoliina Heinola: Hitonhauta ja muita puolielävien kohtaloita

Ah! Kauhunovelleja! Minä, joka ei kauhusta oikein perusta, lukee tällaisen ja tykkää hulluna. Nää oli ihanan häiritseviä novelleja. Tarinat jäi aukinaisiksi ja niitten loput jäi hiertään mieltä. Nää oli niin hyvällä tyylillä kirjoitettuja, että oli ilo lukea. Täydet viis tähteä! Toivon todella, että Heinola kirjoittaa lisää näitä ja muutakin. Musta tuli fani tän novellikokoelman perusteella. Plus tuo kansikin on hieno ja sopii näihin novelleihin hyvin.




Tämmösiä novellikokoelmia oon lukenut. Onko suositella mitään novellikokoelmia mulle näitten perusteella?

19 heinäkuuta, 2021

Tullut vähän luettua esseekokoelmia

Ja luin tän kasan, kun valmistauduin yliopiston pääsykokeisiin.

Toni Morrison: Toiseuden synty

Morrisonin esseistä ei oo kyllä jäänyt kauheana mitään mieleen. Se vaan, että kaikkea en ymmärtänyt, mutta asiat pisti silti miettimään. Tässä oli myös se outous, että jälkisanoissa oli sisältövaroitus, mikä ois mun mielestä kuulunut olla kirjan alussa, eikä kirjan lopussa. Hyödytön se sisältövaroitus on kirjan lopussa. Minä en ainakaan lue jälkisanoja ekana.

Suomentanut Koko Hubara ja Astrid Swan.





Silvia Hosseini: Tie, totuus ja kuolema

Nää Hosseinin esseet on nautinto lukea. Pidän hänen tyylistään. Näistä esseistä sain enemmän irti kuin Pölyn ylistyksessä olleista. 





Johanna Venho (toim.): Mitä essee tarkoittaa?

Esseekokoelma esseistä ja siitä, mitä se on. Ehkä ymmärrän esseetä nyt paremmin.

Kirjoittajat:
Virpi Hämeen-Anttila
Kuisma Korhonen
Jukka Koskelainen
Bodil Lindfors
Olli Löytty
Tommi Melender
Maaria Pääjärvi





Mirkka Rekola: Esittävästä todellisuudesta

Tää Rekolan esseekokoelma oli kyllä kryptinen. Tästä jäi mieleen se, miten Rekola väänteli englanninkielisistä sanoista suomalaisia, vaikka suomenkielinenki sana olis ollu olemassa. Esimerkiksi jäi mieleen sana frustraatio. Turhauttavaa tommonen.





Paula Hotti: Mustia syntejä: kahvilaesseitä

Hottin esseekokoelmaa rakastin. Tää oli siitä harvinainen teos, että tätä lukiessa tuli tyytyväinen olo. Viihdyin esseiden parissa, nautin niiden lukemisesta, oisin voinu jatkaa lukemista toisen mokoman verran. Kiitos Hotti tästä!





Monika Fagerholm & Martin Johnson: Meri: neljä lyyristä esseetä

Tästä esseekokoelmasta en ihan päässyt kärryille. Välillä juttu jotenkin pomppi niin, että olin ihan hukassa, että missä mennään ja mitä nyt tapahtuu. Hetkittäin teksti oli kaunista. 

Suomentanut Asko Sahlberg.





Anelma Järvenpää-Summanen: Jätetään sut tolle kivelle - sarjakuvia ja esseitä

Tää oli kiva kokoelma. Esseitä ja sarjakuvia, jee. Pidin molemmista.




Monenlaisia esseekokoelmia tosiaan tullut luettua. Pidin tästä esseerupeamastani. Löysin itsestäni uuden puolen esseiden kanssa. Nimittäin pidän esseistä.

16 heinäkuuta, 2021

Lisää lukuelämyksiä

Se on ihanaa, ku lukuelämyksiä tulee eteen. Tässä niitä muutama lisää.


Koko Hubara: Bechi

Odotin kovasti Bechiä! Enkä joutunut pettymään. 

Tämä kirja vahvisti sen, että Hubara todella on yks mun lempikirjailija. Bechi on ajatuksia herättävä, sinne upposi, siellä eli ja hengitti ja ymmärsi ja ei ymmärtäny. Tekisi mieli lukea samantien uudelleen.



 

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Valkoinen tiikeri oli mun ja Elegian (linkissä Elegian kirjoitus kirjasta) kolmas lukupiirikirja. Tää oli jännä kirja siinä mielessä, että tässä tapahtui hyvin vähän ja silti tämä piti otteessaan koko ajan. Tää kertoo Balram Halwain tarinan menestykseen ja olikin jännä tarina. 




Renée Watson:What momma left me

Serenity muuttaa veljensä Dannyn kanssa isovanhempien luo sen jälkeen kun heidän isänsä on murhannut heidän äitinsä. Tää on yhtäaikaa selviytymistarina, surullinen tarina, ihana tarina. Rakastan tällaisia vaikeuksien kautta voittoon- tarinoita. Ja nimenomaan tällaisia, joissa ne hankalat asiat kohdataan ja niiden kanssa opitaan elämään, eikä sellaisia joissa ne hankaluudet pyyhitään maton alle ja ollaan sitten muka voitettu ne hankalat asiat. Tässäkin kirjassa Serenity ja Danny reagoivat erilailla suruun äidin kuolemasta. Tää on realistinen tarina, tässä näkyy myös isovanhempien suru ja tässä näkyy myös se rakkaus, mitä lasten ja isovanhempien välillä on. Oli ihana tarina.




Meredith Russo: Tyttösi sun

Tää kirja kertoo Amandasta, joka sukupuolen korjauksen jälkeen joutuu muuttamaan isänsä luokse toiseen kaupunkiin rankan koulukiusaamisen seurauksena. Amanda käy lukiota, saa uusia ystäviä ja ihastuu samaa lukiota käyvään Grantiin. Heidän välillään on jotain, mutta uskaltaako Amanda ikinä kertoa Grantille menneisyydestään? Tää on tarina ystävyydestä ja siitä mitä joskus vaatii saada olla oma itsensä. Tää oli kyllä upottava kirja. Tarina vei täysin mennessään ja luinkin tän ahmien parissa päivässä. Toivottavasti Russolta suomennettaisiin lisää! Esim. tämä kirja kiinnostaa todella paljon.




Ootko lukenut mitään näistä? Kiinnostaako lukea?

14 heinäkuuta, 2021

Kolme hyvin erilaista tietokirjaa

Muutamia tietokirjoja tullut luettua lisää.


Toim. Sami Serola: Ote informaatiosta

Tän luin yliopiston pääsykokeita varten. Tää on kirjaimellisesti johdatus informaatiotutkimukseen. Jotkut osat olivat tylsempiä ja toiset mielenkiintoisia, kuten esimerkiksi arkistointi. Kyllä tän lukeminen valaisi lisää mielenkiintoani informaatiotutkimukseen, että ei ollut turhaa lukea tätä, vaikka en päässytkään yliopistoon.



 

Mari Uusivirta & Eveliina Koskiranta: Vaikuta! Maailmanparantajien käsikirja

Tässä kirjassa on tarinoita nuorista, jotka haluavat muuttaa maailmaa paremmaksi. Mielenkiintoisia tarinoita! Osa henkilöistä oli mulle tuttuja ja osa täysin uusia. Innostavia tyyppejä kaikki ja toivat itselleni toivoa paremmasta.





Alice Miller: Lahjakkaan lapsen draama ja todellisen itsen etsintä

Mua aina kiinnostaa ihmisen mieli ja miten traumat ja muut siihen vaikuttaa. Omien kokemusteni takia luen aina silloin tällöin aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, kun eteen tulee jokin kiinnostava teos. 

Alice Milleriä en ookaan aiemmin lukenut. Suosituksesta tartuin tähän. Tää teos on hyvin selkeä ja johdonmukainen erimerkkeineen kertoessaan mitä seuraamuksia on lapsuuden kaltoinkohtelulla. Tunnistin asioita myös itsessäni.

Ku luettuani tän kirjan googletin Millerin ni sieltä tulikin yllätys. Ainakin tän iltapulun jutun mukaan Miller ei ookaan ollut ihan sellainen, ku kirjoista saa käsityksen. 




Että tällaisia muutamia tietokirjoja tullu luettua. Hyllyssä toki odottaa lisää.

12 heinäkuuta, 2021

Ajatuksia herättäviä sarjakuvia

Oon lukenut aika paljon sarjakuvia. Tässä niitä lisää.



Lize Meddings: The sad ghost club

Tän sarjakuvan aihe oli yksinäisyys. Yksinäiset ihmiset ovat siinä kuin surullisia haamuja. Se pisti miettimään yksinäisyyttä ja ystävyyttä. Molempia olen kokenut.

Muuten tämä tarina oli tylsä. Kuvituksesta kuitenkin pidin. Se sopi tarinaan.



 

Alto Yukimura&Miri Mikawa: Hopesokerimestari ja musta keiju 1&2

Tää oli hyvin viehättävä tarina. Päähenkilö Ann päättää lähteä hopeasokerimestarikilpailuun, mutta tarvitsee matkalle turvaa. Niin hän ostaa itselleen mustan keijun, Scharin, turvaksi matkalleen. Hän lupaa vapauttaa keijun perille päästyä, koska hänestä on väärin, että keijuja pidetään orjina. Matkasta tulee aika seikkailu. Annin kosija Jonas myös sekaantuu matkaan ja huijaa julmasti Annia. Ann myös pelastaa matkalla pikkukeijun, joka onkin aikamoinen persoona. Annin, Scharin ja pikkukeijun matkaa oli mukavaa seurata. Tätä sarjaa sais olla useampikin osa.

Tässä sarjakuvassa oli ajattelemisen aihetta, kun keijujen asema oli orjuus ja Jonas huijasi Annia ilkeästi, jotta saisi hopeasokerimestarin arvonimen. Tarinassa punnittiin myös luottamusta ja ystävyyttä. Scharin käytöksestä kuvastui hyvin kaltoinkohtelu, jonka jälkeen on vaikeaa luottaa kehenkään.




Toim. Anssi Vieruaho & Karoliina Korhonen: Katkenneita lankoja - tarinoita loppuunpalamisesta

Tässä kokoelmassa on yhdeksän sarjakuvataiteilijan tekemät tarinat työuupumuksesta. Tarinat olivat lyhyehköjä. Kaikissa tarinoissa oli itselleni jotain hyvin tunnistettavaa, vaikka en itse työuupumusta olekaan kokenut. Pohdin, että ehkä ei uupumuksen syyllä ole edes väliä, kun se on kokemuksena silti aika samankaltainen, oli syy mikä tahansa.

Tarinat by:
Tuisku Hiltunen
Emmi Nieminen
Sami Nyyssölä
Niko-Petteri Niva
Mari Ahokoivu
Milla Paloniemi
Henri Tervapuro
Avi Heikkinen
Anssi Vieruaho




Mie Washio: Kuumaa kahvia ja kuumia tunteita

Tää on tarina Hatsuyukista, joka ihastuu työkaveriinsa Misawaan. Hatsuyuki on sitkeä asian suhteen, rohkenee kertoa tunteistaan ja siitä se soppa syntyykin, kun Misawa suuttuu siitä. 

Tää tarina muistutti omista teiniajoista ja vahvoista ihastumisen tunteista. Itsekin olen ollut sellainen, että olen uskaltautunut kertomaan ihastuksistani ihastumisieni kohteille. Tosin vastakaikua en saanut silloin tunteilleni ikinä. Onneksi aikuisena niin on kuitenkin tapahtunut, kun tapasin puolisoni.




Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom

Bloom kertoo Arista, joka työskentelee vanhempiensa leipomossa, mutta haluaa tulevaisuudelta jotain ihan muuta, kuten bändinsä menestystä. Siksi Ari palkkaa leipomoon Hectorin, jotta saisi itse paneutua bändiin paremmin. Arin ja Hectorin välille syntyykin jotain leipomossa työskennellessä ja se saakin Arin pään pyörälle. Mitäs nyt?

Tääki tarina pisti miettimään ihastumisia ja eritoten tulevaisuutta, kun Ari sitä pohtii pää sykkyrällä. Tulevaisuus kun ei aina ole oikein selvää, ei edes se, että mitä itse haluaa siltä. Tulevaisuutta sitä itsekin tässä mietin, kun hain keväällä yliopistoon ja en päässyt sinne. Jäi 2,5 pisteen päähän sisäänpääsy. 




Rutu Modan: The Property

Mica lähtee Varsovaan isoäitinsä Reginan kanssa. Regina on paennut sieltä toisen maailmansodan aikaan ja nyt hän haluaisi takaisin perheen omaisuutta. Tarinassa sitä omaisuutta metsästetään ja samalla paljastuu isoäidin menneistä ihan uusia asioita. 

Tää tarina näyttää hyvin sen, miten menneet vaikuttavat meissä edelleen, vaikka aikaa olisi kulunut kymmeniä vuosia. Eritoten, jos asiaa ei ole käsitellyt oikein mitenkään, niin sehän asian pitää hengissä ja vaivaamassa.

Rutu Modanista on muuten kehkeytynyt mulle uusi lemppari sarjakuvataiteilja.



Tällaisia tullut luettua? Onko mikään näistä tuttu tai kiinnostaisiko joku lukea näistä?

09 heinäkuuta, 2021

Fantasiaa, dystopiaa, maagista realismia

On tää elämä ollu aika fantasiapitoista, ku oon ollu spefilukupiirissä mukana vuoden alusta. Mulle tuli nyt kesäkuun puolella jo ihan fantasiaähky ja se meinaa kyllä vaivata vieläkin. No, anyway, tässäpä viimesimmät fantasiakirjat, jotka olen lukenut.


Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian yllätti! Tässä on vanhahtavaa suomen kieltä, mutta se anto ihan oman tunnelmansa tälle kirjalle. Teki lukunautinnosta isomman minulle. Tän perusjuoni on käytännössä hyvän ja pahan taistelu. Aalo muuttuu ihmissudeksi, salaa sen puolisoltaan Priidikiltä ja mitäpä salailusta lopulta sitten seuraakaan, senhän kaikki tiedämme. Aalo juoksee yöt sutena ja kun se selviää Priidikille, ni se on kauhistus. Toukokuussa luin tän ja on kyllä jäänyt mieleen omalla tavallaan ihastuttavana kirjana. Oman aikansa tuotos toki, onhan tämä julkaistu 1928. Suosittelen lukemaan! Tää on hurmaava tarina!




Siri Pettersen: Odininlapsi

Tää on spefilukupiirin viides kirja. Tähän tykästyin isosti! Ihan omanlaisensa ja mielenkiintoinen maailma, vetävä juoni ja kivat henkilöt. Upposin tarinaan.

Kirjan päähenkilö Hirka saa tietää 15-vuotiaana olevansa odininlapsi, siis ei mikään hyvä asia. Ja koska hän on sellainen, hänet halutaan tappaa, koska odininlapset ovat kauhistus. Hirka pakenee ja siitä lähteekin sitten tarina vetämään. Kirja jäi vielä semmoseen kohtaan, että sormet syyhyää päästä jatkamaan tarinan parissa. En yhtään ihmettele, että Pettersenin trilogiaa on kehuttu niin paljon.




Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet

Tämä se oliki koukuttava kirja! Pidin tästä ihan valtavasti. Oli ihan intensiivinen lukukokemus. Luin tän parissa päivässä. Jostain syystä tälleen pandemian keskellä oli jopa kutkuttavaa lukea ihan toisenlaisesta pandemiasta. Tää oli mielenkiintoinen kuvaus kuvitteellisen pandemian alkamisesta, viruksesta, joka sairastutta vain miehet ja tappaa heidät parissa päivässä, miten tää pandemia etenee ja miten se lopulta päättyy. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että tässä oli niin paljon henkilöhahmoja. Niissä ei aina ihan pysyny perässä, eli vähempikin olisi riittänyt. Muuten tää oli hyvä ja henkilöhahmotkin olivat kuitenkin monipuolisia. Kannattaa lukea, jos yhtään tuntuu siltä, että tällä hetkellä menee mikään pandemia alas.




Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Spefilukupiirin kuudes kirja. Pidin. Tää oli viihdyttävä kirja, ihanan sujuvaa luettavaa ja nopea lukea sen takia. Päähenkilöt oli vähän ärsyttäviä. Lukemista "haittasi" se, että katoin tammikuun lopulla tästä tehdyn elokuvan ja sen takia näin hahmot ja kaiken sen elokuvan kautta. Tässä on siis päähenkilönä Sophie, joka taiotaan kostoksi mummoksi ja sen takia hän lähtee kotoaan. Hän törmää liikkuvaan linnaan, jota tulidemoni Calcifer liikuttaa ja linnan asukkeihin, velho Howliin ja hänen oppipoikaansa Michaeliin. Sophie on omapäinen mummo ja sekaantuu Howlin asioihin ja siitä se homma lähteeki pyörimään.

Jos haluat aivot narikkaan, ni lue tää. Ja Calcifer on söpis, mulla on jopa korviksetki (kuvassa), jotka hommasin leffan kattomisen jälkeen. Tässä linkki korviksiin, jos joku haluaa ne. Ihan ilmanen mainos, ku tää korviksien tekijä on yks mun lempparein. Mulla on viidet korvikset häneltä.





Mia Couto: Plumeriaveranta

Tää kirja on maagista realismia. Päähahmo on kuollut ja haudattu väärään paikkaan. Hän asettuu muurahaiskävyn neuvojen mukaan pian kuolevan henkilöhahmon ruumiiseen, jotta voisi kuolla uudestaan ja tulla haudatuksi niinkuin pitää. Hän asettuu poliisiin, jonka pitäisi kuolla kuuden päivän päästä. Tämä poliisi on selvittämässä vanhainkodissa sen johtajan kuolemaa ja tätä selvitystyötä päästään seuraamaan.

Tähän kirjaan sisäänpääsemiseen meni jonkin verran aikaa. Kun kirjaan pääsi sisään, niin kohta se jo loppuikin. Pidin kirjasta, se pisti pohtimaan asioita.





Yasutaka Tsutsui: Paprika

Uh, Paprika. Hohhoijaa, mikä kirja tää lopulta olikaan. Tästä saat lunta tupaan naisvihan, läskivihan, raiskausfantasioiden (ja yrityksenkin), mielenterveysstigmojen ja muun vastaavan muodossa. Heh ja tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja (linkistä pääsee lukemaan Elegian kirjotuksen kirjasta.). 

Kirjan idea on hyvä. Mikään muu ei sitten niinkään. Juoni jopa kantaa kirjan loppupuolelle saakka ihan ok, mutta sitten tulee hätä ja homma menee kiireiseksi ja loppu on juosten kustu.

Ideana on siis tohtorit, jotka ovat keksineet laitteen, jonka avulla voi parantaa mielen sairauksia heidän uniaan tutkimalla. Sitten joku alkaa sörkkiä hommaa ja nää tohtorit, jotka on eholla Nobelin palkintoon keksintönsä takia, alkavat tutkia asiaa ja homma lähtee laukalle. Ei aluksi pahakaan laukka, mutta viimeset 50 sivua oli jo tuskaa lukea, ku oli semmosta kiitolaukkaa, että hirvitti. Onneksi Elegian kans voitiin keskustella (purnata) tästä kirjasta. Luettiin ihan sen voimalla tää loppuun. Jouduttiin ottaan kyllä viikko lisäaikaa lukemiseen, ku meni niin tahmeaksi.

Kaiken lisäksi mää katoin tän elokuvan tammikuussa ja se oli mielenkiintoinen. Elokuva ja kirja on suorastaan eri maailmoista. Elokuvassaki toki läskivihaa, mutta muut jutut jätetty pois. Elokuvan takia oli ihan eri ajatus tästä kirjasta, mutta noh, muuta voi enää todeta, ku että tulipahan luettua. Enkä suosittele kenellekään, ellei halua kiusata itteensä.




Semmosia kirjoja luettuna! Katotaanpa mitä fantasiaa sitä saa sitten luettua, vai vaivaako ähky.

07 heinäkuuta, 2021

Mid-Year Book Freak Out tag 2021

Poimin tän haasteen Kirjasähkökäyrä- blogista ja koska tää oli niin kiva, niin päätin tehdä itsekin. Oon lukenut 95 kirjaa nyt alkuvuonna, ni katotaanpa mitä saan vastattua näihin kysymyksiin.


1. Mikä on paras kirja, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Tähän kysymykseen onkin ihan hirveän vaikea vastata! 
En osaa vastata yhtä niin vastaan monta: 
Tommy Orangen Ei enää mitään 
Alice Osemanin Heartstopper- sarjakuvat 
Christina Sweeney-Bairdin Viimeiset miehet 
Paula Hottin Mustia syntejä - kahvilaesseitä 
sekä eri kirjoittajien novelleista koostuvat novellikokoelmat
Äänellä jonka kuulet - spekulatiivisa novelleja sukupuolen moninaisuudesta ja
Metsän kronikka - tarinoita puista 
ovat kaikki olleet hyviä ja vahvoja lukukokemuksia.


2. Mikä on paras jatko-osa, jonka olet tähän mennessä lukenut?

Dolores Redondon Sydämen pohjoispuoli, joka jatkaa Amaia Salazarin tarinaa tai oikeammin kertoo hänen menneisyydestään enemmän. Redondo on mun lempidekkaristeja.





3. Kerro tänä vuonna julkaistu kirja, jota et ole vielä lukenut, mutta jonka haluat lukea?

Jessica Townsendin Onttorokko


4. Mitä tänä vuonna julkaistavaa kirjaa odotat?

Esim. seuraavia:
Ilkka Auer: Hornantuli
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi 5
Ann Rosman: Marstrandin myrkyttäjä
 

5. Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Rainbow Rowellin ja Faith Erin Hicksin Viimeinen ilta, oli niin tylsä tarina, eikä auttanu ees hieno kuvitus siinä.


6. Mikä kirja on ollut suurin yllättäjä?

 Yiyun Lin Kulkurit 
Aino Kallaksen Sudenmorsian 
Tuija Lehtisen Väärä vainaja





8. Mihin fiktiiviseen henkilöön olet ihastunut?

Nyt ei oo ollu ihastuksia. 😕

 
9. Mikä on uusi lempihahmosi?

Ei voi taas yhtä vastata, joten:
Qiu Xiaolongin dekkarisarjan Chen Cao 
Diana Wynne Jonesin Liikkuvan linnan Calcifer 
(mulla on Calcifer- korviksetkin, kuten kuvasta näkyy) 
Alice Osemanin Heartsoppereiden Charlie





10. Mikä kirja sai sinut itkemään?

Ei tuu mieleen yhtään kirjaa, joka ois saanut kyyneleet valumaan. Tänä vuonna katsotuissa tv-sarjoissa ja elokuvissa niitä onkin sitten monta.


11. Mikä on tämän vuoden paras kirjan pohjalta tehty elokuva?

Tänä vuonna oon kattonu hurjat 18 elokuvaa (Pidän niistä kirjaa. Jos kiinnostaa, voin tehdä niistä koosteen aikanaan.). Paras kirjaan pohjautuva elokuva on ollut Diana Wynne Jonesin Liikkuvasta linnasta tehty elokuva. Pidin siitä tosi paljon.


12. Mikä on tämän vuoden lempipostauksesi?

Ainakin näistä kahdesta pidän:





13. Mikä on kaunein kirja, minkä olet ostanut tänä vuonna?

Hehee! Ei oo paljon vaihtoehtoja, koska oon tänä vuonna ostanu tasan yhden kirjan:
Qiu Xiaolongin Punaisen merkin tanssijan, eikä sen kansi nyt mikään erityisen kaunis ole.


14. Mitkä kirjat aiot lukea vuoden loppuun mennessä? 
 
Suunnitteilla on ainakin lukea Haruki Murakamin IQ84.


7. Kuka on uusi lempikirjailijasi?

Alice Oseman sarjakuvillaan.





Onko muut tehneet tätä? Jos ootte, ni vinkatkaa, että voin käydä lukemassa! Mun blogien seuraaminen on vieläki vähä heikossa hapessa, vaikka onkin parantumaan päin ja somessakaan en oo ollut kohta viiteen kuukauteen.

Haastan tähän sinut, Smagardi!