maanantai 1. kesäkuuta 2020

Lilian Thuram: Vår historia

Jalkapallosta en pahemin välitä, enkä ollut koskaan kuullutkaan tällaisesta jalkapalloilijasta ku Lilian Thuram. Ruotsinkielen petrausprojektini takia lainasin tällaisen sarjakuvan.




Sarjakuvassa Thuram kertoo elämästään ja kuinka hän lapsena muutti Ranskaan Guadeloupesta. (Googletin ja Guadeloupe on Ranskan hallinnon alainen saari Karibianmerellä.) Ranskassa hän kohtaa vanhemman mustan miehen, joka kertoo heidän yhteisen kotisaaren historiasta. Thuramin tarina oli mielenkiintoinen ja hänen kotisaarenssa tarina oli mielenkiintoinen. Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen sarjakuva.

torstai 28. toukokuuta 2020

Mark Manson: Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

Mitähän tästä kirjasta sanois? Pää pyyhkiytyny aika tyhjäksi tän kirjan sisällöstä lukemisen jälkeen.




Manson hyvällä, rempseällä tyylillä kertoo, että et oo mikään erikoinen ihminen, oot ihan tavallinen ja se riittää, se on täysin ok. Kirja oli viihdyttävää luettavaa. Hän myös kertoi omista kokemuksistaan esimerkkeinä kirjassa, mistä pidin. Mieleen jäi myös tarina japanilaisesta sotilaasta, joka 30 vuotta sissinä mellasti tietämättä toisen maailmansodan päättymisestä. Silti mulla ei oo oikein mitään sanottavaa tästä kirjasta, vaikka pidin siitä. Lukuhetkellä nyökytteli päätään monissa kohdissa, jälkeenpäin ei enää muista, että mitä tuli luettua. Mietin, että sekin on ok. Tää kirja oli lukuhetkellä hyvä ja sehän riittää. Ei aina tarvi olla sen kummempaa sanottavaa kirjoista.

maanantai 25. toukokuuta 2020

Helatorstain lukumaratonin jälkipuinti

Elämä tuli väliin ja pääsinkin maratoonaamaan vasta lauantai-iltana. Ei tullut neljän päivän maratonia niin kuin suunnittelin!

Aloitin lauantaina klo:21.30 aikaan illalla. Eka kirja ei ollut sitten edes mun lukupinossa. Luin Kaisa Kuurneen ja Simo Kuurneen kirjoittamaa kirjaa Sisäisen orvon viisaus. Sitä luin hurjat 6 sivua. Sitten siirryin lukemaan Scott Kellyn Kiertoradalla- kirjaa. Sitä luin 7 sivua ja siinä vaiheessa silmät lupsui niin paljon, että aloin nukkumaan.

Sunnuntaina pääsin lukemaan vasta illalla. Aloitin lukemisen n. klo:18.40. Jatkoin Eva Enslerin Vaginamonologeja. Luinkin sen yhdeltä istumalta loppuun. 129 sivua meni niin että hujahti! (Ja oli hyvä!) Siitä sitten jatkoin Niillas Holmbergin Jos itseni pelastan itseltäni- runokirjalla, jonka olin alottanut pari päivää sitten. Senkin luin loppuun, 69 sivua. Sitten kello olikin jo sen verran, että 24h maraton tuli täyteen.

Yhteenveto:
Kaisa Kuurne&Simo Kuurne: Sisäisen orvon viisaus; 6 sivua
Scott Kelly: Kiertoradalla; 7 sivua
Eva Ensler: Vaginamonologeja; 129 sivua
Niillas Holmberg: Jos itseni pelastaisin itseltäni; 69 sivua

Yhteensä:
211 sivua

Sellainen maraton tälla kertaa. Joskus käy näinkin.


Ps: Kuvaton postaus, koska Blogger ei suostunut lataamaan kuvia postauksen kirjoittamishetkellä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Helatorstain lukumaraton 21.-24.5. ja taas mennään

Kuunnellut äänikirjat- blogissa on helatorstain kunniaksi lukumaraton ja ajattelin osallistua siihen ihan vain lukemisen ilosta. Oon niin kertakaikkisen onnellinen, ku mun lukeminen on palannut! <3 Vedän ihan vaan sen kunniaksi neljä päivää maratonia.

Tää on muuten mulle neljäs lukumaraton tälle vuotta! Wau!




Kirjapino maratonille:
Eve Ensler: Vaginamonologeja
Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto
Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni
Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi
Brené Brown: Uskalla haavoittua
Cecilia Samartin: Nora & Alicia
Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu
Scott Kelly: Kiertoradalla
Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus


Tavoitteena mulla on lukea niin paljo ku ehin. Tietenki ois kivaa, ku sais ees yhen kirjan loppuun. Katotaan miten tässä käy!

maanantai 18. toukokuuta 2020

Nils-Aslak Valkeapää: Aurinko, isäni

Valkeapään runoja? Kyllä kiitos!




Tää kirja ei tehnyt ihan niin suurta vaikutusta ku aiempi lukemani Valkeapään runokirja. En jotenkin päässyt näihin runoihin sisään kunnolla. Muutamia helmiä oli välissä kyllä. Pidän edelleen Valkeapään tyylistä ja siitä, kuinka hän osaa sanoa asioita niin upealla tavalla. Silti tää kokonaisuutena jäi nyt himmeämmäksi. Aion silti lukea lisää Valkeapään runoja. Jokin niissä janottaa.

torstai 14. toukokuuta 2020

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other

Huh, mikä kirja! Heittämällä parhaita, mitä oon tänä vuonna lukenu tai tuun lukemaan.




Kirjassa tarinat etenee kolmen naisen kertomuksen ryppäissä. Kukin heistä kertoo samaan tarinaan oman versionsa. Sitten vaihtuu naiset ja tarina. Punainen lanka kaikissa tarinoissa on yksi naisista, Amma, johon kukin muista naisista on tavalla tai toisella yhteydessä. Se oli supermielenkiintoista! Pieni maailma ja silleen.

Kun kirjaa aloitti lukemaan, meni aikaa tottua siihen, ettei ole pisteitä. Eikä lauseiden alussa isoja alkukirjaimia. Ainoastaan erisnimet oli kirjassa isolla alkukirjaimeilla. Piste tuli kunkin luvun lopussa. Se oli outoa. Miksihän Evaristo oli valinnut tehdä näin? Tehokeino, johon en ole aiemmin törmännyt. Se ei kuitenkaan mitään, koska kirja vei mennessään hyvin pian.

Naisten tarinat oli ihania ja kamalia. Varsinkin kirjan lopussa oleva 1900-luvun alkuun sijoittuva Hattien tarina oli riipaiseva ja jäi mieleen. Muista tarinoista jäi mieleen Dominiquen ja Carolen tarinat. 

Kirjan ihan viimeisessä luvussa saatiin myös miesääni kehiin. Se tuntui ihan tökeröltä ja jäi vaan miettiin, että oliko pakko. Kirja oli kuitenkin niin vaikuttava lukukokemus, että annan sen anteeksi.

Melkoinen oli lukukokemus, kun tätä kirjaa miettii vielä 2kk lukemisen jälkeen. Harva kirja jättää sellaista jälkeä mieleen.

maanantai 11. toukokuuta 2020

Eevi Minkkinen: Ymmärrä itseäsi, ymmärrä suhteitasi

Koska luin Eevi Minkkisen edellisenkin kirjan niin halusin lukea tämän uudenkin.




"Miksi niin moni meistä hukkaa itsensä suhteessa?

Läheisriippuvuus voi ilmetä rakkausaddiktiona ja vahingollisina ihmissuhdekaavoina. Toipuminen läheisriippuvuudesta ei kuitenkaan tapahdu pelkällä tahdonvoimalla, vaan taustalla on usein kipeitä, kiintymykseen liittyviä traumoja. Syvempi itsetuntemus antaakin mahdollisuuden tehdä asiat toisin. Teos auttaa peilaamaan omia kokemuksia ja kertoo, miten tutut toimintamallit voi muuttaa helppojen työkalujen ja vertaistuen kautta." 
Näin kirjaa kuvataan GoodReadsissa

Minkkisellä on semmonen tyyli kertoa ja kuvata asioita, joista tykkään. Selkeät esimerkit ja päälle vielä omasta elämästä ja ajatuksista paloja. Kirja on lukemisen arvoinen ja itsekin sain siitä ahaa-elämyksiä. Varsinkin kiintymyssuhdemallit alkoi kiinnostaa mua. Niistä ehkä otan selvää lisää. Niitä on sivuttu myös vielä mulla kesken olevassa Stressitohtori- kirjassa.

Paras anti tässä kirjassa ja mikä meni mulla suoraan käyttöön, oli se, että omille ajatuksilleen voi laittaa rajat. Miksi tää ei oo koskaan ennen käyny mun mielessä??? Nykyään käytän tätä eritoten öisin, kun pitäisi rueta nukkumaan ja ajatukset kiertää paskoja kehiään. Alkuun karjasin pääni sisällä, että STOP. Sillain, että iteki vähä säikähin. Ku sain huomioni takaisin nykyhetkeen, niin kerroin itselleni, että nämä ajatukset ovat sellaisia, että näitä saa ajatella ainoastaan päivällä, ei yöllä ku pitäis rueta nukkumaan. Tää on toiminu mulla tosi hyvin. Kun oon jaksanu tätä tehä uudelleen ja uudelleen (n.3kk ajan eli lukemisesta asti) ni se tulee jo automaattina. Ei tarvi enää karjua ittelle pään sisällä. :D Voi vaan sanoa jämptisti, että nämä ajatukset ei oo yöajatuksia ja näitä saa ajatella sitte ku on yö nukuttu. Yksinkertaista ja yllättävän toimivaa mun kohdalla. Pakotan itteni aattelemaan kivoja juttuja yöllä ja aina ku ajatus karkaa ni komennan itteeni takas raiteille. Ja sekin, että ajattelee niitä kökköjä ajatuksia sitte päivällä luvan kanssa. Sillä lailla pitää sanansa itselleen. Tää oli mulle tosi radikaali ajatus, että omille ajatuksilleen voi ja saa laittaa rajat. Siis wau! Ja miten ihanaa, että niin voi ja saa tehdä! Kiitos Eevi Minkkinen tästä.