Top 10 kiinnostavimmat kirjahyllyn lämmittäjät

Kopioin hävyttömästi Elegian postauksesta idean tähän postaukseen. Omat hyllynlämmittäjät ku ei pahemmin oo tänä vuonna muuta tehneetkään ku uskollisesti lämmittäneet kirjahyllyä. Josko tästä sais pontta lukea niitä? Mitkä kirjat edes tällä hetkellä kiinnostais mua eniten lukea? Lista mieleen tulevaisuuden mukaan. Luvassa kirjakuvien sillisalaatti ja kootut selitykset.

Michelle Elman: Am I Ugly?

Ostin tän 2v sitten ilmestyessään, koska oon seurannu Elmania pitkään somessa. Ja en oo saanu vieläkään luettua tätä. Huoh.

Megan Jayne Crabbe: Body Positive Power

Jaaaa, tän kirjan ostin 3v sitten ilmestyessään. Samat syyt ku Elmanin kirjan kohdalla. Toinen huoh.

Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/ Kirjeitä Maurice Ravelille

Isosiskon viime vuonna postuumisti julkaistut runokirjat. En oo uskaltanu vieläkään alottaa näiden lukemista. Ovat samoissa kansissa, toinen alkaa kun kirjan kääntää nurinpäin. Pelkään lukea näitä, koska tiedän kuulevani sivuilta Rean äänen, kuten hänen aiempaa runokirjaansa Silti kirkas (Runo-Kaarinan voitto) lukiessa kävi. On niin suunnaton ikävä häntä.

Edward Kelsey Moore: The Supremes at Earl's All-You-Can-Eat & 

The Supremes Sing the Happy Heartache Blues

Nämä kirjat ostin itselleni tammikuussa synttärilahjaksi. Kutkuttavat mieltä jatkuvasti. Milloinkahan viimein tartun näihin?

Leena Lehtolainen: Hilja Ilveskero- sarja:

-Henkivartija

-Oikeuden jalopeura

-Paholaisen pennut

-Tiikerinsilmä

Luin tän sarjan joskus vuosia sitten ja pidin tästä tosi paljon. Kiinnostaa lukea uudelleen. Nää kannet on niin hienot näissä kirjoissa. Tajusin kun rupesin ottamaan kuvaa näistä kirjoista. Kissa-teema.




Semmoset oli mun top 10:ssä. Mites teillä?

Mitä sain luettua kirjabloggaajien kesälukumaratonin aikana?

Lukumaraton taas tehty. Aloitin oman maratoonaamiseni perjantaina klo:22.30. Aika myöhään meni aloittaminen kyllä. Pelattiin niin antaumuksella Imperial Assaultia, että alotus vaan siirty koko ajan.

Mitä sain luetua? Tavoittteeni 100 sivua ei ihan toteutunut.

Luin:

Kuurne&Kuurne: 49 sivua

Mathews: 7 sivua

Nummelin: 15 sivua

Suutari: 4 sivua

Yhteensä 75 sivua

Aikaa lukemiseen käytin 4h5min. 

Kaiken kaikkiaan ihan nätisti meni lukumaraton. Jospa ens kerralla saisin sitten luettua enemmän antaumuksella kuin nyt! Millonhan seuraava ois? Vai pitäskö ihan ite suunnitella ja vetää se...

Kirjapinoni kirjabloggaajien kesälukumaratonille

Oksan hyllyltä- blogissa pistettiin pystyyn kirjabloggaajien kesälukumaraton. Into piukassa tietysti ilmoittauduin mukaan. Lukumaratonit on niin kivoja!

Aloitan lukemisen tänään perjantaina, koska sunnuntaina on kummilapseni synttärit ja haluan mennä juhlimaan 8 vuotta täyttävää aurinkoa.

Kirjapinoni näyttää tältä:

Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto
Heli Suutari: Kaikki kääntyy hyväksi
Andrea Mathews: Summum bonum - kiltti vai aito?
Tarja Nummelin: Hallitse stressiä
Kaisa Kuurne&Simo Kuurne: Sisäisen orvon viisaus
Cecilia Samartin: Nora&Alicia
Heikki Saure: Tonttu
Kim Liggett: Armovuosi
Liina Putkonen: Palava poika
Etaf Rum: A woman is no man
Marjorie Liu&Sana Takeda: Monstress - The Blood
Aja Lund: Jag är en samlare, jag vill ha mer!


Tavoitteenani on lukea niin paljo ku huvittaa. Jos sais 100 sivua yhteensä luettua, ni oisin tyytyväinen! Jos en, niin maailma ei siihen kaadu.

Kuka muu aikoo osallistua tähän lukumaratoniin?

#nottobereadtag

Bongasin tällaisen tagin Kymmenes kirjain- booktubekanavalta ja idea oli niin kiva, että päätin sen tehdä täällä blogissani. Eli kirjoja, jotka ei kiinnosta tai joista ei ole pitänyt!

1. Klassikko, jota et usko lukevasi
Kalevala
Tähän on pakko sanoa se. En usko, että tuun koskaan lukemaan sitä oikeaa eeposta. Koirien Kalevala kyllä uppoaa.

2. Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa
Raamattu
Se on mun arvojen vastainen kirja, koska sitä niin paljon käytetään alistamaan ja hyväksikäyttämään toisia ihmisiä ja eritoten naisia ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.

3. Liian pitkä kirja
Öö. Tähän ei tuu mitään mieleen.

4. Kirja sellaisesta genrestä, jota et yleensä tykkää lukea
Zlata Filipovic: Zlatan päiväkirja
Mua ei sota pahemmin kiinnosta aiheena, varsinkaan jotku taistelujen kuvaukset.

5. Suosittu kirja, josta et ole kiinnostunut
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Jotenkin tän kirjan juonen idea ei houkuttele mua yhtään väkivaltansa takia. Plääh.

6. Kirja, jota et lukenut tai tule lukemaan loppuun asti
Alan Bradley: Piiraan maku makea
Kirja ei vetänyt mukaansa ja mulla tökki pahasti tuo päähenkilö, kun se ei tuntunut yhtään uskottavalta hahmolta. Jäi kesken ennen ku 50 sivua olin lukenu.

7. Kirja, jonka toivoisit jättäneesi lukematta
Nora Roberts: Puhelintyttömurhat
Hänen eka kirjansa. Perkele ku menin lukemaan uudelleen ja oli niin paska toisella lukukerralla. :D

8. Kirja, joka on ollut lukulistallasi/hyllyssäsi vuosia, mutta jota et ole vieläkään lukenut
Megan Jayne Crabbe: Body Positive Power
Ostin ja aloitin sillon ku se ilmesty. Kielitaito ei sillon riittäny ja kirja jäi kesken jo alkumetreillä. Nyt vois yrittää uudelleen!


Onko kukaan muu tehnyt tätä tägiä? Ois kivaa lukea teidän vastauksia näihin kysymyksiin!

Richard Bach: Lokki Joonatan

Muistan ala-asteikäisenä lukeneeni tämän kirjan. Mitään muuta en muistanutkaan tästä ja oli kuin olisin lukenut Lokki Joonatanin ensimmäistä kertaa.

Kirjan alkupuoli oli hyvä ja vetävä. Puolen välin jälkeen se teki mahalaskun ja loppua kohden piti ihan pakottaa itsensä lukemaan tämä. Meni niin tahmeaksi.

Jäin miettimään kirjan sanomaa. Itse yhdistin aiheen uskontoihin. Kuinka uskonnoissa säännöt pilaavat sen aidon uskon ja jäljelle jää vain usko sääntöihin, jota ei kuitenkaan nähdä sellaisena vaan sitä pidetään uskona siihen johonkin tärkeään, oli se sitten jumala tai mikä ikinä.

Tavoitin myös Joonatanin kaipuun saada olla oma itsensä, vaikka se sitten eroaisi paljonki normilokkiudesta. Sitä se taitaa meillä kaikilla olla. Koetaan, että ollaan erilaisia ja poikkeavia ja silti se erilaisuus on sitä samanlaisuutta loppujen lopuksi. Ois ihanaa, ku vaan sais olla oma itsensä ja tulis hyväksytyksi sellaisena ku on. Se on etuoikeus, jos sen saa kokea omassa elämässään. En ymmärrä miksi me ihmiset ollaan niin kamalia erilaisia ihmisiä kohtaan, ku se erilaisuushan on nimenomaan se normi. Miksei sitä nähdä? Jos me ollaan kaikki samasta muotista ni sehän ois ihan kamalaa. Se just on rikkautta, että me ihmiset koostutaan erilaisista komboista samanlaisia piirteitä.

Kaikkea tällaista tämä kirja sai lopulta pohtimaan, vaikkei itse kirja ollutkaan niin hyvä kuin odotin. Lopulta kuitenkin lukemisen arvoinen klassikko.

Elina Helander-Renvall: Silde - saamelaisten myyttejä ja tarinoita

Vanhat myytit ja tarinat eivät koskaan oo mua pahemmin kiinnostaneet. Ne on tuntunu jotenkin niin vanhanaikaisilta ja tylsiltäkin. Silti tartuin tähän Helander-Renvallin kirjaan. Sen ohuus autto tähän tarttumisessa.

Nämä tarinat oli lyhyitä ja mielenkiintoista luettavaa. Mukana oli myös upeita maalauksia kuvittamassa kirjaa. Pidin kokonaisuudesta. 

Mulla on pikkuhiljaa heränny mielenkiinto saamelaisuutta kohtaan. Kaikkia niitä tarinoita, uskontoa, käsitöitä, taidetta jne kohtaan. Auttanut kyllä saamelainen lukuhaaste siihen. Kieltämättä tämä kirja lisäs mielenkiintoa! Mietin, että vaikuttaako myös ikä tai ylipäätään vanheneminen siihen, että alkaa tällaiset asiat kiinnostaa? Perinteet, kansatarinat jne.

Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus

Tää Furmanin kirja oli ajatuksia herättävä. Kirjan nimi tuntui hassulta. Että miten muka aikuisena voi saada onnellisen lapsuuden, ku se lapsuushan jo oli ja meni?

Mun lapsuutta ei saa onnelliseksi, vaikka sen paistais voissa ja kääris kultapaperiin. Mutta silti, vaikka mun lapsuus oli täysin paska, on sielä myös niitä onnellisia ja hyviä hetkiä ja juttuja mukana. On ne muutamat ihmiset, joiden koin välittävän musta, kuten mummu ja tädit. (Heh ja joista lopulta mummu ja yks täti oikeasti välitti.) On ne muutamat onnelliset muistot, kuten kesäpäivät Hailuodossa tai kirjojen lukeminen piilossa ja rauhassa perheenjäseniltä. Ne jutut on niitä, jotka kannatteli läpi paskan. Niitä voi myös aikuisena vaalia. Se tuntuu myös hyvältä, ettei kaikki ollu 100% paskaa, pelkästään 98%.

Kirjan sanoma on se, että vaikka sun lapsuus ois ollu kuin kauhea, niin se ei määritä sun loppuelämää. Se on vain myytti. Mun lapsuuden perusteella musta ei oo ihan mihinkään. Ja jos näin onkin jollakulla, niin sekin on täysin ok. Siinäkään ei oo mitään väärää. Me ihmiset ollaan niin erilaisia ja asiat vaikuttaa meihin erilailla. Eikä kaikki saa tarvitsemaansa apua ja jos saaki, ni seki voi olla melkosen tuskan takana niinku mulla oli. Mää oon ihminen, jolla on vakavia traumoja ja mielenterveysongelmia vaikeuttamassa elämää ja käyn terapiassa kaks kertaa viikossa. Oon älykäs ja viisas ja ihana tyyppi. Oon tyytyväinen elämääni. Tie tähän pisteeseen on ollut melkolailla täys helvetti. Eikä se eteenpäinkään oo kullalla silattu. Ei mun lapsuus silti oo este mun elämälle, se on vaan hidaste. Elämä on arvokasta ja hyvää myös traumojen kanssa.

Ja sitte yks erittäin tärkeä asia: Älkää ihmiset sanoko ikinä ääneen tai ees kirjoittamalla kommentoiko, että elämä on pilalla syystä x tai y! Sen voi kuulla tai nähdä joku, jolla on se x ja/tai y ja sun kommentin takia hän voi painua syvemmälle poteroon ja pahaan oloon. Oon ite kokenu ton ja sain aivan karsean ahdistuskohtauksen sen seurauksena ja tuo juttu on jääny rumana muistona mun päähän. Sulla ei oo mitään oikeutta määritellä toisten elämistä, että ne on pilalla. Ei mitään. Sää et voi oikeasti tietää, että onko elämä pilalla syystä x tai y. Sää voit ainoastaan omalla kohdalla määritellä ja kokea niin, mutta et millään lailla toisten. Sää et oo mikään tuomari, jolla on oikeus antaa tuomio, että sun elämä on pilalla koska xyz, koska minä luulen/ajattelen/koen niin. Painakaa tämä mieliinne nyt heti.

Tää kirja kannattaa lukea. Se oli lohdullista luettavaa ja pisti miettimään. Se antaa myös toivoa. Vaikeat kokemukset ja niistä selviäminen tarkottaa sitä, että jos oot kyenny lapsena selviämään traumakokemuksista, ni kykenet sää myös aikuisena selviämään niiden kokemusten läpikäymisestä. Se traumaattinen kokemus on lopulta ollu pahempi kokea sillon lapsena, ku käydä läpi nyt aikusena. Tai ainakin näin itse koen, voin olla myös väärässä. Ero näissä on siinä, että aikusena tajuaa sen trauman merkityksen ja vaikutukset ja se tekee kipeää.

Minä uskon vakaasti, että kaikesta selviää. Ei välttämättä kokonaan, mutta aina edes himpun verran. Jälki varmasti jää, mutta niin kuuluukin jäädä.