Sarjakuvakasa 5

 Taas parit sarjakuvat!

Keski-Suomen sarjakuvaseura: Sound of Comics

 

Tää oli antologia. Ihan jees. Muutapa sanottavaa ei nyt oo. 

 

En oo tämmösten antologioiden suuri ystävä, ku kaipaan yhtenäisyyttä niin kerronnassa ku taiteessa. 

Vera Brosgol: Plain Jane and the mermaid 

Tää taas oli niin mun sarjakuva! Päähenkilö Jane on kaikkien mielestä tosi tavallisen näköinen eli tylsä tai jotain. Hän saa kuulla siitä jatkuvasti. Niinpä Jane tekee pakosuunnitelman: hän kosisi prinssiä, joka toivottavasti sanoo kyllä ja näin Jane pääsisi pakoon isäänsä ja perhettään. Mutkia tuleekin matkaan, kun merenneito kidnappaa kyseisen prinssin. Jane päättää pelastaa prinssin ja siitä kehkeytyykin mainio seikkailu.

 

Jane oli niin samaistuttava! Kun on ikänsä saanut kuulla olevansa tietynlainen niin tottakai siihen alkaa uskoa. Silti hän yrittää edes jotenkin taistella sitä vastaan. Tää oli ihana tarina monin tavoin. Janen kasvu ja rohkeus ja kaikki. 

Akane Shimizu: Solut työssä 01

suomentanut Kim Sariola

 

No, tää taas ei ollu mun juttu. Mielenkiinnolla lähin tätä lukemaan, mutta ei, jotenkin liikaa toisti itteään nää tarinat ja mun into lopahti tän sarjan suhteen. Idea on tosi mielenkiintoinen, eli solujen työt, mutta siihen se jäi. 

Jennifer Dugan & Kit Seaton: Full shift 

Nooh, tää taas sitte oliki paljo enämpi mun juttu. Ihmissusia, kyllä kiitos. Tessa on ihmissusi, mutta hän ei pysty tekemään muutosta kuin osittain, toisin kuin muut perheensä jäsenet. Se kaivelee häntä. Lisäksi Tessalla on tunteita parasta ystäväänsä kohtaan. Kaiken päälle seudulla ihmissusien metsästäjät ovat keksineet keinon, jolla parantaa ihmissudet. Tessa aattelee, että se vois olla ratkasu hänen ongelmiin ja lähtee etsimään näitä metsästäjiä. No, sieltä paljastuukin jotain ihan muuta ja siitäpä se seikkailu sitten alkaakin kaikin tavoin!

 

Tää oli vetävä tarina. Just mun juttu! Tämmösiä sarjakuvia rakastan. 

3 lastenkirjaa

 Kolme lastenkirjaa, kukin eri kielellä luettuna.

Mauri Kunnas: Kuningas Artturin ritarit

Kunnaksen kirjat on tuulahdus lapsuudesta! Näitä tuli silloin luettua ja aina etittiin, että missä herra Hakkarainen nyt seikkailee. Tää oli kiva versio erilaisista kuningas Artturiin ja hänen ritareihinsa liittyvistä tarinoista.

Karin Erlandsson: Träden tar över 

kuvittanut Madeleine Fjäll 

Dystooppinen tarina siitä, kun maailma tai siis puut ottavat maailman valtaansa. Kiinnostava ja jännittäväkin oli ja ehdottomasti haluaisin lukea jatko-osat. Kannessa näkyvä tyttö Maica kuvaa puhelimellaan tapahtumat ja niitä pystyvät ihmiset seuraamaan sitte käytännössä livenä. Se oli tosi kivaa, että sillain nykyaika näky tässä tarinassa.

Özge Bahar Sunar: Hedgehog and the art show 

kuvittanut Ceyhun Şen

kääntänyt Oğuzhan Aydın

Söpö tarina pienestä siilistä, joka haluaa osallistua taidenäyttelyyn, muttei pysty taiteilemaan, koska hänen sormet on laastareita täynnä. Että mitäs nyt sitten? Löytyykin muita tapoja tehdä kirjaimia kuin vain sormilla.

Oikein kivoja lasten sarjakuvia!

 Tässäpä kolme lasten sarjakuvaa!

Mari Luoma: Romeo ja hirviöt 

Tää on tarinan alku. Ku Romeo täyttää 12 ni hänet lähetetään isossa kartanossa olevaan kouluun. Koska testamentti velvoittaa jne. Mutta koulu onkin outo paikka! Sielä on opettajina mm. zombi ja ihmissusi ja kaikkea muutakin outoa sielä on. Romeon serkku Jillian on myös koulussa ja niin he rupeavat selvittämään koulun outouksia yhdessä.

 

Tää oli kyllä hauska! Aion lukea sarjan kaksi muutakin osaa. 

Anne Muhonen: Universumin avain 

Tää oli ihana tarina!

 

"Tarina saa alkunsa kun Kalle löytää kotoaan avaimen, joka ei kuitenkaan sovi mihinkään kotoa löytyvään lukkoon. Äiti esittää hurjan arvelun, että se voisi olla Universumin avain! Tästä alkaa Universumin oven hillitön etsintä. Etsintäpartioon liittyvät Kallen paras ystävä, lätäkön toisella puolella asustava Hirppa sekä uusi tuttavuus, Aino. Etsijät löytävät vihjeen toisensa jälkeen, mutta löytyykö ovi, ja mitä kaikkea Universumi pitääkään sisällään?" 

 

 Lapset pystyy ottaan asioita kirjaimellisesti ja siitä seuraa kaikenlaista. Tää tarina oli tosiaan ihana, pidin ihan älyttömän paljon.

 

Anne Muhonen: Löytäjä saa pitää 

Tää taas oli ennemminkin vähän outo. Tai sitten ei vaan nasahtanu muhun tää.

 

"Kun Alaska ja hänen kaverinsa Skippy ja Moussa löytävät ulkoa sekä erikoisen kiven että pienen peikonlehden, kukaan ei osaa arvata, mihin löytö heidät johdattaa.

Yöllä Alaskan huoneeseen nimittäin tupsahtaa omituinen olento, joka esittelee itsensä monsteramaisteri NeyNeyksi, peikonlehtien hoivaajaksi. Kun NeyNey huomaa poikien löytämän kiven, se kauhistuu: kivi on käärmeiden käräjäkivi, joka on kadonnut sen hirmuiselta omistajalta, ja se on vietävä takaisin heti paikalla - ennen kuin kaikille käy todella huonosti. " 

 

Aattelin sen jatko-osan kyllä ihan uteliaisuuttani silti lukea. Koska kasvit on mun sydäntä lähellä. Ei mua haittais yhtään, jos mun pullojukka muuttuis tollaseksi olennoksi!

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan & Leena Ravantti & Reetta Niemensivu: Ketunhäntä kainalossa

 Runoja aikuisille ja lapsille.

Adam Mansbach: Nyt vittu nukkumaan 

kuvittanut Ricardo Cortés

suomentanut Kaj Lipponen

 

 Tässä kirjassa on hauskoja runoja siitä, kuinka vaikeaa lapset on saada nukkumaan. Multa kyllä meni puolessa välissä jo maku, ku nää toistaa itteensä lopuissaan niin pahasti. Mutta samaistuin silti näihin! On tuota tullu nukutettua elämänsä aikana niin paljon lapsia! Ja ehkä oon iteki ollu joskus lapsi samoine keinoineni.

Leena Ravantti & Reetta Niemensivu: Ketunhäntä kainalossa

Nää runot on suunnattu lapsille. Nää oli kivoja! Mielestäni just soppeleita lapsille pituuden ja kuvituksen puolesta. Mukavaa lukea välillä tällaisiakin runoja.

Elämäkertaa ja tietoa!

 Kaksi elämäkertaa ja yksi tietokirja tänään kehiin.

Jaana Suorsa: Mie, Taivaanjaara

Tää on sarjakuvaelämäkerta Reidar Särestöniemestä. Tässä tuli esiin Särestöniemen kipuilu oman homoutensa kanssa, kuinka hän tunsi itsensä sen takia oudoksi ja erilaiseksi. Hieman ollu eri ajat tuolloin! Pidin Suorsan värikkäästä kuvituksesta, josta tuli jollain tavoin mieleen Särestöniemen itsensä maalaukset.

 

 

 

Fern Brady: Vahva naishahmo 

suomentanut Inka Parpola

 

 Bradyn elämän tarina, vaikea lapsuus ja nuoruus ja aikuisuus ihan vain diagnosoimattoman autismin takia, joka käytännössä aiheutti melkein kaikki ongelmat hänen elämässään. Itsellä on sama kokemus ku Bradyllä, että en saanu lähetettä autismitutkimuksiin sen takia ku pystyin kattoon lääkäriä silmiin. 

 

Bradylla ollu vielä vähä hankalempaa kuormituksen yms takia, koska hän on työpäivien jälkeen säännöllisesti hajoittanut huonekalujaan. Kuormitus ollu niin kovaa ja purkautunut sitten yhtä kovaa. Plus se, ku maskaa eli peittelee omaa kuormitustaan ja autismioireitaan ni se sitten kertautuu pahasti. 

Anyway! Oli todella kiinnostava elämäkerta henkilöstä, josta en ollu aiemmin kuullu. Samaistuin tosi paljon Bradyn kokemuksiin.

 

Cynthia Enloe: Feminismi ja sota

suomentanut Eva Isaksson

Olipas herättelevä teos sodasta ja sodankäynnistä! Yleensä ajatellaan, että miehet maksaa sen suurimman hinnan sodasta, koska he ovat siellä rintamalla ja he sotivat. Mutta eipä se nyt ihan niin meekään. Tätä Enloe avaa tässä kirjassaan 12 eri oppitunnin kautta. 

 

Rintamoilla on aina ollut naisia. Heitä on ollut siellä sotimassa, sairaanhoitajina ja lääkäreinä, sekä tyydyttämässä miesten seksuaalisia haluja/tarpeita. Ns. kotirintamalla taas naiset ovat joutuneet tekemään ihan kaiken omien töidensä lisäksi. Tämän päälle he ovat vielä joutuneet kestämään vihollisten tekemät sotarikokset: seksuaalisen väkivallan, fyysisen väkivalllan, kaikenlaisen tappamisen ja kotien tuhoamiset. Että ei voi ollenkaan sanoa, että kuka tässä kärsii eniten ja toisekseen ei oo mitään järkeä vertailla sitä. Ei ne oo vertailukelpoisia toisiinsa nähden.

 

Tää kirja avas kyllä silmiä sodan suhteen ja pahasti. Sota on kaikin tavoin järjetön asia. 

Sarjakuvakasa 4

 Tässä postauksessa onkin tänään kaikki sarjakuvat sellaisia, joista tykkäsin paljon!

 

Mai K. Nguyen: Anzu and the realm of darkness

 

Tää on nuorten sarjakuva. Kannessa oleva Anzu on vasta menettänyt isoäitinsä ja muuttanut uuteen paikkaan ja siksi tuntee vaan apeutta Obonin juhla-aikaan. Sitten hän jahtaa kadulla koiraa ja löytääkin itsensä toisesta maailmasta. Siitä lähteekin seikkailu ja maailman pelastaminen käyntiin!

 

Tää oli tosi kiva sarjakuva. Anzu oli kiva hahmo ja muutenkin tarinan mytologia oli kiinnostavaa. Oispa jatkoa tälle sarjakuvalle!

Miila Westin: Sammuva valo 

 

Rakastan tätä Westinin sarjakuvasarjaa. Tässä osassa Eevi on mummulassa ja tulee tulva, joka saartaa kaiken. Sitten hän saa viestin siitä, että Louhi aikoo sammuttaa auringon. Ei auta ku rueta suunnittelemaan ja toteuttamaan maailman pelastusta! Olipa tarina siis! Tykkään. Ootan innolla jatkoa tälle! Pidän myös Westinin kuvituksesta älyttömän paljon.

 

Tiitu Takalo: Minä, Mikko ja Annikki 

 

Sitten mennäänkin Tampereelle! Kauas taikamaailmoista. Tää on Takalon omaelämäkerrallinen sarjakuva, jossa hän kertoo niin oman parisuhteensa tarinan kuin Annikki -nimisen korttelin tarinan. Takalo onnistu tässä kyllä upeasti limittään ja lomittaan nää kaksi tarinaa. Tykkäsin tosi paljon!

Rino Mizuho: Maaginen suklaapuoti

suomentanut Antti Kokkonen

 

Uusin mangarakkautteni! Vähä epäillen tartuin tähän. Tai oikeastaan aika paljonkin. Mutta tartuin! Ja rakastuin. 

 

Tässä tarinan keskiössä on pieni suklaapuoti metsän keskellä. Sen omistaja on kannessa oleva Shokora Aikawa. Ihmiset saapuvat puotiin saadakseen jotain haluamaansa ja hintana heidän pitää antaa itsestään jokin ominaisuus, joka on heille tärkeä. Ei siis rahaa. Kuinkas sitten käykään, kun sillä hinnalla syö suklaata? Ai että! Tää kyllä hiveli mun kirveleviä haavojani. Varasin vauhdilla seuraavan osan luettavakseni.

Runokirjoja

Runojakin välillä! Kaikki nämä runoilijat on sellaisia, että haluan lukea lisää heidän runojaan.

 

 

 

Nancy Morejón: Where the island sleeps like a wing

kääntänyt Kathleen Weaver

Tämä kuubalaisen Nancy Morejónin runokirja oli hieno! Jotenkin hän on osannut kuvata runoissaan asioita niin tuntuvasti ja koskettavasti, ei mulla oo ees sanoja kuvata sitä, mitä koin hänen kokemuksiaan lukiessa. Vaikutuksen teki hän ja haluan lukea lisää Morejónin runoja.

 

Aunimarjut Kari: Ja kuolema laulaa tuutulaulun 

Runoja kuolemasta. En voinut vastustaa! Enkä pettynyt. Lue ja koe siis. 

 

Pidin Karin runojen poljennosta, ja miksen olisikaan pitänyt kun rakastan Harmajaa ja monia muita loppusoinnuilla ja rytmillä kirjoittavia. Karin runot herättivät kiinnostuksen lukea lisää hänen runojaan ja hän onkin runokirjoja paljon julkaissut.

 

Lars Huldén: Yhä mennään eteenpäin 

suomentanut Pentti Saaritsa

 

Iloinen positiivinen yllätys on Huldénin runot! Onneksi on lukuhaasteita, sillä sen kautta löysin nämä runot ja tykästyin tosi paljon. Nämä runot ovat jotenkin niin ajattomia, pieniä pilkahduksia asioista ja täynnä jotain, rauhaa, rentoutta, jotain. En osaa kuvata. Haluan lukea tän runokirjan uudelleen ja muitakin Huldénin runokirjoja. Ihana löytö tämä suomenruotsalainen runoilija!

Suheir Hammad: Born palestinian, born black 

Palestiinalainen runoilija Suheir Hammad osui ja upposi. Kaikki se kipu ja taistelutahto ja muu, joka kumpusi näistä runoista esiin, tärähteli minuun. Olin vain wow ja mitä ja ahmin. Eikä se kipu ole poissa, vaikka on syntynyt maahanmuuttajien lapsena kaukana kotimaasta. Se kipu on verenperintö, se on halu taistella vääryyttä vastaan, halu puolustaa ihmisoikeuksia. Tätä kaikkea ja vähän myös muuta tästä runokirjasta kumpusi mun silmiin ja sydämeen. En voi ku suositella.