17 toukokuuta, 2021

Alkuvuodesta luin kolme hyvin erilaista elämänkertaa

 Yllättävästi se lukumaraton-postauksen tekeminen sai pienen kipinän syttymään bloggaamisen suhteen. Katotaan, jos saan kirjoiteltua enemmänkin kuin vaan tän postauksen.


Miten hassusti sattukaan, että jokainen alkuvuodesta lukemani elämänkerta on Pohjois-Amerikasta? Kaksi Yhdysvalloista ja yksi Kanadasta.


Michaela&Elaine DePrince: Hope in a ballet shoe

Tämä kirja kertoo Michaelan tarinan. Kuinka hän joutuu pienenä orvoksi, joutuu lastenkotiin ja kuinka hänet sieltä sitten adoptoidaan Yhdysvaltoihin. Kuinka hänestä tuli ballerina. Tarina oli ihana ja vähän liikuttava. Jos googlaa Michaelan niin löytää hänestä upeita kuvia. Hänestä on myös tehty dokkari, jonka haluaisin ehdottomasti nähdä.




Jes Baker: Landwhale

Bakerin kirja kertoo hänen lihavuutensa tarinan. Oli monin tavoin samaistuttava mulle. Minullakin on ollut täysin vääristynyt kehonkuva ja olen teininä tosissani pitänyt itteeni tyyliin 50kg lihavampana ku oon ollut. Oikiasti ihan järkyttävää. Oon vieläki järkyttyny tosta vääristymästä, minkä mun mieli oli kehittäny. 

Bakerilla on hyvä tyyli kirjoittaa asioista. Oon seurannu häntä somessa pitkään ja lukenu hänen blogiaan. 2v sitten hän oli myös puhumassa Suomen ekoilla bodyposi-messuilla. Suosittelen lukemaan tämän ja hänen aiemman kirjansa, jos yhtään kiinnostaa kyseenalaistaa omia ajatuksiaan lihavista kehoista ja niiden kohtelusta.




L.M.Montgomery&Sisko Ylimartimo: Alppipolku - L.M.Montgomeryn elämä ja teokset

Montgomery on ollut aina mun elämässä. Luin lapsena hänen Anna- ja Emilia- kirjansa ja oon lukenut ne useampaan kertaan elämäni aikana. Samaten oon lukenut hänen Sara-, Jane-, Marigold-, Kilmeny- ja Pat-kirjansa sekä Sinisen linnan ja muut teokset, mitä on suomennettu. Tässä kirjassa käydään läpi Montgomeryn elämä ja teokset. Ne kulkevat käsi kädessä kirjan läpi. Oli ihan mielenkiintoista lukea Montgomeryn elämän vaiheista. Tätä lukiessa nousi pintaan taas halu päästä Kanadaan ja Prinssi Edwardin saarelle. Ehkä jonain päivänä!




Harvakseltaan luen elämäkertoja ja nyt niitä oli näköjään näin monta. Ihan kivaa ja vaihtelua!

Onko joku muu lukenu nämä tai edes jonkun näistä?

10 toukokuuta, 2021

Helluntain lukumaraton 22.-23.5.2021

 Koska mulla tekee niin kovasti mieli päästä lukumaratoonaamaan niin katkaisen mun blogitauon tämän maratonin tiimoilta. Muuten some- ja blogitauko jatkuu edelleen. Tosin olen jo jonkin verran lukenut blogeja, että jotain edistystä sentäs. Mun elämässä on niin isoja juttuja meneillään, ettei vaan energia riitä someen ja blogin pitämiseen.

Mutta siihen maratoniin! Eli ensi viikolla on viikonloppuna helluntai, joten ajattelin, että siihen on hyvä lykätä lukumaraton. Lauantai ja sunnuntai on aikaa lukea ja saa itte päättää, että minkä verran maratoonaatta, vuorokauden vai jopa kaks.


Ihanaa, kun Rotuaarille oli laitettu orvokeita viime viikolla!



Lukumaratonin säännöt:


- Kaikki 24 tunnin tai jos haluat niin 48 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan (perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).

- Maratoonaamisen voi aloittaa lauantaina 22.5. ja sitä voi jatkaa sunnuntaihin 23.5. (esim. lauantaista klo 17.00 sunnuntaihin klo 17.00) oman valinnan mukaan.

- Maratoniin saa sisältyä taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.

- Maratonista voi halutessaan blogata etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Voit esimerkiksi kertoa tunnelmista, uusista ideoista ja hyvistä lukuvinkeistä. Maratonin lopuksi lasketaan luettu sivumäärä/kuunneltu minuuttimäärä ja kirjataan ylös luetut/kuunnellut kirjat sekä tehdään koontipostaus ja linkitetään se tässä blogissa 24.5. julkaistavan postauksen kommenttikenttään.

- Voit osallistua myös ilman blogia ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut/kuunnellut kirjat ja sivu/minuuttimäärät 24.5. ilmestyvän koontipostauksen kommenteissa.


Tähän alle voi ilmoittautua mukaan. 
Ja saa kertoa myös kuulumisia. Mulla on ikävä teitä ihmisiä!

19 helmikuuta, 2021

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti & blogitauko

Ghana ikuisesti on tarina perheestä. Perheestä, jossa kaikki ei sujukaan niinkuin on ajatellut. Perheestä, jonka pakkaa valheet, häpeä ja etäisyys sekoittavat.



On isä, on äiti, on neljä lasta. Elämässä on kaikki hyvin, kunnes isä yhtäkkiä ottaa ja katoaa. Tämä kirja on tarina siitä, miksi isä teki niin ja mitä sen jälkeen tapahtui. Kaikki alkoi Ghanasta, siirtyy Yhdysvaltoihin ja lopulta päättyy takaisin Ghanaan. Lukiessa sivut kääntyvät kuin itsestään, kun tarina imaisee niin mukaansa. Sain perhe on kyllä omanlaisensa ja jokaisen perheen jäsenen tarina mielenkiintoinen. Kirjan lopussa ihan toivoin, että jatkuisipa tämä tarina vielä lisää. 


Sitte muihin asioihin. Tämä on viimeinen viime vuonna lukemani kirja ja sain kirjotettua tästä ees jotain. Tästä lähtee nyt mun blogitauko. Tää homma ei vaan suju ja tuntuu suorittamiselta ja vaikealta. Mulla ollu jo melkein vuoden se, etten saa luettua blogeja, enkä tiiä miksi. Samalla tää bloggaaminen on alkanu takkuaan ja nyt talven aikana ooon päätyny tähän, että päätin pitää taukoa tästäki. Ku ei tästä tuu kertakaikkiaan mitään. Pidän taukoa mun kaikista someista: tästä bloggerista plus facebook, twitter ja instagram hiljenevät myös. En tiiä kuin kauan tää kestää, mutta kestää sen mitä kestää. Tulee tarpeeseen! 

18 helmikuuta, 2021

Malin Klingenberg: Pierun elämää

Ostin kummitytölleni joululahjaksi pierulorukirjan, koska hän niin rakastaa pieruhuumoria.



Ja siis tottakai luin tämän itse ensin, ennen ku annoin lahjan. Ja tää oli jopa hauska! Muhun ei kauheasti uppoa huumorikirjat ja vitsit, ku ne ei vaan yleensä oo mun huumoriin sopivia. Siksi mulla ei ollu odotuksia tänkään suhteen. Tämä sitten yllätti mut ilosesti, ku huomasin nauravani ääneen joillekin loruille. Kirjassa on myös Hannele Huovin kuvitus ja se on hieno. Että jos kaipaat kivaa pieruhuumorikirjaa ni tässäpä sellainen. 

17 helmikuuta, 2021

Jacqueline Woodson: Brown girl dreaming

Toisen säeromaanini luin englanniksi. 



 

Jacqueline Woodson kirjoittaa omasta lapsuudestaan ja siitä millaista on olla musta 1960- ja 1970- lukujen Yhdysvalloissa. Hän on tavoittanut sellaisen lapsen viattomuuden näissä runoissa, mutta ei onneksi millään liian naiivilla tavalla. Tätä oli ilo lukea. Ahmaisin tämän viikossa. Runot myös pistivät miettimään elämää ja omaa perspektiiviä siihen. Suosittelen lukemaan tämän! Tämä löytyy myös suomennettuna.

16 helmikuuta, 2021

Ystävänpäivän lukumaratonin koonti

 Mites teillä meni lukumaraton? 



Oman lukumaratoni aloitin perjantaina aamupäivällä klo:10 ja lopetin lauantaina aamupäivällä klo:10. 
Sain luettua yllättävän vähän aikomuksiini nähden
:
Pe klo:10-10.30: Clarice Lispector: Água viva, sivut 33-43
Pe klo:22.02-23.07: Candice Carty-Williams: Queenie, sivut 170-235
Pe-La klo:23.18-00.58: Candice Carty-Williams: Queenie, sivut 235-316
La klo:9.13-10.00: Clarice Lispector: Água viva, sivut 43-58

Yhteensä:
4h2min
171 sivua




Saitko luettua niin paljon ku suunnittelit? Vai jäikö vähemmälle niinkuin minulla? 

Itse nautin lukumaratonista lukemisen vähyydestä huolimatta. Lukumaratonit on arjen piristäjiä ja näin saa arkeen vähän katkoa.

15 helmikuuta, 2021

Tiitu Takalo: Tuuli ja myrsky & Kati Närhi: Ei mikään

Tässäpä kaksi suomalaista sarjakuvaa, joista toinen oli vaikuttava ja toista en oikein ymmärtänyt.



 
Tuuli ja myrsky oli se vaikuttava sarjakuva. Se kertoo naisista, jotka ovat saaneet tarpeekseen miehien heihiin kohdistamasta väkivallasta. He ottavat ohjat omiin käsiinsä. Tämä on tarina siitä kun paskan lapiointi riittää. Pidin tästä ihan valtavasti. Väkisinkin hiveli mieltä, ku miehet saivat ansionsa mukaan.


Ei mikään taas oli se, jota en oikein ymmärtänyt. 

Kylän valtaa alakulo ja ihmisten käyttäytyvät sen myötä oudosti. Ajan kuluessa se alakulo poistuu kylästä. Tää oli aika sekava. Kaiken sekavuuden keskeltä olin nappaavinani tän kirjan ydinsanomaksi sen, että masennus/apatia/huono kausi ei ole ikuista, vaikka siltä saattaisikin tuntua. 


Ootko lukenu kumpaakaan näistä? Jos, niin mitä pidit?