Stina Jackson: Erämaa & Paula Hawkins: Sokea piste & Maria Burrow: Friimannin kirous

Dekkareita. Näitä ku rakastan lukea!

Stina Jackson: Erämaa

suomentanut Jaana Nikula

Tämä se taas oli melkoinen! Jacksonilla on kyllä taito kirjoittaa tunnelmia kirjoihinsa.

 

"Liv asuu pienessä Ödesmarkin kylässä isänsä ja teini-ikäisen poikansa kanssa. Kurjistuvassa taajamassa he ovat silmiinpistävä perhe. Liv tuntee nahoissaan naapurien katseet ja asiakkaiden tuijotuksen, kun hän on töissä iltavuorossa huoltoasemalla.

Kylällä ihmetellään, miksi Liv on jäänyt Lapin unohdettuun nurkkaan isänsä luo. Huhutaan isän omaisuudesta, siitä kuinka rikas tämä varmasti on metsäkauppojensa jälkeen. Ja kuinka helppoa riistaa perhe on." 

 

Tästä lähtökohdasta lähdettiin ja ei kyllä pystyny sanomaan monessakaan kohdassa, että mihin tämä kirja tulee viemään. Livin isä oli helkkarin raivostuttava ukko, Liv iteki suht turhauttava alistumisineen. Heidän suhdettaan ja Livin suhdetta poikaansa ku seuras ni oli välillä toiveikas ja välillä ärsyyntynyt. Mutta kirja vain vei mennessään! Mukana oli myös huumetyyppejä ja tosiaan niitä kaunaisia naapureita, ni olihan tää soppa.

Paula Hawkins: Sokea piste

suomentanut Antti Autio

 

Hawkinsin jännittävä pienoisromaani tää! Jännittävä oli kyllä ihan tosissaan! 

"Edie, Jake ja Ryan ovat olleet jo lapsesta saakka erottamaton kolmikko. Edie kuvitteli, että tämä yhteys oli rikkumattoman luja. Kun Jake murhataan raa'asti ja Ryania epäillään syylliseksi, Edien maailma murenee.

Edie on nyt ensimmäistä kertaa vuosiin yksin ja asuu syrjäisessä talossa, jonka hän ennen jakoi Jaken kanssa. Hän on surun murtama ja peloissaan - syystä. Joku nimittäin pitää häntä silmällä. Joku on odottanut tätä hetkeä. Nyt Edie on yksin, ja hänen pakoilemansa menneisyys on saamassa hänet viimein kiinni. Mitä kaikkea onkaan jäänyt katseilta piiloon?"

 

Tässä oli kyllä jännitystä 122 sivun edestä. Vähän epäröiden tartuin tähän tän pituuden takia, mutta kyllä kannatti tarttua. Näihin sivuihin mahtu monta mutkaa ja sai jännittää Edien puolesta ihan tosissaan. 

 

Maria Burrow: Friimannin kirous

"Hailuoto"-sarjan toinen osa. Miellän niin vahvasti tän kirjan miljöön Hailuodoksi, etten pääse siitä ajatuksesta eroon.

 

"Poliisikonstaapeli Mikko Laine aloittaa työt Rosholmin saaren uudella poliisiasemalla. Saarella järjestettävät häät peruuntuvat outojen tapahtumien seurauksena, ja samaan aikaan kolme retkeilijää katoaa läheisellä Friimannin saarella, jonka menneisyyteen tuntuu liittyvän jotain synkkää. Mikko saa selvitettäväkseen visaisia tapauksia, joita tutkiessaan hän joutuu itsekin vaaraan.

Miksi kalastajakylän asukkaat ovat aikoinaan paenneet Friimannin saarelta, ja minkä vuoksi saaren kaikki kellot näyttävät pysähtyneen samaan aikaan? Ketkä kantavat mukanaan salaisuuksia, ja onko vanhana uskomuksena pidetty Friimannin kirous sittenkin totta?"

 

 Tääkin kirja vei ihan mennessään, kuten edellinen osakin. Oon tykästyny kovasti tohon päähenkilö Mikkoon, hän jotenkin niin kvia tyyppi. Samaten äitinsä. Näissä kirjoissa on myös ollut juoni semmonen, että innolla seurannut, että mitä ihmettä täälä tapahtuu. Samaten myös Mikon romanssin poikanen on tosi kiva, varsinkin ku se ei oo pääosassa.

 

Innolla ootan, että pääsen lukemaan Burrowin kolmatta dekkaria! Se oottaakin mua jo hyllyssä! 

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli & Suzanne Berne: A crime in the neighborhood

Pari dekkariakin tullu luettua!

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

suomentanut Markku Päkkilä

Tää olikin jännittävää pyöritystä! Mulla meni tosi kauan tajuta, että kuka on murhaaja. Tarina oli myös aika surullinen monin tavoin. Ihmiset sitten osaa olla paskoja toisilleen. 

Hawkins kyllä osaa pitää lukijan tarinansa otteessa. Ai että! 

"Nuori mies löytyy murhattuna lontoolaisesta asuntolaivasta, ja epäilykset kohdistuvat kolmeen naiseen. Laura on uhrin viimeisin vieras, ja hänen nähdään poistuvan paikalta veren tahrimissa vaatteissa. Carla on uhrin täti, joka on menettänyt perheenjäsenensä vain viikkoja aiemmin. Miriam löysi ruumiin, mutta hän ei kerro poliisille aivan kaikkea.

Kolme naista, jotka ovat tuntemattomia toisilleen mutta kytkeytyvät saman miehen kuolemaan. Kolme naista, joita polttaa halu oikaista heille tehdyt vääryydet. Kun kyseessä on kosto, hyvätkin ihmiset pystyvät kamaliin tekoihin.

Miten pitkälle sinä olisit valmis menemään?"

Suzanne Berne: A crime in the neighbourhood

"Crime in the Neighborhood centers on a headline event-- the molestation and murder of a twelve-year-old boy in a Washington, D.C., suburb. At the time of the murder, 1973, Marsha was nine years old and as an adult she still remembers that summer as a time when murder and her own family's upheaval were intertwined. Everyone, it seemed to Marsha at the time, was committing crimes. Her father deserted his family to take up with her mother's younger sister. Her teenage brother and sister were smoking and shoplifting, and her mother was "flirting" with Mr. Green, the new next-door neighbor. Even the president of the United States seemed to be a crook. But it is Marsha's own suspicions about who committed this crime that has the town up in arms and reveals what happens when fear runs wild."

Tämä se oli erikoista luettavaa! Enimmäkseen kerrotaan ton 9-vuotiaan Marshan elämästä, kun hän seuraa naapurinpojan tapausta lapsen silmin ja myös aika pikkuvanhasti. Kirja oli kummallinen yhdistelmä jonkinasteista tylsyyttä ja silti jokin piti otteessaan koko ajan, että piti väkisten lukea loppuun asti. Voi että! Olipa se jännä lukukokemus.

Tummiin vesiin

Olipa kuulkaa hitaasti luettu kirja tämä! Mulla kesti ja kesti saada Tummiin vesiin luettua. Se kesti, vaikka tarina olikin mielenkiintoinen. Toisaalta, tarina oli myös ahdistava, että ehkä siksi kestikin.

Julesin Nel-sisko yrittää jälleen kerran soittaa hänelle ja Jules ei vastaa, niinkuin ei ikinä vastaa. Sitten Jules saa tietää, että Nel on kuollut. Että Nel on hukuttautunut. Jules joutuu palaamaan vanhaan kotipaikkaansa ja kohtaamaan vaikean menneisyytensä. Kuitenkaan hän ei usko, että Nel tappoi itsensä. Nelillä oli nimittäin menossa tutkimukset kirjaan Hukkuneiden mutkaan kuolleista naisista. Ne tutkimukset vaan kävivät Nelille vaarallisiksi.

Nämä Hukkuneiden mutkaan liittyvät tapahtumat ja juonen käänteet ahdistivat mua, samoten kuin muutamat henkilöhahmot olivat aika ahdistavia. Samaan aikaan ne Hukkuneiden mutkan tapahtumat olivat aika mielenkiintoisia ja Nelin kirjan luvut tarinoina mielenkiintoisia.

Herättelevää kirjassa oli se, että Julesin ja Nelin väleistä näki selvästi sen, mitä paskaa puhumattomuus aiheuttaa. Että kun vain olettaa jonkin asian olevan näin ja siksi ei puhu. Ja kun lopulta sitten selviää, että jos vain olisi puhunut, niin olisi selvinnyt, että olettamus oli täysin väärä ja aikamoiselta tuskalta olisi vältytty. Siksi pitäisi olettamiset jättää vähemmälle ja puhumista lisätä enemmän. 

Kirjan loppu ja tarinan pääpahis/pahikset oli tavallaan yllätys ja tavallaan ei. Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä ja sen lukeminen kannatti, vaikka hitaasti multa edistyikin.

Nainen junassa

Viimein minäkin tartuin tähän niin hypetettyyn Paula Hawkinsiin kirjaan Nainen junassa.

Oliko kirja hypetyksen arvoinen? No oli! Vei kyllä niin mennessään. Pidän kirjoissa tästä tyylistä, että välillä kertoja vaihtuu. Tässä kirjassa ainut vähän ärsyttävä asia oli, että aika välillä vaihtui. Piti koittaa olla tarkkana, että oliko nyt vuosi 2012 vai 2013, vaikka ne selkeästi kyllä lukujen alussa ilmoitettiinkin.

Juonen idea on minusta loistava. Kyllähän sitä tulee seurattua maisemia, kun liikkuu julkisilla ja saattaa huomata kaikenlaista. Varsinkin, jos kulkee aina samaan aikaan samaa reittiä. Päähenkilö Rachel oli minusta symppis muisti- ja alkoholiongelmineen. Muut henkilöt eivät olleet niinkään minun mieleeni.

Parasta kirjassa oli se, etten osannut arvata murhaajaa. Se tuli osittain yllätyksenä. Vaikka pakko sanoa, että toisaalta ärsytti paljon se, kuka paljastui murhaajaksi. Vaan siitäpä sen näkee, että moni kakku päältä kaunis! Ihminen voi olla niin ihana pinnaltaan ja onkin sitten aivan kamala oikeasti. Loppu oli myös tosi plääh. Se oli ainut huono asia koko kirjassa.

Ajattelin lukea Hawkinsin kirjoittaman toisen kirjan. Toivottavasti se on yhtä hyvä kuin tämä esikoinenkin!