Nora Robertsin Pakkomielle oli kirjana sellainen, että piti otteessaan. Pitkästä aikaa oikeasti koukuttava Robertsin kirja!
Pikkutyttö ollessaan Naomi Watts eräänä yönä lähtee seuraamaan isäänsä, kun hän hiippailee metsään. Sieltä hän löytää maakellarin ja maakellarista isänsä kiduttaman naisen. Naomi pelastaa naisen ja hänen isänsä tietysti joutuu vankilaan. Aikuisena Naomi ostaa talon meren rannalta toiselta puolen maata ja haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Valokuvaajan ura menestyy ja talon remontointi sujuu, jonkinlainen suhde on kehkeytymässä paikalliseen mieheen Xander Keatoniin. Kaikki uhkaa romahtaa kun seudulla alkaa kadota naisia ja heidät on tapettu samalla tavalla kuin Naomin isä aikanaan tappoi naisia.
Tykkäsin kirjasta. Tarinassa limittyi Naomin lapsuuden ja nuoruuden tapahtumat sekä nykyhetken tapahtumat. Murhaajankin tajusin vasta reippaasti yli puolen välin luettuani, heh. Kivaa lukea välillä parempi Robertsin kirja. Välillä tuntuu, että Robertsin ote on kirvonnu ajan saatossa tai sitten mun maku on muuttunu ajan saatossa. Jomminkummin. Tässäkään kirjassa en tykännyt siitä, kuinka naisia holhotaan ja suojellaan. Se on niin plääh!
