Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto & Octavia E. Butler: Aamunkoitto & Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille

 Kolme hyvää lukukokemusta kehiin! Nää kaikki oli wow.

Linnea Kuuluvainen: Metsän peitto

Dystopia. Kun luonnolla menee hermot ihmisiin ja mitä sitten tapahtuu. Tää oli yllättävä, tunteisiin menevä, samaistuttava ja montaa muutakin.

Turku on vihaisen metsän ympäröimä. Kaupungissa on Ingrid ja on Edla. Heidän tarinansa avautuu pala palalta ja palat onkin sitten melkomoisia. Ja kun Ingrid lähtee metsään tutkimusretkelle kartoittamaan alueita, tapahtuu taas kaikkea. 

Kirjan loppu jäi varsinkin mieleen, kun mietin silloin ja mietin edelleen, että haluaisin tälle jatko-osan. Että mitä tapahtuu metsälle ja kaupungille ja näille ihmisille vielä. Saadaanko metsä lepytettyä?

Octavia E. Butler: Aamunkoitto 

suomentanut Matti Kannosto

Tää kirja kyllä ihan totaalisesti pyyhkäs mut mennessään! Wow! Alku oli vähän tahmainen mulla, ei tosin kirjan takia, vaan oman elämäni. Kun sain keskityttyä lukemiseen se oli sitten menoa. Ja kun kirja loppui, olin puulla päähän lyöty. En oo vieläkään pystyny jatkamaan tätä trilogiaa. En uskalla. Entä jos en tykkää seuraavasta osasta niin paljon kun tykkäsin tästä?

Ihmisten ja avaruusolioiden kohtaaminen. Valtasuhteet. Tutustuminen toisiinsa. Huh huh! Puistattaa, ihastuttaa ja vihastuttaa tää kirja monin tavoin. Viharakkaussuhde.

Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille

suomentanut Kaisa Ranta

Mulla on jäänyt tästä kirjasta mieleen vaan rauha. Asiat tapahtuu ku tapahtuu ja menee ku menee. Ei auta ku roikkua mukana ja yrittää hyväksyä. Jotenkin tää munkki, sisarus Dex ja hänen robottimatkakumppaninsa Nukakas oli niin mainiota matkaseuraa mulle ittelleni. Tuli taas semmonen olo, että haluan itselleni robotin tai droidin, jolla on tollanen huumorintaju ja ymmärrys. Uuden eessä ollaan kirjassa ja niin myös tässä omassa elämässäni tekoälyn ja robottien ja kaiken teknologian kanssa. Miten se yhteiselo sitten lähtee sujumaan? Saa nähä! Kirjasta sen suhteen jäi toiveikas olo.

Lilian Kallio: Ugudibuu & Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille

 Kaksi dystopiaa. Vaikka tuntuu kyllä, että nää on pikemminkin utopioita, kun maailma on niin tulesas joka puoella.

Lilian Kallio: Ugudibuu

Tää onkin aikamoinen dystopia suoraan 1970-luvulta! Ollaan Tampereella ja yhtäkkiä ihmiset katoavat kuin savuna ilmaan. Jäljelle jää 4 nuorta naista ja yksi tyttö. Tää on heidän hurja selviytymistarinansa ja oli kyllä aikamoinen! Ensin selvitä järkytyksestä, että ei ole muita ihmisiä, ja selvitä kaaoksesta mikä ympärillä on, kun autot ilman kuljettajia ovat päätyneet ties minne ja taloja on tulessa jne. Mistä saada suojaa, mistä ruokaa, mistä turvaa? Kertakaikkiaan vaikuttava kirja!

Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille

suomentanut Kaisa Ranta

Tää taas on ihan eri tyylinen ku Ugudibuu. Tässä asiat ovat jo tapahtuneet kauan sitten, ne mullistukset. Sisarus Dex on ryhtynyt teemestariksi ja matkoillaan kohtaa yhden tietoiseksi tulleen robotin, Nukakaksen (Kirjotäplänukakas) ja heistä tuleekin matkatovereita.

Tää kirja oli ihanan rauhallinen ja pohdiskeleva. Mitään suurta ei tapahdu kuin lähinnä ajatusten tasolla. Tän duologian toisen osan suomennos ilmestyy ens kesänä ja ootan kyllä ihan innolla sitä.

Louisa M. Alcott: Kahdeksan serkusta & Kun ruusu puhkeaa

Tätä duologiaa en ookaan lukenut sitten lapsuuden. Oli ihan hauskaa lukea tää uudelleen!

Kirjojen päähenkilö on Rose, joka orvoksi tultuaan joutuu Alec-sedän holhoukseen ja muuttaa Tätilään, jossa Alec asuu tätien kanssa. Rose kohtaa 7 poikapuolista serkkuaan ja kirjat kertovat oikeastaan heidän kaikkien tarinaa, vaikka Rose onkin pääosassa.

Ekassa kirjassa Kahdeksan serkusta (suomentanut Ville Hynynen) käydään Rosen elämää läpi siihen asti, että hän on jotain 15-16-vuotias. Monenlaisia kommelluksia on ja sopeutumista niin erilaiseen elämään, kuin mitä se aiemmin oli. 

Ekan ja tokan kirjan välissä on useampi vuosi, oisko jotain 5 vuotta. Toisen kirjan Kun ruusu puhkeaa (suomentanut Alli Wiherheimo) alussa Rose palaa maailmanympärysmatkalta ja yrittää sujahtaa seurapiireihin ja muutenkin totutella aikuiseen elämään. Myös rakkausrintalle tulee vipinää. Monenlaista sattuu tässäkin kirjassa!

Näin aikuisena tässä kirjassa huomas semmosiakin asioita, mitä en muista lapsuudesta. Kuten rasismi. Se tuli kyllä selkeästi esiin, kun yksi Rosen serkuista haluaa avioitua Feben kanssa, joka on poc. Samoin myös Mac-sedän kiinalaisten kauppakumppaneiden kohdalla rasismi tulee esiin. 

Muistan lapsena tykänneeni näistä. Nyt nämä oli vähän tylsähköjä ja osin saarnaavia sekä täynnä misogyniaa. En usko, että luen näitä enää uudelleen.

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

 Luin tämän Paasion duologian Yöpöydän kirjat -blogin Niinan kanssa. Tää duologia oli kyllä mahtava!

Harmaja luode seitsemän

Tässä ekassa osassa näkökulma on Eetun, kilpapurjehtijan, jonka äiti on kadonnut aamu-uinnillaan ja joka yrittää selvitä sen ja kaiken kanssa. Eetu ei usko, että äiti olisi kuollut, joten Eetu alkaa tutkia sitä. Eetu myös aloittaa lukion, huolehtii pikkusiskostaan, kun isästä ei ole huolehtimaan lapsistaan, käy treeneissä, saa uusia kavereita lukiosta jne. Paasio on tosi hyvin ja vetävästi kirjottanut tän kaiken. Omaan silmään pientä epäuskottavuutta tuli Eetun pikkusiskon pikkuvanhuudesta. Mielestäni oli vähän liian tarkkasilmäinen 7-vuotiaaksi. Muuten kirja oli todella ahmittava.

Bengtskär itä kahdeksan

Tässä duologian toisessa osassa näkökulma onkin Rasmuksen, Eetun luokkakaverin ja kilpakumppanin. Mut se jotenkin yllätti ja en alkuun yhtään tiennyt, että pidänkö tästä näkökulman vaihdoksesta. 

No, kirja jatkaa siitä, mihin eka osa jäi, tosin puoli vuotta myöhemmin. Eetu on ollut puoli vuotta pois koulusta ja palaa nyt sinne. Eetun äidin katoamisen tutkimukset alkavat uusilla kierroksilla ja jopa Rasmus lähtee siihen mukaan, kun tutkimukset viittaavat hänen isäänsä ja isoisäänsä. Monia asioita selviää ja kirja piti tiukasti otteessaan. Samat epäuskottavuudet oli tässäkin, mutta se ei onneksi häirinnyt lukemista kummemmin. Loppu oli aika jännittävä, kun Eetu, Rasmus ja heidän ystävänsä lähtevät selvittämään mitä koordinaateista löytyy ja tietenkin puhelimet unohtu tai niistä loppu akku yms muuta sekoilua. 

Tämä duologia meni heittämällä yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista!

J. S. Meresmaa: Poika valkean, renki raudan

Oon ihan 😭, kun nyt on tää duologia luettu ja haluaisin vaan palata Rauniaraan ja tietää lisää näitten ihmisten ja olentojen ja elontojen elämistä. Jennyn kans luettiin tämä jatko-osakin.

Rakastan edelleen tätä maailmaa. Nyt ehkä vielä enämpi, ku ekan osan jälkeen. Oikeasti, puolet kirjasta meni siinä, ku surin sitä, että kohta oon lukenu tän. Se kertonee ihan tarpeeksi kuin paljon oon Rauniara-fani ja kuin mielenkiintoinen tää maailma on? Voitko, Meresmaa, pliiiiiiis, kirjottaa jatkoa tälle? 

Tässä oli osin samat tutut henkilöt kuin ekassa osassakin. Lisänä nyt Myrrys sai oman äänen. Moni asia selvisi, moni asia jäi auki. Oikeasti, niin paljon jäi auki ja vaivaamaan, että Meresmaa saa luvan kirjottaa tälle jatkoa! 💗😂 Minen kestä muuten!

Kuten instagrammissa kirjoitin tästä:

"Voisitko @jsmeresmaa millään jatkaa tän duologian trilogiaksi tai siitä vielä pitemmälle?😭 Tuntuu, ettei oo elämää tän jälkeen. Tykkäsin näistä tyypeistä niin paljon.♥️ Haluan tietää mitä Rauniarassa tulee tapahtumaan ja miten Malkan, Aronan ja Myrryksen elämät jatkuu."

Ekaa kerran elämässä joku kirja ja joku maailma kalahtaa muhun näin paljon, että ihan ruikutan kirjailijaa kirjoittamaan lisää tästä maailmasta ja näistä hahmoista. Huh huh!

En pysty edes kertomaan kirjan tapahtumista tän kummemmin, etten spoilaa ketään. Tuli niin monenlaisia yllätyksiä!

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

 Mää rakastuin tähän kirjaan! Meresmaa on ylittänyt itsensä ja tän lukeminen oli vain yhtä ilotulitusta koko tunneskaalalla laidasta laitaan.

Luin tän kirjan Kirjojen pyörteissä- blogin Jennyn kans ja totta puhuakseni me molemmat rakastuttiin tähän kirjaan!

Kirjoitin instagrammiin tästä näin:

"Luin Jennyn kanssa tän kirjan ja kumpikin rakastuttiin tähän. Joo ja @jsmeresmaa, mää vähä rakastuin suhun, koska oot niin upeasti käsitellyt tässä esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön seurauksia. Kirjan hahmot on mahtavia ja hämmentäviä ja tunteita herättäviä. En millään malttais odottaa tän jatko-osaa!!!"

Tässä on maailma, jossa on ikuinen syksy. Kukaan ei tiedä miksi. Siellä elävät Malka, Hellantian tietäjäoppilas, joka löytää käpymaidon hakureissullaan hylätyn vauvan, joka onkin aika erikoinen vauva. Siellä elää myös Arona, lyhytkasvuinen eloseppäoppilas, joka tekee jotain tyhmää ja siitä alkaa jännät tapahtumat. Kirjassa seurataan vuoronperään Malkaa ja vuoronperään Aronaa. Ja paikoin myös kirjan maailman Ruhtinatarta.

Malka kohtaa Tenon, joka ei puhu. Teno jäytää hänen mieltään ja kun hän lähtee kaupunkiin ja kohtaa Tenon uudelleen, selviää Tenosta asioita, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella heidän suhteeseensa. Tenon kanssa ja Tenon menneen kautta Malka alkaa lähestyä ikuisen syksyn arvoitusta.

Arona taas tekee sen tyhmän jutun ja sen seurauksena hänet passitetaan arkistoon rangaistuksena. Arkistossa hän kohtaa Tarvon ja Tarvon kanssa hän ystävystyy ja hekin lähestyvät eri kautta ikuisen syksyn arvoitusta, kun Arona löytää salatun kirjaston. Asioita kuitenkin mutkistaa se, että Arona on kuuluisan suvun jälkeläinen.

Kirjan juoni on otteessaan pitävä ja ylläoleva oli erittäin ylimalkainen kuvaus asioista. Henkilöt taas olivat välillä ihania ja välillä hämmentäviä ja myös rasittavia. Kaikissa ja kaikessa on puolensa. Kirjassa oli myös ihania sanoja. Esim. elonto : elollinen olento. Eloseppä on tietenkin seppä, joka takoo elontoja. Arona takoo lintuja heidän maailmaansa.

En oikeasti tiedä miten maltan oottaa huhtikuuhun asti, jolloin tän duologian jatko-osa julkaistaan! Kirja loppui sellaiseen kohtaan, että ai että!

Mei Noguchi: Finlandia

Suomeen sijoittuva manga! Tää oli kiva, koska Noguchi oli ottanut selvää Suomesta ja moni asia oli oikein. Jonkinlainen Suomen tuntu siis on tässä kaksiosaisessa mangassa.

 

Airi tulee Suomeen opiskelemaan jouluhommia, koska on suuri joulufani. Airi asuu perheessä, jossa on isä-Nils, äiti-Tarja ja pojat Tuure ja Cain. Airi haluaa onnistua tonttuna ja hän yrittää kaikkensa, että se onnistuu. Harjoittelussa hän saa tietää Cainista aivan uusia asioita ja tottakai myös ihastuu syvästi Cainiin. Cain taas ei ole niin vastaanottavainen asialle. 

Toisessa osassa tarina jatkuu siitä, mihin se jäi ekassa osassa. Airi on edelleen yhtä pakkomielteinen tonttuudesta ja Cainista. Pakkomielle on syntynyt siitä, että Airi lapsena kävi Suomessa ja eksyi metsään, josta hänet pelasti tonttu. Selviää, että pelastaja oli Cainin kuollut isoveli. Lopuissaan kaikki ratkeaa kuitenkin ihan hyvin ja Cainin ja Airin välille saadaan rauha ja Airikaan ei ole enää nii mahdoton. 😁

Sekalainen fantasiapläjäys

Tää fantasiakirjallisuus on kyllä vallannu mun elämän. Oon tainnu lukea tänä vuonna fantasiaa enemmän ku ikinä.

 Zoë Tucker & Zoe Persico: Greta och jättarna

Tää oli hyvä tarina ja kuvitus oli kaunista. Just sellainen satu, joista tykkään. Jätit tuhoavat metsää rakentaakseen tilalle kaupunkeja yms. Greta ja metsän ystävät tajuavat, että kaikki häviää, jos luontoa ei enää ole ja alkavat taistella metsän puolesta. Vaikeuksien kautta voittoon ja onnellinen loppu. Kivaa oli myös lukea ruotsiksi pitkästä aikaa.

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

suomennos Anna Suhonen

Tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja ja voi mitä tuskaa tän lukeminen olikaan! Maailma oli mielenkiintoinen. Ihmiset olivat paenneet ydinsotaa metrotunneleihin ja asuivat sielä vielä yli 20v sodan jälkeen, koska maanpäällä ei voinut asua. Nuori Artjom saa tietää kamaluuksista mitä tulee tapahtumaan metrossa ja lähtee pelastamaan metroa. Tapahtumat olivat jännittäviä ja sujuvaa luettavaa, mutta sitten se muu. Lukemiseen tuotti tuskaa pitkät monologit, joita kirjassa oli useampia. Ne monologit olivat ensinnäkin aika tylsiä ja toisekseen ne eivät välillä liittyneet mielestäni kirjaan ja sen tapahtumiin mitenkään. Tämmöstä sivutolkulla. Onneksi se kaikki muu pelasti tän kirjan. Metrotunneleissa oli mutantteja, psykologista uhkaa, kaikenlaisia vaaroja. Lisäksi kirjan loppu oli aika hurja ja odottamaton! Jäin monttu auki ja totesin, että haluan lukea seuravaankin osan, jotta saan tietää, miten tää homma päättyy. Tosin seuraavaa osaa en ala lukemaan ihan heti, ku tästä pitää toipua ensin, että pystyy tarttumaan seuraavaan osaan.

Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Tää kirja on jatkoa Suomea lohikäärmeille- kirjalle, jonka luin spefi-lukupiirin kanssa. Osa meistä halusi yhdessä lukea tän toisenkin osan. Tässä toisessa osa riitti vauhtia ja tapahtumia, kun Lynxin perään Botnian erämaihin lähti hänen siskonsa Fox, exänsä Franz, Tim ja Timin kuollut tyttöystävä Astrid. Ja lohikäärmettä ei parane unohtaa! Juonta en paljasta, koska se oli mukavan jännä. Loppu oli vähän höh, mutta parasta oli se, miten lohikäärme puhui. Lopusta näki, että tää kirjasarja ei jatku enempää. Se harmittaa minua, koska näitten kirjojen maailma on ihan älyttömän kiinnostava ja hyvin luotu. Toivon palavasti, että Hepo-oja kirjoittaa lisää kirjoja tähän maailmaan sijoittuen.

Sõsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

suomennos Raisa Porrasmaa

Tämäkin kirja luettiin yhdessä Elegian kanssa. Tää tosiaan oli semmoinen hyvän mielen kirja, miten tätä mainostettiinkin. Orpo Rintarõ menettää isoisänsä ja isoisän kirjakaupassa ollessaan kaiken surun keskelle ilmestyy puhuva kissa, joka pyytää Rintarõn apua kirjojen pelastamisessa hävityksen ja tuhoamisen keskeltä. Siitä alkaa seikkailu ja seikkailun aikana Rintarõlle selviää, ettei hän ole yksin ja hänestä välitetään. Nää seikkailut labyrintissa oli ihan mielenkiintoisia. Silti tää kirja ei ollut niin hyvä kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut päätellä. Tää oli oikeastaan vähän laimeahko. Kuitenkin, varsinkin Metron lukemisen jälkeen, tää kirja tuli luettua juuri sopivaan aikaan. Mieli lepäsi tätä lukiessa ja ei tarvinnut pelätä mitään mutantteja pölähtävän yllättäin jostain. Tälle kirjalle on selvästi paikkansa kirjojen universumissa ja voin suositella tätä kaikille, jotka haluaa hetken levähtää kirjan parissa. Vaikka aiheena on sureva nuori, niin suru ei läikehi tässä yli tai oo kovin isossa roolissa loppujen lopuksi. Kissojen ja ystäviensä avulla Rintarõ selviää ja tulevaisuuskin alkaa näyttään valoisalta.

Oisko kellään suositella mulle lisää hyvän mielen kirjoja? Kiinnostais lukea niitä lisää.

Halloween- lukuhaasteen lopputulema kohdallani

 Yöpöydän kirjat- blogissa julistettiin Halloween-lukuhaaste ja päätin lähtä mukaan ja kattoa mitä siitä tulee. Haasteet kun on aina niin kivoja, vaikka toteutus omalla kohdalla ei oiskaan se onnistunein. Muutaman teoksen sain luettua tätä lukuhaastetta ajatellen. Tässäpä siis ne:

Andy Weir & Sarah Andersen: Cheshire Crossing

Tää oli jännä sarjakuva, koska päähenkilöinä tässä on Liisa Ihmemaan seikkailuista, Wendy Peter Panista ja Dorothy Ihmemaa Ozista. En muista lukeneeni näistä kuin Peter Panin jonain versiona. Tää sarjakuva oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa! Tässä on tosiaan iloisesti sekoitettu mukaan eri tarinoiden henkilöitä. Esimerkiksi näistä tytöistä keskellä heidän seikkailujaan huolehtii Maija Poppanen. Jokatapauksessa tää sarjakuva jäi sellaiseen kohtaan, että jatkoa on tulossa. Oon tykännyt Weirin kirjoista ja Andersenin sarjakuvista. Tää heidän yhteistyö oli mun mieleen.

Ilkka Auer: Noidankiro

Noidankiro on jatkoa aiemmin lukemalleni Domowikille. Auerista on tosiaan tullut yks mun lempikirjailijoista ja tää Noidankirokin oli nautittavaa luettavaa ja mulle sopivaa jännitystä. Tässä kirjassa Vilma ja Domowikista tuttu Linnajengi jatkaa seikkailujaan Raaseporissa, jota uhkaa nyt uusi paha, vanha noita. Raaseporin turnajaiset lähestyvät ja vahingossa herätetty vanha uhka uhkaa nyt kaikkea. Ratkaisua etsitään Ylismaasta ja Alismaasta ja aikamoiseen viime tinkaan homma meneekin. Tätä lukiessa mun aivot myös nyrjähti, kun tässä mainittiin Kymnaasi. Siis ihan huikeaa, että näitten kahden kirjasarjan maailma on sama! Kaikenkukkuraksi saan kohta käsiini Kymnaasin jatko-osan Hornantuli.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille

Tää oli mahtavan sujuvaa luettavaa oleva fantasiakirja vaihtoehtoisesta Suomesta. Tää maailma oli semmonen, että minä, joka harvoin haluan vierailla kirjojen maailmoissa, haluaisin vierailla tän maailmassa. Mun lempparihahmoksi muodostui lohikäärme, joka mahtui taskuun ja puhkui sadepilviä. Oli mitä mainioin tapaus hän! Kirjassa oli aateliset ja oli muu kansa. Suomessa oli monarkia. Päähenkilöistä Tim oli tavankansaa ja Lynx ritari eli aatelisia. Suomen kruununprinsessa Freija salamurhataan ja syyllisiksi epäillään tasalaisia, eli tyyppejä jotka haluavat Suomeen tasavallan. Tim ja Lynx aikovat selvittää asian. Kunnes lopussa asiat mutkistuu hurjasti, koska tapahtuu kaikenlaista odottamatonta ja kaikki menee ihan hurjaksi. Onneksi seuraava osa odottaa jo mua kirjastossa! Pakko päästä äkkiä lukemaan lisää.

Tällaisia kirjoja luin Halloween- lukuhaasteen. Kaikissa kirjoissa oli noitia. Oli kiva osallistua tähän haasteeseen! Kiitos lukuhaasteen järjestäjälle tästä.