Kauhukirjallisuutta ekaa kertaa tässä blogissa! Huh huh! Järkytin kyllä itseäni, kun tartuin Ilkka Auerin Domowikiin ja jonkun matkaa luettuani tajusin, että kirja on kauhua. (Kirjan pääty kertoi sen.) Lainatessa en sitä tajunnut. :D
Onneksi tämä on nuorille suunnattua kauhua, niin tällainen säikkyvä ja välillä herkästi triggeröityvä ihminenkin pystyi lukemaan ihan hyvin tämän kirjan. Kirja oli kyllä suorastaan pliisu verrattuna siihen mielikuvaan ja kokemukseen, mikä minulla on kauhukirjallisuudesta ja kauhuelokuvista.
Kirjan päähenkilön, Vilman, perhe saa perinnöksi kartanon, ja muuttaa sinne asumaan. Kartano on täynnä kaikkea jännittävää ja karmivaa. Vilma on lisäksi saanut tehtäväkseen ratkoa kartanon sekä hänen kadonneen isotätinsä salaisuuden. Kirjan juoni on mukava ja tarina ahmittava. Jännitystäkin on tietysti mukana. Kirja ei karminut minua, vaikka välillä jännittikin vähän. Toivon, että kirja saisi jatkoa, koska tässä olisi aineksia siihen niin henkilöiden kuin kartanon puolesta. Kaiken kaikkiaan pidin tästä, just mulle sopivaa kauhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti