Kiinnostuksesta luin tän teininä ekan runokirjansa julkaisseen nuoren japanilaisen runokirjan. Eritoten, koska häntä kehutaan Japanin runouden mullistajana.
Valitettavasti tää runokirja ei uponnut muhun. Kiinnostuksesta luin loppuun, mutta jäi kyllä etäisiksi mulle nää runot. Välillä oli hienoja kuvauksia näissä runoissa, mutta enimmäkseen tän lukeminen tuntui suorastaan pakkopullalta. Ne hienot kuvaukset sai lukemaan tän loppuun kaikesta huolimatta. Ehkä runojen maailma, joka oli aika paljon koulussa, ei ollu mun juttu.
Ilman lukemista ja kokeilemista ei voi tietää, että uppoaako jonkun runot vai ei. Mulle ei riitä, että lukee yks tai kaks runoa. Pitää lukea ainakin sen kymmenkunta runoa, että voi oikeasti sanoa, että tää runoilija nappaa tai ei nappaa. Siksiki halusin lukea tän Fuzukin ohuen runokirjan loppuun asti.
Sen myönnän, että Fuzukilla on sen verran mielenkiintoinen tyyli kirjoittaa runoja, että jos häntä suomennetaan lisää, niin saattaisin kaikesta huolimatta lukea toisenkin teoksen häneltä.
