Sarjakuvia

 Kolme ihan erilaista sarjakuvaa. 

 

 

Jaana Suorsa: Rillit - tarina synestesiasta 

Suorsan sarjakuva Rillit kertoo tosiaan synestesiasta eli siitä, miten hän näkee kirjaimet ja numerot erivärisinä lukiessaan. Oli aika mielenkiintoinen! 

Mikko Jylhä toim. & Tessa Astre toim.: Haavoilla

Tämä sarjakuva-antologia käsittelee seuraavaa:

"Haavoilla on kertomus hoitolaitoksesta, sen toimintakulttuurista, hierarkiasta ja asukeista.

Mikä meitä vaivaa ja mistä apu voisi löytyä? Riittääkö meille vaivojen hoitaminen, vai pitäisikö koko ihmisyyttä vaalia yhtenä kokonaisuutena? Hoitolaitoksessa kysymystä päästään tarkastelemaan monen eri hahmon näkökulmasta.

Tekijät: Anniina Heikkilä, Taru Kortelainen, Henry Sahrman, Lila Törmänen, Heli Nurmi, Sisko K., Lilja Kettunen, Ida Kortesalmi, Aino Laine, Henni Miikkulainen, Iikka Backman, Sara Ahola, Kasperi Mustonen, AnotherRemains, Micael Veteläiänen, V. Mourujärvi, E.M.

Toimittaneet Tessa Astre ja Mikko Jylhä.

Limingan taidekoulu on sivistänyt taideaineissa ihmisiä jo vuodesta 1966 saakka. Kaksikymmentäkolmevuotias sarjakuva- ja animaatiolinja tuottaa vuosittain albumin tai omakustannesarjoja, joissa opiskelijat perehtyvät sarjakuvaan - yhteistyöstä ja ideasta valmiiseen painotuotteeseen."

Pidin tästä!

Liv Strömquist: Peilisalissa

suomentanut Helena Kulmala

Strömquistin Peilisalissa käsittelee fyysistä kauneutta ja sitä mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään sen eteen. Paljon heräsi ajatuksia ja myös välillä tuli surullinen olo. Miksi meidän maailma on tällainen, että katoava fyysinen kauneus on niin ylitse muiden? Etenkin naisilla on siitä hirveät paineet. Tai no, siksi kait kauneus on niin tärkeää, koska se on yksi kätevä keino alistaa naisia ja pitää heidät ruodussa.

Tämä oli taattua Strömquistia! Kannattaa lukea, jos aihe yhtään kiinnostaa!

Kaksi kirjaa Venäjästä/Venäjältä

Venäjässä on aina jotain kiinnostavaa, nykyäänkin, vaikka Putinin sotaa en kannata yhtään millä tavalla. Törmäsin kahteen hyvin erilaiseen teokseen, jotka kertovat Venäjästä omalla tavallaan. Molemmista pidin paljon!

Bubble: Venäläistä nykysarjakuvaa

"Moskovalainen sarjakuvakustantamo Bubble comics on viimeisen kymmenen vuoden aikana luonut tyhjästä venäläisen supersankarisarjakuvan käsitteen, ja on nykyään maan suurin sarjakuvakustantamo. Millaista on venäläinen kaupallinen sarjakuva? Millainen on venäläinen supersankari? Millaisia tekijöitä taustalta löytyy? Kirja pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin ja tarkastelee itänaapurimme tuoretta ja kehittyvää sarjakuvailmiötä. Julkaisuun on valittu neljä otetta Bubble-kustantamon sarjakuvista sankareineen yhteistyössä Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijoiden kanssa.

Tervetuloa tutustumaan venäläiseen sarjakuvaan!"

"Helsingin yliopiston slaavilaisten kielten ja kulttuurien ainejärjestö Rupla ry:n opiskelijat ovat yhteistyössä Suomi-Venäjä-seuran kanssa valinneet julkaisuun Bubblen tuotannosta neljä tunnettua sarjakuvaa."

Tää oli mielenkiintoinen antologia! Kaikki nämä tarinat oli sellaisia, että halusin jatkaa niiden lukemista. Kunpa! Todellakin lukisin!

Katariina Bröms: Ikkunat auki itään: rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä

"Huudot jatkuivat kokonaiset kaksi tuntia, kunnes yllättäen asunto hiljeni. Naapurit ymmärsivät heti, että jotain kamalaa on tapahtunut, ja päättivät omin voimin murtautua asuntoon. Talossa asuvat miehet kaivoivat esille kaikki mahdolliset työkalut, ja pian joku oli tuonut sorkkaraudan, jolla ovi revittiin auki.

Ikkunat auki itään - Rikoksia ja rangaistuksia Venäjältä kertoo viidestä häikäilemättömästä rikoksesta rajan takaa. Kuka tilasi Anna Politkovskajan salamurhan? Miksi Tverin sudet ampuivat rakastetun chansonin kuninkaan Mihail Krugin? Miksei poliisi tullut apuun, kun poikaystävä surmasi Vera Pehtelevan julmalla tavalla? Venäläisissä rikostarinoissa kohtaavat niin uskonnot kuin neuvostoliittolainen mielisairaanhoito, unohtamatta käsittämättömiä motiiveja ja miliisiä sumuttavia karkulaisia. Venäjän kokoisessa maassa ja monimutkaisessa oikeusjärjestelmässä uskomattomia rikostarinoita riittää.

Kirjan kirjoittaja, suomalaisvenäläinen Katariina Bröms tunnetaan suositusta Ikkunat kii - true crime -podcastista. Rikostarinoiden kertomisen ohella Bröms tutkii venäläistä yhteiskuntaa ja pohtii, kuinka Venäjästä voisi tulla turvallisempi, demokraattisempi ja tasa-arvoisempi maa."

Ahmin tämän kirjan yhdeltä istumalta. Tässä oli koskettavia tarinoita erilaisista rikoksista, jotka ovat tapahtuneet Venäjällä ja jotka ovat olleet siellä skandaali. Aikamoisia tarinoita ovatkin! Jotkin niistä ovat jopa valuneet Suomeen uutisiin, kuten Anna Politkovskajan murha tai Vera Pehtelevan kidutusmurha. Pidin Brömsin tyylistä kirjoittaa. Se on asiat toteava ja pohdiskeleva, jutuilla ei ns. mässäillä, eikä yksityiskohtiin mennä liian tarkasti. 

Brömsiltä on julkaistu tälle vuotta myös toinen kirja. Se käsittelee sarjamurhaajia Neuvostoliiton ajalta. Aion kyllä lukea senkin! Niin paljon tykkäsin tästä kirjasta, vaikka aihe karu onkin.

Oletko lukenut näistä jommankumman tai molemmat? Tai kiinnostaisiko lukea?

Pauli Kallio: Mutta suurin on rakkaus

Sarjakuva-albumi täynnä erilaisia rakkaustarinoita? Kyllä kiitos!

Näissä kansissa on 11 erilaista rakkaustarinaa. On iloisia, surullisia, romanttisia, kaikenlaisia. Tykkäsin tästä. Luin tätä aurinkoisella Rotuaarilla, istuin penkillä, sivut kääntyivät kuin itsestään ja välillä katselin ympärilleni. Se hetki jäi mieleeni hyvänä.

Tää on nopealukuinen ja mielestäni lukemisen arvoinen. Hauskaa myös, miten sitä tunnistaaki nykyään joidenkin sarjakuvapiirtäjien piirrosjäljen.

Ordet är fritt

Kiinnostuin tästä sarjakuvasta, koska Nina Hemmingsson on yksi sen tekijöistä.

Sarjakuva käsittelee nettivihaa, nettikiusaamista, jota tytöt ja naiset joutuvat kohtaamaan netissä vain sen takia, mikä heidän sukupuolensa on. Koska tää on ruotsiksi, ni en kyllä ihan kaikkea ymmärtäny, mutta asia kuitenkin tuli selväksi. Varmaan luen tämän uudelleen, kunhan saan vielä lisää petrattua ruotsinkielen taitoani. Ois ollu hyvä, ku ois ymmärtäny enemmän. Sen takia tää jäi ehkä pikkusen ontoksi mulle ja se vähä harmittaa.

Tästä tuli mieleen Vehkoon ja Niemisen Vihan ja inhon internet. Tällaisia sarjakuvia tarvitaan, kaikilla kielillä.

Nyt riittää!

Antirasistinen sarjakuva. Jes! Heti piti varata ja lainata, kun tähän törmäsin.

Tää sarjakuva on syntynyt reaktiona Suomessa jatkuvasti kovenevaan rasismiin ja siihen, kuinka sitä vaan hyssytellään ja asiaan ei kunnolla puututa. Tää oli kyllä hyvä kannanotto, kun luki tätä. Monin paikoin nauratti ja monin paikoin vitutti. Tää oli myös hyvä muistutus ittelleki, että jatkaa edelleen omien opittujen rasististen ajatusten ja asenteiden kyseenalaistamista ja muuttamista. Esim. suomalaisuuteen ei kuulu ihonväri tai uskonto, ne ei oo mittareita, joiden mukaan määritetään, että kuka on suomalainen ja kuka ei. Suomessa puhutaan kaikille ensisijaisesti suomea ja sitte jos ei toinen ei ymmärräkään, niin vasta sitten vaihdetaan kieltä esim. englantiin.

Apila Pepita Miettinen: Rikkinäisen mielen kuvat

Sarjakuvia mielenterveydestä! Kyllä kiitos!

Eri taiteilijoiden tekemiä sarjakuvia kokemuksista mielenterveyden kanssa. Kuin kova homma on saada apua. Kuin kova homma on toipua. Samaistuin monin paikoin. Pidin tästä paljon. Tämäkin on semmonen aihe, että lisää tietoa ja tarinoita tarvitaan myös sarjakuvan muodossa. Ihanaa, että sellaista löytyy jo.

Viimeinen hetero

Viimeinen hetero on sarjakuva-antologia homosaatiosta.

Tää sisältää lyhyitä ja lyhyehköjä sarjakuvia homosaatiosta sarjakuvantekijöiden silmin. Jutut olivat välillä aika hulvattomia ja sai nauraa, välillä vähän ahdistaviakin. Pidin kokonaisuudesta. Tää pitää jokaisen itse lukea, en osaa oikein sanoa tästä mitään sen kummempaa.

Munasarjatulta

Netin ihmeellisessä maailmassa törmäsin tällaiseen sarjakuvaan. Ilokseni se löytyi meidän kirjastostakin ja varasin sen.

Tämä albumi on feministisen sarjakuvatoiminnan tuotos. Se on lyhyt albumi ja sen tarinat ovat lyhyitä. Tyyli vaihteli tekijän mukaan. Pidin mustavalkoisista stripeistä ja välillä naurattikin jutut. Olisin ehkä kaivannut pitempiä juttuja, tai ainakin, että tämä albumi olisi ollut pitempi, koska pidin tästä ja tämä oli mielenkiintoinen. Idea on myös hyvä, että tämä on tuotettu työpajan kautta. Toivottavasti tämä saa jatkoa!

Sisaret 1918

Olin törmännyt tähän sarjakuvateokseen somessa monesti. Aihe herätti mielenkiintoni. Kuinka tabu aihe sisällissota onkaan? Edelleen. En itse edes tiedä sukulaisteni siihen sotaan osallistumisesta mitään. Siis ihan mitään. Siksikin Sisaret 1918 lähti matkaani, kun se lähikirjastoni hyllyssä oli sopivasti tyrkyllä.

Teoksessa on monta erilaista tarinaa, monta erilaista tyttöä, niin punaisten kuin valkoistenkin puolelta. Kaikki tarinat koin mielenkiintoisiksi. Kirjan ja tarinoiden kulku oli jotenkin niin jouheva ja yhteneväinen, että ihan yllättyi, kun huomasi olevansa viimeisellä sivulla. Olisin voinut vielä jatkaa näiden tarinoiden parissa! Piirrosjäljen muuttuminen tarinasta toiseen ei haitannut yhtään. Tarinat vain veivät mennessään. On se ollut hurjaa aikaa tuolloin 100 vuotta sitten. Tämä teos pitäisi siksikin omaan hyllyynkin hommata.

Tähän loppuun vielä Palefacen Laulu sisällissodasta, joka teki minuun vaikutuksen kaikin tavoin. Kuunnelkaa noita sanoja!

Toiseus 101 - näkökulmia toiseuteen

Törmäsin Ruskeat tytöt- sivustolla Toiseus 101- kirjaan, joka on ilmainen, ladattava pdf- versio. (Tuo linkki vie siihen ilmaisversioon.) Koska aihe kiinnostaa, luonnollisesti luin sen.

Kuvat täältä

Kirjassa on useita eri kirjoittajia ja he kirjoittavat erilaisista aiheista, mutta silti samasta asiasta. Kaikki aiheet liittyvät kuitenkin toiseuteen ja sen kokemiseen, rasismiin ja syrjintään. Tämä kirja on  niitä kirjoja, joista ei osaa oikein sanoa mitään, mutta asia jää silti muhimaan päähän. Tärkeää asiaa! Toiseus on asia, jota valkoihoisena ei tässä mittakaavassa joudu kokemaan varmaan ikinä.

Lukekaa tuo kirja!

Varhaiset voitot

Lisää Star Wars- sarjakuvia! Tässä on kyseessä kokoelma klassikoista. Tarinat sijoittuvat hieman Yavinin taistelujen jälkeen ajallisesti.

Takakannen tekstiin ei lisättävää:

"Tässä varhaisten tarinoiden kokoelmassa seurataan Darth Vaderin salaisen agentin paljastumista, ollaan kanta-asiakkaana galaksin kuuluisimmassa ja vaarallisimmassa kapakassa, nähdään kapinalliset sisäistä taistelua käyvän Imperiumin upseerin silmin, liitytään Luken ja prinsessa Leian seuraan etsimään mysteeristä ja tehokasta kristallia, joka ei koskaan saa päätyä vääriin käsiin, ja saadaan Darth Vaderin ohella tietää Yodan ja Obi-Wanin vaalima salaisuus: hänellä on poika!"

Yhden tarinan olin lukenut jo aiemmin. Tykkään kovasti näistä Star Wars- sarjakuvista!

Eturivin paikka

Oli jännää lukea sarjakuvana tarinaa Clone Warsista. Tiedättekö animaatiosarjan Star Warsista? Oon kattonu sitä Netflixistä.

Tässä lyhyessä sarjakuvassa Anakin Skywalker padawaninsa Ahsoka Tanon kanssa yrittää pelastaa Jabba The Huttin poikaa Rotta The Huttlettia, joka on kidnapattu. Pelastusoperaatio ei tietenkään ole se yksinkertaisin. Tarina oli kiva!

Suffragettien city

Suffragettien city on ruotsalaisten sarjakuvataiteilijoiden yhteisteos. Aihe on naiset ja heidän asemansa. 

Heh, tämäkin herätti ajatuksia. Välillä nauratti ja välillä ärsytti. Pidin kovasti piirrosjäljen vaihtelusta, johtuen luonnollisesti eri piirtäjistä. Sarjakuvissa on humoristinen ote vakavistakin aiheista huolimatta. 

Pidin tästäkin kovasti! Ajatuksia herätti ja silti ei osaa sanoa oikein mitään. Lue ja koe itse tämä!

Voiman mahti

Haa! Lisää Star Wars- sarjakuvia!

Tämä sarjakuva perustuu videopeliin ja tapahtumat sijoittuvat aikaan 2 vuotta ennen Yavinin taistelua. Tarinan juoni on Darth Vaderin oppipoika Starkiller ja hänen tarinansa. Huh, että oli mukaansa tempaava sarjakuva! Oikein janosin lukea sivuja eteenpäin ja ihastella kuvitusta. Tarina oli todella hyvä! Ja edelleen haluan lukea lisää Star Warsiin liittyviä tarinoita.

Mieheni kertoi minulle (jonkinlainen fani kun on), että Star Wars on aika tiukkaan vartioitu brändi. Esimerkiksi jos haluat tehdä sarjakuvan aiheesta, sinun pitää ottaa yhteyttä ns. aikajanavahteihin, jotka kertovat sitten onnistuuko se vai ei. En ole aiemmin tiennyt tai edes aavistanut, kuinka iso juttu ja kuinka oma maailmansa Star Wars on. Tässä sitä taas huomaa, kuinka pienissä ja ahtaissa ympyröissä sitä on kasvanut, kun vasta kolmikymppisenä tutustuu tällaiseen maailmaan.

Ps: Tein elämäni musiikkina haasteen! Sen löydät toisesta blogistani, tästä.

Galaksin viimeinen toivo

Star Wars. Luke Skywalker. Galaksin viimeinen toivo.

Pitkästä aikaa sarjakuvia! Enpä olis välttämättä itse hoksannut näitä lainata. Mieheni ja hänen ystävänsä olivat lainanneet nämä kirjastosta ja tietenkin itsekin sitten tartuin näihin.

Ensimmäisessä osassa tarinat alkavat kuusi vuotta ennen Yavinin taistelua ja viimeinen n.8kk Yavinin taistelun jälkeen. Luke Skywalker tietysti päähenkilö tarinoissa. Kirjassa on 7 eri tarinaa.

Toisessa osassa on kolme tarinaa ja ne sijoittuvat ajalle n.9kk Yavinin taistelun jälkeen - 2v Yavinin taistelun jälkeen.

Kolmannessa osassa on 4 tarinaa. Sijoittuvat ajalle 3v Yavinin taistelun jälkeen - 25v Yavinin taistelun jälkeen.

Tarinat ovat eri piirtäjien ja kirjoittajien tekemiä. Pidin siitä, että piirrosjälki vaihteli eri tarinoissa. Mukavaa oli myös se, että tarinat olivat eri ajoilta. Hieman silti piti kaivella muistia ja kysellä Mieheltäni, että mitä mikäkin tarkoitti tai miten ne menikään. Itsehän katsoin Star Wars- elokuvat ensimmäisen kerran viime talvena. Yavinin taistelu on siis se taistelu, jossa Luke Skywalker tuhosi Kuolemantähden ja näin ollen se oli suuri voitto Kapinaliitolle.

Nämä kirjat olivat hyviä! Ahmaisin nämä kolme melkein yhdeltä istumalta ja sitten harmittelin, ettei näitä ole enempää. Pikainen googlettelu kertoi, että Star Warsiin liittyviä sarjakuvia löytyy kyllä enemmänkin. Arvatkaas, aionko niitä hommata lisää luettavakseni?!