Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuuba. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuuba. Näytä kaikki tekstit

06 heinäkuuta, 2026

Runokirjoja

Runojakin välillä! Kaikki nämä runoilijat on sellaisia, että haluan lukea lisää heidän runojaan.
 
 
 


Nancy Morejón: Where the island sleeps like a wing
kääntänyt Kathleen Weaver

Tämä kuubalaisen Nancy Morejónin runokirja oli hieno! Jotenkin hän on osannut kuvata runoissaan asioita niin tuntuvasti ja koskettavasti, ei mulla oo ees sanoja kuvata sitä, mitä koin hänen kokemuksiaan lukiessa. Vaikutuksen teki hän ja haluan lukea lisää Morejónin runoja.


 


Aunimarjut Kari: Ja kuolema laulaa tuutulaulun 

Runoja kuolemasta. En voinut vastustaa! Enkä pettynyt. Lue ja koe siis. 
 
Pidin Karin runojen poljennosta, ja miksen olisikaan pitänyt kun rakastan Harmajaa ja monia muita loppusoinnuilla ja rytmillä kirjoittavia. Karin runot herättivät kiinnostuksen lukea lisää hänen runojaan ja hän onkin runokirjoja paljon julkaissut.
 



Lars Huldén: Yhä mennään eteenpäin 
suomentanut Pentti Saaritsa
 
Iloinen positiivinen yllätys on Huldénin runot! Onneksi on lukuhaasteita, sillä sen kautta löysin nämä runot ja tykästyin tosi paljon. Nämä runot ovat jotenkin niin ajattomia, pieniä pilkahduksia asioista ja täynnä jotain, rauhaa, rentoutta, jotain. En osaa kuvata. Haluan lukea tän runokirjan uudelleen ja muitakin Huldénin runokirjoja. Ihana löytö tämä suomenruotsalainen runoilija!




Suheir Hammad: Born palestinian, born black 

Palestiinalainen runoilija Suheir Hammad osui ja upposi. Kaikki se kipu ja taistelutahto ja muu, joka kumpusi näistä runoista esiin, tärähteli minuun. Olin vain wow ja mitä ja ahmin. Eikä se kipu ole poissa, vaikka on syntynyt maahanmuuttajien lapsena kaukana kotimaasta. Se kipu on verenperintö, se on halu taistella vääryyttä vastaan, halu puolustaa ihmisoikeuksia. Tätä kaikkea ja vähän myös muuta tästä runokirjasta kumpusi mun silmiin ja sydämeen. En voi ku suositella.

20 huhtikuuta, 2022

Carolina Garcia-Aguilera: Kuuma häpeä

Oli niin mukavaa lukea taas tällainen totaalisesti aivot narikkaan- dekkari. Lupe Solanot ovat hyvin viihdyttäviä! 



 

Lupea pyydetään tutkimaan asiaa, jossa varakasta kauppiasta syytetään murhasta. Sen tiimoilta alkaakin sitten melkoinen pyöritys ja jopa hänen ystävänsä Margarita soittaa ja kertoo tietävänsä jotain. Margarita kuitenkin kuolee ennen kuin pääsee kertomaan asiasta. Niin lupee ratkoo murha-asiaa ja ystävänsä kuolemaa ja hän itsekin joutuu siepatuksi ennen kuin kaikki ratkeaa. Melkoinen seikkailu!

Tää oli todellakin viihdyttävä dekkari! Ja tässä näkyy myös kirjoittamisen ajankohta 20 vuoden takaa. Jostain syystä oon tykännyt näissä kirjoissa siitä.

Harmini on iso, ettei Lupe Solanoja ole suomennettu enempää! Ääh vaan. Googlasin niin tän sarjan jatko-osat löytyis e-kirjoina ja ekaa kertaa harkitsen vakavasti alkavani lukea e-kirjoja. En nimittäin ole niitä lukenut kuin ihan muutaman vaivaisen. Ja nämä on niin viihdyttäviä ja aivot narikoittavia kirjoja, että tosissaan on vakavan harkinnan paikka mulla nyt. Yks ongelma on se, että pitäis varmaan hommata tabletti, niin ois mukavampaa lukea e-kirjoja siltä ku läppäriltä. Puhelimelta en ala lukea, kun sen akun kesto on nykyään niin onneton. Saas nähä miten tää homma ratkeaa.

03 kesäkuuta, 2021

Aivot narikkaan eli kasa dekkareita

 Alkuvuodesta olen lukenut dekkareitakin. Tässäpä lyhyesti ajatuksiani niistä.


Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli

Redondo on yks mun lempidekkaristeja. Tässä kirjassa mennään ajassa taaksepäin sarjan muihin kirjoihin nähden. Amaia Salazar on New Orleansissa FBI:n koulutuksessa hirmumyrsky Katrinan iskiessä sinne. Samaan aikaan hirmymyrskyn kanssa riehuu sarjamurhaaja, jota agentit jahtaavat. Oli mielenkiintoista luettavaa hirmymyrskyn kuvaus ja jännittävää tuo sarjamurhaajan jahtaaminen.

Suomentanut Sari Selander.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Naisen kirjoittama dekkari)





Carolina Garcia-Aguilera: Kuumat vedet

Uusi dekkarituttavuus tämä. Lupe Solano on Miamissa asuva kuubalaistaustainen naisetsivä. Hän etsii sairaan pikkutytön biologista äitiä ja siitähän ne tapahtumat lähtevät etenemään. Solano salakuljetuttaa itsensä Kuubaankin etsinnöissään. Dekkarista kyllä henkii sen kirjoitusaika 1990-luku, mutta se ei suuremmin lopulta haitannut, koska kirja on sen verran viihdyttävä. Aion lukea toisenkin suomennetun Garcia-Aguileran Soleno-kirjan. 

Suomentanut Jaana Kapari.





Courtney Summers: Sadie

Sadien pikkusisko Mattie murhataan ja Sadien maailma keikahtaa nurin. Murhaajaa ei löydetä, joten lopulta Sadie päättää itse lähteä etsimään sitä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen, koska siinä vuorottelevat podcast-jaksot, joissa radiotoimittaja McCray tutkii tapausta ja tapahtumat Sadien itsensä kertomana. Pidin lopulta paljonkin, vaikka alkuun oli vähän takkuista.

Suomentanut Leena Ojalatva.





Eppu Nuotio: Musta

Luin joskus 10-15 vuotta sitten tämän Pii Marin- sarjan ja halusin lukea uudelleen. Kirjassa tummaihoinen Pii Marin siirtyy toimittajaksi Lounais-Suomeen ja siellä tapahtuu viimeisillään raskaana olevan papin murha. Siitä alkaa murhan selvitystyö Marinin ja poliisin kera. Tässä kirjassa tökki mulla paljon n-sanan viljely. Ehkä se kuvastaa aikaansa, kirja kun julkaistu 2006, mutta en pidä siitä. Mulla se häiritsi kirjasta nauttimista. Kirjan henkilöhahmot ja juoni olivat hyviä ja siitä muistan, miksi olen pitänyt tästä sarjasta aikanaan. En ole varma, jatkanko tämän sarjan lukemista.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Suomalainen naiskirjailija)





Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti

Toinen Patrakan Rui Santos- sarjan kirja. Tää imas mukaansa. Oon tykästynyt Santosiin hahmona ja kirjojen juonetkin ovat mielenkiintoisia. Tässä kirjassa selvitetään erakoituneen naisen murhaa. Se olikin mielenkiintoinen soppa. En hoksannut murhaajaa ennen kuin kirjan loppupuolella. Tän kirjasarjan lukemista aion jatkaa.





Qiu Xialong: Punaisen sankarittaren kuolema

Kanavasta löytyy murhatun naisen ruumis. Chen Cao alkaa tutkia tapausta. Paljastuu, että ruumis kuuluu Puolueen mallikansalaiselle ja jäljet johtavat Puolueessa korkealle tasolle. Tutkintaa yritetään estää ja hidastaa. Tässä dekkarissa asiat etenevät hitaasti, mutta imu pitää ja sivut kääntyvät kuin itsestään. Tää oli ihana dekkari, niin hassulta kuin se kuulostaakin dekkarin kohdalla. Pidin pohdinnoista, mukana olevista runoista (koska Chen on myös runoilija poliisiuden lisäksi), Chenin apulaisesta Yusta ja no, melkeinpä kaikesta tässä kirjassa.

Tää oli ensimmäinen mun ja Elegian lukupiirin kirja. Jokos Elegia oot hommannut sarjan toisen osan, että päästään lukemaan sekin? 😄

Suomentanut Jaakko Kankaanpää.
Omasta hyllystä.




Arnaldur Indriðason: Menneet ja kadonneet

Tää oli Erlendur- sarjan viimeinen osa. Mitä mää nyt teen? Pidin ihan valtavasti tästä sarjasta ja nyt on kaikki yhdeksän osaa luettuna. Tuntuu isolta kynnykseltä mennä tästä yli ja alkaa lukea muita Arnaldurin kirjoja. 

Tässä kirjassa keskitytään pelkästään Erlenduriin. Hän on lähtenyt kotopuoleensa ja alkaa selvittää kadonneen naisen tarinaa ja samalla myös pikkuveljensä Bergurin katoamista. Juttu etenee ja kadonneen naisen kohtalo selviää pala palalta. Loppu oli aikamoinen. Aikamoinen lopetus sarjalle! Olin vaan, että yyyyäääää. Erlendur, tule takaisin.

Suomentanut Seija Holopainen.




Tällasia dekkareita on tullu luettua alkuvuoden aikana. Kaikki oli lukemisen arvoisia ja tavalla tai toisella nautin niiden lukemisesta. 

10 marraskuuta, 2020

Cecilia Samartin: Nora&Alicia

Joskus vuosia sitten luin joitain Samartinin kirjoja. Mitään kummempaa mielikuvaa ei jäänyt niistä. Nyt sitten tartuin vihdoin ja viimein tähän kirjaan Lukemattomat naiset vol.2- lukuhaasteen takia. Haaste oli jo viime vuonna, mutta halusin viedä sen loppuun omalta osaltani. Nora&Alicia tuli haastekohtaan 7: kirja naisten välisestä ystävyydestä tai yhteistyöstä. 




Tämä kirja oli todella ihana. Se piti otteessaan niin, etten meinannut malttaa mennä edes nukkumaan. Kirjaa ei vain olisi halunnut laskea käsistään. Noran ja Alician maailma oli kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan niin puoleensa vetävä, ettei sieltä olisi halunnut poistuakaan.

Kaikki alkaa Kuubasta, Nora ja Alicia ovat lapsia, serkuksia ja parhaita ystäviä. Kun Fidel Castro nousee valtaan, kaikki muuttuu. Noran vanhemmat päättävät lähteä maasta, Alician vanhemmat päättävät jäädä. Tyttöjen välinen ystävyys säilyy ja pysyy yllä kirjeiden välityksellä. He elävät kuitenkin täysin eri maailmoissa. Aikuisena Nora matkustaa Kuubaan, koska on huolissaan Aliciasta. He kohtaavat vuosien jälkeen ja saavat olla yhdessä, kunnes kaikki taas muuttuu. Alicia kuolee ja Nora haluaa pelastaa Alician lapsen. Niinpä hän lähtee vaaralliseen meren ylitykseen lapsen kanssa yhdessä tuntemattoman miehen kanssa, pienellä veneellä.

Koko matka kirjan ensimmäiseltä sivulta viimeiselle sivulle upotti minut Kuubaan ja Yhdysvaltoihin ja Noraan ja Aliciaan. Pääsin pois omasta maailmastani, sain olla heidän maailmassaan. Tämä matka kannatti tehdä. Se sai minut myös fanittamaan Samartinia, jonka kaikki kirjat haluan ihan ehdottomasti lukea, ahmia, nauttia.