Toinenkin kirja Anna-Mari Kaskisen runoja. Tällä kertaa kuvituksena on Hannu Hautalan upeat valokuvat merestä.
Hautalan valokuvat kyllä hivelee mun silmiä. Niissä on ihana tunnelma ja tulee olo kuin olis iteki meren äärellä. Ja Kaskisen runot, tarviiko niistä kauheasti edes sanoa mitään? Pidän ja rakastan.
Meri syvänsininen,
kuohujasi kuuntelen,
kuinka laulat, kuinka soit,
kuinka tanssit, karkeloit.
Takaa aavan ulapan
kasvojasi tavoitan.
Milloin pääsen näkemään
valtameren ääripään?
Milloin viimein ymmärrän
salaisuuden syvimmän?
Tämä runo kuvastaa kyllä hyvin ainakin omaa kaipuutani jonnekin kauas, merelle, merten taa, tutkimaan maailmaa ja omaa sisintäkin. Aina sitä taitaa kaivata jonnekin.
