Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta

Tää taitaa olla jo kolmas Mancuson kirja, jonka luen.

Kirjassa käydään läpi kasvien elämää ja oikeuksia alla olevassa kuvassa olevien kohtien kautta. Lukuja siis kahdeksan ja Mancuso pohtii asioita ja kertoo hyvin kattavasti mitä mikäki tarkoittaa. Tää oli hyvin ajatuksia herättävä kirja! Varsinkin näin ilmastonmuutoksen keskellä.

Mua kiehtoo ihan suunnattoman paljon kasvit ja niiden elämä. Siksi rakastan lukea tällaisia kirjoja ja miettiä aihetta. Nyt vastahan oli löydetty todisteita siitä, että kasvit ääntelee. Wau! Uskon, että jonain päivänä me kommunikoidaan kasvien kanssa. 

Amia Srinivasan: Halun politiikka - 2020-luvun feminismi

Tästä kirjasta on mun vaikea kirjoittaa.

 

Luin tän, tää pisti miettimään ja mikä parasta, lisäs ymmärrystä ittiä kohtaan. Mutta mitä osaan kirjoittaa tästä? Tunnistin monin paikoin asioita omasta elämästäni eri tilanteista ja asenteista. Olin vaan, että ai tääki on tätä. Tätä eli seksismiä, misogyniaa, nimeä ite. Ei kaikkea tunnista edes, ku jutut on niin normaalia. Tän takia luen kirjoja! Ne monesti lisää ymmärrystä ittiä ja myös kanssaihmisiä kohtaan. 

Muuta en kertakaikkiaan tässä kohti osaa sanoa! Vieläkin mutustelen asioita. Ja ehkä mun akateemisen koulutuksen puute estää mua kirjoittamasta tästä kirjasta hienommin ja syvemmin, koska tunnen häpeää siitä puutteesta. Vaikka samalla tiedän, että kirjoitan aina kirjoista tunnepohjalta ja omien kokemusten pohjalta, koska luen ja koen kirjat tunteella ja omien linssieni läpitte.

Tästä kirjasta paljon paremmin bloganneita:

Laura - Mitä luimme kerran

Elisa - Sateenkaarimaalari

Stefano Mancuso: Kasvien vallankumous

Luin viime vuonna Mancuson Loistavat kasvit- kirjan ja ihastuin hänen tyyliinsä ja tämä aihe mua muutenkin kiinnostaa paljon.

 

Tässä kirjassa käytiin läpi kasvien älykkyyttä ja muistia, sekä rakennetta ja toimintatapoja. Mielenkiintoinen tieto oli esim. se, että kasvien aivot on hajautettuna koko kasviin, eikä niinkuin ihmisillä ja eläimillä on, että ne ovat vain yhdessä ruumiin osassa. Tän takia kasvit ovat paljon selviytymiskykyisempiä kuin ihmiset ja eläimet. Hurjan mielenkiintoista! Mun tiedonjano heräsi vahvasti! Tänkö takia oon opiskellu puutarhuriksi nuorempana? Ehkä se ei ollutkaan turha keikka.

Oispa kaikki tietokirjat tämmösiä. Tätä vaan uppos lukemaan. Se voi toki johtua mun mielenkiinnosta aihetta kohtaan. Saatoin tässä tätä kirjoittaissa eksyä myös kirjaston sivuille googlaamaan lisää kirjoja aiheesta. Yhden varasinkin. Siitä kuulette sitten ensi vuonna.

Loistavat kasvit

Tämä kirja oli mahtavaa luettavaa! Ihan jo siksikin, että tämä vastas kysymyksiin, joita olin tietämättäni miettinyt.

Oon miettinyt, että millaista olisi keskustella kasvien kanssa. Mitä kaikkea jokin vanha puu voisi kertoa? Se ois niin mahtavaa päästä kuulemaan! Mää uskon, että jonain päivänä pystytään kasvienkin kanssa keskustelemaan. Ei välttämättä sanoilla, mutta jollain tapaa kuitenkin. Sinä päivänä maailma aukenee ihan oikeasti. Nyt tämä on vasta harmaa varjo siitä kaikesta, mitä oikeasti voisi olla. Samalla lailla ku ihmiset arvottaa toisiaan jonkin piirteen (esim. ihonvärin) takia alempiarvoisiksi, niin samalla lailla me arvotetaan kasvitkin alempiarvoisiksi. Ja vain sen takia, ettei me ymmärretä niitä. Pitäisi mennä kasvien ehdoilla, ei ihmisten. Sillä lailla se ymmärrys aukenee.

Kirja oli kyllä mun tiedonjanolle ihanaa luettavaa. Kasvien aistit, tiedonvälitys, kaikki oleellinen ja mitä ylipäätään tällä hetkellä tiedetään kasveista, kerrottiin selkeästi. Ja kyllähän tämä myös herätti lisää tiedonjanoa. Tuli olo, että haluan just nyt heti paikalla mennä johonkin tutkimaan kasveja ja eritoten sitä, että miten kasvien kanssa pääsisi kommunikoimaan. 

Piti varata Mancuson toinenkin suomennettu kirja, ku tää tiedonjano heräsi sen verran pahana. Kun on jano, pitää juoda.