#dekkariviikko - Eeva Tenhunen: Hyvän tytön hautajaiset

Mitäpä ois dekkariviikko ilman Tenhusta? Kysynpä vain!

Tämä tarina se olikin kunnon juonivänkkyrä! Hohhei! Siinä minua lukijaparkaa kyllä pyöriteltiin iloisesti. Innoissaan luin, vaikka murhattu oli 17-vuotias tyttö. Ehkä koska se tapahtui luokkaretkellä ja ehkä koska mua vietiin ku pässiä narussa?

Murhattu tyttö, Erica, oli kaiken päälle vielä raskaana. Mitensse nyt sillain, ku pyhimyksestä kyse äidin silmäterästä? Noh, saadaan paikalle Martti Halla, Tenhusen aiemmista dekkareista tuttu poliisi. No, en ollut onneksi ainut, jota vietiin suuntaan jos toiseen. Ai että! Kyllä sai Halla ja hänen vaimonsakin vähän narutusta maistaa.

Tykkään Tenhusen dekkareista niin paljon. Ihanaa vanhahtavaa tunnelmaa, sivut kääntyy vaan ja voi muuta nauttia lukumatkasta.

Eeva Tenhunen: Nuku hyvin, Punahilkka

Jo kolmas lukemani Tenhunen! Aina vaan tykkään.

 

"Ulla on tullut ensimmäiseen opettajanpaikkaansa, syrjäisen rajapitäjän yhteiskouluun. Hän on juuri toipunut ankarasta hermojärkytyksestä, ollut mielisairaalassakin, mutta siitä ei tiedä kukaan muu kuin koulun rehtori, kaikkien jumaloima Tuomas. Alussa tilanne näyttää valoisalta. Nuorten naisopettajien kaarti pitää iltaisin lystiä omassa piirissään, palvoo Tuomasta, ja koulutyö on terapiaa Ullalle joka pyrkii vapautumaan ikävistä muistoista. Mutta syksyn pimetessä myös tunnelma synkkenee. Ulla rakastuu Tuomaaseen kuten muutkin uudet ennen häntä. Koulussa puhkeaa järjettömien tihutöiden ja varkauksien epidemia. Ja sitten ilmestyvät suden jäljet vastasataneeseen lumeen. Susiko on se öinen tirkistelijä Ullan ikkunan takana? Susiko tyrkkää juoruilevan toisluokkalaisen alas portaita. Tai käy rehtorin kimppuun? Poliisin seuratessa vääriä johtolankoja suden askelet kiertyvät yhä lähemmäs Ullaa, karmean sadun pientä Punahilkkaa."

Tää oli kyllä ihan jännä! Eteni tosi rauhallisesti ja loppua kohen jännitys keri enemmän ja enemmän esiin. Vähän hitaasti yhdistelin asioita toisiinsa. Murhaajanki tajusin melko lopussa vasta. Ajan hengen mukaisesti tuli asiat esiin, esim. miten suhtaudutaan mielenterveysongelmiin jne. Tää siis julkaistu 1973 ja siksi hyvä lukea sellaiset linssit silmillä. Mää tykkään siitä miten Tenhunen rakentaa tarinan ja jännitteen. Nää hänen dekkarit on rentoa luettavaa, muttei kuitenkaan mitään pliisua lällyä.

Eeva Tenhunen: Keisari seisoo palatsissaan

Oon tosisaan ihastunut nyt näihin Eeva Tenhusen dekkareihin! Nää on niin lepposia luettavia, juoni pitää otteessaan ja tunnelmaan ja miljööseen uppoaa. Kiitos, Ariel, näistä kirjoista, ku sun blogista ekan bongasin!

 Takakansiteksti:

"Keisariksi sanotun kuuluisan kirjailijan Erik Brennerin kuolemasta on kulunut kaksikymmentä vuotta, kun hänen poikansa morsian, nuori kirjallisuudenopiskelija, päättää valita keisarin tuotannon laudaturtyönsä aiheeksi. Hän saa kutsun Tuulensuuhun, Brennereiden kotikartanoon, ja suku ottaa hänet vastaan näennäisen ystävällisesti.

Mutta ensi hetkestä lähtien tunnelmassa on jotakin levottomuutta herättävää. - Mistä johtui Erik Brennes nuoremman omituinen, avoimen vihamielinen käytös? Entä epäluuloinen katse Airin silmissä? Häivähtikö varjo Iina-tädin hallituilla kasvoilla, ja Jyrin synkkä tuijotus, oliko se pelkkää murrosikäisen raskasmielisyyttä?

"Hyvin omalaatuista joukkoa - ja pitävät lujasti yhtä", oli Kari sanonut morsiamelleen. Tämä piti kirjaimellisesti paikkansa - ja lähes kaikki olivat juonessa mukana."

 Kirjaa aloittaessa ihmettelin tota kantta. Että mikä idea tossa on? Tekstistä näkyy lähd ja tiehe. No, se selvisi kirjaa lukiessa. Kannen teksti on osa uhkauskirjettä, jonka päähenkilö Liisa saa kartanossa ollessaan. Liisa tosiaan sekaantuu tutkimaan kartanossa tapahtuneita kuolemantapauksia ja melkoisia tapauksia ovatkin. Ja mikä parasta, tässäkään kirjassa en arvannut murhaajaa! Se tuli mulle jotenkin yllätyksenä jostain syystä, vaikka murhaajan selvittyä se oli oikeastaan ihan loogista. 

Hauska juttu, että kun googlasin tätä kirjaa aloittaessani kirjottaan tätä tekstiä, niin vasta sitten tajusin, että tässä on samat henkilöt, kuin aiemmin lukemassani Tenhusen Mustat kalat- kirjassa. En muistanu yhtään! Enkä tajunnu sitä lukiessa! Sama päähenkilö Liisa ja hänen sulho Kari. Ja sama poliisi Martti Halla. En tajua, miten mun pää tälleen pätki tässä kohen. No, tosin mulla on jääny tosta Mustat kalat- kirjasta mieleen vaan miljöö ja tunnelma ja murhien selvittely, eikä henkilöt ollenkaan. Se ei vähentäny lukunautintoa millään tavalla siinä, eikä tässäkään kirjassa.

Voin suositella Tenhusen kirjoja! Nää on mielenkiintoisia ja voisi jopa sanoa, että hyvän mielen kirjoja, vaikka näissä murhia tapahtuukin.

Klassikkohaaste: Eeva Tenhunen: Mustat kalat

 Ankin kirjablogissa julistettiin vuoden toinen klassikkohaaste! Minähän hoksasin/muistin tän juhannuksena ja tajusin, että olin unohtanu tän ihan kokonaan. Silloin törmäsin Sataa valoa- blogissa kirjoitukseen Eeva Tenhusen Mustat kalat- dekkarista ja kiinnostuin niin paljon, että päätin varata tän kirjastosta ja lukea tän tätä klassikkohaastetta varten. Kiitos, Ariel tästä!

Tää kirja oli kyllä mahtava! Henkii kyllä omaa aikaansa, koska julkaistu 1964, mutta viihdyin tän parissa tosi hyvin. Tän päähenkilö on Liisa, joka päätyy Olavinlinnaan töihin kesäksi ja linnassa tapahtuu sitten murha. Liisan työkaveri murhataan ja siitä alkaa sitten murhan selvittely. Mukana on paljon henkilöitä ja murhia tapahtuu lisääkin. Juoni oli mukavaa seurattavaa ja murhaajankin arvasin vasta ihan loppumetreillä, mikä oli hyvä asia. Joitain hetkiä oli, että oli vaan että äääää, koska menneiden aikojen asenteet yms. ärsytti, mutta sitten kirja vei taas mukanaan ja sivut vaan kääntyili kuin itsestään, kun upposin tarinan vietäväksi. 

Tää kirja oli todellakin positiivinen yllätys! Tenhunen teki sen verran hyvän vaikutuksen muhun, että haluan ehdottomasti lukea lisää hänen kirjojaan. Joku kumma taika tän kirjan tunnelmassa ja tarinan vanhahtavassa kerronnassa oli, joka vetoaa muhun ja saa haluamaan lisää. Lisäksi kirja oli oikein sopivan pituinen, kun pokkarissa sivuja oli 208. Tosin mua ei ois haitannu yhtään, jos tää ois kestäny vielä paljon pitempään!