Musta polku

Åsa Larssonin Musta polku oli todella hyvä kirja. Larssonia fanitan!

Kiirunan ulkopuolella on tapahtunut murha. Anna-Maria Mella ja Sven-Erik Stålnacke saavat sen tutkittavakseen. Rebeka Martinsson on saanut töitä ylimääräisenä syyttäjänä ja näin sekaantuu tapauksen tutkintaan. Murhan jäljet johtavat kaivosyhtiöön ja kauemmas maailmalle, aina Afrikan mantereelle asti.

Pidän niin paljon Larssonin kirjoista. Tässäkin kirjassa on monta kertojaa. Rebeckan tarina etenee, Anna-Marian tarina, Sven-Erikin tarina, murhatun naisen tarina, muiden henkilöhahmojen tarinat. Kokonaisuus on yksinkertaisesti mukaansa tempaava ja eteenpäin vievä. 

Tämänkin kirjan loppuminen harmitti. Odotan kovasti saavani seuraavan osan luettavakseni.

Sudentaival

Åsa Larssonin Sudentaival on hänen toinen kirjansa. Odotin kirjaa hetkosen, että sain sen käsiini.

Sudentaival jatkaa Rebecka Martinssonin tarinaa. On kulunut 2 vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Rebecka matkustaa nyt ensimmäistä kertaa Kiirunaan sen jälkeen. Kotiseudulla on tapahtunut papin murha. Vihattu ja rakastettu pappi, Mildred Nilsson, on päässyt hengestään rumalla tavalla. Rebecka yrittää tehdä edes pienesti töitä ja sen kautta sekoittuu murhatutkintaan. Rebecka ei ole toipunu vielä juurikaan edellisen kirjan tapahtumista, mikä ei mielestäni ole mikään ihme. Ihme olisi, jos Rebecka olisi toipunut jouduttuaan tappamaan ihmisiä.

Kirjassa polveilee eri kertojien äänet ja tarina etenee heidän mukanaan. Ai että pidän tästä tyylistä! Larssonilta varsinki tämä tapa kertoa tarinaa onnistuu. Eri kertojat antavat väriä ja eri näkökulmia tapahtumiin.

Tässä kirjassa sudentaival on kirjaimellisesti suden taival. Yksi kertojan ääni on Keltajalka, susi, joka erotetaan laumastaan ja joka taivaltaa kaukaa pohjois-Ruotsiin. Suden tarina linkittyy kirjan tarinaan kuolleen naispapin kautta.

Larsson on saanut minut koukkuun kirjoihinsa. Heti kun tämä kirja loppui, kirosin, ettei minulla ole jo seuraavaa Larssonin kirjaa luettavaksi. Siksipä pitää taas tehdä retki kirjastoon!

Aurinkomyrsky

Kehuttu Åsa Larsson. Tartuin hieman epäluuloisena ja uteliaanakin hänen ensimmäiseen kirjaansa. 

Kuva täältä

Kirja alkaa suoraan murhapaikalta. Kiirunan Paratiispojan, Viktor Strandgårdin kuoleman kuvauksesta Kristallikirkon alttarin edessä. Siitä tapahtumat lähtevät vyörymään. Nuori juristi Rebecka Martinsson palaa Viktorin kuoleman takia vuosien jälkeen Kiirunaan Viktorin siskon, Sannan, sanattomasta pyynnöstä. Rebecka alkaa selvittää, kuka Viktorin murhasi.

Kirjan tapahtumat liittyvät Kristallikirkkoon ja sen seurakuntaan. Seurakunta syntyi Viktorin käytyä kuoleman ovella ja koettua herätyksen. Seurakunta on kasvanut valtavasti vuosien aikana ja siihen kietoutuu paljon hyvää ja pahaa. Rebecka sekä poliisit saavat selville asioita, joka kiristää tunnelmaa seurakunnan johdossa ja johtaa lopulta hurjaan loppuun. 

Kirja tuntui aluksi jotenkin tylsältä ja rasittavalta. Jokin tässä kuitenkin oli, joka pisti minut jatkamaan lukemista. Kirja päättyi niin hurjasti, että ihan naurattaa. Larssonilta ovela keino koukuttaa lukija ja saada haluamaan lukea lisää hänen kirjojaan. Toimi ainakin minuun!