Colleen McCullough: Okalinnut & Lee Welch: Mr Collins in love & Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

 Tässäpä kolme lukupiireissä luettua kirjaa.

Colleen McCullough: Okalinnut

suomentanut Eva Siikarla

Tää oli hurja kirja! Outo, tunteisiin menevä, rankka, rakastava, vaikka ja mitä. Kunnon tiiliskivi ja todellakin lukemisen arvoinen! Suvun tarina ja se olikin kyllä tarina, huh. Viime kesänä luin ja vieläkin tää tulee välillä mieleen. Henkilöt oli mahtavia, osa kammottavia, osa ihania ja osa siltä väliltä. Mustaa ja valkoista ei juurikaan ollut, harmaata senkin edestä. Monin tavoin raakaa ollut elämä Australian takamailla luonnon armoilla.

Lee Welch: Mr Collins in love

Hehee! Tää oli spinoffi Jane Austenin Ylpeydelle ja ennakkoluulolle. Tai oikeastaan sen inspiroima tarina herra Collinsista, joka onkin homo ja tää on romanssi. Kiva suupala oli! Eipä siitä sen kummempia oo jääny mieleen.

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

suomentanut Tytti Träff

Tää taas oli aika vavisuttavakin kirja. Yhdeksäntoista minuuttia, jonka aikana Peter kerkiää tappaa monia koulutovereitaan ja opettajan ja haavoittaa vielä useampaa. Tää on tarina tätä kouluammunnasta ja monen ihmisen näkökulmasta kerrottuna. Oli aika wow koko kirja! Tässä uidaan syviin vesiin, että miksi Peter teki sen ja kenen syy jne. Huh huh! 

Jane Harper: Ulkopuoliset & Keigo Higashino: Pahan asialla

Näitä rakkaita dekkareita. Ai juma, että mulla laahaa jäljessä nää postaukset. Mutta minkäs teet, ku elämä on tämmöstä ylä- ja alamäen taaperstamista!

Jane Harper: Ulkopuoliset

suomentanut Maija Lehmuksenoksa

Jane Harper kirjoittaa tasaisen hyviä dekkareita kyllä. Tietää saavansa sitä mitä odottaa, kun tarttuu hänen kirjaansa. Eikä pety.

Tää oli Aaron Falk -sarjan kolmas osa. Falk päätyy tutkimaan kadonneen naisen tapausta. Nainen katoaa ja parkkipaikalle jää vain hänen vauvansa kärryissään. Häntä ei löydy mailta halmeilta. Tapaus olikin jännä! Sai kivaa kieputusta ku seuras, että mistä on kyse. Enkä ihan arvannu lopulta syytä ja seurausta! Että hyvin vedätettiin mua.

Innolla jää oottamaan Harperilta seuraavaa dekkaria.

Keigo Higashino: Pahan asialla

suomentanut Raisa Porrasmaa

Olipa taas Higashinoa parhaimmillaan! Miten hän osaakin kirjoittaa niin kieroja juonia!? Kirjailija murhataan pari päivää ennen hänen muuttoaan maasta. Poliisi alkaa tutkia tapausta ja se onkin sitten kanssa tapaus. Poliisin, Kagan, tuttava onkin murhatun ystävä. Ja mitä kaikkea sieltä taustalta sitten löytyykään, miten murhattu ja tämä hänen ystävänsä ovat kiemuroituneet kaikkeen ja huh. Olipa kyllä oikeasti melkoinen soppa lukea ja sivut vaan käänty menemään. Että millon saadaan seuraava suomennos Higashinoa!?

Sarjakuvia x4

 Muutama sarjakuva tähän väliin. Näitähän luen säännöllisesti.

Kaori Ozaki: Mermaid prince

kääntänyt Emily Balistrieri

Tää on tarina Mugin ja Matorin ystävyydestä. Ihan kiva tarina. 

Lisäksi tässä oli mukana myös kaks lyhyempää tarinaa. 

Tää ei oo jääny mitenkään erityisenä mieleen. Tulipahan luettua.

Eoin Colfer, Andrew Donkin & Giovanni Rigano: Global

Tästä pidin paljon! Kertoo tarinaa kahdesta nuoresta eri puolilla maailmaa ja kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa heidän elämiinsä. Yuki elää Kanadassa tundralla ja Sami taas Intian valtameren rannalla Bengalinlahdella. Yuki yrittää todistaa jääkarhujen muutosta ilmastonmuutoksesta johtuvaksi ja Sami taas on menettänyt kotikylänsä meren alle ja yrittää vain selvitä isoisänsä kanssa.

Melkoinen tarina! Suosittelen lämpimästi lukemaan.

Queenie Chan: The dreaming

Tää kertoo kaksosista (identtisistä sellaisista), jotka lähetetään sisäoppilaitokseen, joka on keskellä ei mitään, Australian erämaassa. Jeanie ja Amber ihmettelevät paikkaa ja alkavat tutkia oppilaan katoamista, kun kuulevat siitä. Lisäksi heidän uusi ystävä katoaa ja löytyy lopulta kuolleena. 

Tää oli kyllä vähä outo tarina. Tähän ois pari osaa lisääkin, mutta ei ainakaan vielä nappaa jatkaa.

Hélène Aldeguer: After the spring - A story of tunisian youth 

kääntänyt Edward Gauvin

Tää on tarina Tunisiassa tapahtuneesta jasmiinivallankumouksesta. Kannessa olevat neljä nuorta sekoittuvat tavalla tai toisella vallankumoukseen. Ihan ok tarina. Ei mitenkään erityinen. Kuitenkin oli kiva saada näkökulmaa noihinkin tapahtumiin.

Sarjakuvia ihastumisesta ja rakastumisesta

 Söpöjä sarjakuvia oon lukenut. Nämä on olleet sellaisia sydäntä lämmittäviä romanttisia tarinoita.

Ari North: Always human

Jossain tulevaisuudessa ihmiset pystyvät muokkaamaan kehojaan erilaisilla asioilla. Sunati rakastaa muotia ja hänellä on aina uusin muotimuokkaus käytössä. Metroasemalla hän kohtaa tytön, Austenin, joka ei käyttää minkäänlaista muokkausta itsessään. Ajan kuluessa hän viimein uskaltaa pyytää Austenia treffeille ja siitä alkaa heidän tarinansa. Tämä oli kyllä söpö tarina! Kun pitää uskaltaa olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, muokkauksilla tai ilman muokkauksia.

Crystal Frasier & Val Wise: Cheer up! Love and pompoms

Annie on yksikseen viihtyvä tyyppi. Lukion viimeinen vuosi on alkamassa ja häntä painostetaan hakemaan cheerleader-joukkueeseen mukaan, vaikka hän inhoaa liikuntaa. Silti hän hakeutuu joukkueeseen, kun kohtaa entisen ystävänsä Beben, transtytön. Tämä kertoo heidän rakkaustarinansa, mitä on olla erilainen nuori, kun sen takia tulee kiusatuksi, varsinkin aikuisten taholta.

Salomey Doku: Brielle & Bear: Olipa kerran...

suomentanut Viivi Ängeslevä

Tämä se olikin todella söpö ja liikkis rakkaustarina!

Takakansiteksti antaa parhaan käsityksen sarjakuvan maaulamsta:

"Satujen lumoa ja ripaus taikaa: Briellen ja Bearin rakkaustarina on lukijalle karkkia. Suloisen romanttisen sarjakuvasarjan ensimmäinen osa. Satujen sääntö nro 1: parhaat sadut alkavat sanoilla Olipa kerran... Haaveilusta tykkäävä Brielle tietää kaiken saduista. Hän aloittaa opiskelun Olipa kerran -yliopistossa, ja kun hän tapaa kirjakaupassa Bearin, rugbyjoukkueen ujon varakapteenin, vuosi alkaa mainiosti. Kaksikkoa yhdistää rakkaus kirjoihin. Brielle on päättänyt unohtaa menneet. Bearin kanssa hän kokee vihdoin elävänsä unelmaansa. Kunnes hän huomaa, ettei ole ainoa, joka salaa jotain..."

Tämäkin piti ahmia kerralla. Tää oli vaan niin viehättävää luettavaa. Väritys ja kaikki. Tarina oli paikoin vähän yksinkertainen ja töksähtelevä, mutta se ei mua haitannut, kun kaikki muu oli niin söpöä.

Sarjakuvia itsensä löytämisestä, osa 2

 Muutama sarjakuva lisää. Rakastan lukea sarjakuvia. Ihanaa, kun niitä tehdään.

Sammy Lisel & Hazel Newlevant (toim.): 

Becoming Who We Are: Real Stories About Growing Up Trans

SAM LONG: written by Sammy Lisel, illustrated by Cynthia Yuan Cheng

ROBBI MECUS: written by Lilah Sturges and Sammy Lisel, illustrated by Naomi Rubin

BROOKE GUINAN: written by Sammy Lisel, illustrated by Hazel Newlevant 

KATE STONE: written by Sammy Lisel, illustrated by Ravi Teixeira

ROBBIE AHMED: written by Sammy Lisel, illustrated by Victor Martins

DIAMOND STYLZ: written by Sammy Lisel, illustrated by Kameron White

MARLI WASHINGTON: written by Sammy Lisel, illustrated by Sage Coffey

ROBIN AGUILAR: written by Sammy Lisel, illustrated by Sunmi

REBEKAH BRUESEHOFF: written by Sammy Lisel, illustrated by higu rose

Nämä oli kauniita ja koskettavia tarinoita lapsista, jotka huomaavat olevansa trans ja heidän tiestään kohti omaa itseään.

SJ Sindu & Nabi H. Ali: Shakti

Shaktin perhe on muuttanut usein ja hän aloittaa taas uuden koulun. Toinen hänen äideistään odottaa vauvaa ja he aikovat jäädä tälle seudulle. Shakti toivoo viimein saavansa ystäviä. Kun koulun ilkeimmät tytöt kiusaavat ja opettajat eivät tee asialle mitään, Shakti ja uudet ystävänsä alkavat tutkia asiaa. Samalla Shakti myös löytää uudet voimansa ja kaikenlaista sitten tapahtuu, koska hän ei osaa hallita niitä. 

Tää oli ahmittava sarjakuva! Kiinnostavaa oli myös päästä tutustumaan intialaisiin kaksoisjumaliin, jonka toinen kaksonen on Durg Ma ja toinen kaksonen Kali Ma.

Sarah Wirth: Eventually everything connects

Tää oli sarjakuvaesseiden kokoelma. Omaelämäkerrallinen sellainen. Australialainen Wirth pohtii elämäänsä erilaisista kulmista. Hieman tylsähkö, mutta silti lukemisen arvoinen. Wirthin visuaalisesta ilmeestä tykkäsin tosi paljon!

Angie Thomas: Viha jonka kylvät & Emilia Hart: Taipumattomat

Kaksi ihan erilaista kirjaa, mutta joissa molemmissa sama teema: väkivalta. Thomasin kirja on nuorten aikuisten kirja ja Hartin kirja aikuisten kirja. Thomasin kirja on realistinen, Hartin kirja maagista realismia. 

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

suomentanut Kaijamari Sivill

Tää kirja oli ihan 5/5. Jotenkin tää meni hyvällä tavalla ihon alle, tunsin nahoissani päähenkilön, Starrin, tunteet ja kokemukset. Tarina alkaa siitä, kun Starrin ystävä ammutaan hänen silmiensä edessä ja Starr on ainoa todistaja sille. Siitä lähtee kerimään tarina ja elämä Yhdysvalloissa tämän asian tiimoilta. Oli kyllä aikamoinen! Thomas totisesti osaa kirjoittaa niin, että kirjaa vain ahmii ja siihen eläytyy. Aivan loistavaa kamaa tää! Haluan kyllä lukea Thomasin muutkin kirjat!

Emilia Hart: Taipumattomat

suomentanut Viia Viitanen

Tää oli vetävää tekstiä myös ja ahmin myös tätä kirjaa.

"Viisi vuosisataa. Kolme naista. Yksi salaisuus.

Villiä taikuutta humiseva esikoisromaani ylistää naisten sukupolvelta toiselle periytyvää lujuutta.

Vuonna 2019 Kate pakenee väkivaltaista parisuhdetta Lontoosta syrjäiseen pikkukylään Pohjois-Englantiin. Hänen määränpäänsä on Weyward Cottage, jonka hän on yllätyksekseen perinyt isotädiltään Violetilta, omaleimaiselta hyönteistutkijalta. Kamppaillessaan menneisyytensä traumojen kanssa Kate saa selville salaisuuden sukunsa naisista. Salaisuus juontaa juurensa vuoteen 1619, jolloin hänen esiäitinsä Altha Weyward joutui oikeuteen noituudesta…

Taipumattomat on lumoava sekoitus historiallista fiktiota, maagista realismia ja polttavan ajankohtaisia kysymyksiä sukupuolesta, vallasta ja vapaudesta."

Jännityksellä seurasi, että miten kullekin naisista käy ja heidän tarinoihinsa eläytyi. Tykkäsin tästä rakenteesta, että seurattiin kolmen naisen tarinoita kolmella eri aikatasolla. Varsinkin tuo 1600-luvulle sijoittuva tarina oli mielenkiintoinen!

Toivottavasti Hart kirjoittaa vielä lisää!

3 jännäriä

Tullu luettua dekkareita taas ihan uutterasti. Jännästi aina alan lukea dekkareita, ku elämä on joltain kohen liian raskasta ja/tai stressaavaa.

Holly Jackson: Kiltti tyttö, julma kosto

suomentaja: Leena Ojalatva

Jatkoin Jacksonin dekkaritrilogiaa. Tää sen toinen osa. Edellisen osan tapahtumista on kulunu joitain kuukausia. Pipin ystävän veli katoaa ja lopulta hän suostuu pitkin hampain tutkimaan tapausta, vaikka pelko kolkutteleekin takaraivossa edellisen kirjan tapahtumien takia. Pip tekee Ravin kanssa podcastia edellisen kirjan tapahtumista ja käyttää podcastiaan myös kadonneen Jamien etsintään. Yhdessä he tutkivat katoamista tässäkin kirjassa.

Kirjan rakenne on sama ku edellisessä eli välillä on puheluiden yms litterointeja ja viestittelyketjuja ja sitten taas tavallista tapahtumien kerrontaa. Tykkään tästä tyylistä! Kirja oli oikein vetävä. Odotan kyllä innolla seuraavan osan ilmestymistä.

Jane Harper: Kadonnut mies 

suomentaja: Mari Hallivuori

On kolme veljestä, joilla ei ole kauhean hyvät välit. On isot maatilat, isot eli kymmeniä kilometrejä laidasta laitaan. Veljesten maatilat vierekkäin ja silti he näkevät harvoin. Yksi veljeksistä löytyy kuolleena autiomaasta. Siitä alkaa kuoleman ja myös välien selvittely. Harper on kutonut taas verkon veljesten tapauksen ympärille. Hitaasti tarina ja taustat kerivät auki. Mikään ei olekaan ihan siltä miltä näytti. Murhaajaakaan en arvannu ku ihan vasta lopussa. 

Tää oli taattua Harperia. Odotan kovasti seuraavaa suomennosta!

Elina Backman: Kun jäljet katoavat

Tää on toinen osa Saana Havas- sarjasta. Saana ja miesystävänsä Jan tutkivat toisistaan tietämättä samaa katoamistapausta. Tässäkin kirjassa on podcasti mukana, kun Saanaki tekee podcastia edellisen kirjan tapahtumista ja myös hän käyttää podcastiaan kadonneen etsimiseen. Muuten tää kirja on ihan erilainen verrattuna Jacksonin kirjaan. Murha ja katoamistapaus liittyvätkin yhteen ja Janilla kollegoineen ja Saanalla melkein itekseen onkin selvittely tapauksissa. Myös Janin ystävä, psykologi ja profiloija, liittyy tapaukseen mutkan kautta. Ratkaisu tuli osittain puskista. Ihan en osaanu oottaa tätä kuviota, mikä paljastui kaiken takaa. Hyvin piti kyllä otteessaan tämäki dekkari, niinku kaksi yllä olevaakin. Pakko saada pian käsiin Backmanin seuraava Havas-kirja. Niin taiten hän luo nää tarinat.

Ookko lukenu nää? Mitä oot tykänny? Tai aiokko lukea, jos et oo lukenu vielä?

Heine Bakkeid: Meren aaveet & Jane Harper: Selviytyjät

Dekkarit on taas ihanasti maistunu!

Heine Bakkeid: Meren aaveet

 Meren aaveet oli kiinnostava dekkari. Ei sitä nyt joka kerta tuu vastaan päähenkilöä, joka on poliisi ja just vapautunu vankilasta ja joka on kaiken lisäksi kipulääkekoukussa itsemurhayrityksestä syntyneen hermovaurion takia. Niin ja tietysti hänet on erotettu poliisista eli siihen työhön ei voi palata. Sinänsä Thorkild Aske on aika klassinen hahmo dekkarissa, ku monilla dekkareiden päähenkilöillä on joku päihdeongelma, mutta eroavaisuuksiaki toki on, ku ei päähenkilöt oo ikinä yks yhteen. 

Aske palkataan etsimään kadonnutta nuorta miestä ja hän matkaa pohjoiseen tutkimaan asiaa. Samalla hän kohtaa siskonsa ja tekee tiliä menneiden kanssa. Asken tutkimuksissa alkaa paljastua kaikenlaista ja lopulta häntä epäillään murhasta. Asiat etenee, kun hän karkaa sairaalasta ja tonkii lisää. Itse arvasin murhaajan vasta ihan lopussa! 

Sen verran mielenkiintoista ja pikkiriikkisen synkähköä menoa oli tarjolla, että varasin tän kirjasarjan seuraavanki osan.

Jane Harper: Selviytyjät

Tää dekkari nykäs mut mukaansa täysillä. Ahmaisin tän kahdessa päivässä. 

"Jane Harperin odotettu trilleriuutuus vie pieneen rannikkokaupunkiin Australian tuntemattomaan Tasmaniaan, jossa armoton meri on aina läsnä.

Kieran Elliottin elämä muuttui nuoruudessa kertaheitolla yhden harkitsemattoman teon seurauksena. Paluu vanhalle kotiseudulle Tasmanian rannikolle nostaa vanhan tragedian pintaan vuosien jälkeen. Kieran on yksi eloonjääneistä, mutta syyllisyys kulkee mukana jokaisella askeleella, ja perheen ja ystävien tapaaminen on tuskallista kaikille. Kun rannalta löytyy yllättäen naisen ruumis, painajainen palaa ja vaietut salaisuudet pyrkivät esille: haaksirikko, kadonnut tyttö, kysymykset joihin ei koskaan vastattu."

Tasmania, menneessä tapahtunut juttu, nykyhetki, jossa vauva ja avovaimo ja omalla isällä dementia jne. Oli semmonen sekotus asioita, että humpsis vaan ja sitä oli kirjan sisällä ja ei ois halunnu laskea kirjaa käsistään, muttaku pakko välillä nukkuaki. Lisäksi oli tosi kivaa, että Kieran huolehti vauvasta aika tasavertaisesti puolisonsa kanssa. Se kiinnitti huomiota hyvällä tavalla. 

Loppua kohden meno senkus kiihty. Murhaajaa en arvannu. Ei käyny edes mielessä lopulta, että kyseessä ois tää henkilö. Kivaa!

 

Todella ahmittava dekkari oli! Nautin siitä, ku nautin ahmia kirjaa.

Ootko lukenu kumpaakaan näistä? Jos, niin mitä tykkäsit?

Jane Harper: Kuiva kausi ja Luonnonvoimat

Minäkin viimein olen päässyt lukemaan Jane Harperia! Kauan se kesti, jos miettii, että häneltä on jo neljä kirjaaki suomennettu. 

 Kuiva kausi:

Kirjaston sivuilta kuvaus: 

"Pieni Kiewarran kaupunki eteläisessä Australiassa kärsii vuosisadan pahimmasta kuivuudesta. Joet kuivuvat, eläimet kituvat, ihmisten elinehdot kapenevat. Kahteen vuoteen ei ole satanut. Kun tapahtuu raaka perhesurma, kaupunkilaiset ovat järkyttyneitä mutta tragedian kulku vaikuttaa selvältä: Luke Hadler ei kestänyt enää ja surmasi vaimonsa ja lapsensa. Luken lapsuudenystävä, liittovaltion agentti Aaron Falk saapuu hautajaisiin vastahakoisesti ja aikoo viipyä vain päivän. Hän ei ole käynyt kotikaupungissaan sitten teini-iän, mutta Luken isän lähettämä viesti on kylvänyt epäilyksen siemenen. Aaron päättää jäädä tutkimaan tapausta, vaikka kaksikymmentä vuotta sitten Kiewarrassa tapahtui jotakin, joka heittää varjon myös Aaronin päälle."

Tää Kuiva kausi ahmitutti ja lukaisin sen muutamassa päivässä. Jotenkin kirjan alkutilanne oli niin kiinnostava, että se vaan imaisi sisäänsä ja vei mennessään. Kirjan tunnelmaki oli jännä. Murhaajaakaan en arvannut kuin ihan lopussa. Aaron Falk ei päähenkilönä ole mikään kovin kiinnostava ja erityinen, mutta aivan käypä paremman puutteessa. Hänen taustansa toi kirjaan oman jännitteensä kuitenkin murhaa selvittäissä.

Luonnonvoimat:

Kirjaston sivuilta kuvaus: 

"Australian kuumimman dekkaristin romaanissa viisi kollegaa pakkaa reppunsa ja lähtee luontoon hiomaan tiimitaitojaan. Naisporukan keskinäiset suhteet ovat vähintäänkin mutkikkaat, ja ne mutkistuvat entisestään, kun yksi heistä katoaa. Apuun kutsutaan agentti Aaron Falk. Etsinnät vievät hänet erämaan sydämeen, missä sekavien ihmissuhteiden ja epäselvän menneisyyden muodostama vyyhti odottaa ratkaisuaan. Löytyykö hankala, pisteliäs Alice elävänä vai kuolleena? Ja miksi jokainen neljästä naisesta kertoo hänen katoamisestaan erilaisen tarinan?"

Tää ei imaissut mukaansa niinkuin eka osa teki. Tän lukemiseen meni aikaa ainaki triplasti enemmän kuin Kuivaan kauteen. Jotenkin kirjat henkilöt oli niin vastenmielisiä ja niistä kenestäkään ei oikein saanut otetta niinku ekassa osassa sai. Ja murhaajaa en osannut arvata tässä. Murhaajan selvittäminen kuitenkin kiinnosti niin paljon, että sen voimalla luki kirjan. Aaron Falk oli itessään kyllä tylsä hahmo tässä kirjassa, tylsempi ku ekassa osassa. Hänen työparinsa oli sentäs vähän kiinnostavampi.

Hoksasin, että tähän Aaron Falk- sarjaan on tulossa ens vuonna kolmas osa. Haluan kyllä lukea sen, kunhan se saadaan suomeksi, huolimatta Aaron Falkista itsestään! Harper on kirjoittanu muitakin kirjoja ja aion lukea ne nyt seuraavaksi. Australia kirjojen tapahtumaympäristönä on kiinnostava ja erilainen verrattuna niihin dekkareihin, mitä yleensä luen. Toivottavasti muissa kirjoissa on edes vähän paremmat hahmot. Kaikesta huolimatta saan hyvinkin kiinni näiden kirjojen viehätyksestä ja suosiosta.

Angela Carter (toim.): Pahoja tyttöjä ja villejä naisia

Huh! Tän novellikokoelman lukemiseen meni usiampi kuukausi ja häpeäkseni täytyy myöntää, ettei oo jääny oikein mitään mieleen koko kokoelmasta. GoodReadsissa oon antanu tälle neljä tähteä eli oon tykänny tästä aika paljonkin.  

Teoksen novellit:

Elizabeth Jolley (Iso-Britannia/Australia): Viimeinen sato

Leonora Carrington (Iso-Britannia/Meksiko): Debytantti

Rocky Gámez (Yhdysvallat): Glorian tarinoita

Bessie Head (Etelä-Afrikka): Life - Elämä

Jane Bowles (Yhdysvallat): Guatemalalainen idylli

Katherine Mansfield (Uusi-Seelanti): Nuori tyttö

Colette (Ranska): Sateinen kuu

George Egerton (Australia/Iso-Britannia): Naimakauppa

Frances Towers (Intia/Iso-Britannia): Violet

Ama Ata Aidoo (Ghana): Luumuja

Grace Paley (Yhdysvallat): Nainen - vanha ja nuori

Andrée Chedid (Egypti/Ranska): Ikuinen piina

Angela Carter (Iso-Britannia): Purppura, häpeämätön itämainen venus

Djuna Barnes (Yhdysvallat): Maa

Vernon Lee (Ranska/Iso-Britannia/Italia): Herra ja rouva Oke

Jamaica Kincaid (Antigua ja Barbuda/Yhdysvallat): Tyttö

Luo Shu (Kiina): Liu

Näistä mulle jäi mieleen Carringtonin Debytantti ja Carterin Purppura. En tajua miten nää kaikki on pyyhkiytyny niin tehokkaasti mun mielestä! Tai no, oletettavasti johtuu tästä mun unettomuudesta. 😅

Suomennos: 

Tampereen yliopiston kääntäjäkoulutuslaitoksen käännösryhmä:

Hilppa Lappalainen

Kaisa Koskinen

Laura Järvinen

Kirsi Kankaansivu

Pia von Essen

Maarit Ritvanen

Sirpa Suhonen

Ritva Kaukonen

Sirkka-Liisa Leinonen

Erja Yli-Knuutila

Riitta Oittinen

Marjo Kuusto

Semmonen kiva oli tää novellikokoelma! Mun ehkä pitää lukea tää joskus uudelleen, että jos sitten jäis jotain mieleenkin tästä. 😂

Bronnie Ware: Viisi viimeistä toivetta

Tän Waren kirjan aihe oli semmonen, että mielenkiinnosta halusin lukea. Mitä ihmiset katuu kuolinvuoteellaan?

Kirja oli ristiriitaista luettavaa. Kuolevien ihmisten tarinat olivat mielenkiintoisia ja pistivät miettimään. Sitten taas Waren monet ajatukset tökkivät, esim. masennuslääkkeistä puhuminen iloiseksi tekevinä pillereinä. Argh. Tää huuhaa-puoli tökki pahasti. 

Entäs ne toiveet: olisinpa eläny itseni näköistä elämää enkä muiden odotusten mukaan, olisinpa tehnyt vähemmän töitä ja ollut enemmän rakkaideni kanssa, olisinpa ilmaissut tunteeni esim. rakastamisen, olisinpa pitänyt ystäviini yhteyttä, olisinpa antanut itseni olla onnellinen. Nää kaikki oli jotenkin karuja. Meillä on vaan tää yks elämä. Miksi sillon pitäis elää niinku muut tahtoo ja unohtaa ittensä ja omat toiveensa? Miksi sillon unohtais kaiken tärkeän ja tekis vaan pitkää päivää töissä? Miksi sillon ei priorisoi, että mikä mulle on tärkeää? Haluaako joku oikeasti elää elämää, josta ei tykkää?

Mun elämä kääntyy päälaelleen 8v sitten ja jäi pysyvästi niin. 3v sitten elämä viimein rauhottu ja oon tajunnu, että mun elämä on nyt sellasta, jollasta haluan elää. Noita viimeisiä toiveita lukiessa tajusin, että mun ainakaan ei tarvi katua noita asioita. Vaikka mun elämä on rahallisesti köyhää, niin muuten se on äärettömän rikasta. Se 8v takainen päälaelleen kääntyminen toi mun elämään elämän. En oo enää zombi (dissosiaation keskellä elävä tunteeton ihmisraunio; tää on mun kokemus siitä, muilla voi olla erilainen kokemus dissosiaatiosta), vaan oon ihminen, syvästi tunteva ja eläytyvä ihminen. Nyt saan olla sellainen, ennen en. Jos tuota muutosta 8v sitten ei olis tapahtunu, katuisin varmasti noita samoja asioita, mitä kirjan ihmiset katuivat kuolinvuoteellaan. 

Eli: kirja herätteli miettimään omaa elämää ja tekemään parannuksia asioihin, joihin voi vaikuttaa. Se oli hyvää. Paskaa oli tuo huuhaa ja tietynlainen Waren itsensä ylösnostaminen toisia alaspäin painamalla. Jos ton huuhaan ja höpön sais pois tästä kirjasta ni se olis tosi hyvä.

Morriganin kutsumus

Vihdoin sain käsiini jatkoa Morriganin tarinalle! Tätä saikin tovin oottaa, koska kirjaston varausjono oli jostain syystä pitkähkö.

Kirjassa kerrotaan Morriganin ensimmäisestä vuodesta koulussa. Hän joutuu suht pian erotetuksi, koska kaikki pelkäävät hänen meinioseppäyttään ja pitävät Morrigania sen takia pelkästään pahana, eikä Morrigan saa siksi itse mitään tietoa siitä, että mitä meinioseppäys oikeasti tarkoittaa ja miten sitä voimaa käytetään ja hallitaan. Ja niin hän päätyy taas Ezra Viiman, kauhean meiniosepän, oppiin salaa muilta.

Itse eläydyin kyllä tarinaan tosi hyvin. Oli mielenkiintoista seurata tarinan etenemistä. Morriganin syrjintä kuvastaa hyvin sitä miten esim. täällä Suomessa suhtaudutaan maahanmuuttajiin tai muihin vastaaviin ihmisryhmiin. Nähdään vain se yksi asia ja sen perusteella leimataan kaikki ihmiset tietynlaisiksi, eikä oteta ihmistä yksilönä huomioon ollenkaan. Silmät kiinni vaan ja kädet korville ja huudetaan isoon ääneen laalaalaalaalaa.

Tykkäsin kirjasta ja tarinasta sen verran paljon, että odotan kyllä innolla jatkoa tälle! Ihastuttaa ajatus siitä, että toisilla on niin mahtava mielikuvitus, että se luo tällaisia mielenkiintoisia ja omaa mielikuvitusta kutkuttavia maailmoita. 

Islamin naisten salattu elämä

"Australialainen toimittaja Geraldine Brooks vietti kuusi vuotta kirjeenvaihtajana Lähi-idässä. Kun hänen muotitietoinen egyptiläinen tulkkinsa yllättäen omaksui islamilaisen hunnun ja hylkäsi yliopisto-opintonsa, Brooks otti tehtäväkseen verhottujen naisten elämän ymmärtämisen. Brooks opetteli arabiankielen, pukeutui itsekin kaapuun ja ystävystyi eri asemissa olevien naisten kanssa. Iranissa hän joi teetä Khomeinin lesken kanssa, Etiopiassa ja Eritreassa hän tutustui naisten värväämiseen sissisotilaiksi ja kätilöiksi. Yösija kahden palestiinalaisen vaimon, Rahmen ja Fatinin, makuusopin lattialla opetti hänelle hiljaisen alistumisen arkea. Keskusteluissa hänelle avautui myös poliitikkojen, liikenaisten ja tutkijoiden moderni ajatusmaailma. Islamin naisten salattu elämä analysoi maailman nopeimmin kasvavaa uskontoa. Brooks tekee muslimikulttuurista hämmästyttäviä löytöjä, jotka rikkovat kuvaamme siitä." 

Yllä oleva GoodReadsin tiivistelmä oli hyvä versio kirjasta hyvin lyhyessä muodossa. Itselleni islam ei ole kovinkaan tuttu uskonto ja tämä kirja avasi aihetta hyvin. Brooks kirjoittaa hyvällä tyylillä asioista, niitä sen kummemmin arvottamatta, suht neutraalilla tyylillä. Tottakai välillä teksteistä paistaa hämmennys ja länsimaisen naisen itsenäisyyden takia jonkinlainen suuttumuskin. Aihe kokonaisuudessaan on kuitenkin todella kiinnostava ja haluan lukea siitä lisää. Pitää googlettaa, josko joku musliminainen (mitä varmasti on) olisi kirjoittanut aiheesta kirjan, koska mielestäni olisi vielä parempi, jos musliminaisen näkökulma ja ääni tulisi kuuluviin kirjan aiheissa, sen sijaan, että länsimainen nainen kertoo näkökulmastaan asioista. 

Suosittelen kirjan lukemista. Uskontojen suhteenkaan asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia.

Tunteiden kulttuuripolitiikka

Enää en muista missä törmäsin tähän kirjaan ja kiinnostuin siitä. Luku-urakka oli suht haastava, vaikka mielenkiintoinen olikin. Tekstiä oli varsinkin alkuun hidasta lukea, koska tyyli oli, öö, tieteellinen. En muuta sanaa keksi sitä kuvaamaan.

Kirja oli mielenkiintoinen. Ahmed tutkii kirjassa erilaisia rasismiin liittyviä aiheita/tunteita ja käy läpi niitä. Sain itsekin kirjaa lukiessa ahaa- elämyksiä ja ymmärsin lisää rasismiin liittyviä asioita. Tällain valkoisena ihmisenä on niin helppo sulkea silmänsä siltä paskalta, mitä rodullistetut ihmiset joutuvat kohtaamaan päivittäin meidän valkoisten ihmisten toimesta. 

Tästä kirjasta sain lisää potkua ottaa selvää ja lukea lisää rasismiin ja feminismiin liittyen. Maailmaa en pysty muuttamaan, mutta itseäni pystyn muuttamaan.

Ps: Tällä kirjalla kuittaan oman lukuhaasteeni kohdan 1. Kirja, jonka kirjoittaja on australialainen/oseanialainen

Morriganin koetukset

Jessica Townsendin esikoiskirja Nevermoor: Morriganin koetukset tuli minun käsiini lukuoppaan suositusten kautta.

Morrigan Korppi on kirottu lapsi. Hän on syyllinen maansa kaikkiin ongelmiin ja tulee kirouksen takia kuolemaan 11-vuotissyntymäpäivänään. Yllättäin hän pelastuukin kuolemalta ja hänet viedään Nevermooriin, outoon maahan, kun Jupiter Pohjoinen tulee ja kaappaa hänet mukaansa kesken syntymäpäivien vieton. Nevermoorissa Morriganille selviää, että Jupiter on valinnut hänet omaksi kokelaakseen Meineikkaaseen seuraan. Kokelaan kuuluu suorittaa neljä koetusta ja hänellä tulee olla jokin erityiskyky. Mutta eihän Morriganissa ole mitään erityistä, eikä hänellä ole mitään kykyjä sen kummemmin. Jotain on tehtävä tai hän tulee karkotetuksi Nevermoorista takaisin kirottuun elämäänsä.

Ah! Tämä oli ihana ja jännä kirja, yhtä aikaa niin kevyt ja niin raskas lukea. Kirjassa aiheina ovat ainakin pakolaisuus, rakkaus, ystävyys ja itseluottamus. Niihin kosketaan ihanan kevyesti, mutta sen alle jää raskas pohjavirta. Luin tämän melkein ahmimalla. Jotain niin samaistuttavaa Morriganissa oli hänen ollessaan perheensä hylkimä ja hylkäämä ja ollessaan niin epävarma itsestään ja siitä onko hänestä mihinkään. 

Kirjassa ärsyttävää oli se, että Jupiter ei kerro Morriganille asioita, vaan jättää hänet ihan pimentoon ja sillä lailla yksin selviämään kaikesta. Se on minusta paskaa. Sekavaa taas oli nämä maat, Nevermoor ja se mistä Morrigan oli kotoisin. Niihin en päässyt sisään ja niitä en tajunnut.

Kuitenkin suosittelen kirjaa lämpimästi! Nevermoor-sarjaan ilmestyy kakkososa nyt huhtikuussa ja varasinkin sen jo kirjastosta.