07 syyskuuta, 2020

Bronnie Ware: Viisi viimeistä toivetta

Tän Waren kirjan aihe oli semmonen, että mielenkiinnosta halusin lukea. Mitä ihmiset katuu kuolinvuoteellaan?




Kirja oli ristiriitaista luettavaa. Kuolevien ihmisten tarinat olivat mielenkiintoisia ja pistivät miettimään. Sitten taas Waren monet ajatukset tökkivät, esim. masennuslääkkeistä puhuminen iloiseksi tekevinä pillereinä. Argh. Tää huuhaa-puoli tökki pahasti. 

Entäs ne toiveet: olisinpa eläny itseni näköistä elämää enkä muiden odotusten mukaan, olisinpa tehnyt vähemmän töitä ja ollut enemmän rakkaideni kanssa, olisinpa ilmaissut tunteeni esim. rakastamisen, olisinpa pitänyt ystäviini yhteyttä, olisinpa antanut itseni olla onnellinen. Nää kaikki oli jotenkin karuja. Meillä on vaan tää yks elämä. Miksi sillon pitäis elää niinku muut tahtoo ja unohtaa ittensä ja omat toiveensa? Miksi sillon unohtais kaiken tärkeän ja tekis vaan pitkää päivää töissä? Miksi sillon ei priorisoi, että mikä mulle on tärkeää? Haluaako joku oikeasti elää elämää, josta ei tykkää?

Mun elämä kääntyy päälaelleen 8v sitten ja jäi pysyvästi niin. 3v sitten elämä viimein rauhottu ja oon tajunnu, että mun elämä on nyt sellasta, jollasta haluan elää. Noita viimeisiä toiveita lukiessa tajusin, että mun ainakaan ei tarvi katua noita asioita. Vaikka mun elämä on rahallisesti köyhää, niin muuten se on äärettömän rikasta. Se 8v takainen päälaelleen kääntyminen toi mun elämään elämän. En oo enää zombi (dissosiaation keskellä elävä tunteeton ihmisraunio; tää on mun kokemus siitä, muilla voi olla erilainen kokemus dissosiaatiosta), vaan oon ihminen, syvästi tunteva ja eläytyvä ihminen. Nyt saan olla sellainen, ennen en. Jos tuota muutosta 8v sitten ei olis tapahtunu, katuisin varmasti noita samoja asioita, mitä kirjan ihmiset katuivat kuolinvuoteellaan. 

Eli: kirja herätteli miettimään omaa elämää ja tekemään parannuksia asioihin, joihin voi vaikuttaa. Se oli hyvää. Paskaa oli tuo huuhaa ja tietynlainen Waren itsensä ylösnostaminen toisia alaspäin painamalla. Jos ton huuhaan ja höpön sais pois tästä kirjasta ni se olis tosi hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti