Tämä Keräsen runokirja ei ollutkaan niin rankka, kuin ajattelin sen olevan aiheensa puolesta.
Runot olivat soljuvia, tuttuutta täynnä, samaistuttavia omien kokemusteni takia. Koin ne helppoina lukea ja ahmaisinkin tämän melkein kerralla. Kirjassa on kronologinen kaari, joka alkaa raiskauksesta, kulkee läpi raiskauksen aiheuttamien traumojen kovien oireiden kanssa kohti nykyhetkeä. Jotenkin en osaa tästä kauheasti sanoa mitään. Tämä pitää itse lukea ja kokea. Joten lukekaa!
