Minna L. Immonen: Keijuseni

Kävin syyskuussa tunnemaalausillassa. Maalasin haavoittuvaisuuden tunteen paperille. Siitä maalauksesta nousi mielikuvia keijukaisista, jotka ovat tässä kirjassa. Luin tätä Immosen Keijuseni- kirjaa lapsena ja se on ihana. 

 Tää on lyhyt kirja, vain 20 sivua. Immonen on kirjoittanut runot ja maalannut kuvat keijujen vuodenajoista. Tää oli ihastuttava. Pidän paljon. Kirjojenkaan ei aina tarvi olla pitkiä ja painavia. Ne voivat olla myös lyhyitä ja kevyitä. Vaihtelua tarvitaan kirjojenkin saralla!

Kuka muu on tän lukenu lapsena? Tai ylipäätään lukenu tän?

Olemisen onnea

Anna-Mari Kaskisen runoja ja Minna L. Immosen taidetta kirjan täydeltä. Ihana kirja!

Anna-Mari Kaskinen on ollu jo vuosia mun lempirunoilijoita. Hänen runojensa rytmi ja poljento, sanojen käyttö, runojen tunnelma, siinä on vain jotain, joka uppoaa minuun hyvin. Immosen kuvitus täydentää tässäkin kirjassa hyvin runojen maailmaa.

Yksikin lyhty

murtaa voi pimeän.

Yksikin liekki

tuo valon lämpimän.

Yksikin käsi,

kosketus ystävän,

yksikin sana

on lanka elämän.

Iloa, onnea, uskallusta

(Tää postaus ajastettu ennen isosiskon kuolemaa.) Todella pitkään aikaan ei oo tehny mieli lukea runoja. Nyt sitten, kun sain tietää rakkaan isosiskoni rintasyövän levinneen niin pahasti, ettei mitään ole enää tehtävissä, katselin runokirjoja ja tartuinkin niihin.

Tässä kirjassa on Sinikka Svärdin kirjoittamia runoja ja Minna L. Immosen kuvitus. Pidin kirjasta, runojen ja kuvituksen kokonaisuudesta.

Ihanin runo oli ehdottomasti tämä:

Vain yksi askel

En näe huomista,

se on vieraiden vesien väylä,

arvaamaton

kuin alta kulmien luotu katse.

Se on koskematon

kuin tyhjä valkoinen sivu,

tuntematon

kuin polku korven pimentoon.

Siksi otan

vain yhden askeleen

kerrallaan

kohti huomista.