31 joulukuuta, 2021

Tietoa

Tuntuu, että oon tänä vuonna lukenu paljon tietokirjoja. Mun pitää kyllä tehä tilasto näistä lukemistani kirjoista.


Juha Räikkä: Salaliittoteorioiden filosofia - Temppeliherroista liskoihmisiin

Tää oli hyvä ja selkeä paketti salaliittoteorioista ja niiden filosofiasta. Osaa muuta ees sanoa.




Juha Siira & Mikael Saarinen: Tunteet kehossa - ymmärrä mitä kehosi kertoo

Tää oli selkeä kirja kehosta ja sen reaktioista. Joitain juttuja poimin itselleni talteen vastaisuuden varalle. Tää pitäis ehkä lukea uudelleen sitten, ku ei oo tän unettomuuden kourissa enää.



 

Ruth Ben-Ghiat: Mahtimiehet - Tyrannien nousu, uho ja tuho

Kirja täyttä asiaa, mutta mielenkiintoisesti kerrottuna. Ainut mikä häiritsi oli se, että kirjassa puhuttiin jatkuvasti amerikkalaisista, kun tarkoitettiin yhdysvaltaisia. Kääntäjä ois voinu kyllä korjata nuo oikein. Muuten mitä mainioin tietokirja diktaattoreista.





Tämmösiä tietokirjoja luin vielä loppuvuodesta.

30 joulukuuta, 2021

Sarjiksia

Sarjakuvia mulla tulee luettua säännöllisesti niin tässä taas niin monta. En näköjään tee enää yksittäisiä postauksia, vaan lyön kaikki samaan. Ei oo oikein muuta jaksanut tän mun pitkään jatkuneen unettomuuden kanssa. Ja koen tasonkin kärsineen näitten postauksien kanssa, kun ei jaksa kirjottaa. No, näillä mennään. Eiköhän tää joskus tästä parane.


Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Täähän oli. Tunnistin itteni joka luvusta. Varsinkin Kiltti tyttö kolahti. Tää kyllä kannattaa kaikkien lukea, niin tietää millasessa Suomessa me kasvetaan.


Kabi Nagata: My solo exchange diary 2

Tykkään Nagatan tyylistä. Tää oli mukavaa luettavaa, ehkä vähän tylsähkö paikoin.




Zidrou & Arno Monin: The Adoption

Tää oli aika ihana ja liikkis sarjakuva Gabrielista, jonka poika adoptoi lapsen Perusta. Tarinan loppu oli kyllä aika surullinen. 




Liv Strömquist: Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan

Tuttua Strömquistia. Asiaa täynnä. Mulle nää Strömquistit on vähä ristiriitaisia, koska nää on välillä aika tylsää luettavaa ja silti näissä joku pitää otteessaan.



Debbie Tung: Quiet girl in a noisy world

Olikohan tää koko vuoden paras sarjakuva? Löysin itseni niin monelta sivulta ja välillä nauroin ääneen tätä lukiessa. Tung kuvaa kyllä niin hyvin introvertin elämää. Tahdon kyllä lukea lisää Tungilta.



Tämmösiä sarjakuvia tässä. Ootko lukenu näistä ketään?

29 joulukuuta, 2021

Siri Pettersenin Mätä ja Emmi Itärannan Kuunpäivän kirjeet

Tässäpä lisää scifi-lukupiirin lukemistoa.


Siri Pettersen: Mätä

Tää on jatko-osa aiemmin luetulle Odininlapselle. Tää ei ollu todellakaan niin hyvä kuin eka osa oli. Himpun verran petyin. Isoin pettymyksen aihe oli mulle se, että Hirka siirtyi porttien kautta nykymaailmaan ja se ei mun mielestä sopinu tähän kirjaan. Sujuvaa luettavaa tää kyllä oli, että tän sai kyllä luettua. Aion lukea sen seuraavankin osan, koska sen verran vetävä tarina kuitenkin on.



 
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

Tää oli melkein viiden tähden kirja. Loppu vähä löpsähti ja pudotti tähden pois. Muuten tää kirja on niitä, joiden ois halunnu jatkuvan loputtomiin. Niin ilo oli tätä lukea. Niin kaunista ja sujuvaa kieltä, jota nautiskeli sivun toisensa perään. Maailma oli myös mahtava ja mielenkiintonen. Henkilöhahmot ihanan ristiriitaisia.

Itärantakin siirtyi tän kirjan myötä mun lempikirjailijoihin.



Ootko lukenut kumpaakaan näistä? Mitä pidit? Jos et niin kiinnostaako lukea?

28 joulukuuta, 2021

Lasten- ja nuortenkirjoja

Oon lukenu taas muutaman lasten- ja nuortenkirjan. Kaksi näistä säeromaaneja. 


Dess Terentjeva: Ihana

Tää oli ihana säeromaani ysillä olevasta Liljasta, joka on panseksuaali ja ihastuu muunsukupuoliseen Ihanaan, joka on kaiken lisäksi Liljan isän uuden naisystävän lapsi. Ihastumiset eivät ole aina ihan yksinkertaisia ja tämä kertoo siitä.



 

Marie Louise Wallin: Ingen får veta

Tää on tarina Ellenistä, jonka on vaikea hyväksyä äitinsä lesboutta, vaikka on koko ikänsä elänyt äitinsä ja hänen naisystävänsä kanssa. Ellen ei tajua, että kaikki tietää jo asian ja että se on kaikille ok. Ellen kamppailee asian kanssa. Ja mites siinä käy? 





Megan E. Freeman: Alone

Tää on aika hurjakin tarina 12-vuotiaasta Maddiesta, joka herätessään huomaa, että hänen kotikaupunkinsa on tyhjentynyt ihmisistä ja hän on aivan yksin siellä. Tarina oli viehättävä selviytymistarina. Loppua kohden vaan tuli kirjailijalla hirveä kiire ja kerronnassa alettiin kaahottaa eteenpäin ja se paljonkin löpsäytti tätä ja huononsi tarinaa. 




Hauska sattuma, että oon tän postauksen jokaisen kirjan lukenut eri kielellä.

27 joulukuuta, 2021

Sekalaista settiä

Yksi runokirja, yksi muistelma ja yksi novellikokoelma. Tässä, olkaatten hyvät!


Natalia Kallio: She needs bigger boots

Runoja englanniksi. Nää oli mainioita ja ajatuksia herättäviä. Tykkäsin myös runojen erilaisista muodoista. Haluan kyllä lukea tän vielä toisen kerran. Luulen, että toisella lukukerralla sais vielä enemmän irti tästä, ku mitä nyt unettomuusaivoilla.





Yoko Tawada: Muistelmat lumessa

Mun ja Elegian lukupiirikirja. Tää oli kolmessa osassa, joissa kussaki yksi sukupolvi kertoi oman tarinansa. Tää oli monella tasolla liikkuva teos, jossa oli paljon symboliikkaa, jota en aina tavoittanut. Kuitenkin oli sujuvaa luettavaa ja piti otteessaan, kunhan pääsi kunkin päähenkilön tarinan imuun.



 

Titia Schuurman (toimittanut ja kääntänyt): Aito huijaus - 10 novellia nyky-Intiasta

Tää oli mahtava novellikokoelma! Pidin jokaikisestä novellista ja nautin niiden lukemisesta. Novellit olivat erilaisia ja erilaisista aiheista, mutta yhtäkaikki niihin upposi.

Novellit:
Tabish Khair: Huijaus
Parvati Sharma: Kuollut kameli
Shahnaz Habib: Aito ja vieraanvarainen
Mridula Koshy: Koodawallan rakkaus
Radhika Jha: Norsu ja Maruti
Jaspreet Singh: Kapteeni Faiz
Anjum Hasan: Immanuel Kant Shillongissa
Janice Pariat: Taivashaudat
Philip John: Muutos on liian vaisu sana
Manjula Padmanabhan: Syömingit




Mulla ois vielä melkonen pläjäys blogattavana niitä, mitä oon lukenu tänä vuonna. Jospa saisin ne tuutattua ulos ennen ku vuosi loppuu.

01 joulukuuta, 2021

Sekalainen fantasiapläjäys

Tää fantasiakirjallisuus on kyllä vallannu mun elämän. Oon tainnu lukea tänä vuonna fantasiaa enemmän ku ikinä.


 Zoë Tucker & Zoe Persico: Greta och jättarna

Tää oli hyvä tarina ja kuvitus oli kaunista. Just sellainen satu, joista tykkään. Jätit tuhoavat metsää rakentaakseen tilalle kaupunkeja yms. Greta ja metsän ystävät tajuavat, että kaikki häviää, jos luontoa ei enää ole ja alkavat taistella metsän puolesta. Vaikeuksien kautta voittoon ja onnellinen loppu. Kivaa oli myös lukea ruotsiksi pitkästä aikaa.


Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja ja voi mitä tuskaa tän lukeminen olikaan! Maailma oli mielenkiintoinen. Ihmiset olivat paenneet ydinsotaa metrotunneleihin ja asuivat sielä vielä yli 20v sodan jälkeen, koska maanpäällä ei voinut asua. Nuori Artjom saa tietää kamaluuksista mitä tulee tapahtumaan metrossa ja lähtee pelastamaan metroa. Tapahtumat olivat jännittäviä ja sujuvaa luettavaa, mutta sitten se muu. Lukemiseen tuotti tuskaa pitkät monologit, joita kirjassa oli useampia. Ne monologit olivat ensinnäkin aika tylsiä ja toisekseen ne eivät välillä liittyneet mielestäni kirjaan ja sen tapahtumiin mitenkään. Tämmöstä sivutolkulla. Onneksi se kaikki muu pelasti tän kirjan. Metrotunneleissa oli mutantteja, psykologista uhkaa, kaikenlaisia vaaroja. Lisäksi kirjan loppu oli aika hurja ja odottamaton! Jäin monttu auki ja totesin, että haluan lukea seuravaankin osan, jotta saan tietää, miten tää homma päättyy. Tosin seuraavaa osaa en ala lukemaan ihan heti, ku tästä pitää toipua ensin, että pystyy tarttumaan seuraavaan osaan.




Briitta Hepo-oja: Sydämiä seireeneille

Tää kirja on jatkoa Suomea lohikäärmeille- kirjalle, jonka luin spefi-lukupiirin kanssa. Osa meistä halusi yhdessä lukea tän toisenkin osan. Tässä toisessa osa riitti vauhtia ja tapahtumia, kun Lynxin perään Botnian erämaihin lähti hänen siskonsa Fox, exänsä Franz, Tim ja Timin kuollut tyttöystävä Astrid. Ja lohikäärmettä ei parane unohtaa! Juonta en paljasta, koska se oli mukavan jännä. Loppu oli vähän höh, mutta parasta oli se, miten lohikäärme puhui. Lopusta näki, että tää kirjasarja ei jatku enempää. Se harmittaa minua, koska näitten kirjojen maailma on ihan älyttömän kiinnostava ja hyvin luotu. Toivon palavasti, että Hepo-oja kirjoittaa lisää kirjoja tähän maailmaan sijoittuen.


Sõsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Tämäkin kirja luettiin yhdessä Elegian kanssa. Tää tosiaan oli semmoinen hyvän mielen kirja, miten tätä mainostettiinkin. Orpo Rintarõ menettää isoisänsä ja isoisän kirjakaupassa ollessaan kaiken surun keskelle ilmestyy puhuva kissa, joka pyytää Rintarõn apua kirjojen pelastamisessa hävityksen ja tuhoamisen keskeltä. Siitä alkaa seikkailu ja seikkailun aikana Rintarõlle selviää, ettei hän ole yksin ja hänestä välitetään. Nää seikkailut labyrintissa oli ihan mielenkiintoisia. Silti tää kirja ei ollut niin hyvä kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut päätellä. Tää oli oikeastaan vähän laimeahko. Kuitenkin, varsinkin Metron lukemisen jälkeen, tää kirja tuli luettua juuri sopivaan aikaan. Mieli lepäsi tätä lukiessa ja ei tarvinnut pelätä mitään mutantteja pölähtävän yllättäin jostain. Tälle kirjalle on selvästi paikkansa kirjojen universumissa ja voin suositella tätä kaikille, jotka haluaa hetken levähtää kirjan parissa. Vaikka aiheena on sureva nuori, niin suru ei läikehi tässä yli tai oo kovin isossa roolissa loppujen lopuksi. Kissojen ja ystäviensä avulla Rintarõ selviää ja tulevaisuuskin alkaa näyttään valoisalta.



Oisko kellään suositella mulle lisää hyvän mielen kirjoja? Kiinnostais lukea niitä lisää.