09 heinäkuuta, 2021

Fantasiaa, dystopiaa, maagista realismia

On tää elämä ollu aika fantasiapitoista, ku oon ollu spefilukupiirissä mukana vuoden alusta. Mulle tuli nyt kesäkuun puolella jo ihan fantasiaähky ja se meinaa kyllä vaivata vieläkin. No, anyway, tässäpä viimesimmät fantasiakirjat, jotka olen lukenut.


Aino Kallas: Sudenmorsian

Sudenmorsian yllätti! Tässä on vanhahtavaa suomen kieltä, mutta se anto ihan oman tunnelmansa tälle kirjalle. Teki lukunautinnosta isomman minulle. Tän perusjuoni on käytännössä hyvän ja pahan taistelu. Aalo muuttuu ihmissudeksi, salaa sen puolisoltaan Priidikiltä ja mitäpä salailusta lopulta sitten seuraakaan, senhän kaikki tiedämme. Aalo juoksee yöt sutena ja kun se selviää Priidikille, ni se on kauhistus. Toukokuussa luin tän ja on kyllä jäänyt mieleen omalla tavallaan ihastuttavana kirjana. Oman aikansa tuotos toki, onhan tämä julkaistu 1928. Suosittelen lukemaan! Tää on hurmaava tarina!




Siri Pettersen: Odininlapsi

Tää on spefilukupiirin viides kirja. Tähän tykästyin isosti! Ihan omanlaisensa ja mielenkiintoinen maailma, vetävä juoni ja kivat henkilöt. Upposin tarinaan.

Kirjan päähenkilö Hirka saa tietää 15-vuotiaana olevansa odininlapsi, siis ei mikään hyvä asia. Ja koska hän on sellainen, hänet halutaan tappaa, koska odininlapset ovat kauhistus. Hirka pakenee ja siitä lähteekin sitten tarina vetämään. Kirja jäi vielä semmoseen kohtaan, että sormet syyhyää päästä jatkamaan tarinan parissa. En yhtään ihmettele, että Pettersenin trilogiaa on kehuttu niin paljon.




Christina Sweeney-Baird: Viimeiset miehet

Tämä se oliki koukuttava kirja! Pidin tästä ihan valtavasti. Oli ihan intensiivinen lukukokemus. Luin tän parissa päivässä. Jostain syystä tälleen pandemian keskellä oli jopa kutkuttavaa lukea ihan toisenlaisesta pandemiasta. Tää oli mielenkiintoinen kuvaus kuvitteellisen pandemian alkamisesta, viruksesta, joka sairastutta vain miehet ja tappaa heidät parissa päivässä, miten tää pandemia etenee ja miten se lopulta päättyy. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että tässä oli niin paljon henkilöhahmoja. Niissä ei aina ihan pysyny perässä, eli vähempikin olisi riittänyt. Muuten tää oli hyvä ja henkilöhahmotkin olivat kuitenkin monipuolisia. Kannattaa lukea, jos yhtään tuntuu siltä, että tällä hetkellä menee mikään pandemia alas.




Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Spefilukupiirin kuudes kirja. Pidin. Tää oli viihdyttävä kirja, ihanan sujuvaa luettavaa ja nopea lukea sen takia. Päähenkilöt oli vähän ärsyttäviä. Lukemista "haittasi" se, että katoin tammikuun lopulla tästä tehdyn elokuvan ja sen takia näin hahmot ja kaiken sen elokuvan kautta. Tässä on siis päähenkilönä Sophie, joka taiotaan kostoksi mummoksi ja sen takia hän lähtee kotoaan. Hän törmää liikkuvaan linnaan, jota tulidemoni Calcifer liikuttaa ja linnan asukkeihin, velho Howliin ja hänen oppipoikaansa Michaeliin. Sophie on omapäinen mummo ja sekaantuu Howlin asioihin ja siitä se homma lähteeki pyörimään.

Jos haluat aivot narikkaan, ni lue tää. Ja Calcifer on söpis, mulla on jopa korviksetki (kuvassa), jotka hommasin leffan kattomisen jälkeen. Tässä linkki korviksiin, jos joku haluaa ne. Ihan ilmanen mainos, ku tää korviksien tekijä on yks mun lempparein. Mulla on viidet korvikset häneltä.





Mia Couto: Plumeriaveranta

Tää kirja on maagista realismia. Päähahmo on kuollut ja haudattu väärään paikkaan. Hän asettuu muurahaiskävyn neuvojen mukaan pian kuolevan henkilöhahmon ruumiiseen, jotta voisi kuolla uudestaan ja tulla haudatuksi niinkuin pitää. Hän asettuu poliisiin, jonka pitäisi kuolla kuuden päivän päästä. Tämä poliisi on selvittämässä vanhainkodissa sen johtajan kuolemaa ja tätä selvitystyötä päästään seuraamaan.

Tähän kirjaan sisäänpääsemiseen meni jonkin verran aikaa. Kun kirjaan pääsi sisään, niin kohta se jo loppuikin. Pidin kirjasta, se pisti pohtimaan asioita.





Yasutaka Tsutsui: Paprika

Uh, Paprika. Hohhoijaa, mikä kirja tää lopulta olikaan. Tästä saat lunta tupaan naisvihan, läskivihan, raiskausfantasioiden (ja yrityksenkin), mielenterveysstigmojen ja muun vastaavan muodossa. Heh ja tää oli mun ja Elegian lukupiirikirja (linkistä pääsee lukemaan Elegian kirjotuksen kirjasta.). 

Kirjan idea on hyvä. Mikään muu ei sitten niinkään. Juoni jopa kantaa kirjan loppupuolelle saakka ihan ok, mutta sitten tulee hätä ja homma menee kiireiseksi ja loppu on juosten kustu.

Ideana on siis tohtorit, jotka ovat keksineet laitteen, jonka avulla voi parantaa mielen sairauksia heidän uniaan tutkimalla. Sitten joku alkaa sörkkiä hommaa ja nää tohtorit, jotka on eholla Nobelin palkintoon keksintönsä takia, alkavat tutkia asiaa ja homma lähtee laukalle. Ei aluksi pahakaan laukka, mutta viimeset 50 sivua oli jo tuskaa lukea, ku oli semmosta kiitolaukkaa, että hirvitti. Onneksi Elegian kans voitiin keskustella (purnata) tästä kirjasta. Luettiin ihan sen voimalla tää loppuun. Jouduttiin ottaan kyllä viikko lisäaikaa lukemiseen, ku meni niin tahmeaksi.

Kaiken lisäksi mää katoin tän elokuvan tammikuussa ja se oli mielenkiintoinen. Elokuva ja kirja on suorastaan eri maailmoista. Elokuvassaki toki läskivihaa, mutta muut jutut jätetty pois. Elokuvan takia oli ihan eri ajatus tästä kirjasta, mutta noh, muuta voi enää todeta, ku että tulipahan luettua. Enkä suosittele kenellekään, ellei halua kiusata itteensä.




Semmosia kirjoja luettuna! Katotaanpa mitä fantasiaa sitä saa sitten luettua, vai vaivaako ähky.

6 kommenttia:

  1. Siri Pettersenin kirjat ovat kyllä tosi hyviä! Nythän on tullut uusi sarja häneltä. Samoin Sudenmorsian oli todella vaikuttava lukukokemus itselleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitää kyllä lukea lisää Pettersenilta ehottomasti.

      Poista
  2. Sudenmorsian on ihana <3 Tuo Odininlapsi olis mullakin lukulistalla.

    VastaaPoista
  3. Sudenmorsian on minullakin lukulistalla, ollut aika kauan. Ehkä ensi suomireissulla onnistun sen saamaan kirjastosta (viimeksi oli ihme kyllä lainassa: en osannut sellaista odottaa, kun on kuitenkin vanha kirja). Sweeney-Bairdin kirjan luen myös varmasti jossain vaiheessa, ehkä talvella kun lainausjonot siitä hupenee. Hieman ehkä näin etukäteen hirvittää pullea henkilögalleria, mutta jos tarina muuten pysyy kasassa niin varmaan se on ihan handlattavissa.

    Ja Paprika, joo-o. Onneksi on luettu, vaikka koville otti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiski hauska kuulla, että mitä sää tykkäsit Sudenmorsiamesta!

      Kyllä sen Viimeisten miesten ihmispaljouden kans selvisi, onneksi. :D

      Joo, Paprika, onneksi ohi. :D

      Poista