29 toukokuuta, 2022

Laura Kolbe: Keho - matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Kolben kirja kiinnosti aiheensa vuoksi. Se yllätti, miten tää herätti ajatuksia.



 

Tää oli sillain jännä kirja, että Kolbe kirjoittaa kaiken yhenlaisella toteavalla tyylillä. Hän avaa elämäänsä ja kokemuksiaan, tuo mukaan sukujuuriaan ja myös historiaa. Kolbe pohtii sitä, miksi hänestä tuli juuri sellainen kuin hänestä tuli, mikä kaikki siihen on vaikuttanut. Kolbe myös tunnustelee vanhenemista ja sen vaikutuksia kehoon ja mieleen.

Tää kirja pisti miettimään omaa kehoa, kaikkea siihen liittyvää: sukua, juuria, kokemuksia, ajatuksia, tunteita. Sitä miten minulla ei enää ole lapsuudenperheettä ja sukua ja en pysty enää kyselemään keneltäkään suvun asioita. Sitä ettei ole ketään, joka olisi tuntenut mut lapsesta saakka ja voisi kertoa asioita minusta pienenä. Millainen vauva olin? Millainen taapero, millainen vähän isompi lapsi? Entä koululaisena ala-asteella? Yläasteiältä mun elämässä on jo ihmisiä, jotka pystyy siitä kertomaan ja siitä eteenpäin. Paljon tietoa kyllä jää vaille, kun sukulaiset häviävät elämästä. Se on ollut mun valinta, mutta silti se sattuu edelleen ja se kipu tuskin häviää koskaan. Mun sisällä on lapsuudenperheen ja suvun mentävä aukko ja sitä en saa enää koskaan pois. Joskus on pakko tehä rankkoja valintoja itseään suojellakseen ja pystyäkseen elämään turvassa. Tän valinnan seurauksena myös tietoa omasta itsestäni on poissa ja toki myös siksi, että isosiskoni kuoli. Mutta joo, paljon ajatuksia herätti tää kirja ja se on kyllä aina hyvän kirjan merkki.

28 toukokuuta, 2022

Takaaki Kugatsu: Ravintola maailmojen välillä, osat 1-3

Löysin tällaisen kivan manga-sarjan. Tää on just sopivan kevyttä, mutta tarpeeksi viihdyttävää, että sopii hetkiin, ku haluaa lukea jotain, muttei oikein jaksais mitään.




 Ravintola, Nekoya, jonne pääsee yhtäkkiä eri paikkoihin ilmestyvistä ovista joka lauantai. Asiakkaina kaikensorttista fantasiaväkeä. Ruokana länsimaista äpöstettä japanilaisella twistillä. On demonikansan Aletta, joka on ilman töitä ja jota kukaan ei palkkaa, koska hän on demonikansaa. Hän saakin töitä Nekoyasta ja alkaa opetella ravintolan tavoille. Asiakkaat ovat mielenkiintoisia ja ruokaa saa veden kielelle. Kansien välissä monta tarinaa eri asiakkaista.



Tarina jatkuu siitä, mihin se jäi ekassa osassa. Juoni on se, että ravintolaan tulee erilaisia asiakkaita ja he syövät ja Aletta tutkailee näitä asiakkaita. Tää toinen osa ei ollu niin hyvä ku eka osa. Tylsempi. Mutta tässä tulee myös Nekoyan uusi työntekijä Kuro, joka söi ravintolassa niin paljon, että jäi ison velan ja siksi hän alkaa työskennellä ravintolassa, että saisi maksettua sen.




Kolmannessa osassa Kuro aloittaa Nekoyassa. Hän on telepaatti ja osaa ennakoisa asiakkaitten tilaukset. Tämä sai aikaan hauskoja tilanteita ravintolassa. Tää kolmas osa oli onneksi parempi ku toka osa ja viihdyin tän parissa. Nää on kivoja, ku on erilaisia tarinoita asiakkaista. Tässä osassa esiintyi myös ravintolan omistajan isoisä, joka perusti ravintolan.

Tästä on vielä kaksi osaa suomennettu. Oottelen niitä varauksista kirjastosta.

25 toukokuuta, 2022

Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas

Lyhyestä virsi kaunis. Luin tätä kirjaa pääsykokeita varten. Ja sitten mun vointi romahti niin pahasti, että jää ne pääsykokeet välistä tänä vuonna sen takia.



 

Tää oli tosiaan opas aiheeseen. Luin ja tein asioista jopa muistiinpanoja. Ei oo hirveesti mitään kummempaa sanottavaa tästä kirjasta, kuin se, että nyt hahmotan tätä asiaa jollain lailla ja ainaki paremmin ku alunperin. Plus se, että tuntuu aika isolta työltä tulla akateemiseksi millään lailla.

20 toukokuuta, 2022

Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black

Tämä se oli mitä mainioin kirja! Upposin näiden kolmen naisen tarinaan ja välillä ei olisi malttanut kirjaa laskea käsistään sitä ahmiessa. Näiden naisten tarinat liikuttivat.



 

Kolme mustaa naista: 
Kemi Adeyemi, joka on menestyvä markkinointipäällikkö ja joka palkataan Ruotsiin sen suurimpaan markkinointifirmaan, jotta firmaan saataisiin parempaan kuntoon rasismin suhteen.
Brittany-Rae Johnson, joka on lentoemäntä ja joka kohtaa lennolla Jonnyn, joka vie jalat alta ja kanssaan Ruotsiin. Jonny on muuten Kemin pomo.
Muna Saheed, pakolainen Somaliasta, jonka perhe hukkui Välimereen ja hän jäi ainoana henkiin. Muna saa turvapaikan Ruotsista ja päätyy työskentelemään siivoojana samaan firmaan Kemin kanssa ja näin näiden naisten tiet risteävät.

Kirjassa seurataan näiden naisten elämää Ruotsissa. Kenelläkään ei ole helppoa. Kemi on vähän hukassa itsensä ja rakkauselämänsä kanssa ja uusi työ uudessa maassa ei olekaan ihan helppoa. Brittany on rakastanut ja raskaana ja sopeutumassa Ruotsiin, mutta häntä ei hyväksytä Ruotsin kermaa olevaan perheeseen miniänä ihon värinsä takia. Muna on traumatisoitunut ja yrittää vain selvitä ensin vastaanottokeskukessa ja sitten omassa asunnossa. Jokainen heistä yrittää myös selvitä rasismin kanssa.

Tämä oli tosiaan ahmittava kirja. Kirjan loppu oli semmonen, että olisin halunnu vain huutaa eeeeeiiiiiii. Kemille tilanne pääty hyvin, mutta Brittany on miehensä rakentamassa vankilassa ja Muna taas pääty ratkasuun, joka on ymmärrettävä, mutta ääääääääääää. Vaikuttava kirja, koska näitä naisia miettii vielä kauan kirjan lukemisen jälkeenkin, mitä tapahtuu harvoin.

19 toukokuuta, 2022

Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista

Mua kiinnostaa aina välillä lukea kirjoja surusta. Kun etsin aiheesta tehtyjä kirjoja, tämä Ali Benjaminin kirja tuli vastaan.



 

Juoni on selkeä. Suzyn ja Frannyn välillä tapahtuu asioita ja Franny kuolee ennen kuin Suzy kerkiää pyytää häneltä anteeksi. Koska Frannyn kuolee, jää välien selvittely tekemättä ja siksi Suzy lakkaa puhumasta. Hän alkaa tutkia sitä mahdollisuutta, että meduusat tappoivat hänen ystävänsä. Koska miten muuten hyvä uimari voisi sillä lailla hukkua?

Kirja on Suzyn surun kuvaus. Välillä se liikutti mua ja nosti kyyneleet silmiin. Välillä vähän huvitti lapsen logiikka asioiden suhteen. Onneksi kaikki päättyy hyvin!

18 toukokuuta, 2022

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Tähän kirjaan tartuin, koska kiinnosti lukea somen vaikutuksista elämään kaunokirjallisessa muodossa. Ja no, olihan tää kirja kokemus.



 

Ensinnä pitää sanoa, että tää ei ollu mikään hauska kirja, vaikka niin tätä mainostetaan. Mua ei naurattanu tätä lukiessa. Samaistuin kyllä monin paikoin. Ärsyynnyin monin paikoin. Mutta naurattanut ei kertaakaan. Siksi tuntui hassulta lukea tätä, ku odotin pääseväni nauramaan hauskoille jutuille ja nauru pysyi poissa. 

Tää kirja oli hyvin kuvaava esitys somesta. Asiat olivat tuttuja. Miten some kuohuu ja asiat nousevat esille ja pian vähin äänin katoavat someavaruuteen ja unohtuu, että ne oli koskaan olleetkaan framilla. Sillainhan some toimii. Kirjassa ei mainita nimeltä somea, portaalia, jota kirjan päähenkilö käyttää, mutta itse oletin sen olevan twitter ja paikoin ehkä jopa facebook.

Kirjoitukset olivat lyhyitä henkäyksiä ja muutamia pitempiä. Eli just niinku vaikka tviitit tai facekirjoitukset. Se myös loi oman tunnelman tähän kirjaan, kun aihe vaihtui salamannopeasti, kuten somefiidissäkin tapahtuu. Kirjaa lukiessa muistin taas, että miksi en ole ollut somessa yli vuoteen. En jaksa tällaista hyppelyä. Se on rasittavaa.

Kirja oli kuitenkin vallan mainio ja lukemisen arvoinen. Hyvä muistutus siitä, että nykyään meidän elämä on internetin ja somen armoilla. Kaikki on netissä. Enää ei voi sanoa, että se todellinen elämä on muualla. Kyllä netti ja some on nykyään oleellinen osa sitä todellista elämää.

17 toukokuuta, 2022

Georgia Pritchett: My mess is a bit of a life

Tartuin tähän kirjaan, koska: 

"Multi-award-winning television writer and producer Georgia Pritchett knows a thing or two about anxiety.

From worrying about the monsters under her bed as a child (Were they comfy enough?), to embracing womanhood, (One way of knowing you have crossed from girlhood to womanhood is that men stop furtively masturbating at you from bushes and start shouting things at you from cars. It's a beautiful moment) worry has accompanied her at every turn.

This memoir is a joyful reflection on just how to live - and sometimes even thrive (sometimes not) - with anxiety."




Tässä kirjassa oli kyllä paljon samaistuttavaa ahdistuksen suhteen. Pritchett kirjoittaa niin hyvin erilaisista ahdistuksen aiheistaan. Pidin myös siitä, että kirjoitukset olivat hyvin lyhyitä tai vaan muutaman sivun pituisia. Kirja on Pritchettin muistelmat, vaikka se kyllä välillä vähän unohtui, kun niin upposi lukemaan. Tarinan kaari on kronologinen, alkaa lapsuudesta ja päätyy nykyhetkeen. Ahdistuksen aiheet ovat hyvin laajalla skaalalla, niinkuin voi vain kuvitella elämässä niiden olevankin. Mielenkiintoinen kokoelma kirjoituksia! Suosittelen kyllä lukemaan! Välillä sai vähän nauraakin asioille ja toisinaan hiukkasen vitutti.

03 toukokuuta, 2022

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Vihdoin ja viimein pääsi lukemaan jatkoa Rebecka Martinssonin tarinaan! Mutta samalla olin, että ääääääää, ku tää on viimenen kirja tähän sarjaan.



 

Tää oli just niin hyvä, ku sarjan aiemmatkin kirjat. Viihdyttävä, tunteita herättävä, ahmittava. Ja oli tosiaan haikea olo lukiessa, ku tiesi, ettei tää jatku tästä enää. Että viimeistä viedään. 

Tarina alkaa siitä, kun pieneltä saarelta vanhasta talosta löydetään ruumis pakastimesta. Paljastuu, että ruumis on 60 vuotta sitten kadonnut nyrkkeilijä ja että hänet on tapettu. Asioita mutkistaa se, että tää talo, josta ruumis löytyi, on Rebecka Martinssonin sukulaisten talo. Sukulaisten, joiden kanssa hän ei tule toimeen ja jos pikkutarkkoja ollaan, ni eivät he ole biologisia sukulaisia, koska he olivat Rebeckan äidin ottoperhe. 

Tarina polveilee eteenpäin ja sivut vain kääntyilivät menemään, kun murhatutkinta etenee.Oli mukavaa olla vanhojen tuttujen hahmojen parissa, vaikka hieman joutu kyllä vuosien jälkeen pinnistelemään, että kuka oli kuka jne. Ja varsinkin, kun patologi kuoli, olin että ääh ja kun muitakin kuolemia tuli ni meno vaan parani tai paheni. No, joka tapauksessa, tää oli todella hyvä kirja!

Mää niin toivon, että Larsson jatkais tätä sarjaa tai alottas vaikka uuden dekkarisarjan.

02 toukokuuta, 2022

Aikuisten ystäväkirja

 Tämä haaste on bongattu ja poimittu Astu harhaan- blogista. Olipa vaikeita kysymyksiä osa, mutta hauskaa miettiä vastauksia niihin!

Tässäpä alkaa kysymykset ja vastaukset:


Kuinka pitkä olet?
162cm.

Silmien väri?
Vihreä


Meikä ja pieni junamatka.


Koulupolku?
Ala-aste kolmessa eri koulussa. Yläaste kolmessa eri koulussa. Lukio. Ammattikoulu. Kaks kesken jäänyttä ammattikorkeakoulututkintoa.

Keskiarvo?
Se oli koulussa aina hyvä, 8-9.

Viihdyitkö koulussa?
Kyllä kai. Ei oo jääny mitään kummempiakaan mieleen.


Meijän MiniMotsut Roark, Uma ja Robus Arabica Kahvipapu Panda.


Onko sinulla sisaruksia?
Onhan nuita 11 kappaletta. Tosin oon tekemisissä vain kahden nuorimman kanssa. Ite oon esikoinen.

Pidätkö sukulaisistasi?
Ainaki muutamasta pidän.


Vuoden takainen pajun kukinto.


Lempivuodenaika?
Pidän kyllä kaikista, mutta kyllä se kevät on mieluisin, kun talvi antaa periksi ja alkaa olla lämmintä ja luonto herää ja ei enää tarvi pukeutua niin monin kerroksin ja mielialaki kirkastuu ilman myötä.

Lempiväri?
Ehdottomasti punainen!


Viime vuonna vihdoin pääsin käymään Tuiran alppiruusupuistoon ihasteleen kukintaa.


Paras lukemasi kirja?
Tää on kyllä hankala kysymys. Vastaan, että kaikki ne kirjat, jotka lukee toisenkin kerran tai vielä useammin.

Paras näkemäsi elokuva?
Hmph. Tääki hankala kysymys. Maleficent-elokuvat. Forrest Gump. Star Wars- leffojen kuus ekaa. Rohkea. Kätyri-leffat niistä kohin, missä kätyrit tekee jotain.

Lempiyhtyeesi?
Aina vaan vaikeammaksi menee kysymykset. Mm. Kwan, Amy Winehouse, Muse, Nightwish, Laleh. 

Mikä biisi soi nyt? 
Muse: Time is running out


Tälle vuodelle en oo vielä ehtiny ostaa orvokeita parvekkeelle.


Mitä rakastat?
Lukemista, aamukahvia, kävelyä, itseäni, läheisiäni, rooibos-teetä, yhteyttä toisiin ihmisiin, yksinoloa, puolison kainalossa oloa, hyviä sarjoja, hyviä leffoja, aamuauringon valoa, kesäyön hämärää, puita, orvokkeja, kirjoittamista, musiikkia, chai lattea, mäntymetsän tuoksua...

Mitä inhoat?
Tökkimistä, säikyttelyä, liiallista vaativaisuutta, raudanpuutetta, astmaa, unettomuutta, hidasta nettiä, ilkeyttä, märkiä kenkiä, liukastumista, pahanmakuista kahvia...

Mitä odotat tällä hetkellä?
Että saisin mun voinnin täältä alhosta jotenkin ylös.


Mun ja puolisoni frisbeegolfbägit. Mun on tuo pinkki!


Harrastatko liikuntaa?
Joo, kävelyä ja frisbeegolffia. Ehkä tänä vuonna taas pyöräilyä. Kuntosali on just nyt melkoi heikoissa kantimissa mun voinnin takia. Oikeasti kaikki liikunta.

Soitatko mitään soitinta?
Pianoa. Tosin en oo soittanu nyt 10 vuoteen, ku ei oo ollu pianoa saatavilla.

Mitä harrastuksia sinulla on? 
Liikunnan lisäksi ainakin lukeminen, kirjoittaminen, palapelit, jääkiekon seuraaminen.

Mikä kamera sinulla on?
Puhelimen.


Yksi monista palapeleistäni.


Syötkö suklaata? 
Jo vain!

Suklaa vai salmiakki? 
Mikä kysymys tää ees on? Riippuu tilanteesta.


Tää on sitä parasta salmiakkia!


Lempijäätelö?
Aino-jäätelön Unelmien kookos ja suklaa, jota ei oo saanu enää moneen vuoteen ja oon siitä vieläkin ihan surullinen. Tällä hetkellä Aino-jäätelön Ihana maitosuklaa ja Suklainen mokkaunelma ja Ben&Jerry'sin Oh my banoffee pie on suosikkeja, ku ei snif tuota kookosunelmaa saa.

Suhteesi saunaan?
Käyn harvoin, vaikka sellainen olisikin asunnossani.


Perämeri.


Paras paikka missä olet käynyt?
Wales

Maa, johon haluaisit matkusta?
Iso-Britannia, Irlanti, Islanti, Uusi-Seelanti ainakin.


Klassinen: kohtahan se on taas syksy. Äääääää.


Kadutko jotain?
Joitain asioita joo, mutta myös ymmärrän, että oon ollu niissä tilanteissa niin toope, etten oo osannu toimia toisin.

Haluaisitko muuttaa jotain itsessäsi? 
Kyllä ja työn alla on se, että toimisin myötätuntoisesti itseäni kohtaan. Se on tosi vaikeaa!

Lempijuhlasi? 
Synttärit. Hieno tapa juhlia elämää.


Kummitytön synttärikakku.


Välitätkö muiden mielipiteistä?
Riippuu asiasta ja tilanteesta.

Mistä ostat vaatteesi?
Tokmannilta ja Lidlistä lähinnä.

Tuomitsetko ennen kuin tunnet? 
Kyllä. Nykyään jo tunnistan sen itsessäni. Rasittavan ennakkoluuloinenkin olen.


Suomen eka olympiakulta jääkiekossa oli kova juttu.


Mistä haaveilet?
Lottovoitosta, jolla voi toteuttaa materiaaliset haaveet, kuten oman pianon.

Mitä teet tänään?
Luultavasti en mitään ihmeellistä tai arjesta poikkeavaa.


Tää oli tosi kiva tehä. Tehkeepä te muutkin!

01 toukokuuta, 2022

Huhtikuun kooste

 Huhtikuu on mennyt hirmusen väsymyksen vallassa ja se näkyy kyllä lukumäärässä suoraan. Ei vaan jaksa tarttua kirjaan ja mieluummin vaan tuijottaa jotain ja se taas näkyy leffamäärissä, mitä tullu katottua. 


Luetut: 11

Georgia Pritchett: My mess is a bit of a life
Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä
Brandon Sanderson: Viimeinen valtakunta
Nikki May: Wahala
Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista
Lolá Ákínmádé Åkerström: In every mirror she's black
Laura Kolbe: Keho - matkoja ikään, mieleen ja minuuteen
Hanna Vilkka: Akateemisen lukemisen ja kirjoittamisen opas
Jia Tolentino: Trikkipeili - ajatuksia aikamme itsepetoksesta
Qiu Xiaolong: Musta sydän
Saku Tuominen: Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on



Kuun alussa lunta tuli hitokseen.



Katsotut: 13

Panda eksyksissä
2019, 1h24min

Jadesoturi
2006, 1h50min

Miss Marple: Kuolema ilmoittaa lehdessä
2005, 1h34min

Miss Marple: The Sittaford mystery
2006, 1h40min

Captain Marvel
2019, 2h3min

Itse ilkimys 2
2013, 1h38min

Itse ilkimys 3
2017, 1h29min

Iron man
2008, 2h6min

Iron man 2
2010, 2h4min

Thor
2011, 1h55min

Ajan lapsi
2017, 1h22min

The Avengers
2012, 2h3min

Wonder woman
2017, 2h21min



Kuun lopulla oli jo aurinkoisempaa ja lämpimämpää.


Haasteet:



Semmonen oli mun huhtikuu. Tuntuu, etten muuta muista koko kuusta ku väsymyksen ja unettomuuden ja kamalan stressin. Ja ison läjän elokuvia ja dokkareita.