18 toukokuuta, 2022

Patricia Lockwood: Kukaan ei puhu tästä

Tähän kirjaan tartuin, koska kiinnosti lukea somen vaikutuksista elämään kaunokirjallisessa muodossa. Ja no, olihan tää kirja kokemus.



 

Ensinnä pitää sanoa, että tää ei ollu mikään hauska kirja, vaikka niin tätä mainostetaan. Mua ei naurattanu tätä lukiessa. Samaistuin kyllä monin paikoin. Ärsyynnyin monin paikoin. Mutta naurattanut ei kertaakaan. Siksi tuntui hassulta lukea tätä, ku odotin pääseväni nauramaan hauskoille jutuille ja nauru pysyi poissa. 

Tää kirja oli hyvin kuvaava esitys somesta. Asiat olivat tuttuja. Miten some kuohuu ja asiat nousevat esille ja pian vähin äänin katoavat someavaruuteen ja unohtuu, että ne oli koskaan olleetkaan framilla. Sillainhan some toimii. Kirjassa ei mainita nimeltä somea, portaalia, jota kirjan päähenkilö käyttää, mutta itse oletin sen olevan twitter ja paikoin ehkä jopa facebook.

Kirjoitukset olivat lyhyitä henkäyksiä ja muutamia pitempiä. Eli just niinku vaikka tviitit tai facekirjoitukset. Se myös loi oman tunnelman tähän kirjaan, kun aihe vaihtui salamannopeasti, kuten somefiidissäkin tapahtuu. Kirjaa lukiessa muistin taas, että miksi en ole ollut somessa yli vuoteen. En jaksa tällaista hyppelyä. Se on rasittavaa.

Kirja oli kuitenkin vallan mainio ja lukemisen arvoinen. Hyvä muistutus siitä, että nykyään meidän elämä on internetin ja somen armoilla. Kaikki on netissä. Enää ei voi sanoa, että se todellinen elämä on muualla. Kyllä netti ja some on nykyään oleellinen osa sitä todellista elämää.

8 kommenttia:

  1. Tämän kirjan haluan lukea. Ilmeisesti siinä tulee puolivälissä melkoinen tyylimuutos?

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä siinä, että netti ja some on nykyään oleellinen osa todellista elämää. Jopa kaikki palvelut on siirretty nettiin. Netissä on esim. pankkipalvelut jne. Toisinaan nettipalveluista tehdään turhan monimutkaisia, joten ei ihme, että niihin kuluu aikaa.
    Kun asiakaspalvelija sanoo vanhemmalle ihmiselle, että se löytyy netistä, niin onhan se aika noloa käytöstä. Ihmiset eivät pyydä palvelua, elleivät tarvitse sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä vielä petrattavaa. Helposti ehkä unohtuu, ettei vanhemmat ihmiset oo samallain kartalla ku nuoremmat, jotka ovat ikänsä eläneet netin kanssa tai ainakin hyvin nuoresta asti.

      Poista
  3. Vai mainostetaan tätä hauskaksi, mutta ei sitten ollutkaan sitä. En muista olenko kuullut tästä kirjasta, mutta someaihe sinänsä kiinnostaa, vaikka itsekään en siellä enää ole. Eikä tosiaan ole tullut ikävä. Tähän kirjaan voisi kyllä tutustua ja katsoa, iskeekö vanha tuttu someahdistus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskuuski on niin hankala juttu, ku se on henkilökohtasta, että mikä on hauskaa ja mikä ei ja toisaalta sama juttu voi olla toisessa tilanteessa tosi hauska.

      Poista
  4. Tämän voisi melkeinpä lukea vain siksi, että pääsisi testaamaan naurattaako itseä. Ja myös, että tunnistaako kirjasta mitään itsessään. Minähän en Twitteriä jaksa lukea, on mielestäni ehkä karmein tietämistäni some-paikoista. Facebookia käytän, mutta olen maltillinen käyttäjä ja käytän sitä lähinnä kavereiden päivitysten katsomiseen. Usko ihmiskuntaan horjuu liikaa, jos alkaa joidenkin ryhmien ja sivujen kommentteja lukea. :D

    VastaaPoista
  5. Haha. Siksi en oo enää somessa, ku pää ei kestä sitä menoa. :D

    VastaaPoista