31 elokuuta, 2020

Siri Broch Johansen: Sárán päiväkirja

Koska saamelainen lukuhaaste ni olen etsinyt saamelaisia kirjoittajia. Yksi löytämistäni on Siri Broch Johansen. Hänen kirjoistaan lainasin Sárán päiväkirjan.




Kirja oli nopealukuinen lastenkirja. Siinä kerrotaan miten 11-vuotiaan Sárán elämä muuttuu, kun isä joutuu lähtemään töihin kauemmas kotoa ja mitä sitten tapahtuu. Mukana on hieman maagisia elementtejäkin. Pidin tästä. 

Outi-kirjastoista löytyy toinenkin Broch Johansenin kirja ja aion senkin lukea. Rakastan sitä, miten oma päänsisäinen maailma saa uusia ulottuvuuksia, kun lukee muitakin ku pelkkiä länsimaisten kirjailijoiden kirjoja. Saamelaiset toki ovat länsimaissa asuvia, mutta ovat kuitenkin syrjittyä vähemmistöä.

26 elokuuta, 2020

Ordet är fritt

Kiinnostuin tästä sarjakuvasta, koska Nina Hemmingsson on yksi sen tekijöistä.




Sarjakuva käsittelee nettivihaa, nettikiusaamista, jota tytöt ja naiset joutuvat kohtaamaan netissä vain sen takia, mikä heidän sukupuolensa on. Koska tää on ruotsiksi, ni en kyllä ihan kaikkea ymmärtäny, mutta asia kuitenkin tuli selväksi. Varmaan luen tämän uudelleen, kunhan saan vielä lisää petrattua ruotsinkielen taitoani. Ois ollu hyvä, ku ois ymmärtäny enemmän. Sen takia tää jäi ehkä pikkusen ontoksi mulle ja se vähä harmittaa.

Tästä tuli mieleen Vehkoon ja Niemisen Vihan ja inhon internet. Tällaisia sarjakuvia tarvitaan, kaikilla kielillä.

24 elokuuta, 2020

Eija Partanen: Ei itseään voi selittää

Sain isosiskoltani joskus Taivalkosken kirjaston poistoja. Runokirjoja! Niitten mukana oli tää Eija Partasen runokirja.




Ei itseään voi selittää oli täynnä lyhyitä runoja ja ajatuksia. Nopeaa luettavaa, ehkä vähän turhankin nopeaa.

Ajatukset ovat kuin kyyneleet:
Pitkän pidättämisen jälkeen ne tulevat
tulvana ryöppyen.

Pidin näistä. Jotain näissä lyhyissä ja tiiviissä runoissa ja ajatuksissa on.

Sille, joka löytää rajansa
on mahdollista ne ylittää.

Hyllyssä odottaa toinenkin Partasen runokirja. Aion kyllä lukea!

21 elokuuta, 2020

Brené Brown: Uskalla haavoittua

Oon tykännyt Brownin tyylistä kirjottaa ja kertoa selkeästi ja ymmärrettävästi tunteista. Hän käyttää myös itseään esimerkkinä tunteiden toiminnasta.




Tämäkin kirja herätti ajatuksia ja oivalluksia ittestä ja omista tunteiden tuloista ja menoista. Haavoittuvaisuus on pelottava tunne. Sitä on niin paljas ja jollain tavalla vereslihalla ollessaan haavoittuvainen, joten eihän se tunnu yhtään hyvältä. Samalla sitä pelkää, että joku käyttää tilannettä hyödyksi ja satuttaa mua. Sitä pelkää myös, ettei osaa puolustautua. Haavoittuvaisen olon kanssa sitä on yhtäaikaa niin hauras ja kuitenkin niin vahva. 

Haavoittuvaisuus on kipeä tunne, mutta mielestäni ihan eri tavalla kuin vaikka häpeä tai pelko. Haavoittuvaisena antaa toisille ihmisille mahdollisuuden olla luottamuksen arvoinen, mahdollisuuden tulla lähelle. Häpeä taas vie kauemmas toisista ihmisistä. Haavoittuvaisena voi olla ja uskaltaa laskea suojamuureja alemmas, häpeän vallassa ne muurit lyödään kiinni ja pari kerrosta vielä lisää pistetään päälle, ettei sattuisi enempää. Haavoittuvaisuus vaatii rohkeutta, häpeä vie sen pois.

Suosittelen lukemaan Brownin kirjoja. Niistä aina oivaltaa jotain itsestään ja myös muista ihmisistä.

19 elokuuta, 2020

Niillas Holmberg: Jos itseni pelastan itseltäni

Koska Saamelainen lukuhaaste niin mielenkiinnosta tartuin Niillas Holmbergin runokirjaan. Aiemmin en oo Holmbergilta lukenu mitään.




Kuvitus kirjassa oli upea ja Hanna Lehikoisen käsialaa. Muuten tämä runokirja ei muhun kolahtanu. Paitsi alla oleva runo. Se puhutteli ja puhuttelee edelleen.

Minulla oli vino mieli
sidoin sen mäntyyn
ja vaikka käpyjä tippui
kasvoin suoraksi


Jokin Holmbergin runoissa jäi silti kiehtomaan, ehkä johtuen ylläolevasta runosta, ja aion lukea hänen toisen runokirjansa Jalkapohjan. Katsotaan mitä sitten ajattelen Holmbergin runoista.

17 elokuuta, 2020

Eve Ensler: Vaginamonologeja

Tää oli jotenkin ihana kirja. Lempeä. Ajatuksia ja ahaa-elämyksiäkin herättävä. Mutta.




Luin ihastuneena tätä kirjaa. Koin ahaa- elämyksiä ja pisti miettimään tää monologi. Välillä ei voinu ku nyökytellä. Mutta sitten tultiin monologin viimeiseen osaan, joka pilas mun fiilistä. Siihen asti tää oli ihan mahtavaa luettavaa. Viimeisessä osassa kerrotaan, kuinka lapsena raiskauksen kokenut kohtaa teininä itseään n.10v vanhemman naisen, joka opettaa hänelle klitoriksen ja seksin salat. Se osio oli mahalasku, koska se kuvas lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Sitä se on, jos toinen on 14 ja toinen 24. Sitä se on, vaikka kirjoittaja kertoi nauttineensa siitä ja saaneensa yhteyden kroppaansa takaisin tai jotain vastaava. Mua ahdisti lukea sitä. Miksi tollanen on ees otettu tähän kirjaan? Ku muuten tää oli mahtava ja ton lopun takia lässähti pahasti. Ton kohdan takia en enää muista, että mitä ahaa-elämyksiä sain tästä kirjasta ja mitä mietin. Jäi vain tuo hyväksikäyttö mieleen.

Annoin GoodReadsissa tälle 4/5 tähteä. Jos toi hyväksiköyttäkohta ois pois kirjasta ni sitte ois 5/5. Vaikka oikeasti mun ois pitäny antaa tyyliin 1 tai 2 tähteä sen hyväksikäyttökuvaelman takia.

13 elokuuta, 2020

Liina Putkonen: Jäätynyt tyttö

Löysinpä kuulkaa uuden dekkaristin itselleni!




"Kuollut teinityttö löytyy lumiselta koulun pihalta Helsingin Munkkiniemestä. Polvillaan, kuin rukoukseen jäätyneenä. Pelko leviää koulun käytävillä ja sosiaalisessa mediassa hyökyaallon lailla.

Munkkiniemeen komennetaan rikospoliisi Linda Fors, entinen toimittaja, jolle tapaus on hänen ensimmäinen murhansa. Tuoreella rikospoliisilla on ongelmia tunteiden hallinnan kanssa, elämänhallintakin on aika ajoin koetuksella. Mutta tutkinta etenee ongelmista huolimatta.Murhassa on piirteitä, jotka suuntaavat epäilykset kunniamurhan suuntaan. Tiedon vuotaminen julkisuuteen saa vihaisia kansalaisia kaduille ja pian myös sisäministerin on puututtava asiaan.Ministeri edustaa kansallismielistä puoluetta, jota hänen vaimonsa käytännössä johtaa. Vaikuttaa siltä, että poliitikko perheineen kytkeytyy tutkittavaan tapaukseen, että yhteydet ovat syvemmät kuin kenellekään olisi suotavaa."

Kirja oli mielenkiintoista luettavaa ja eteni jouhevasti. Pidin päähenkilöstä, vaikka Fors olikin välillä suutahtelija, tulta ja tappuraa. Toisaalta se oli kyllä virkistävää, koska päähenkilöt tahtoo olla aika tasasia tyyppejä dekkareissa. Pidin myös siitä, että kaikki henkilöt eivät olleet valkoisia. Se ku tahtoo kirjoja lukiessa olla niin ja se on myös oletus, että kaikki henkilöt ovat valkoisia, jos niin ei erikseen mainita. Ja tiiättekö, se ärsyttää mua nykyään.

Loppuratkaisu oli jotain ihan muuta ku olisin osannut edes odottaa, pimeää, pimeää. Yhtäaikaa vähä njäh ja yääh, vaikka vaihtelua kyllä sekin.

Mielenkiinnolla ootan, että millanen on tän sarjan seuraava osa, Palava poika. Se oottaa mua jo hyllyssä.

10 elokuuta, 2020

Marco Vichi: Komisario Bordelli & Komisario Bordellin likaisin tapaus

Luin 3v taaksepäin nämä tämän päivän bloggauksen kaksi kirjaa. Nyt luin nämä uudelleen, kun teki niin mieli. Nyt kirjotan näistä uudet mietteet. On mielenkiintoista seurata, miten omat ajatukset ja analyysit muuttuu vuosien saatossa.




Komisario Bordelli on tosi symppis tyyppi. (Kirjassa ei muuten tuotu esiin hänen etunimeään, enkä löytänyt sitä googlettamallakaan.) Välillä vaan ärsytti, miten uppoutunut hän on sota-ajan muistoihinsa, koska ne sotamuistot välillä jotenkin sotki kirjan kulkua. No, Bordelli kärsii aivan selvästi sodan aiheuttamasta traumaperäisestä stressihäiriöstä ja noinhan se toimii, mitä kirjassaki on sitä tuotu esiin mm. esiin tunkevien muistojen ja unettomuuden muodossa ja samallain se sotkee ihmisen elämää kirjojen ulkopuolellakin. 

Eritoten pidän siitä, miten Bordelli suhtautui muihin ihmisiin. He saavat olla mitä ovat ja hän ei arvota ketään toista ylemmäs. Poliisinakin hän on aivan käypä ja hänen kollegansa Piras vaikuttaa hyvältä tyypiltä. Sellaselta jäyhältä suomalaiselta mieheltä. Tuli jotenkin oma äidinisä mieleen Piraksesta. Siksiki ehkä tykkäsin hänestä. 

Tän kirjan tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun Firenzeen. On kuuma kesä ja kaupunki on tyhjentynyt ihmisistä helteen vuoksi. Helteiden keskellä eräänä yönä tapahtuu murha, joka onkin kinkkisempi selvittää. Epäiltynä on niin murhatun vanhan rouvan veli kuin muutama muutkin sukulaiset. Kirjan tahti on leppoinen ja sitä oli ilo lukea. Ahmaisin tämän parissa päivässä. Ja se murhatapa! Oli kyllä sellainen, etten ois ite keksiny käyttää.




Sitten tää Komisario Bordellin likaisin tapaus. Tää nimi on kyllä jotenkin hämäävä. Ei mun mielestä sovi tälle kirjalle. Englannin kielinen nimi ois ollut paljon parempi. En ymmärrä miksi tälle on suomeksi annettu tällainen nimi.

Tässä kirjassa selvisi Bordellin etunimi! Ensin tuli vihje hänen sota-aikana kirjoittamasta kirjeestään, että etunimi alkaa F:llä. Pian sen jälkeen selvisi, että etunimi on Franco. Franco-nimeä ei mainittu kuin tämän yhden kerran koko kirjassa. Aikamoista, sanon minä.

Kirjassa selvitellään murhattujen pikkutyttöjen tapausta, Bordellin murhatun lyhytkasvuisen ystävän tapausta sekä kauan metsästetyn natsin tapausta. Tapaukset menevät limittäin ja lomittain. Vaikka tapaukset onkin kauheita, niin silti kirjan tunnelma pysyy mukavana ja tutkinnat etenevät hitaasti, mutta varmasti.

Tässä kirjassa pisti silmään myös se, että alkoholia juotiin joka välissä. Lasi tai pullo viiniä, lasi tai useampi konjakkia, lasi tai useampi grappaa. Alkoholia kyllä valu kurkusta alas ku vettä. Huh huh.

Kirjan loppuratkaisu oli vähän, öh, mielenkiintoinen. Enpä olis osannut odottaa! Ja vaikka luin tän kirjan sillon 3v sitten, niin en kyllä enää muistanut yhtään miten tää kirja päättyy.


Tällaiset oli mun lukukokemukset toisella lukukerralla. Pidän näistä kirjoista edelleen valtavasti. Nyt mua odottaa tän sarjan kolmas suomennettu osa lukemistaan. Sen pääsen lukemaan ensimmäistä kertaa.

Onko kukaan muu lukenu näitä? Mitä olet pitänyt?

06 elokuuta, 2020

Top 10 kiinnostavimmat kirjahyllyn lämmittäjät

Kopioin hävyttömästi Elegian postauksesta idean tähän postaukseen. Omat hyllynlämmittäjät ku ei pahemmin oo tänä vuonna muuta tehneetkään ku uskollisesti lämmittäneet kirjahyllyä. Josko tästä sais pontta lukea niitä? Mitkä kirjat edes tällä hetkellä kiinnostais mua eniten lukea? Lista mieleen tulevaisuuden mukaan. Luvassa kirjakuvien sillisalaatti ja kootut selitykset.


Michelle Elman: Am I Ugly?

Ostin tän 2v sitten ilmestyessään, koska oon seurannu Elmania pitkään somessa. Ja en oo saanu vieläkään luettua tätä. Huoh.




Megan Jayne Crabbe: Body Positive Power

Jaaaa, tän kirjan ostin 3v sitten ilmestyessään. Samat syyt ku Elmanin kirjan kohdalla. Toinen huoh.




Rea Tiirola-Tyni: Oksat valoa/ Kirjeitä Maurice Ravelille

Isosiskon viime vuonna postuumisti julkaistut runokirjat. En oo uskaltanu vieläkään alottaa näiden lukemista. Ovat samoissa kansissa, toinen alkaa kun kirjan kääntää nurinpäin. Pelkään lukea näitä, koska tiedän kuulevani sivuilta Rean äänen, kuten hänen aiempaa runokirjaansa Silti kirkas (Runo-Kaarinan voitto) lukiessa kävi. On niin suunnaton ikävä häntä.




Edward Kelsey Moore: The Supremes at Earl's All-You-Can-Eat 
The Supremes Sing the Happy Heartache Blues

Nämä kirjat ostin itselleni tammikuussa synttärilahjaksi. Kutkuttavat mieltä jatkuvasti. Milloinkahan viimein tartun näihin?




Leena Lehtolainen: Hilja Ilveskero- sarja:
-Henkivartija
-Oikeuden jalopeura
-Paholaisen pennut
-Tiikerinsilmä

Luin tän sarjan joskus vuosia sitten ja pidin tästä tosi paljon. Kiinnostaa lukea uudelleen. Nää kannet on niin hienot näissä kirjoissa. Tajusin kun rupesin ottamaan kuvaa näistä kirjoista. Kissa-teema.




Semmoset oli mun top 10:ssä. Mites teillä?

03 elokuuta, 2020

Mitä sain luettua kirjabloggaajien kesälukumaratonin aikana?

Lukumaraton taas tehty. Aloitin oman maratoonaamiseni perjantaina klo:22.30. Aika myöhään meni aloittaminen kyllä. Pelattiin niin antaumuksella Imperial Assaultia, että alotus vaan siirty koko ajan.




Mitä sain luetua? Tavoittteeni 100 sivua ei ihan toteutunut.

Luin:
Kuurne&Kuurne: 49 sivua
Mathews: 7 sivua
Nummelin: 15 sivua
Suutari: 4 sivua

Yhteensä 75 sivua

Aikaa lukemiseen käytin 4h5min. 

Kaiken kaikkiaan ihan nätisti meni lukumaraton. Jospa ens kerralla saisin sitten luettua enemmän antaumuksella kuin nyt! Millonhan seuraava ois? Vai pitäskö ihan ite suunnitella ja vetää se...