#pridelukuhaaste: Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus

Pridelukuhaaste on täällä taas! 💟

Tämä Eskelisen kirja olikin ahmittava tapaus! Ei kauaan nokka tuhissut, kun tämän sai jo luettua. Tää oli niin hyvällä tyylillä kirjoitettu, että oli helppo vaan upota tän kirjan ja Eskelisen kokemusten maailmaan.

Kirjan takakansiteksti:

"Tammikuun ensimmäisen päivän aamu vuonna 2017. Vuosia aiemmin heränneet aavistukset ja etsinnät tihentyvät tähän hetkeen. Nyt se on julkista, kerrottu kaikille: hän on transsukupuolinen nainen. Hän on Mira.

Aavistus on huikean kaunis ja kiihkeä kertomus transitiosta, omaksi itsekseen tulemisesta, muistojen armeliaasta epäluotettavuudesta ja ihanasta transseksistä. Se murtaa syvään juurtuneen käsityksen transsukupuolisuudesta ennen kaikkea tragediana, juhlii moninaisuutta voimavarana ja kutsuu lukijan mukaan ilon ja rakkauden piiriin, jossa jokainen saa loistaa.

Mira Aurelia Eskelinen on häpeilemättömän queer taiteilija ja kulttuurituottaja sekä yksi palkitun Punch Up! –klubin perustajista. Omaelämäkerrallinen Aavistus on hänen esikoisromaaninsa."

Hankala on pistää sanoiksi lukukokemusta. Tää kirja pitää itse lukea ja kokea.

Eskelisen tyyli on sellainen, että jään mielenkiinnolla odottamaan mitä muuta hän vielä kirjoittaa.

#pridelukuhaaste: Boldizsár M. Nagy (toim.): Satumaa kuuluu kaikille

Ihanasti modernisoituja satuja! Kyllä kiitos! Tää oli ihana satukirja.

Tässä satukirjassa kaikki kirjoittajat, sekä kirjan toimittaja ja kuvittaja, ovat unkarilaisia. Satuja (18 kappaletta) oli kyllä joka lähtöön ja tykkäsin oikeastaan kaikista. Kolme saduista oli aivan ihania. Merkkasin ne kuvan jälkeen olevaan listaan. Kuvitus oli kans kaunista, se sopi hyvin satuihin. Kannesta näkee kuvituksen tyylin hyvin.

Tässä sadut ja niiden kirjoittajat:

Toimittanut Boldizsár M. Nagy

Kuvittanut Lilla Bölecz

Krisztina Rita Molnár: Rubiininpunainen lintu

Eszter Gangl: Ruskolehti

István Lakatos: Noidan tarina

Judith B. Tóth: Lumikuningas

Andrea Tompa: Rauta-Lasse

Dóra Gimesi: Margaret Jättiläisensurmaaja

Edit Szücs: Metsäkauriin sarvet -> Ihana!

Edit Pengö: Kaapattu kuninkaantytär -> Ihana tämäkin!

Judit Ágnes Kiss: Roosa tanssiaisissa

Noémi Rebeka Horváth: Pikku Liisan suuri seikkailu

Sára Harka: Lahja ja Lilian

Kriszta Kasza: Kolmikorva Trimotei -> Ihana! <3

Edina Kertész: Kiemurainen mehupilli

Orsolya Ruff: Mahtava Alfredo

Efi (Brigitta Kovács): Onnea matkaan, Batbajan!

-> Hieno muunnelma Tuhkimo-sadusta!

Petra Finy: Liisa lähtee maailmalle

Zoltán Csehy: Prinssi menee naimisiin

Iso suositus tälle! Oli aika ihanaa lukea satuja, joissa henkilöt olivat sateenkaariväkeä.

#pridelukuhaaste: Pii Anttonen: Piin seikkailut cismaailmassa

 Oon seurannu jo pitkään Pii Anttosen sarjakuvablogia ja ku huomasin, että häneltä on tullu sarjakuva-albumi ni se piti saada heti käsiinsä ja luvun alle.

Tää oli ihan loistava! Monta kertaa lukemisen aikana nauroin ääneen ja se jos mikä tuntuu mahtavalta! Tykkään Anttosen huumorista paljon. Se osuu muhun. Piirrostyyli on kuten alla olevasta kansikuvasta näkee ja jutut täyttä kultaa.

Lukekaa ja naurakaa! 👇

Kuvat meni vähä sekasessa järjestyksessä, mutta en jaksa alkaa vaihtaan niitä. Nää kaikki on 3-4 ruudun strippejä.

Ihan todella iso suositus tälle sarjakuvalle!!!

#pridelukuhaaste: Mona Bling: 23 transmyyttiä - totta ja tarua transihmisistä

Ah! Tämä oli kyllä niin hyvä paketti tietoa hyvällä ja selkeällä tyylillä kirjoitettuna.

Ne myytit:

1. myytti: Transihmisen tunnistaa kilometrien päähän

2. myytti: Sukupuolia on vain kaksi

3. myytti: Transihmiset eivät koskaan tule olemaan "normaaleja"

4. myytti: Kaikki transihmiset ovat lapsesta asti tienneet olevansa trans

5. myytti: Transsukupuolisuus on someajan ilmiö

6. myytti: Kaikki transihmiset ovat päästään sekaisin

7. myytti: Transfobiaa ei ole olemassa

8. myytti: Transsukupuolisuus on likaista ja häpeällistä

9. myytti: Transihmiset ovat pakkomielteisiä ulkonäöstään

10. myytti: Leikkaukset eivät tee oikeaa miestä tai naista

11. myytti: Transihmiset vastaavat mielellään kysymyksiin alapäästään

12. myytti: Moni katuu sukupuolenkorjausta

13. myytti: Transihmiset vaanivat vessoissa

14. myytti: Transihmiset yrittävät huijata cisihmisiä

15. myytti: Kaikki transnaiset myyvät seksiä ja tekevät pornoa

16. myytti: Transihminen voi saada töitä vain sirkuksesta

17. myytti: Transihmisten ei pidä osallistua urheilukisoihin

18. myytti: Kaikilla transihmisillä on stripparinimet

19. myytti: Transihmiset on tungettu jokaiseen tv-sarjaan ja elokuvaan

20. myytti: Seksi transihmisen kanssa ei ole "normaalia" seksiä

21. myytti: Transihmisillä ei ole huumorintajua

22. myytti: Transihmiset eivät voi tulla vanhemmiksi

23. myytti: Elämä transsukupuolisena on pelkkää kurjuutta

Lisäksi:

5 neuvoa sinulle, jonka läheinen tai ystävä käy läpi transprosessia

5 ohjetta toimittajalle, joka tekee juttua transsukupuolisuudesta

Ikoneja ja idoleja

Luku- ja katselusuosituksia

Tää oli totisesti semmonen paketti, että ahmin tän ja nyt en osaa sanoa tästä juuri mitään, ku tää vaan oli niin sopivan kattava paketti, ettei jääny ees kysymyksiä aiheeseen liittyen. Tyhjensi ainaki multa pajatson. 😂 Voin erittäin lämpimästi suositella tätä kaikille!

#pridelukuhaaste: TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

"Eihän tästä voinu ku tykätä! Ihastuin eritoten kirjan lapsiin. Ihan mahtavia hahmoja! ❤️ Lisäksi nauroin ääneen monta kertaa lukemisen aikana." 

Näin kommentoin GoodReadsiin tätä kirjaa. Oli kyllä todella valloittava ja ihastuttava kirja!

Spefi-lukupiirin kanssa luettiin tää. Hyvä, että luettiin. En tiiä oisinko muuten saanu tartuttua tähän. Mää ku oon aina niin epäluuloinen suosittujen kirjojen suhteen. 😅

Takakannesta:

"Lumoava fantasia oman paikkansa löytämisestä sekä ennakkoluuloista ja niiden murenemisesta

Linus Baker on säntillinen sosiaalityöntekijä, joka elää yksinäistä elämää kissansa ja rakkaiden vinyylilevyjensä kanssa. Kun Linus saa salaiseksi luokitellun työnannon ja matkaa Marsyasin saaren salaperäiseen orpokotiin, hän joutuu kuitenkin kyseenalaistamaan kaiken oppimansa. Orpokodissa asustaa kuusi maagista lasta: maahinen, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus, ihmissylikoira ja Antikristus. Linuksen tehtävä on selkeä: hänen on arvioitava, voivatko lapsoset saada aikaan maailmanlopun."

Eipä Linus tienny, mihin joutuu. Ja hyvä niin! Maagisten lasten orpokoti oli todella ihastuttava paikka. Ja eritoten ne lapset! Mää niin rakastuin näihin lapsiin! 💓 Niin ihania ja mainioita tapauksia! (Pitäskö vielä pari huutomerkkiä lisää...) No, Linus myös alkaa tykätä lapsista (maahinen Talia, metsänhenki Phee, traakki Theodore, tunnistamaton vihreä otus Chauncey, ihmissylikoira Sal, ja antikristus Lucy) ja orpokodin johtajasta ja päätyy kamppailemaan sen kanssa, että pitäisi olla objektiivinen sosiaalityöntekijä ja mites ne heräilevät tunteet Arthuria (orpokodin johtajaa) kohtaan. Sitä oli hauskaa seurata. Kirjan huumori oli myös hyvää ja nauroin tosiaan useaankin otteeseen ääneen tätä lukiessani. Ai nin, ja saaren oma suojelushenki Zoe oli kans mainio tapaus, sekä saaren lähellä olevan kylän pormestari. 

Tää oli ihastuttava aikuisten satu. Sielu ja mieli lepää tällaista lukiessa. Jo alusta asti tietää, että kaikki menee lopulta hyvin. Pitää vaan lukea, että tietää, että millä tavalla kaikki ratkeaa. Todellinen hyvän mielen kirja! 💗 Ja voi että mää toivon, että tälle saatais jatkoa! Haluaisin niin tietää, että miten näiden lasten elämä menee.

Ps: Hyvää juhannusta kaikille!

#pridelukuhaaste: Alviina Alametsä & Linda-Maria Roine: Koulumustelmat - kiusaaminen on väkivaltaa

Huh, mikä kirja tää olikaan! Luin tän yheltä istumalta.

Alviina Alamestä ja Linda-Maria Roine (nykyään Raninen) kertovat kouluajoistaan. Molemmat olivat koulukiusattuja eli kouluväkivallan uhreja. Alametsä joutui myös kokemaan Jokelan koulusurman. Roine taas suunnitteli tekevänsä koulusurman, mutta ei onneksi koskaan toteuttanut sitä.

 

Kirja on koskettava. Alametsän kertomus kokemuksistaan Jokelan koulusurmassa oli kylmiä väreitä aiheuttava. Samaten Roineen kokemukset omilta kouluajoiltaan ja kun hän alkoi miettiä kostoa. Mää niin toivosin, että Suomessa saatais kouluväkivalta kitkettyä. Mutta se ei taida olla mahdollista niin kauan kuin Suomi on Euroopan kärkimaita lähisuhdeväkivallan suhteen. Väkivallan ja traumatisoitumisen kierre vaan jatkuu ja jatkuu.

Jotenkin en osaa tätä kirjaa muuten kuvailla. Tää oli aikamoinen kokemus! Kannattaa kyllä lukea!

Ps: Pride-lukuhaasteeseen kirja sopii, koska Alametsä on biseksuaali.

#pridelukuhaaste: Tiina Tuppurainen & Teemu Silván: Rakkaudesta lajiin

Yöpöydän kirjoissa julistettiin taas jokavuotuinen pride-lukuhaaste. Päätin osallistua ja lyödä kaks kärpästä yhdellä iskulla, koska osallistun parhaillaan myös queer-lukuhaasteeseen.

Kirjaan haastatellut ( by Tiina Tuppurainen) ja 

kuvatut (by Teemu Silván) nuoret:

Leo Terävä

Jade Nyström

Emmeth Salo

Jona Paavilainen

Janne Puhakka

Alex Oksanen

Eetu Närhi

Joona Paananen

Sofia Manner

Petra Lehtovirta

Matilda Svahn

Rilla Ritakallio

Monica Hagström

Senni Salminen

Alkusanat: Elina Gustafsson

Kirjan lopussa haastateltuna myös tutkijoita ja urheiluorganisaatioiden edustajia.

Tää oli tosi mielenkiintoista luettavaa. Mahtavaa, että nuoret ite pääsivät ääneen oman sukupuolensa ja seksuaalisen suuntautumisensa suhteen! Vielä on paljon opittavaa siinä, että oikeasti hyväksytään ihmiset sellaisina kuin he ovat, eikä yritettäis tunkia toisiamme siihen muottiin, mikä ittiä eniten miellyttäis. On ihan hirveen surullista, että lapset ja nuoret joutuu kärsimään edelleen niin paljon paskasta suhtautumisesta itteensä, jos eivät ookaan heteroita tai cissukupuolisia. Se on yksiselitteisesti väärin. Ja mitä ihmettä se kenenkään persettä kutittaa, jos joku muu on erilainen ku sinä sukupuoleltaan ja/tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan? Ei se oo mikään kihomato pepussa, joka pitää häätää pois! Ei omaa sukupuoltaan, siis sitä, joka on korvien välissä, voi muuttaa. Mutta omaa kehoaan voi muuttaa vastaaamaan sitä korvienväliä. Ei myöskään omaa seksuaalista suuntautumista voi muuttaa. Ei kenestäkään tuu heteroa, vaikka kuin yritettäis käännyttää henkisellä väkivallalla. Ja miksi ihmeessä se, että joku on jotain muuta kuin cishetero, on pettymys tai järkytys? En ymmärrä. Ei pitäis ladata mitään cishetero-odotuksia lapsilleen tai yhtään kellekään. Argh!

Huh, nyt lopetan tän ränttäämisen. Ihmiset välillä niin suututtaa.

Lukekaa tämä kirja! 💥

#pridelukuhaaste: Janne Puhakka & Risto Pakarinen: Ulos kopista

Vielä yksi kirja mukaan Pride-lukuhaasteeseen!

Tää on jääkiekkoilija Janne Puhakan tarina ja ei pelkästään se, vaan tässä kirjassa käytiin läpi asiaa laajemminkin seksuaalivähemmistöjä suhteen niin jääkiekon kuin muun urheilun parissa.

 

Ensin Puhakka kertoo oman tarinansa itsensä löytämisestä ja ns. kaapista ulos tulosta uran loputtua. Sitten Puhakan perhettä haastatellaan ja myös Puhakan puoliso Rolfia omissa luvuissaan. 

Näitten jälkeen kuullaan Puhakan pelikavereita, pelaaja-agentteja ja valmentajia. Seitsemännessä luvussa haastatellaan aiheesta jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajaa Jukka Jalosta ja ex-jääkiekkoilija Ville Leinoa (Billebeinon perustaja). Sitten ääneen pääsevät leijona Ronja Savolainen ja ex-jellona Venla Hovi.

Hypätään hetkeksi maailmalle ja kuullaan ensimmäistä avoimesti homoa jääkiekkotuomaria Dre Baronea ja ensimmäistä julkisesti homoa pelaaja-agenttia Bayne Pettingeriä. Sitten päästään vielä asiantuntija-haastatteluihin. Dosentti ja tutkija Marjo Kokkonen ja Olympiakomitean vastuullisuuspäällikkö Elina Laine puhuvat seksuaalivähemmistöistä tutkimusten ja työn tuoman tiedon kautta. Lorun lopuksi vielä Puhakka kirjoittaa elämästään nykyhetkessä.

Kirja on täynnä asiaa ja se asia ei ole kauhean positiivista. Urheilumaailma ja eritoten jääkiekkomaailma on tosi vanhoillinen ja ahdas erilaisia ihmisiä kohtaan. Kaikkien pitäisi olla samasta muotista tai joutuu kestämään pelaajakaverien ja jopa valmentajan kiusaamista. Yllättävää oli se, että naisleijonia pidetään suurin piirtein automaattisesti lesboina, kun taas miesleijonat eivät voi olla muuta kuin heteroita. Todella kummallista! 

Se hyvä asia kirjasta tuli kuitenkin esiin, että muutosta parempaan on tapahtunut ja tapahtuu kaiken aikaa, vaikkakin hyvin hitaasti. 

#pridelukuhaaste: Patricia G. Bertényi: Salaisuuksien galleria

Viimein mun käsiini löysi tiensä pitkään lukulistalla ollut Bertényin Salaisuuksien galleria. Tää kirja sopii mainiosti pridelukuhaasteeseen, joten otan tällä kirjalla osaa siihen.

Tää oliki vähän erilainen dekkari ja pelkästään hyvällä tavalla! Päähenkilö on entinen FBI:n erikoisasiantuntija Jackie Saratoga, joka kuulee taulut eli niiden puheen, laulun jne. Jackie on myös rakastunut työnantajaansa, asianajaja Robertaan, ja tasapainottelee työn ja rakastumisen kanssa. 

 

Robertan toimisto saa työn kuolleen taiteilijan, Rodolfon, töihin liittyen. Siitä alkaa purkautua melkoinen vyyhti asioita niin Jackieen liittyen, kuin Rodolfoon ja hänen piireihinsä liittyen. Jackiella on erikoinen kyky, joka pikkuhiljaa kirjan edetessä paljastuu ja siinä tulee kirjaan fantasiaelementtejä. Rikosten selvittely on taas päivänselvää jännitys-osastoa. Lisäksi oli kyllä ihan hauskaa seurata Jackien ja Robertan suhteen kehittymistä. Mausteena vielä heidän työkaverinsa Liz, joka on aikamoinen teräsmummo ja hakkeri. Yhdessä he selvittävät rikosvyyhteä ja sitä oli kyllä mielenkiintoista lukea! Ja kun tapahtumat sijoittuvat San Fransiscoon, niin sitä tunsi lukevansa maailman luokan dekkaria. Meinaan, että tässä kirjassa oli sellainen koko maailman tuntu, mitä harvemmin suomalaisissa dekkareissa on.

Jatko-osan Varjojen saari hainkin jo kirjastosta ja se pääsee tässä kesän aikana lukuun. Varmaan piankin, oli nimittäin niin hyvää luettavaa tää eka osa.

#pridelukuhaaste: Riina Mattila: Järistyksiä

 Sainpas vihdoin luettua tän Riina Mattilan kirjan Järistyksiä. Se on ollut pitkään mun lukulistalla! Tällä on hyvä myös osallistua Pride-lukuhaasteeseen.

Järistyksiä on lyhyehkö kirja 151 sivullaan. Silti sen sisään mahtuu niin paljon: uusi koulu, uusia ystäviä, rakastuminen, kamppailu sen kanssa, ettei vanhemmat hyväksy lastaan sellaisena kuin hän on.

Eelia aloittaa lukion yhdenlaisessa sisäoppilaitoksessa kaukana kotoaan ja kaukana vanhemmistaan, jotka eivät hyväksy Eeliaa sellaisena kuin hän on eli transsukupuolisena ja ei-heterona. Uudessa koulussa hän ystävystyy Karhun kanssa. Toisena kouluvuotena hän kohtaa Islan ja rakastuu häneen. Heistä tulee pari. 

Järistyksiä kertoo järisyttävästä rakastumisesta, siitä että toinen hyväksyy sinut sellaisena kuin on ja siitä ristiriidasta, että vanhemmat eivät hyväksy. Kirja kuvaa hyvin näitä asioita ja niitä tunteita, mitä se kaikki herättää. Näiden kansien väliin mahtuu paljon, mutta se ei ole silti liikaa. Kaikki on lopulta vain välähdys, tai kuin vain järistys, läpileikkaus pieneen siivuun Eelian elämästä. Pieni siivu ja niin isot asiat! Tän luettua toivois saavan jatko-osan tälle kirjalle, että miten kaikki sitten menee tän kirjan tapahtumien jälkeen.

#dekkariviikko #pridelukuhaaste : Miska Karhu: Nimeni on Alex

Tää kirja sopii sekä dekkariviikkoon että pride- lukuhaasteeseen, joten otan kaksi kärpästä yhdellä iskulla kätevästi. Blogin pikaisen selauksen jälkeen tulin siihen tulokseen, etten oo pride-lukuhaasteeseenkaan aiemmin osallistunut, joten siinäkin sitten mukana ekaa kertaa. 

Nimeni on Alex kertoo Alexista, joka katoaa. Oman mutkansa asiaan tuo se, että Alex on transsukupuolinen. Liittyykö se katoamiseen? Onko tapahtunut viharikos? Missä Alex on?

Ääneen pääsevät Alex, Anssi, Alexin poikaystävä, Kerttu, Anssin äiti, joka on aika rock irokeeseineen, Marjut, Alexin äiti, joka raivostuttavasti väärinsukupuolittaa lastaan koko ajan sekä Pasi, Alexin isä, joka ei halua väärinsukupuolittaa lastaan, mutta sompailee Alexin ja vaimonsa välillä. 

Nämä henkilöt kertovat tarinaa eteenpäin vuorotellen. Tarina oli ahmittava ja koskettava. Kirjaan eläytyi mukaan. Pysty tuntemaan Anssin hädän Alexin katoamisesta ja sen pelon ja epäilykset, että onko Alex salannut jotain. Pysty tuntemaan myös Marjutin hädän vaikka samalla halus huutaa hälle, että ekkö sää pöhölö tajua lopettaa tuota väärinsukupuolittamista ja ns. deadnamen käyttöä, ku tolleen toimit väkivaltasesti sun lasta kohtaan. Kerttu ja Pasi jäi enämpi taustahahmoiksi, mutta iloitsin, kun Pasi tohti toimia oikein Alexin suhteen ja riemuitsin kun Kerttu täräytteli Marjutille asioita. Alexin ääni taas kertoi, mitä tapahtui ennen hänen katoamistaan.

Kirjan loppu oli liikuttava. Anssille selvis Alexin salailun syy ja se nostatti kyyneliä silmiin. Lisäksi kun selvis Alexin kohtalo, ni teki mieli huutaa kirjalle ja kaikille, että äääääääääääääää, ku se oli vähä tylsä ja turhauttava se homma, mikä selvis. Vaikka toisaalta, en tiiä miten tän kirjan ois pitäny loppua.

Nostan hattua Karhulle, että jännite pysyi niin hyvin koko kirjan ajan ja että hän on osannut kirjoittaa nuo henkilöt niin hyvin. Lisäksi kirja on niin monin paikoin samaistuttava, että sekin tuntui hyvältä lukea. Jään odottamaan, että Karhu kirjoittaa lisää kirjoja ja pääsen niitä lukemaan.