Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sanoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sanoitus. Näytä kaikki tekstit

23 joulukuuta, 2015

Mielenrauhaa

Henkisesti raskaina jouluina tämä Jarkko Aholan joululaulu Mielenrauhaa on tuonut lohtua pimeän keskelle. Tätä ei voi itkemättä kuunnella. Ei aiempina vuosina, eikä tänä joulunakaan.



säv. Kassu Halonen
san. Edu Kettunen

Kahta vain
joululahjaa,
kahta vain
mä toivoisin
Vain pientä hetken
hengähdystä
ja mielenrauhaa
tietenkin
Mä toivon vain
vain Joulun taikaa
et sydän ois
ees hetken aikaa huoleton
ja Joulu tois tuon hetken toivon
Jos myötä tuon
yötuulen lauhan
Joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan sekavaan
Miksi toivoisin
mä kultaa,
lisää turhaa
rihkamaa
Toisko nuo tuon
levon hetken
armahduksen
kaltaisen

"Mä toivon vain
vain Joulun taikaa

et sydän ois

ees hetken aikaa huoleton

ja Joulu tois tuon hetken toivon

Jos myötä tuon
yötuulen lauhan

Joulu tois

taas mielenrauhan rahtusen

maailmaan sekavaan" x2

18 marraskuuta, 2015

Vapaudesta

Kerkko Koskinen Kollektiivi on yksi ehdoton lempparini kotimaisen musiikin saralla. Laura Palmerin soidessa radiossa tiuhaan, etsin YouTuben ihmeellisestä maailmasta kappaleen ja löysin lisää Kollektiivin kappaleita. Kuuntelin niitä ja kuuntelin uudelleen. Ihastuin, rakastuin ja niin Kollektiivista tuli pysyvä matkakumppanini.

Vapaudesta- kappale on Kollektiivin toiselta levyltä nimeltään 2. Vapaudesta kertoo vapauden kaipuusta. Siitä, kuinka ei aina tiedä, mitä se vapaus lopulta oikein on. Onko se tätä vai sittenkin sen vastakohta? Itselläni ainakin on välillä ristiriita vapauden suhteen ja nimenomaan sen suhteen, että mitä se minulle tarkoittaa tarkkaan ottaen.

Mielestäni Maija Vilkkumaa on hyvin vanginnut tämän ristiriidan kappaleen sanoitukseen. Sitähän se vapaus on: kaikkea ja ei kuitenkaan kaikkea. Kappaleen melodia myös kuvaa vapauden kaipuuta ja sen kuohahtelua mahtavasti.


Vapaudesta
Minä kaipaan ja himoan vapautta
vaikken tiedä mitä se on
sitä ettei ole ketään josta pitää huolta
vai sitä että nimenomaan on
oman onnensa seppä
vai osanen jotain joka huolehtii heikommistaan
ulkopuolella kaiken
vai nimetön sarake yhteistä listaa

Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

Minä kaipaan ja himoan vapautta
vaikken tiedä mitä se on
sitä että menee yöksi aina samaan paikkaan
vai että on juureton
Nykyään joka toinen on saarnamies
täynnä tympeää oppiaan
mun unissa sumuiset pelinhoitajat heittelee noppiaan

Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

Pimeä taksi vai aamuyön metro
Kiusaus vai kun sen voittaa
Lentää tammikuussa tropiikkiin
vai jäädä kotiin ja soittaa
Lämmin peitto vai dieselin tuoksu
Viski vai kamomilla
Olla teflonin päällystämä vai aina mustelmilla

Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta
Haen sitä fiilistä ruuasta, miehistä, aamuöistä ja tupakasta
Haen sitä tanssisalien hiestä, hurmiosta ja jumalasta

-Sävel Kerkko Koskinen 
Sanat Maija Vilkkumaa-

29 lokakuuta, 2015

Elämän nälkä

Pave Maijasen Elämän nälkä on varmasti melkein kaikille tuttu kappale. Itse törmäsin tähän biisiin muutama vuosi sitten. Sen hetkiseen elämän tilanteeseeni tämän kappaleen sanat toivat suurta lohtua ja antoivat voimaa jatkaa sinnittelyä kohti parempaa aikaa.

Tätä kappaletta kuunnellessani tajusin silloin, että sisälläni asuu suuri elämän nälkä. Elämän nälän voimin kykenen mihin vain. Elämän nälän voimin selviän kaikesta. Tuo suuri nälkä on minua eteenpäin potkiva voima.

Olen kokenut saman herätyksen, mistä laulussa kerrotaan. Eräänä päivänä jokin päässäni ollut umpisolmu aukeni. Ymmärsin syvällisesti, että olen itse vastuussa omasta elämästäni ja onnellisuudestani. Menneille en voi ihan mitään. Tulevaisuudesta voin tehdä paremman. Kaikki on minusta itsestäni kiinni.




Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren

Aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
 jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee 

Verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin

Kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
sen täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä
ei voimiaan säästä
minut pystyyn tempaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä
käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

Elämän nälkä
Eteenpäin rohkaisee

-Sävel ja sanat: Pave Maijanen-