Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre & Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

 Kaksi lastenkirjaa keväältä tähän väliin. Molemmista pidin paljon!

Axel Åhman & Ola Skogäng: Salakuljettajan aarre

suomentanut Anu Koivunen

Tää oli tosi vetävä kirja! Tarina oli vetävä ja ahmin tän kirjan melkein yhdeltä istumalta. Ihanaa, että tällaisia lastenkirjoja on!

"Isoäiti asuu Jumalan selän takana, kaukana kaikesta ja kaikista. Juuri siellä, kaukana saaristossa 11­-vuotiaan Oliverin pitäisi viettää seuraavat pari viikkoa, kun hänen vanhempansa eivät voi vahtia häntä. Tulevaisuus olemattomien nettiyhteyksien päässä, ainoana ajanvietteenä iskän ikivanhat sarjikset ei kuulosta lupaavalta. Pian Oliver kuitenkin törmää mysteeriin, ja niin Tintit kuin koulukirjatkin jäävät syrjään.

Isoäidin ullakolle ei saisi mennä, mutta sieltä löytyy kompassi ja kasa vanhoja karttoja. Ne vaikuttavat kuuluneen sukulaiselle, joka tunsi seudun vedet ja karikot läpikotaisin. Kylässä huhutaan myös aarteesta, jonka kuuluisa salakuljettaja olisi piilottanut ulkosaaristoon melkein sata vuotta sitten. Oliver päättää selvittää, mihin salakuljettaja ja aarre katosivat.

Salakuljettajan aarre on tarina, jossa on 24 lukua – yksi joulukuun jokaiselle päivälle aattoon asti. Jännittävä tarina vilisee komeita veneitä ja saksalaisia vakoojia. Seikkailun aikana opitaan myös, että onni on ystävä, jolla on mönkijä ja maastopuku."

Georgia Byng: Molly Moon ja tajuton timanttitemppu

suomentanut Ulla Selkälä

Mää oon vähä ihastunut näihin Molly -kirjoihin. Nää on sen verran vekkuleita keitoksia, että näistä aikuisenakin voi nauttia. Kyllä näistä kirjoitusajankohta paistaa läpi läskivihoineen muineen, mutta näin aikuisena ne huomaa ja pystyy ohittaan.

Tässä kirjassa Molly päätyy Hollywoodiin jahtaamaan ilkeää pohattaa, jolla on maailmanvalloitussuunnitelmat. Ystävänsä Rockyn kanssa ja uskollisen Petula-koiran kanssa Molly päätyy seikkailuun ja saa myös aivan yllättäviä tietoja omista vanhemmistaan. Että olipas seikkailu! Muakin ihan jännitti tätä lukiessa!

Lukemisto kevään opinnoisa

Muutama tenttikirja kevään opinnoista! Paukut loppu multa, niin ei ole ko muutama tenttikirja ja opintosuorituksia tuli lopulta vain yksi.

 

Malcolm Payne: How to use social work in theory in practice

Tämä kirja käsitteli erilaisia lähestymistapoja/työotteita, mitä voi käyttää sosiaalialan työssä. Kaikki teoriat käsiteltiin selkeästi ja annettiin esimerkkejä niiden käytöstä. Tykkäsin tästä ja oon miettinyt tätä kirjaa lukemisen jälkeen paljon, vaikka tentti itessään ei mennytkään kovin hyvin. Tärkeämpää ku arvosana on se, että haluan palata tähän kirjaan ja tuun lukemaan tämän kyllä uudelleen.

Alpo Heikkinen toim.; Arki, arvot ja etiikka - Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet

Lakipykäliä ja toimintaohjeita, miten toimia erilaisissa tilanteissa eettisesti ja asiakkaan parhaan kautta.

Antti S. Mattila: Ratkaisu: Ajattele toisin

Kirjan takakansiteksti ehkä valaisee tätä teosta parhaiten:

"Työelämässä. Vaikeuksien sattuessa. Ihmisten kanssa.

Opas kaikille oman ajattelunsa kehittäjille kertoo, miten mennä boksin ulkopuolelle, poistua kuplasta, päästä noidankehästä tai kohdata ongelmat.

Mikä avuksi, kun edessä on ongelma, johon ei löydy ratkaisua? Mistä keinot, kun töissä pitäisi keksiä uutta tai luova ratkaisu? Mitä tehdä, kun keskustelu ääripäiden välillä on mahdotonta? Mistä apu, kun ajatukset kiertävät kehää?

Antti S. Mattilan johdolla opit ratkaisemaan ongelmat käyttäen hyväksi näkökulman vaihtamisen taitoa. Elämässä eteen tulevien tilanteiden tarkastelu yllättävistäkin näkökulmista on jo antiikin stoalaisten suosima metodi, joka auttaa ongelmien luovassa ratkaisussa työ- ja yksityiselämässä, kasvattaa henkistä sopeutumiskykyä, helpottaa kaikkea sosiaalista kanssakäymistä ja on avain onnellisempaan ja pidempään elämään. Tutkitusti.

Ratkaisu: Ajattele toisin on Näkökulman vaihtamisen taito -teoksen laajennettu laitos.

Antti S. Mattila on lääketieteen tohtori, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja filosofi. Hän on pitänyt Filosofista praktiikkaa vuodesta 1999 ja uskoo huumorin voimaan. Mattila on kirjoittanut aiemmin Onnentaidot -teoksen Pekka Aarninsalon kanssa sekä Näkökulman vaihtamisen taito -teoksen, joka on myös Ratkaisu: Ajattele toisin -kirjan pohjana."

Lopuissaan mielenkiintoinen kirja. Minulle ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta ehdottomati lukemisen arvoinen! Antoi ajattelemisen aihetta ja käyttökelpoisia vinkkejä tilanteisiin, joissa toisin ajatteleminen voisi helpottaa ja auttaa.

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana & Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

 Välillä vähän romantiikkaakin luettuna.

Kaisa Viitala: Klaanin vieraana

Mää kyllä ihan rakastuin tähän kirjaan! Tää on ihan 5/5! Parasta tässä kirjassa oli se, että nauroin ääneen tätä lukiessa. Harvinaista minulle. Rakastin Agnesin ja Fingalin tempoilua itsensä ja tunteiden kanssa. Rakastin sitä, että päähenkilö on vammainen ihminen. Virkistävä ja iloa elämään tuova kirja tämä. Seuraavan osan lukemista odotan innolla.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

suomentanut Kersti Juva

Austenien lukeminen jatkuu! Nyt vihdoin minäkin tiedän tämän kirjan ja mitä se pitää sisällään. Musta ei kyllä tullu Elizabethin ja Darcyn faneja, että ei sen puoleen. Pidin heissä kuitenkin siitä, että molemmat kasvoivat ja kehittyivät ihmisinä tän kirjan aikana. Siksi myös pidän tästä kirjasta eniten tähän mennessä luetuista Austeneista.

Ois se ollu karseaa elää tuota aikaa. Elizabethin äidin elämän suurin tavoite on saada kaikki viisi tytärtään naimisiin. Huhhei! Äiti on kyllä muutenkin kamala. Eikä isä ole kovinkaan paljon parempi. Kirjassa on kyllä kieltämättä monenlaisia epäkohtia, jotka tökkivät silmiin. Silti tämä kirja oli kyllä kaiken kaikkiaan viihdyttävää luettavaa. Austenista on kyllä tullu ihan salakavalasti yks mun lempikirjailijoista. Oho ja wau.

T. L. Huchu: The library of the dead & Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen: Ouroboros: Sateenkaarikärme

 Kaksi ahmittavaa fantasiakirjaa! Näihin kyllä upposi ihan täysin.

T. L. Huchu: The library of the dead

Ropa on tippunut koulusta pois ja tekee töitä elättääkseen isoäitinsä ja pikkusiskonsa. Ropalla on kyky nähdä kuolleita ihmisiä, aaveita. Työkseen hän toimittaa näiden aaveiden viestejä heidän läheisilleen, jotta he pääsevät jatkamaan matkaa tuonpuoleiseen, eivätkä jää tähän välitilaan. Yksi tällainen työkeikka paljastaakin jotain pimeää Edinburghin syövereistä ja Ropa ei pysty jättämään asiaa sikseen. Siitä alkaakin sitten jännittävä seikkailu, jota minä sitten ahmin menemään.

Silja Sillanpää & Pasi Pitkänen: Ouroboros: Sateenkaarikärme

Kuumepäissäni en muistanu ottaa kuvaa tästä kirjasta, mikä harmittaa, koska nautin niin paljon tän kirjan lukemisesta. 

"Uusi mysteerisarja alkaa!

Lumoava tarina vie lukijansa maan alla kulkevan salaperäisen käärmejunan kyytiin. Taidokkaan tekijäkaksikon fantastinen sarja on täynnä kihiseviä salaisuuksia, joiden selviämistä odottaa henkeään pidätellen!

12-vuotias Kivi asuu isovanhempiensa luona matelijakaupan yläkerrassa. Kun vanhukset viedään hoitolaan, karkaa Kivi lemmikkikäärmeensä Nijin kanssa etsimään maan nielemää äitiään. Kivi päätyy rautatieasemalle, jonne matelee riimuin koristeltu käärmejuna. Alkaa huimaava seikkailu, jonka aikana Kivi joutuu pohtimaan, milloin todellisuus muuttuu tarinoiksi ja tarinat totuudeksi.

Maanalainen juna vaunuineen kuhisee taikavoimaisia käärmeitä, riimumerkkejä ja mysteereitä – ja luo nahkansa tarinan edetessä aina uudelleen. Oppaakseen Kivi saa teini-ikäisen, tuittupäisen Dian. Mutta onko tähän luottamista? Taikka Boaan, junan pistäväkatseiseen johtajaan?"

Tää oli myös ihan ahmittava tarina. Yheltä istumalta luin ja oisin heti halunnut jatkaa seuraavaan kirjaan. Se ilmestyy nyt tässä kuussa, että en ihan vielä pääse sitä lukemaan. Tykkäsin eritoten siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat junaan. Hieman erilainen miljöö se! Kuvitus oli myös tässä kirjassa viehättävää, pidin siitäkin kovasti. Nyt malttamattomasti odotan, että se seuraava kirja ilmestyy kohta ja pääsen lukemaan sitä.

Georgia Byng: Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu & Frances Hodgson Burnett: Kadonnut prinssi

 Parit lastenkirjat tähän väliin. Näitä on niin mukavaa lukea välillä!

Georgia Byng: Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu

suomentanut Ulla Selkälä

Tämä se olikin aika tarina! Ei oo mulle tullu aiemmin vastaan tällaista.

Päähenkilö Molly on lastenkodissa, jossa on yllättäin aika tympeät oltavat. No, kirjastossa Molly törmää kirjaan hypnotisoimisesta ja lukee sen ja sen myötä alkaa harjoitella hypnotisointia. Sehän johtaa sitten vaikka ja mihin, koska Molly on luonnonlahjakkuus. Molly päätyy myös rapakon toiselle puolelle, koska haluaa etsiä käsiinsä lastenkodissa ollutta hyvää ystäväänsä Rockya, joka adoptoitiin Yhdysvaltoihin. New Yorkissa hän päätyy hypnotisoimistaidoillaan ihan Broadwayn parrasvaloihin. Aikamoinen seikkailu! Mielenkiintoinen tarina kaikenkaikkiaan. Ainut paska on läskiviha, joka pisti irvistelemään. Muuten tää oli niin mainio, että luen parhaillaan tän sarjan toista kirjaa.

Frances Hodgson Burnett: Kadonnut prinssi

suomentanut Toini Swan

Sitten tää. Uh. Tää kirja ei todellakaan ollu mitään Hodgson Burnettin parhaimmistoa. Uh. Päähenkilö Marco elää hyvin köyhää elämää Lontoossa. Elämä pyörii mun silmissä outoja kuvioita heillä. Kaikki pyörii Samavian ympärillä jollain tapaa, Marcon isä kouluttaa poikaansa Samavian asialla. Tai ehkä aivopesu ois parempi nimitys sille... Marco tutustuu myös Rottaan, josta saa hyvän kaverin ja jonka kanssa voi harjoittaa sotataitoja eli marssimista poikalauman kanssa jne. Sitten Marco ja Rotta lähtevät kahdestaan, 12- ja 13-vuotias poika, viemään salasanomaa pitkin Eurooppaa ja sitten koittaakin loppujäynät yms. Sanonpa vain, että niinkin fiksuksi pojaksi Marco on varsin sokea.

Tää ei ollut mun kirja. Ehkä nostalgian vuoksi sain luettua loppuun asti. Oli aika tylsä. Plus kirjassa ei ollut naishahmoja ku muutama. Eli varsinainen poikakirja tää.

Justina Robson: Aitoa peliä & Mia Myllymäki: Huomistarhuri

 Nyt vähän scifiä ja fantasiaa kehiin!

Justina Robson: Aitoa peliä

suomentanut Mika Renvall

Tää olikin jännä kirja! Erikoisahentti Lila Black on kyborgi. Onnettomuuden jälkeen hänet pelastettiin sillä, että hänen kehonsa muutettiin osin koneistoksi. Nyt hän saa keikan toimia henkivartijana kuuluisalle haltiarocktähdelle. Ja se keikka onkin sitten erilainen, kuin hän osasi edes kuvitella. 

"Vuoden 2015 kvanttiräjähdys muutti kaiken: universumin eri maailmat toisistaan erottaneet rakenteet repeytyivät rikki. Nyt, kuutta vuotta myöhemmin, ihmisten kanssa maapallolla elää muun muassa haltioita, elementaaleja ja demoneita. Taikuus on todellista ja jopa vaarallisempaa kuin tekniikka. Haltiat ovat outoja, eroottisia ja todella kyllästyneitä Taru sormusten herrasta -viittauksiin. Elementaalit ovat täydellisen riippumattomia mistään, ja demonit on yksinkertaisesti parasta jättää rauhaan. Erikoisagentti Lila Black oli aikaisemmin kaunis, mutta enää hän ei ole siitä niin varma. Hänen kehonsa on puoliksi lihaa ja luuta ja puoliksi metallia: taidokas koneisto, jonka lukemattomat aseet aktivoituvat tarvittaessa ja jota hän juuri ja juuri hallitsee. Kun haltiarocktähti Zal ja Lila temmataan mukaan vaaralliseen valtapeliin, Lila ei enää tiedä, kykeneekö hän hallitsemaan edes sydäntään."

Tää kirja vei mut kyllä mennessään. Oli niin erilainen maailma ja kaikki hässäkät, että oli kivaa vaihtelua mun lukemistossa. Tästä sarjasta on suomennettu toinen osa myös ja varasinkin sen jo, että pääsen lukemaan jatkoa tälle!

Mia Myllymäki: Huomistarhuri

Spefi-lukupiirin lukemistoa on tää. Olin ihan mielissään, kun vihdoin pääsin lukemaan Myllymäen kirjoja, jotka olleet mulla lukulistalla pitkään. 

Tää olikin erilainen ja melkoinen lukukokemus. Hyvällä tavalla.

"Romaani muistojen taakasta ja maailmasta, jossa versoo toivo

Vuosia sitten Stille Triple joutui jättämään taakseen Suomen, puolisonsa ja maailman sellaisena kuin se tunnettiin. Pitkä pakomatka vei tuhoutuneen Euroopan halki ekokaupunkiin, jossa jokainen asuja on puutarhuri ja elämää ylläpidetään vehreissä kerrostaloissa, bosco verticaleissa.

Menneisyys heittää yhä varjoja Stillen ylle. Kun läntiseltä mantereelta tulee avunpyyntö, hän tuntee saavansa toisen mahdollisuuden ja lähtee matkaan.

Todellisuus meren takana paljastuu synkäksi. Suojapaikkaa leimaa lannistuminen, ja sitä ympäröivät sortuneiden kaupunkien rangat.

Uudessa maailmanajassa pahin vastus löytyy mielestä, ja jossain vaiheessa menneestä on päästettävä irti. Luonto löytää tiensä tuhon läpi ihmistä nopeammin. Kauanko mennyttä pitää surra? Entä miten toivo herää?"

Kirja piti otteessaan, pisti miettimään, pohtimaan ilmastonmuutosta ja sitä katastrofia, jota kohti ollaan vakaasti matkalla. Miten toisista ihmisistä tulee niin helposti vihollisia ja heistä ajattelee ensimmäisenä pahaa ja vaaraa. Miten kaikesta voi selvitä. Miksi me ihmiset ollaan tämmösiä, tuhotaan, hyväksikäytetään, ei paljon välitetä muusta kuin rahasta.

Kirjan ihmiset oli aika mahtavia hahmoja, ei pelkkää mustaa, ei pelkkää valkoista. Taustalla aina jotakin, joka muuttaa väriä johonkin suuntaan, odottamattomaankin suuntaan.

Tää kirja oli elämys. Kiitos Myllymäki tästä!

Kaye Umansky & Ben Mantle: Dick the delightful duck

 Tää oli semmonen aika hauska lorukirja. Tai lasten runokirja.

Pidin tästä todella paljon siihen asti, että homma vähän plörähti. Siinä kohti mulla tuli seinä vastaan, ku tää Dick päätti olla koskaan enää suuttumatta, ettei kavereille tuu paha mieli. Oikiasti!? Ei tuossa oo järjen hiventäkään. Jos vaikka opettais Dickille miten käsitellä tunteita ni se ois se oikea hyvä paras vaihtoehto. Nih! Eikä mikään tunteiden tukahduttaminen, joka vie terveyden... Dickin kaverit taas toimi tosi ihanasti, ku Dick oli pahalla tuulella. Se oli parasta tässä kirjassa.

Kuvitus oli tässä kirjassa ihanaa ja siitä pidin kyllä tosi paljon!

Sarjakuvia itsensä löytämisestä, osa 3

 Miten mää oonkin saanu käsiini niin hyviä sarjakuvia? Oon vaan nauttinu näiden lukemisesta.

Sanna Hukkanen: Juuri

Sarjakuva juurista. Hukkasen isoäiti kertoo tarinoita ja lapsenlapsi yhdistelee niitä omaan elämäänsä. Tää oli kyllä aika ihanaa luettavaa. Tarinat myös linkittyivät puihin ja niiden juuriin. Pidin paljon. Sanna Hukkanen on löytänyt kyllä nyt tiensä mun kirjapinoihin.

Rebecca Burgess: How to be ace - a memoir of growing up asexual

Tää on Rebecan oma tarina siitä, millaista on kasvaa aseksuaalisena maailmassa, joka tyrkyttää seksuaalisuutta koko ajan joka nurkasta. Ja niinhän se on! Se alkaa jo lapsena, kun alle kouluikäisille aletaan tyrkyttää tyttö- ja poikakavereita, vaikka toinen lapsi olisi todellakin vaan KAVERI. Mutta ku ei se käy, ku siihen pitää saada tää seksuaalinen aspekti mukaan. Rasittavaa mun mielestä. Muistan iteki näitä tilanteita lapsuudesta ja niistä tuli aina epämiellyttävä olo. 

Tää sarjakuva oli tarinanakin hyvä ja havainnollistava. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tän.

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Becca on vasta muuttanut paikkakunnalle ja koulussa tutustuu uusiin tyyppeihin. Eikä ihan kehen tahansa, vaan suosittuihin tyttöihin! Ja mitä siitä seuraakaan? Uusista kavereista alkaa paljastuakin odottamattomia juttuja ja lopulta Becca joutuu valitsemaan, että millä puolella hän aikoo seisoa. Olipa kerrassaan tarina! Wau!

Kaksi ihan erilaista kirjaa luonnonsuojelusta

 Molempiin kirjoihin tartuin, kun nimi ja kirjan aihe kuulosti niin jännältä ja kiinnostavalta.

Tracey Williams: Adrift: The Curious Tale of the Lego Lost at Sea

with Curtis Ebbesmeyer & Mario Cacciottolo

Legot kiinnostaa sen verran, että oon kattonu LegoMastersin Suomen ja Australian versiota. Siksi tän kirjan osuessa tielle, tartuin siihen.

Vuonna 1997 rahtilaiva kippas myrskyssä ja kyydissä oli legoja, paljon legoja. Siitä on sitten seurannut se, että rantoja aarteiden toivossa haravoivat tyypit rupesivat löytämään legoja rannoilta ja merivirtojen mukana niitä on päätynyt joka puolelle maailmaa.Williams kiinnostui tästä kaikesta ja alkoi ottaa selvää tapahtumista ja minne kaikkialle legot ovat päätyneet. Kirjassa on paljon kuvia ja juttuja löydetyistä legoista ja myös muusta mereen päätyvästä muovijätteestä. Oli kyllä silmiäavaava opus tämä!

Trang Nguyễn & Jeet Zdung: Rädda Sorya: Chang och solbjörnen

kääntänyt Hien Ekeroth

Tää sarjakuva on tarina Changista, joka haluaa tulla isona luonnonsuojelijaksi. Vaikka ympäristö vastustaa hänen ajatustaan, ettei tytöstä voi tulla luonnonsuojelijaa, Chang pitää päänsä ja niin vain hänestä tuleekin kansallispuiston vartija. Hän myös kohtaa Soryan, joka on aurinkokarhu ja auttaa pelastamaan tämän pienen karhun hengen ja viimein vapauttamaan luontoon. Tää oli kyllä koskettava sarjakuva!

Sarjakuvia ihastumisesta ja rakastumisesta

 Söpöjä sarjakuvia oon lukenut. Nämä on olleet sellaisia sydäntä lämmittäviä romanttisia tarinoita.

Ari North: Always human

Jossain tulevaisuudessa ihmiset pystyvät muokkaamaan kehojaan erilaisilla asioilla. Sunati rakastaa muotia ja hänellä on aina uusin muotimuokkaus käytössä. Metroasemalla hän kohtaa tytön, Austenin, joka ei käyttää minkäänlaista muokkausta itsessään. Ajan kuluessa hän viimein uskaltaa pyytää Austenia treffeille ja siitä alkaa heidän tarinansa. Tämä oli kyllä söpö tarina! Kun pitää uskaltaa olla oma itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, muokkauksilla tai ilman muokkauksia.

Crystal Frasier & Val Wise: Cheer up! Love and pompoms

Annie on yksikseen viihtyvä tyyppi. Lukion viimeinen vuosi on alkamassa ja häntä painostetaan hakemaan cheerleader-joukkueeseen mukaan, vaikka hän inhoaa liikuntaa. Silti hän hakeutuu joukkueeseen, kun kohtaa entisen ystävänsä Beben, transtytön. Tämä kertoo heidän rakkaustarinansa, mitä on olla erilainen nuori, kun sen takia tulee kiusatuksi, varsinkin aikuisten taholta.

Salomey Doku: Brielle & Bear: Olipa kerran...

suomentanut Viivi Ängeslevä

Tämä se olikin todella söpö ja liikkis rakkaustarina!

Takakansiteksti antaa parhaan käsityksen sarjakuvan maaulamsta:

"Satujen lumoa ja ripaus taikaa: Briellen ja Bearin rakkaustarina on lukijalle karkkia. Suloisen romanttisen sarjakuvasarjan ensimmäinen osa. Satujen sääntö nro 1: parhaat sadut alkavat sanoilla Olipa kerran... Haaveilusta tykkäävä Brielle tietää kaiken saduista. Hän aloittaa opiskelun Olipa kerran -yliopistossa, ja kun hän tapaa kirjakaupassa Bearin, rugbyjoukkueen ujon varakapteenin, vuosi alkaa mainiosti. Kaksikkoa yhdistää rakkaus kirjoihin. Brielle on päättänyt unohtaa menneet. Bearin kanssa hän kokee vihdoin elävänsä unelmaansa. Kunnes hän huomaa, ettei ole ainoa, joka salaa jotain..."

Tämäkin piti ahmia kerralla. Tää oli vaan niin viehättävää luettavaa. Väritys ja kaikki. Tarina oli paikoin vähän yksinkertainen ja töksähtelevä, mutta se ei mua haitannut, kun kaikki muu oli niin söpöä.

Mary Westmacott: Yksinäinen kevät & Mirion Malle: This is how I disappear

 Kirja ja sarjakuva, joissa molemmissa on vahvasti teemana yksinäisyys ja näkymättömyyden kokemus.

Mary Westmacott: Yksinäinen kevät

kääntänyt Eva Siikarla

Ensimmäinen Christieni muuten!

Christie anto paljon ajattelemisen aihetta tässä kirjassa. Miten helppoa ihmisen onkaan huijata itseään, valehdella itselleen suut silmät täyteen? Hurjaa! Sen lisäksi myös se, että mitä kaikkea yksinäisyys tekee ihmiselle. Niin hyvässä kuin pahassakin. Niinkuin tässä kirjassa Joan kesken kotimatkansa joutuu olemaan pari päivää aavikkokylässä ja sen myötä kaikenlaiset ajatukset alkavat nousta loukoistaan ja väläytellä totuutta, jota itsepetos on peittänyt kaiken aikaa suojatakseen Joania. Mielenkiintoinen tarina! Mielen voima on ihan uskomaton!

Mirion Malle: This is how I disappear

kääntänyt Aleshia Jensen & Bronwyn Haslam

Koskettava sarjakuva traumoista ja siitä, kun ei saa tai hae apua ja mitä siitä seuraa. 

Clara ajattelee olevansa täysin yksin kokemansa kanssa ja kääriytyy yksinäisyyteen, jonka läpi kukaan ei pääse. Sitten tulee viimein seinä vastaan. Tämä on myös tarina mielen voimasta ja ihmisen sitkeydestä ja selviytymiskyvystä.

Jane Austen: Järki ja tunteet + Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt

 Tässä onkin sitten kaksi todella mainiota kirjaa! Ai että! 💘 Kirjahillan kanssa yhdessä luettiin nämä molemmat kirjat.

Jane Austen: Järki ja tunteet

suomentanut Aune Brotherus

Klassikoiden klassikko tämä! Oih ja voih! Sisarukset Elinor, Marianne ja Margaret. Margaret jää kylläkin ihan sivuosaan tässä, kun siskonsa ovat pääosassa. Elinorilla ja Mariannella on molemmilla rakkaus ja niin erilaiset tavat kokea se. Elinor on pidättyväinen, Marianne taas heittäytyy 110 lasissa tunteiden vietäväksi. Heidän äitinsä taas on hyvin Mariannen tyylinen ja yllyttää ihan tytärtään. No, siskot joutuvat molemmat pettymään rakkauteensa, kun sulhasista tulee tieto heidän kihlauksistaan. Tätä kaikkea sitten setvitään, juoni kulki ja välillä huokasutti se vatvominen. Se ei onneksi ollut liiallista. Yllätyksiä myös tulee eteen ja loppu olikin mukava. 

Nautin kyllä tän lukemisesta. Musta on tullu Austenin fani!

Jane Austen & Ben H. Winters: Järki ja tunteet ja merihirviöt

suomentanut Virpi Vainikainen

kuvittanut Eugene Smith

Tää on sitten just sama tarina! Sijoitettu vaan maailmaan, jossa on merihirviöitä! Tää oli kyllä hurja, hauska ja odottamaton, varsinkin lopussa oli melkoinen pommi. 

Tykkäsin tästä tosi paljon ja en kyllä pysty edes sanomaan, että onko tämä vai alkuperäinen parempi.

Kaksi lasten kirjaa + sarjakuva

 Muutama lastenkirja tähän väliin. Mulla on nyt joku kausi, että haluan lukea lastenkirjoja.

Saija Uusi-Viitala: Aamu ja salaperäinen seteli

kuvittanut Karin Niemi

Ihanaa saada päähenkilö, joka on pyörätuolissa! Erittäin tervetullutta laajentaa kuvastoa tälläkin saralla. Päähenkilö Aamun innoittajana toimii tässä kirjailijan oma lapsi, joka myös pyörätuolissa.

Aamu ja hänen kaksosystävänsä (kannessa taustalla) löytävät setelin ja siitä alkaa omistajan etsiminen ja myös sisäinen taistelu siitä, että haluaisi pitää rahan itsellään, eikä olla rehellinen. 

Tarina oli kyllä hyvä ja Niemen kuvitus ihanaa. Lisää tällaista!

Phoebe Wahl: Little witch Hazel - A year in the forest

Tämä on tarinakokoelma pienestä Hazel -nimisestä noidasta. Kirjassa on neljä tarinaa, jokaiselle vuodenajalle omansa. Tää oli tosi suloinen kirja! Tykkäsin kovasti. Kuvitus ihanaa ja tarinat lämminhenkisiä.

Luke Pearson: Hilda ja kivipeikko

suomentanut Heikki Kaukoranta

Tää sarjakuva ei yllättäin iskeny muhun oikein. Oikeasti yllätyin siitä, ku oon tästä Hilda-sarjiksesta lukenu niin paljon kehuja.

"Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja - Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: "sellaista on seikkailijan elämä". Brittiläinen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Luke Pearson on kehittänyt oman Hildafolk-taruston, jonka päähenkilönä seikkailee nuori sinitukkainen Hilda-tyttö. Hilda-albumeita on ilmestynyt tähän mennessä neljä, joista ensimmäinen julkaistaan nyt suomeksi. Hilda nimenomaan seikkailee kotiseudullaan, sillä sen asukkeihin kuuluu kaikenlaisia mörköjä ja maahisia. Piirtämisestä pitävä Hilda suhtautuu niihin ihastuttavan luontevasti. Kiveksi muuttunut peikko saa nenäänsä kellon siltä varalta, että se herää Hildan luonnostellessa sitä. Yliluonnolliset hahmotkin käyttäytyvät raikkaan arvaamattomasti. Kun tähän lisätään Pearsonin hauskannäköinen piirräntä, kaunis väritys ja rikas sivuhenkilögalleria, Hildafolkin suosio ei ihmetytä yhtään. Hilda ja kivipeikko -kirjan voi lukea myös suvaitsevuuteen kannustavana taruna, vaikkei perinteinen opettavaisuus siitä silmille hypikään."

Anna Bogutskaya: Unlikable female character & Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

 Nyt vähän feminististä kirjallisuutta! Tässä on kaksi paljonkin ajatuksia herättänyttä kirjaa. Osa ajatuksista muhii edelleen päässä, vaikka lukemisesta on jo hyvä tovi.

Anna Bogutskaya: Unlikeable female characters: the women pop culture wants you to hate

Tän kirjan luin yhdessä laura.linnea.lukee kanssa.

"How bitches, trainwrecks, shrews, and crazy women have taken over pop culture and liberated women from having to be nice.

Female characters throughout history have been burdened by the moral trap that is likeability. Any woman who dares to reveal her messy side has been treated as a cautionary tale. Today, unlikeable female characters are everywhere in film, TV, and wider pop culture. For the first time ever, they are being accepted by audiences and even showered with industry awards. We are finally accepting that women are-gasp-fully fledged human beings. How did we get to this point?

Unlikeable Female Characters traces the evolution of highly memorable female characters, from Samantha Jones as "The Slut" in Sex and the City to the iconic Mean Girl, Regina George, examining what exactly makes them popular, how audiences have reacted to them, and the ways in which pop culture is finally allowing us to celebrate the complexities of being a woman. Anna Bogutskaya, film programmer, broadcaster, and co-founder of the horror film collective and podcast The Final Girls, takes us on a journey through popular film, TV, and music, looking at the nuances of womanhood on and off-screen to reveal whether pop culture-and society-is finally ready to embrace complicated women."

Tässä olikin paljon kaikkea. Jonkun verran mun lukukokemusta heikensi se, etten lapsuuteni takia oo kattonu tai nähny suurinta osaa kirjassa esiintyvistä sarjoista tai elokuvista. Se ei kuitenkaan haitannut tai estänyt mua tunnistamasta alla olevia ns. naishahmoja.

The Bitch

The Mean girl

The Angry woman

The Slut

The Trainwreck

The Crazy woman

The Psycho

The Shrew

The Weirdo

Jäin vielä miettimään, että onko miehille tällaisia hahmoja kehitetty ollenkaan? En ainakaan hoksaa, ku jonkun kylähullun, juoppohullun.

Tuva Korsström: Osaako nainen ajatella?

suomentanut Anu Koivunen

"Naiset puuttuvat lähes kokonaan länsimaisen filosofian historiasta.

Mitätöidäänkö naisten ajattelua? Onko ajattelulla sukupuoli? Kulttuurijournalisti Tuva Korsström esittelee meille mm. Mary Wollstonecraftin, Simone Weilin, Hannah Arendtin sekä nykyajattelijat Hélène Cixous'n ja Luce Irigarayn. Mietteet Simone de Beauvoirin ja Jean-Paul Sartren suhteesta yhdistyvät kirjailijan ajatuksiin omasta äidistään ja tämän taistelusta avioliiton kahleita vastaan. Puheenvuoron saavat myös suomalaiset tutkijat Sara Heinämaa ja Martina Reuter. Kun naiset ottavat filosofian haltuun, päästään pohtimaan naisille tärkeitä ihmisenä olemisen kysymyksiä."

Pioneerit

Sor Juana de la Cruz

Mary Wollstonecraft

Charlotte Brontë

Aleksandra Kollontai

Simone Weil, Rose Luxemburg, Hannah Arendt ja Edith Stein sekä Julia Kristeva, Melanie Klein ja Colette.

Luovuus tai kuolema

Cora Sandel ja Mirjam Tuominen

Moa Martinson ja Helvi Hämäläinen

Aina Enckell

Oma lukunsa

Simone de Beauvoir, Åsa Moberg, Toril Moi ja Nawal el Saadawi

Toukokuun kapinan tyttäret

Hélène Cixous

Luce Irigaray

Gisèle Halimi ja Antoinette Fouque

Ajattelu 2000-luvulla

Genevieve Lloyd, Martina Reuter ja Sara Heinämaa

Martha Nussbaum ja Elina Vuola

Claudia Lindén, Ellen Key ja Nina Björk

Linda Skugge

Näistä naisista Kosström kirjoittaa tässä esseekokoelmassaan. Nää esseet teki muhun vaikutuksen. Kaikista näistä naisista en ole edes kuullut koskaan! Ja se tuntuu surulliselta. Siksipä tein itselleni muistikirjaan ylläolevan listauksen ja aion lukea jokaiselta naiselta yhden teoksen. (paitsi Helvi Hämäläiseltä, jolta oon lukenu runokirjan Sukupolveni unta) 

Osa näistä naisista on melkoisen ristiriitaisia tyyppejä, eikä aina niin hyviä ihmisiäkään. Kaikilla on kuitenkin se kohdallaan, että misogynia ja patriarkaatti on vaikuttanut suuresti heidän elämäänsä. Eikä millään hyvällä tavalla. Ne on vaikuttanut ajatteluun tavalla tai toisella, niinku meillä kaikilla. Korsström avaa esseissään sitä, mistä näiden naisten ajattelu on kummunnut.

Korsström kirjoitti kirjassa myös äidistään, Mirjam Tuomisesta. Sekin oli mielenkiintoista! Se oli mahtavaa, että tässä oli suomalaisiakin naisia mukana. Enpä oo heistäkään pahemmin kuullut. No, nyt on tulossa muutos, kun pikkuhiljaa luen kultakin jotakin.

Niin, ja osaako nainen ajatella? No, mitäs luulette?

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja & Catherine Pozzi: Agnès

 Kaksi kirjaa: toinen romaani, toinen novelli. Molemmat kertovat nuorista naisista omana aikanaan. Kummastakaan en mitenkään suuresti tykännyt. 

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja

suomentanut Marja Helanen-Ahtola

"Päiväkirjamuotoon kirjoitettu romaani 17-vuotiaan Cassandra Mortmanin värikkäästä perheestä, joka asuu vanhassa, rappeutuneessa linnassa, jonka perheen kirjailijaisä osti silloin kun oli rahakas ja uransa huipulla. Nyt varat ovat lopuillaan ja ovella kolkutteleva köyhyys raastaa perheen mielialoja ja elintasoa. Cassandran haaveena on tulla kirjailijaksi ja hän harjoittaakin kykyjään päiväkirjaansa. Siihen hän kertoo kaiken perheestään, romantikko sisarestaan, äitipuolestaan joka on toiminut kauniina mallina, sekä isästään joka ei ole kyennyt luomaan mitään uutta viimekausina. Päiväkirjaan ilmestyy köyhyyden ja arjen pohdintojen lisäksi huomattavasti uutta sisältöä, kun läheinen kartano saa uusia asukkaita ja koko Mortmainin perhe paljon uutta ajateltavaa...

Romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1945 ja se oli omanaikansa menestysteos, joka on jäänyt elämään monen polven lukijoiden kestosuosikkina ja modernina klassikkona."

Tää oli ihan ok kirja. Jotenkin nää hahmot ei oikein tulleet läheisiksi ja kirja muutenkin oli jotenkin jännä. Juoni kuiteskin veti, joten sen voimin sain luettua kirjan loppuun. Silti en ymmärrä miksi tätä kirjaa on hehkutettu.

Catherine Pozzi: Agnès

suomentanu Juuso Kortelainen

"Yläluokkainen Agnès elää 1920-luvun Pariisissa menestyneiden, lahjakkaiden ja näkemyksissään varmojen ihmisten ympäröimänä. Hän havahtuu olevansa aikuisikää lähestyessään itse vielä kaikin puolin keskeneräinen ja kelpaamaton.

Agnès tarvitsee elämäänsä muutoksen ja käynnistää itsekasvatusprojektin, jonka tavoitteena on kehittyä tulevan rakastetun arvoiseksi. Samalla hän aloittaa kirjeenvaihdon tuon vielä tuntemattoman kanssa. Kirjoittamalla Agnès tutkii itseään, pohtii uskomuksiaan ja rakentaa maailmakuvaansa. Ja ehkä lopulta kelpaa, mutta kenelle?

Ranskalainen kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissa pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on helppo samaistua.

Novelli on itseironinen mutta myös itsetietoinen: se esittelee kuin ohimennen kirjailijan poikkeuksellisen laajaa lukeneisuutta ja eri tieteenalojen syvällistä tuntemusta. Muodoltaan novelli on tiivis, jokainen sana on tärkeä ja paljon on rivien välissä; sisällöltään se on rikas ja avaa monia kiehtovia maailmoita nykylukijalle.

Agnès on Catherine Pozzin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä ennen se on ilmestynyt käännettynä vain saksaksi ja espanjaksi."

Tästä ei oo jääny oikein mitään edes mieleen. En päässy tähän sisään, enkä jotenkin tavoittanut ton Agnèsin mielenmaisemaa. Onneksi oli lyhyt, ku välttämättä halusin lukea tän Lukien läpi vuosikymmenten -lukuhaasteeseen.

Sarjakuvia

 Kolme ihanan erilaista sarjakuvaa. Kaikissa liipataan surua. Miten oonkin onnistunut lukemaan niin samantapaisista aiheista sitä suunnittelematta?

Lize Meddings: The sad ghost club 3

Luin ekan ja tokan osan ja joku taika kait näissä on ku oon lukenu nyt myös kolmannen osan. Tää kolmas osa kertoo ystävyyden rakentumisesta ja siitä kuinka oppii pitämään huolta toisistaan. Nää tarinat on kyllä aika söpöjä, vaikka samaan aikaan vähän tylsiäkin. Mun kohdalla se tylsyys syntyy mustavalkoisesta kuvituksesta, joka on aika harmaa. Mutta! Jos tulee lisää osia, ni todennäköisesti luen myös ne.

Suvi Sipronen: Routa

Tää oli ihana! Routa on saanu tarpeekseen ja päättää karata kotoa. Kotona on ihme tunnelma ja yhden huoneen ovi on aina lukittuna. Kerran se ei olekaan ja Routa astuu ovesta sisään.

Tää on kaunis kuvaus surusta ja miten se voi ilmetä mitä erilaisimmilla tavoilla.

Aaron Durán & Sara Soler: Season of the Bruja, vol. 1

"From a young age, Althalia knew she would someday be the last of her kind—a bruja, tasked with keeping the power and stories of the ancient ways from fading fully into history. Never alone, Althalia works in a paranormal museum with her friends, a real-life Chupacabra and a were-coyote, while living with and caring for her beloved abuela. Through these powerful connections, her skills and knowledge grow.

But the prejudice her people have always faced continues, and after a seemingly random encounter with a priest, Althalia feels the weight of hundreds of years of religious oppression coming down upon her and her abuela. She must realize her destiny and grow into it quickly if she is to prevent the church from achieving its ultimate goal—destroying the last bruja."

Tässä heitettiin lukija suoraan kylmään veteen. Siltä se minusta tuntui! Naks vaan keskelle tarinaa ilman mitään esitietoja. Tarina vei silti heti mukanaan. Seurasin Althalian matkaa kaiken keskellä. Oli kyllä koukuttava! Toisaalta myös vähän turhan mutkat suoraksi menoa, siitä ehkä tuli se tunne, että heitettiin kylmiltään tarinaan. Tykkäsin loppujen lopuksi paljon!

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli & Suzanne Berne: A crime in the neighborhood

Pari dekkariakin tullu luettua!

Paula Hawkins: Kuin kytevä tuli

suomentanut Markku Päkkilä

Tää olikin jännittävää pyöritystä! Mulla meni tosi kauan tajuta, että kuka on murhaaja. Tarina oli myös aika surullinen monin tavoin. Ihmiset sitten osaa olla paskoja toisilleen. 

Hawkins kyllä osaa pitää lukijan tarinansa otteessa. Ai että! 

"Nuori mies löytyy murhattuna lontoolaisesta asuntolaivasta, ja epäilykset kohdistuvat kolmeen naiseen. Laura on uhrin viimeisin vieras, ja hänen nähdään poistuvan paikalta veren tahrimissa vaatteissa. Carla on uhrin täti, joka on menettänyt perheenjäsenensä vain viikkoja aiemmin. Miriam löysi ruumiin, mutta hän ei kerro poliisille aivan kaikkea.

Kolme naista, jotka ovat tuntemattomia toisilleen mutta kytkeytyvät saman miehen kuolemaan. Kolme naista, joita polttaa halu oikaista heille tehdyt vääryydet. Kun kyseessä on kosto, hyvätkin ihmiset pystyvät kamaliin tekoihin.

Miten pitkälle sinä olisit valmis menemään?"

Suzanne Berne: A crime in the neighbourhood

"Crime in the Neighborhood centers on a headline event-- the molestation and murder of a twelve-year-old boy in a Washington, D.C., suburb. At the time of the murder, 1973, Marsha was nine years old and as an adult she still remembers that summer as a time when murder and her own family's upheaval were intertwined. Everyone, it seemed to Marsha at the time, was committing crimes. Her father deserted his family to take up with her mother's younger sister. Her teenage brother and sister were smoking and shoplifting, and her mother was "flirting" with Mr. Green, the new next-door neighbor. Even the president of the United States seemed to be a crook. But it is Marsha's own suspicions about who committed this crime that has the town up in arms and reveals what happens when fear runs wild."

Tämä se oli erikoista luettavaa! Enimmäkseen kerrotaan ton 9-vuotiaan Marshan elämästä, kun hän seuraa naapurinpojan tapausta lapsen silmin ja myös aika pikkuvanhasti. Kirja oli kummallinen yhdistelmä jonkinasteista tylsyyttä ja silti jokin piti otteessaan koko ajan, että piti väkisten lukea loppuun asti. Voi että! Olipa se jännä lukukokemus.

Jane Austen: Emma & Rachel Billington: Emma and Knightley - Perfect happiness

 Kirjahillan kanssa luin nämä molemmat kirjat: Emman ja Emma & Knightleyn. Ai että! Kiitos, kun sai valittaa Emmasta ja näistä mahdottomista tyypeistä kirjoissa. Ja nimenomaan hyvällä tavalla valittaa, koska kirjat kuitenkin niin hyviä, ettei niitä voi jättää kesken!

Krhm. Minä ihan vain pikkusen jälkijunassa kirjoitan näistä kirjoista. Nämä kuitenkin luettu jo kesällä.

Jane Austen: Emma

suomentanut Aune Brotherus

Emma olikin aikamoinen kirja. Mulla ei ollut Austenin suhteen kauheana mitään odotuksia, lähinnä se, että minkälaista tekstiä sitä pukkaa, kun lukee 200v sitten kirjoitettua kirjaa ja vieläpä 600-sivuista opusta. 

Emma olikin sellainen hemmoteltu ja hyvin etuoikeutettu varakkaassa perheessä kasvanut nuori nainen, josta ainakin mun oli vaikea tykätä. Hän hyvin kärkkäästi puuttu toisten asioihin naittamalla heitä ja siitähän sitten seuraa kaikenlaista väärinkäsityksineen päivineen ja sitä touhua seurataan koko kirjan ajan. 😂 Silti tykkäsin tästä kirjasta kovasti. Austenin teksti oli ihan omanlaistaan, kun on tottunut lukemaan enimmäkseen 1900-luvun lopun ja 2000-luvun tekstejä. 

Rachel Billington: Emma and Knightley - Perfect happiness

Billingtonin kirjoittaman jatko-osan aloitin e-kirjana, mutta onneksi sen pysty kaukolainaamaan ni jatkoin sitten sillä, kun kaukolaina saapui.

Tän kirjan tarina jatkuu siitä, mihin Emma päättyi. Tässä seurataan Emman elämää avioliitossa Knightleyn kanssa. Kirjassa riittää draamaa tässäkin. Tosin Emma ei sitä kaikkea itse aiheuta vaan hänen elämänsä ihmiset. Tämä kirja oli hyvin viihdyttävä, vaikka ei tasoltaan ylläkään Austeniin. Toki kirjojen ilmestymisen väli on se 200 vuotta, että selittää monia asioita. Oli mukavaa myös nähdä, että Emma alkoi enemmän ja enemmän reflektoida itseään ja tajuta oman etuoikeutetun asemansa, mikä alkoi jo alkuperäisessä kirjassa.

Mun Austen-huuma tais alkaa tästä.

Kaksi novellikokoelmaa

Pitkästä aikaa pari novellikokoelmaakin! Nämä olikin molemmat tosi kiinnostavia!

 

Eveliina Nieminen: Late bloomers - short stories of people overachieving without achieving

kuvitus: Cassandre Montoriol

Tän bongasin Marko Suomen kirjapodcastista, kun Suomi haastatteli Niemistä yhdessä jaksossa. Sen verran kiinnosti, että halusin lukea. Tää on kokoelma lyhyitä novelleja, joissa ihmiset vetävät yli tavalla ja toisella ja silti eivät saavuta tai saa aikaan mitään järkevää. Tykkäsin.

Radclyffe Hall: Neiti Ogilvy löytää itsensä

suomentanut Anna Laine

Tämä on sateenkaareva klassikko. Brittiläinen Hall on ollut uraanuurtaja sateenkaarikirjallisuuden saralla. Tässä kokoelmassa oli kolme hänen novelliaan. Ne oli erilaisia kaikki. Eniten pidin ensimmäisestä novellista

Hall herätti kyllä kiinnostuksen minussa. Hän on kyllä ollu aika karsea tyyppi läheisilleen niin se vähän mietityttää. En halua enkä jaksa semmosta lukea ja tukea, joten todennäköisesti tämä jää tähän. Hall on kyllä jo kuollut, mutta silti.

Arthur Conan Doyle: Baskervillen koira

 Aah, luin Conan Doylelta ensimmäisen kirjan ja vieläpä tämän Baskervillen koiran, joka on tosi mielenkiintoinen jakso myös televisio-sarjassa. Yksi parhaita jaksoja siinä Holmesissa, jossa Cumberbatch ja Freeman näyttelee.

Pidin kirjan tyylistä paljon. Lisäksi juonen kiemurat oli mainioita. Watson on aina ollu mun lemppari tv-sarjoissa (Holmes NYC ja Uusi Sherlock) ja niin oli myös tässä kirjassa, jossa hän on kertoja. 

"Dartmoorin nummilla kerrotaan ikivanhaa tarinaa Baskervillen kirouksesta. Suvun miehiä uhkaa kauhistuttava, hohtavasilmäinen hornan hurtta, ja sen uhriksi on äskettäin joutunut Baskervillen kartanon isäntä. Onko myös suvun viimeinen vesa, Amerikasta saapunut nuori perijä, käymässä kohti synkkää kohtaloa? Kiperän yliluonnollista arvoitusta ratkaisemaan kutsutaan tunnettu nero Sherlock Holmes, apunaan tohtori Watson."

Baskervillen koirassa olikin mielenkiintoisia juttuja, että mikä on kaiken takana. Välillä ihan odottamattomia kiemuroita. Loppuratkaisu ja se, että mikä tää hornan hurtta lopulta oli, olikin jännä.

Sherlock on kyllä ärsyttävä hahmo, mutta onneksi Watson pelastaa kaiken sen suhteen niin tässä kirjassa kuin tv-sarjoissakin. Haluan silti lukea loputkin kirjat. Oikein muuten ihmettelin, ettei näitä kirjoja ole enempää kuin neljä ja sitten on novellikokoelmia. En ollut tiennyt! Jotenkin kuvittelin, että ainakin 10 kirjaa olis tässä sarjassa. Toivottavasti kirjat suomennetaan uudelleen suoraan alkuteoksista, koska aiemmat suomennokset on tehty ruotsinnosten pohjalta.