Muutama lastenkirja tähän väliin. Mulla on nyt joku kausi, että haluan lukea lastenkirjoja.
Saija Uusi-Viitala: Aamu ja salaperäinen seteli
kuvittanut Karin Niemi
Ihanaa saada päähenkilö, joka on pyörätuolissa! Erittäin tervetullutta laajentaa kuvastoa tälläkin saralla. Päähenkilö Aamun innoittajana toimii tässä kirjailijan oma lapsi, joka myös pyörätuolissa.
Aamu ja hänen kaksosystävänsä (kannessa taustalla) löytävät setelin ja siitä alkaa omistajan etsiminen ja myös sisäinen taistelu siitä, että haluaisi pitää rahan itsellään, eikä olla rehellinen.
Tarina oli kyllä hyvä ja Niemen kuvitus ihanaa. Lisää tällaista!
Phoebe Wahl: Little witch Hazel - A year in the forest
Tämä on tarinakokoelma pienestä Hazel -nimisestä noidasta. Kirjassa on neljä tarinaa, jokaiselle vuodenajalle omansa. Tää oli tosi suloinen kirja! Tykkäsin kovasti. Kuvitus ihanaa ja tarinat lämminhenkisiä.
Luke Pearson: Hilda ja kivipeikko
suomentanut Heikki Kaukoranta
Tää sarjakuva ei yllättäin iskeny muhun oikein. Oikeasti yllätyin siitä, ku oon tästä Hilda-sarjiksesta lukenu niin paljon kehuja.
"Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja - Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: "sellaista on seikkailijan elämä". Brittiläinen kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Luke Pearson on kehittänyt oman Hildafolk-taruston, jonka päähenkilönä seikkailee nuori sinitukkainen Hilda-tyttö. Hilda-albumeita on ilmestynyt tähän mennessä neljä, joista ensimmäinen julkaistaan nyt suomeksi. Hilda nimenomaan seikkailee kotiseudullaan, sillä sen asukkeihin kuuluu kaikenlaisia mörköjä ja maahisia. Piirtämisestä pitävä Hilda suhtautuu niihin ihastuttavan luontevasti. Kiveksi muuttunut peikko saa nenäänsä kellon siltä varalta, että se herää Hildan luonnostellessa sitä. Yliluonnolliset hahmotkin käyttäytyvät raikkaan arvaamattomasti. Kun tähän lisätään Pearsonin hauskannäköinen piirräntä, kaunis väritys ja rikas sivuhenkilögalleria, Hildafolkin suosio ei ihmetytä yhtään. Hilda ja kivipeikko -kirjan voi lukea myös suvaitsevuuteen kannustavana taruna, vaikkei perinteinen opettavaisuus siitä silmille hypikään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti