#naistenviikko2024: Marjane Satrapi: Nainen, elämä, vapaus

Naistenviikon kolmas päivä! Nyt sarjakuva Iranissa tapetusta Mahsa Aminista ja naisten ihmisoikeuksista! Ajatelkaa, naisetkin ovat ihmisiä!

"Huipputekijöiden sarjakuvakirja Iranin naisten kansannoususta.

Persepolis-sarjakuvastaan tunnettu Marjane Satrapi luotaa yhdessä yli 20 taiteilijan ja asiantuntijan kanssa nuoren iranilaisnaisen murhaa ja sen synnyttämiä protesteja.

13. syyskuuta 2022 Iranin moraalipoliisi pidätti ja pahoinpiteli naisopiskelija Mahsa Aminin, joka ei poliisin mukaan ollut pukenut hiukset peittävää huivia oikein. Amini kuoli vammoihinsa kolme päivää myöhemmin. Tapahtumasta sai alkunsa laaja protestiliike, jossa iranilaiset nousivat vastustamaan ääri-islamilaisten vallanpitäjien sortoa.

Nainen, elämä, vapaus käsittelee 24 sarjakuvanovellin kautta monesta eri näkökulmasta syksyn 2022 traagisia tapahtumia ja Iranin myrkyttyneen yhteiskunnan todellisuutta.

Marjane Satrapi (s. 1969) on ranskalais-iranilainen sarjakuvantekijä, jonka neliosainen pääteos Persepolis kertoo koskettavan tarinan perheestä islamilaisen vallankumouksen pyörteissä. Nainen, elämä, vapaus -kokoelman muita Suomessakin tunnettuja tekijöitä ovat mm. Joann Sfar (Rabbin katti), Lewis Trondheim (Jussi Jäniksen ihmeelliset seikkailut), Catel (Kiki – Montparnassen kuningatar) ja Paco Roca (Ryppyjä)."

Tää oli koskettava antologia! Koskettavammaksi tän tekee, että nyt Suomen hallitus suunnittelee ihmisoikeuksien rikkomista lailla, käännytyslailla ja sillain pelaavat täysin Putinin pussiin. Täällä Suomessa on nyt tie auki tähän samaan tilanteeseen, missä Iranin naiset ovat olleet vuosia. Kenen tahansa ihmisoikeuksia voi rikkoa. Se on väärin. Sitä pitää vastustaa. Demokratiaa pitää puolustaa. Tasa-arvon edestä pitää taistella.

Sarjakuvia, sarjakuvia

Sarjakuvia on niin ihana lukea. Oon lukenut niitä taas paljon ja iso kasa odottaa myös hyllyssä mua.

Hannele Richert: Enimmäkseen hyvä näkyvyys

Oon tykästynyt Hannele Richertin tyyliin. Tää Enimmäkseen hyvä näkyvyys kertoo itsensä ja tulevaisuutensa pohdinnasta. Sitähän me ihmiset tehdään kaiketi läpi elämän? Joskus se oman tien löytäminen on tosi vaikeaa, niinkuin tän sarjakuvan Marjalla. Vaikeaa se on ollu itelleki ja epäilen, että se ei tule helpottumaan.

 Marjane Satrapi: Luumukanaa

Sain viimein luettua viimeisen Satrapilta suomennetun sarjakuvan. Luumukanaa kertoo muusikosta, jonka elämä ei ole oikein mennyt putkeen. Pahinta on, kun vaimon kanssa tulee riita ja vaimo hajottaa hänen soittimensa. Silloin hän päättää kuolla. Tarina on yhtä aikaa traaginen ja monta muuta asiaa.

Suomentanut Taina Aarne.

Yann Lepennetier&Romain Hugault: Burma Banshees

Tästä en oikein tykännyt. Kuvitus sinänsä jees, mutta koko sarjakuva liian seksistinen ja naisvihamielinen, että haluaisin enempää tätä sarjaa lukea.

Kääntänyt Per A. J. Andersson.

(Vahvat naiset- lukuhaaste: Sotakirja jossa nainen tärkeässä roolissa)

Goldi: Lepakko! Viikonlopun rakkautta

Tästäkään en hirveänä tykänny. Eikä näköjään oo muuta sanottavaa edes.

(Queer- lukuhaaste: Sarjakuva)

Rutu Modan: Exit Wounds

Rutu Modan on mun uusi sarjakuvalöytö! Tässä sarjakuvassa Koby saa yhteydenoton naissotilaalta, että Kobyn isä on kuollut pommi-iskussa. Se selittäisi isän katoaminen ja siitä alkaa tutkiminen, että onko isä varmasti kuollut. Tää oli mielenkiintoinen! Tykästyin Modanin tyyliin ja varasin kirjastosta toisen löytämäni albumin häneltä luettavakseni.

Kääntänyt Jessica Cohen.

Rainbow Rowell & Faith Erin Hicks: Viimeinen ilta

Yllätyin, että tämä Rowellin ja Hicksin sarjakuva oli tylsä. Kaiken sen hypen jälkeen, mitä tämä sarjakuva on saanut, tämä olikin tylsä!? Ohhoh. Hicksin kuvituksesta pidin paljon. Muuten tämä on njääh ja plääh.

Suomentanut Taina Wallin.

Tämmösen pläjäyksen sarjakuvia oon lukenu nyt ja lisää on tulossa, jahka saan taas postauksen aikaseksi jossain vaiheessa.

Pistoja

Pidän siitä ajatuksesta, miten naiset pitää yhtä ja tukee ja puolustaa toisiaan. Tässä Satrapin sarjakuvassa nähdään yksi versio siitä.

Tässä sarjakuvassa käydään läpi yksi Satrapin sukulaisnaistensa kanssa kokema pitkä teehetki, jossa puidaan toisten huolia ja muistellaan menneitä, puhdistutaan. Huumoria löytyy, eikä kyyneliltäkään vältytä. Yhtä aikaa teenjuonti on hyvin arkista, mutta asioiden jakaminen toisten kanssa taas ei niinkään. Toisten valintoja ja miehiä arvostellaan ja asioista puhutaan hyvinkin suoraan. 

Mää oon tykästynyt Satrapin tyyliin. Pitää lukea vielä se Luumukanaakin. Se enää näistä suomennetuista lukematta.

Persepolis

Sarjakuviaaaa! Tässäpä taas yksi, josta tykkäsin. Kahdessa osassa.

Persepolis on omaelämänkerrallinen sarjakuva Marjane Satrapin lapsuudesta Iranissa. Tässä ensimmäisessä osassa käydään läpi Marjanen elämää 14-vuotiaaksi asti, jolloin hänet lähetetään sisäoppilaitokseen. Millaista on elää, kun kotimaassa vallan ottavat fundamentalistit ja moni asia muuttuu, tulee esim. huivipakko. Marjane myös vähän kapinoi ja täpärästi välttää uskonnollisen poliisin.

Tässä toisessa osassa Marjane lähtee Itävaltaan sisäoppilaitokseen. Kirjassa käydään läpi vuodet koulussa ja myös kodittomana. Sitten Marjane päättää muuttaa takas kotiin. Edessä on sopeutuminen, kun on tottunut vapauteen, opiskelut yliopistosssa, naimisiinmenoa, itsensä löytämistä jne.

Persepolis oli mielenkiintoinen sarjakuva. Pidän paljon Satrapin piirros- ja kerrontatyylistä. Niin paljon, että kirjahyllyssä odottaakin jo seuraava Satrapi.