torstai 28. syyskuuta 2017

Hirviön kutsu

Patrick Nessin ja Siobhan Dowdin kirja Hirviön kutsu teki minuun vaikutuksen. Jim Kayn kuvitus oli kirjaan tosi sopiva.


Tää kirja oli itkettävän ihana. Ja kuvasi minun mielestä niin hyvin surua ja kauhua menetyksen edessä. Samaistuin! Välillä niin itketti ja sitten taas nauratti. Conorin rimpuilu äitinsä syövän edetessä oli riipaisevaa ja se kamppailu yleismaailmallisesti niin tuttua.

Niin, kirjassa Conorin apuna on hirviö, joka kertoo kolme tarinaa. Niitten tarinoitten avulla kohdataan surua ja muita tunteita, joita äidin lähestyvä kuolema saa aikaan Conorissa. Tunnistan täysin sen vastustuksen, mitä Conorilla oli, kun hän ei halunnut kohdata vaikeita asioita. Sen tunnistaa varmasti jokainen. Ja avuttomuuden, kun ei voi tehdä mitään. Itselläni tuli itku, kun mietin keväällä kuollutta Isosiskoani tämän kirjan äärellä.

Oi että! Luen tämän kirjan kyllä uudelleen jossain vaiheessa. Kirja oli niin täynnä kaikkea, että uudelleen lukeminen antaa varmasti lisää.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Sysilouhien sukua

Luin muistaakseni yläasteiässä Ilkka Auerin Lumen ja jään maa- sarjan ekan kerran. Nyt tartuin uudelleen näihin kirjoihin, kun monesti olin näitä kirjastossa käsissäni pyöritellyt.


Kirjan päähenkilö on 12-vuotias Nonna, jonka kotikylään hyökätään keskellä kirkasta päivää. Nonnan isä tapetaan ja Nonna itse otetaan panttivangiksi. Siitä alkaakin seikkailu. Nonna lopulta pakenee vangitsijaltaan ja päätyy monen mutkan kautta ihan pohjoiseen jääkarhujen maahan. Tämän matkansa aikana paljastuu monia asioita niin Nonnalle kuin muillekin kirjan henkilöille.

Pidin kirjasta ja aion lukea muutkin osat. Joskus sitä miettii, että onkohan sitä tullu elämänsä aikana liikaa luettua, ku jotkut juonen käänteet on niin tylsiä ja niin nähtyjä. Onneksi niitä ei tässä kirjassa liikaa ollut. Eikä todellakaan tämä kirja oo ainut, jolla se vaiva. Kokonaisuutena kirja sellainen, että tykkäsin.

Ps: Ei varmaan ite pystyis kirjottaan kirjaa ilman ongelmia, haha.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Pahanilmanlintu

Seuraava lukemani Camilla Läckbergin kirja on Pahanilmanlintu. 


Tässä kirjassa Erican ja Patrikin hääsuunnitelmien edetessä Patrikilla on taas murhia ratkottavana. Tällä kertaa ensin tapahtui kolari, joka ei sitten ollutkaan pelkkä kolari. Sitten Fjällbackassa aletaan kuvaamaan tositv-ohjelmaa ja sen tiimoilta tapahtuu myös murha. Miten nämä tapahtumat kietoutuvat toisiinsa?

Mää en pysty Läckbergin kirjoista paljon muuta sanomaan kuin että tykkään ja lujaa. Voisin hommata kaikki omaan kirjahyllyynkin. Läckbergin kirjojen taso ja tyyli on kirjasta toiseen hyvä, vain juonen kuviot muuttuvat.

Ps: Leskien kahvila- novelli oli myös hyvä!

tiistai 19. syyskuuta 2017

Syvyyttä seksiin

Maaret Kallion ja Taru Jussilan kirjan Syvyyttä seksiin lainasin, koska kaipasin lisää tietoa seksuaalisuudesta ja siitä, mitä se omalla kohdallani voisi olla. Traumat vaikuttaa tällä elämänalueella välillä melkoisesti.


Kirja oli hyvä tietopaketti seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Kirjan ote oli lempeä asian suhteen. Pidin siitä, että kirja sai pohtimaan asioita. Että mitä tämä on omalla kohdallani, miten tämä on ilmentynyt omassa elämässäni jne. Varsinkin luku, jossa käytiin läpi häpeän vaikutusta seksuaalisuuteen, oli ajatuksia herättävä.

Luulenpa, että tämän kirjan olisi hyvä kaikkien lukea.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kuoleman kanssa ei kujeilla

Lainasin kirjastosta ensimmäisen Peter Jamesin kirjan Kuoleman kanssa ei kujeilla. Jamesin kirjat on kiinnostaneet mua jo pitempään ja nyt sain aikaseksi rueta lukemaan niitä.


Kirja alkaa aika hurjasti. Polttaripilana (ja kostona) Michael haudataan arkussa maahan. Hautaajat lähtevät siksi aikaa baariin, mutta kuolevat matkalla autokolarissa. Näin kukaan ei tiedä, missä Michael on. 

Roy Grace alkaa selvittää tapausta ja huomaa, ettei kaikki ole niinkuin pitää. No, selvitykset jatkuvat ja juonen käänteet senkun paranevat. Ehkä vähän huvitti se, miten kirjan meno hurjistui loppua kohden. Ja vähän myös ärsytti, että kirjan loppu jäi himpun verran auki.

Hyvä kirja! Niin hyvä, että seuraava osa piti saada käsiin äkkiä. Tykästyin Royhin. Hänen tarinansa antaa oman silauksensa kirjaan.

torstai 14. syyskuuta 2017

Elämää kahlitseva häpeä

Luin Ben Malisen toisen kirjan, Elämää kahlitsevan häpeän, kesällä.


Tämä kirja oli lukukokemuksena yhtä täräyttävä kuin Malisen aiempi kirja Häpeän monet kasvot. Löysin tämänkin kirjan sivuilta itseni moneen, moneen kertaan.

Itse taistelen häpeän kanssa päivittäin. Häpeän voima on suorastaan invalidisoiva. Siksi minua kiinnostaa aihe kovasti ja luen siitä saadakseni tietoa ja pystyäkseni käsittelemään häpeää itseni kanssa. 

Suosittelen jokaista lukemaan Malisen kirjat. Häpeää on jokaisessa ihmisessä, toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Julma ja tavaton

Lisää Kay Scarpettan tutkimuksia. Nyt Patricia Cornwellin sarjan seuraava osa Julma ja tavaton on ollu luvun alla.



Murhatutkimuksia lisää. Tällä kertaa kuolemaantuomittu murhaaja saapuu Scarpetan leikeltäväksi ja siitä käynnistyy melkoinen vyyhti. Juonen käänteet menevät niin solmuille, että Scarpetan oma urakin on jo vaarassa.

Jälleen viihdyttävä Scarpetta. Odotan jo pääseväni sarjan seuraavan osan kimppuun. Mun lukupino on vaan melkosen kokonen, että voi kestää jonnin aikaa.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Häpeän monet kasvot

Luin keväällä tämän Ben Malisen kirjan Häpeän monet kasvot. Kirjaa lukiessa minulle aukeni uusi maailma ja uusi ymmärrys itseäni kohtaan.


Häpeän monet kasvot on tietopakkaus häpeästä. Miten se voi esiintyä ihmisessä, miten vaikuttaa jne. Mää sain niin monia heurekoita kirjasta. Helkkari, määhän olen ihan täynnä häpeää. 

Häpeä on sellainen tunne, että se menee sielun syvyyksiin asti. Minulla se on tehnyt juuri niin. Kirja todella avasi ymmärrystä asian suhteen ja ennen kaikkea ymmärrystä itseäni kohtaan. Häpeä ei ole häpeä, vaikka siltä saattaakin tuntua.

Kirja oli hyvä. Lainasin Malisen toisenkin kirjan häpeästä.

maanantai 4. syyskuuta 2017

Värityskirja

Marko Annalan Värityskirjasta en osaa sanoa, kuin kehuja. Kirja teki vaikutuksen minuun.




Kirja on koulukiusatun pojan tarina selviytymisestä menestykseen näin tiivistettynä.

Kirjan kieli oli jotenkin ihanaa. Se miten se soljui ja tanssi mun päässä. Kerrassaan kaunista. Kieli myös auttoi niiden hetkien yli, jolloin tarina oli puistattava ja karu. Minä vain ihastuin tähän kirjaan. Tämä on kirja, jonka varmasti tulen lukemaan vielä monta kertaa.

Yksi pyyntö Marko Annalalle: Kirjoita ja julkaise lisää kirjoja, kiitos!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Leona- Kortit on jaettu

Sainpahan luettua tämän Jenny Rognebyn esikoisdekkarin Leona- Kortit on jaettu.



Tukholmassa tapahtuu alastoman pikkutytön tekemä pankkiryöstö. Tapaus on kummallinen ja saa paljon huomiota. Leona Lindberg pääsee tutkimaan rikosta. Pakko sanoa, että ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen rikokseen syyllinen.

Leona on kyllä melkoinen hahmo. Itse en pitänyt hänestä. Hän on röyhkeä ja tekee suunnilleen kuin itseä lystää. Ärsyttävä tyyppi! Silti tunsin myös ymmärrystä ja myötätuntoa häntä kohtaan niinä hetkinä, kun Leona valotti lapsuuttaan.

Kirjan loppu oli mun mielestä aika plääh. No, sen verran hyvä kirja kuitenkin oli, että aattelin lukea myös seuraavan osan Leona- Tarkoitus pyhittää keinot.