Georgia Byng: Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu & Frances Hodgson Burnett: Kadonnut prinssi

 Parit lastenkirjat tähän väliin. Näitä on niin mukavaa lukea välillä!

Georgia Byng: Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu

suomentanut Ulla Selkälä

Tämä se olikin aika tarina! Ei oo mulle tullu aiemmin vastaan tällaista.

Päähenkilö Molly on lastenkodissa, jossa on yllättäin aika tympeät oltavat. No, kirjastossa Molly törmää kirjaan hypnotisoimisesta ja lukee sen ja sen myötä alkaa harjoitella hypnotisointia. Sehän johtaa sitten vaikka ja mihin, koska Molly on luonnonlahjakkuus. Molly päätyy myös rapakon toiselle puolelle, koska haluaa etsiä käsiinsä lastenkodissa ollutta hyvää ystäväänsä Rockya, joka adoptoitiin Yhdysvaltoihin. New Yorkissa hän päätyy hypnotisoimistaidoillaan ihan Broadwayn parrasvaloihin. Aikamoinen seikkailu! Mielenkiintoinen tarina kaikenkaikkiaan. Ainut paska on läskiviha, joka pisti irvistelemään. Muuten tää oli niin mainio, että luen parhaillaan tän sarjan toista kirjaa.

Frances Hodgson Burnett: Kadonnut prinssi

suomentanut Toini Swan

Sitten tää. Uh. Tää kirja ei todellakaan ollu mitään Hodgson Burnettin parhaimmistoa. Uh. Päähenkilö Marco elää hyvin köyhää elämää Lontoossa. Elämä pyörii mun silmissä outoja kuvioita heillä. Kaikki pyörii Samavian ympärillä jollain tapaa, Marcon isä kouluttaa poikaansa Samavian asialla. Tai ehkä aivopesu ois parempi nimitys sille... Marco tutustuu myös Rottaan, josta saa hyvän kaverin ja jonka kanssa voi harjoittaa sotataitoja eli marssimista poikalauman kanssa jne. Sitten Marco ja Rotta lähtevät kahdestaan, 12- ja 13-vuotias poika, viemään salasanomaa pitkin Eurooppaa ja sitten koittaakin loppujäynät yms. Sanonpa vain, että niinkin fiksuksi pojaksi Marco on varsin sokea.

Tää ei ollut mun kirja. Ehkä nostalgian vuoksi sain luettua loppuun asti. Oli aika tylsä. Plus kirjassa ei ollut naishahmoja ku muutama. Eli varsinainen poikakirja tää.

Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha

 Oon ihan rakastunut näihin Hodgson Burnettin kirjoihin! Nää on jotenkin niin ihania, vaikka näissä on paskoja aikuisia ja ahdistavia asioita ja tapahtumia.

Kirjan päähenkilön Maryn vanhemmat kuolevat, kun Intiassa leviää kolera. Hänet löydetään yksin heidän talostaan ja lähetetään Englantiin setänsä luo asumaan. Tää Mary on erittäin hemmoteltu tyttö, mikä on kyllä ymmärrettävää kasvuolosuhteiden suhteen. Sedän kartanossa Mary kohtaa hänestä huolehtivan palvelijan Marthan, joka opettaa hänet pukeutumaan jne. Marthan veljestä Dickonista tulee Maryn ystävä. Mary myös on paljon kartanon puutarhassa, josta löytää lukitun puutarhan. Mary myös yöllä kuulee jonkun itkevän ja lähtee etsimään äänen lähdettä. Näistä kaikista syntyy ihana tarina, tosin tarinan aikuiset on melkein kaikki aika karseita. 

Rakastin tätä kirjaa. Rakastin nimenomaan näiden lasten takia, jotka ovat niin selviytymiskykyisiä, aikuisista huolimatta.

Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa & Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät

Tyttökirjahullaantuminen jatkuu. Luin nämä kaksi ihanaa tyttökirjaa lukupiirissä.

Frances Hodgson Burnett: Pikku prinsessa

suomennos Toini Swan

Tämä on klassikkoteos ja todellakin syystä! Tämä vaan on jotenkin niin iki-ihana. Rakastan tarinoita, joissa käydään vaikeuksien kautta voittoon, kuten tässä Sara käy, kun rikkaasta lapsesta tulee isän kuoleman jälkeen köyhä ja syrjitty ja lopussa koittaa taas paremmat ajat. 

Tyttökoulun johtaja on aika karsea tyyppi, ehkä vähän katkeroitunutkin. Hän on ensin mielinkielin, ku Sara saapuu kouluun, mutta kun köyhyys koittaa, hän kohtelee Saraa melkein kuin roskaa. Sara urheasti kestää kaiken mielikuvituksensa ja kahden ystävänsä voimin. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin!

Hilary McKay: Pikku prinsessan ystävät

suomennos Saara Pääkkönen

McKay on kirjoittanut Pikku prinsessalle jatko-osan, jossa käydään Saran entisen koulun oppilaiden kohtaloja läpitte. Koulussa on vähän ankeaa Saran lähdettyä, varsinkin Ermengardella. Sitten alkaa tapahtua kaikenlaista jännää. Loppu varsinkin oli niin yllättävä, että olin hetken monttu auki.

McKay on yllättävän hyvin tavoittanu Pikku prinsessan hengen tätä kirjoittaessaan. Erilainen tämä on rakenteeltaan, kun tarinaa vie eteenpäin Ermengarden kirjeet Saralle. Ihana kirja oli tämäkin! Ja loppu tosiaan oli aika oho.