Nefrin tytär

Olin kuulkaa onnellinen, kun sain Erika Vikin Nefrin tyttären käsiini! Vihdoin saisin tietää, miten tarina jatkuu.

Aleian matka merellä jatkuu. Corildon, Arata Erren, Mateo ja muutama seleesi ovat hänen perässään. Seleesiassa taas jatkuu sota sillä välin. Aleia päätyy Thellurothiin keisarin palatsiin Ryn viemänä. Häneltä halutaan Kaoortin tutustumista ja muistin palaamista. Myös Erien Qyn on fennekin kanssa hänen perässään ja Aleian jäljittäjät kohtaavat yllättäin keisarin palatsin alla kun Corildon jää vangiksi.

Miten Aleian muistin käy? Miten minkään asian käy? Kuka on Erien ja miksi hän seuraa Aleiaa? Kirja kyllä antaa vastaukset asioihin. Kirja vei minut ihan kokonaan mennessään jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen ja luin tämän kolmessa päivässä. Ainut mitä haluaisin vielä lisää, on Tigranin tarina. Jotenkin Tigran oli sellainen hahmo, että häneen samaistui ja hänestä haluaisi tietää lisää, kuulla hänen tarinansa kokonaan. Toivon, että niin käy! Toivon totisesti, että Erika Vik kirjoittaa vielä paljon kirjoja. Minusta hän ainakin sai fanin tällä trilogiallaan.

Seleesian näkijä

Erika Vikin Seleesian näkijä pääsi mun näppeihin ja pysyikin niissä tiukasti kirjan viimeiselle sivulle saakka.

Hän sanoi nimekseen Aleia- kirja päättyi siihen, kun Aleia ja Corildon olivat juuri ja juuri päässeet Seleesian menevään laivaan. Seleesian näkijä alkaa siitä laivamatkasta. Aleia ja Corildon pääsevät Seleesiaan ja Corildonin vanhempien luo. Corildonin äiti tutkii Aleian ja luonnollisesti tulee muutamia mutkia matkaan ja sotakin syttyy. Tarina oli kyllä jännittävä ja mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä. Oli mukavaa lukea ja tutustua Corildonin perheeseen ja sukulaisiin. Varsinkin Corildonin sisko Tigran oli ihastuttava hahmo!

Ja hei, tämä kirja loppuu myös laivamatkaan! Oli kunnon cliffhanger kirjan lopussa. Nyt odotan kovasti Nefrin tyttären julkaisemista, että pääsee lukemaan tarinan loppuun.

Hän sanoi nimekseen Aleia

Lisää upeaa suomalaista fantasiaa. Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia teki myöskin muhun vaikutuksen. Kirja on ensimmäinen osa Kaksoisauringot- trilogiaan.

Kirjan päähenkilöinä ovat muistinsa menettänyt Aleia ja seleesi- tutkija Corildon. Corildon tutkii muuttuneita tuulia pohjoisessa, kun hänen luokseen tupsahtaa tyttö, joka on menettänyt muistinsa, mutta joka yllättäin pystyy aistimaan samoja asioita kuin seleesit, minkä pitäisi olla mahdotonta ihmisille. Siitä lähtee kirjan juoni liikkeelle. Corildon päättää lähtä viemään Aleiaa kotimaahansa Seleesiaan tutkittavaksi ja luonnollisesti se ei olekaan ihan niin yksinkertaista vaan matkassa on erinäisiä mutkia.

Luin tämän kirjan kahdessa erässä, koska väliin tuli pieni kausi, etten saanut luettua mitään. Kirja on hyvä ja juoni puoleensa vetävä. Kun sain taas jatkettua lukemista, upposin juonen kiemuroihin ihan täysillä. Ihanaa, että löysin lisää hyvää suomalaista fantasiaa!