Sattuipa kohdalle sopivasti kirjoja kahdesta ihan erilaisesta sisarussarjasta. Toinen kirjasarja, toinen yksittäinen kirja. Rileyn kirjan luin joulukuun puolella, Jordahlin nyt alkuvuodesta.
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta
suomentanut Hilkka Pekkanen
Ihastuin tähän Rileyn sarjaan jo heti ekasta kirjasta! Tämän postauksen kirjoitushetkellä olen lukenut jo kaksi seuraavaa osaakin.
Seitsemän sisarta aloittaa siskossarja D'Apliésesta kertovan sarjan ja tässä ekassa osassa kerrotaan vanhimman siskon, Maian tarina. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että sisarusten adoptioisä, Papa Salt, kuolee ja jättää tyttärilleen kirjeet ja muita vihjeitä heidän alkuperistään.
Maia, joka on vähän syrjään vetäytynyt ja lukossa, päättää surun keskellä repäistä ja lähtee vihjeen perässä Brasiliaan. Siellä hän saa etsintätoverikseen kirjailijan, jonka kirjoja on kääntänyt. Tarina etenee kahdessa tasossa, nykyhetkessä Maian tarinaa ja menneessä Maian esiäidin tarinaa. Miten Rio de Janeiron Kristus-patsas liittyy Maian sukujuuriin? Löytääkö Maia etsimänsä?
Tää tarina oli todella koukuttava. Ahmin. Ihanaa, että nyt tartuin tähän sarjaan! Saan nauttia tästä stressini keskellä ja upota seuraamaan sisarusten elämiä ja saada lohtua ihanista kirjoista ja tarinoista.
Anneli Jordahl: Karhunkaatajan tyttäret
suomentanut Jaana Nikula
"Nykyaikaan sijoittuva kertomus seitsemästä villinä kasvaneesta sisaresta Suomessa.
Karhunkaatajan tyttäret on suuri tarina vihasta ja surusta, rakkaudesta ja ilosta, yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä sekä sisarusten välisestä kilpailusta, keskinäisestä huolenpidosta ja hallitsevan isän opeista.
Pahamaineisen karhunkaatajan seitsemästä tyttärestä juorutaan edelleen. Elivätkö he todella omillaan erämaassa? Sanotaan, että he viettivät koko elämänsä metsästäen ja painien, paitsi silloin, kun olivat umpihumalassa. Joskus heitä nähtiin torilla myymässä karhunnahkoja.
Miksi he eivät koskaan käyneet koulua? Miksi he halusivat asua eristyksissä kaukana lähimmästä kaupungista? Miksi heidän käytöksensä oli niin karkeaa?
Ruotsalainen Anneli Jordahl on siirtänyt Aleksis Kiven klassikosta inspiroituneen kertomuksensa nykypäivään ja nimettömiin paikkoihin Suomessa. Seitsemän villin sisaren tarina oli August-palkintoehdokkaana vuonna 2022."
Tää kirja kertoo osallisuudesta tai oikeastaan sen puutteesta ja syrjäytymisestä. Siskosten isä on syrjäyttänyt tyttärensä yhteiskunnasta. He selviytyvät, koska on pakko. Siskosten äiti (Louhi nimeltään!) koittaa vaan selvitä lapsikatraan kanssa. Kun molemmat vanhemmat, ensin isä, sitten äiti, ovat kuolleet, siskokset muuttavat erämaahan ja se onkin aikamoinen tarina. Huhheijaa!
Tääkin oli todella ahmittava kirja. Siskosten elämä oli jotenkin niin tylyä, että se oli hyvin kiehtovaa. Halusin vain lukea ja tietää, että miten heille käy. Loppu kirjassa oli semmoinen, että en tiedä, että olenko ollenkaan tyytyväinen. Tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka trilogiaksi asti!
