Sarjakuvia x4

 Muutama sarjakuva tähän väliin. Näitähän luen säännöllisesti.

Kaori Ozaki: Mermaid prince

kääntänyt Emily Balistrieri

Tää on tarina Mugin ja Matorin ystävyydestä. Ihan kiva tarina. 

Lisäksi tässä oli mukana myös kaks lyhyempää tarinaa. 

Tää ei oo jääny mitenkään erityisenä mieleen. Tulipahan luettua.

Eoin Colfer, Andrew Donkin & Giovanni Rigano: Global

Tästä pidin paljon! Kertoo tarinaa kahdesta nuoresta eri puolilla maailmaa ja kuinka ilmastonmuutos vaikuttaa heidän elämiinsä. Yuki elää Kanadassa tundralla ja Sami taas Intian valtameren rannalla Bengalinlahdella. Yuki yrittää todistaa jääkarhujen muutosta ilmastonmuutoksesta johtuvaksi ja Sami taas on menettänyt kotikylänsä meren alle ja yrittää vain selvitä isoisänsä kanssa.

Melkoinen tarina! Suosittelen lämpimästi lukemaan.

Queenie Chan: The dreaming

Tää kertoo kaksosista (identtisistä sellaisista), jotka lähetetään sisäoppilaitokseen, joka on keskellä ei mitään, Australian erämaassa. Jeanie ja Amber ihmettelevät paikkaa ja alkavat tutkia oppilaan katoamista, kun kuulevat siitä. Lisäksi heidän uusi ystävä katoaa ja löytyy lopulta kuolleena. 

Tää oli kyllä vähä outo tarina. Tähän ois pari osaa lisääkin, mutta ei ainakaan vielä nappaa jatkaa.

Hélène Aldeguer: After the spring - A story of tunisian youth 

kääntänyt Edward Gauvin

Tää on tarina Tunisiassa tapahtuneesta jasmiinivallankumouksesta. Kannessa olevat neljä nuorta sekoittuvat tavalla tai toisella vallankumoukseen. Ihan ok tarina. Ei mitenkään erityinen. Kuitenkin oli kiva saada näkökulmaa noihinkin tapahtumiin.

Maggie O'Farrell: Varoitus tukalasta helteestä

Mun eka Maggie O'Farrell ja tykkäsin tästä kirjasta ihan valtavasti.

 

Takakansiteksti, joka sai mut lukemaan tämän kirjan:

"Heinäkuinen Lontoo on helleaallon lamauttama. Sadetta ei ole kuulunut kuukausiin, kirvat ovat vallanneet puutarhat, vettä säännöstellään. Vuosi on 1976, ja Robert Riordan kertoo vaimolleen Grettalle piipahtavansa ulkona ostamassa sanomalehden. Robert Riordan ei palaa aamuostoksiltaan.

Tapahtuma kerää Grettan lapset saman katon alle, takaisin kotiin kaksi toisistaan vieraantunutta siskoa ja yhden veljen joka taiteilee avioeron partaalla ja heistä jokaisella on omat aavistuksensa isän katoamisesta. Heiltä jää huomaamatta, että äidillä saattaisi hyvinkin olla kaikkeen selitys.

Sitä hän ei tosin ole vieläkään valmis jakamaan."

Ja tää kirja oli kyllä tosistaankin hyvä! Tää oli ahmittavaa tekstiä ja niin monin paikoin samaistuttavaa sisaruussuhteiden kuvauksissa. Varsinkin niissä hetkissä, jolloin kokee olevansa omien sisarustensa suhteen ulkopuolinen. Tai ne hetket, kun muut tietävät jotain, mitä sinä et tiedä. Tai kun äiti panttaa tietojaan kadonneesta isästä tai kun paljastuu, että hän on toiminut tekopyhästi ties kuinka kauan ja silti vaatinut muuta lapsiltaan. Ne epäreiluuden kokemukset tällaisina hetkinä. Huh, mitä suhdesoppaa! Just sellaista, mitä oikeassakin elämässä on. Ja siksi niin samaistuttavaa.

Tää kirja oli kyllä kokemus. Iso suositus tälle! 

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Kiinnostuin tästä Emilie Pinen esseekokoelmasta, koska tässä luvattiin puhua kipeistä asioista. Sellainen puhe saa tuntemaan, ettei ole yksin tässä maailmassa. Eikä tämä kokoelma aiheuttanut pettymystä, päinvastoin!

 

Tätä lukiessa mietin, että miten joku osaa niin hyvin tuoda esiin ja ilmaista asioita? Tän kirjan ja näiden esseiden sivuilta löysin itseni, vaikka asiasta ei olisi kokemusta tai vaikka se asia (kuten vanhemmuus) ei minua kiinnostaisi. Pine osaa kirjoittaa tällaisistakin asioista niin, että minäkin jotenkin samaistuin kokemuksiin ja löysin jotain itseäni koskettavaa niistä. Kaikki se kipu, kaikki ne tunteet, kuten häpeä, suru jne. Ne tulivat lähelle. Siksi tämä esseekokoelma kolahti. Tää oli mulle viiden tähden lukukokemus ja jäin vain toivomaan, että Pine kirjoittaa lisää ja hänen kirjoituksiaan suomennettaisiin lisää. 

Lisäys 29.6.-22, kun löysin ylöskirjoittamani lainauksen esseestä Muistiinpanoja veren vuotamisesta ja muista rikoksista:

"Joskus urheinta on katsoa itseään ilman peilejä. Sellainen alastomuus vaatii paljon. Riisuuntumisessa ei ole lopultakaan kyse vain siitä, miltä näytämme, vaan myös siitä, että tunnustamme rehellisesti, miltä oma ulkonäkö tuntuu sisäisesti."

Zlata Filipović: Zlatan päiväkirja

Luin Zlatan päiväkirjan lapsena. Olin muistaakseni neljännellä luokalla sillon. Kirja on jääny mieleen, vaikka sisältö ei sen kummemmin.

 

Lyhykäisyydessään tässä on 11-vuotiaan Zlatan päiväkirja Bosnian sodan ajalta. Zlatan perhe asuu Sarajevossa ja hän kirjoittaa kokemuksistaan siellä. Suht mielenkiintoista luettavaa, mutta aikuselle minulle jo vähä tylsää. Muistelen tän lapsena olleen paljon mielenkiintosempi. Toisaalta mietin, että onko vähän tylyä sanoa tylsäksi, mutta onko sota joskus jotenkin mielenkiintosta? Ei mun mielestä. Sota on aina väkivaltaa ja väkivalta on todella tylsää. Sota on monelle selviytymistaistelu ja se selviytyminen voi kyllä olla mielenkiintosta. Se myös sai mut lukemaan tämän loppuun asti.

Mun mielestä on arvokasta, että esimerkiksi tämä päiväkirja ja myös Anne Frankin päiväkirja on julkaistu. On hyvä, että jälkipolville jää jälki ja todistus siitä, millaista elämä on ollut sodan aikana. Eihän itsekään muuten tietäisi. Voi vain kuvitella ja kuvitelmat ei kyllä vastaa aina todellisuutta. Lukemisen kautta myös asiat paremmin realisoituu, kun lukee kuvauksia elämästä sodan keskellä. Ainakin minulla niin.

Kuin moni muu on lukenu tän? Tiiättekö muita tän kaltaisia kirjoja kuin Zlatan päiväkirja ja Anne Frankin päiväkirja? Saa vinkata! Vois olla ihan mielenkiintoista lukea lisää. Ton Anne Frankin päiväkirjan aion lukea vielä uudelleen. Sen luin lapsena samoihin aikoihin kuin tän.

Sisarten kesken

Hyvin pitkästä aikaa luin Cathy Kellyä. Sisarten kesken oli hyvä kirja.

Tässä kirjassa päähenkilöinä ovat siskokset Cassie ja Coco. Heidät on kasvattanu heidän isoäitinsä Pearl, koska heidän äitinsä jätti heidät, kun he olivat pieniä. Kirjassa tämä äidin lähteminen on pääjuoni ja mitä siitä on seurannut Cassien ja Cocon elämään jne. Myös tämän kamalan äidin elämä on yksi kirjan juonista.

Tykkäsin tosi paljon tästä! Kirja on raskaasta aiheesta huolimatta ihanan kevyttä luettavaa. Välillä naurattaa ja välillä itkettää. Just sopiva kirja, kun haluaa saada aivot narikkaan ja vaan nauttia. Ja just tällaista odotin Kellyn kirjalta, kun lainasin tän ja sitä myös sain. 

Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa

Tämä sarjakuva on mieheni lainaama ja tartuin tähän sarjakuvan tuskissani.

 Tarinan päähenkilö on Artemis Howl nuorempi. Poika on 13-vuotias ja superälykäs. Isänsä kadottua hänellä on paljon ongelmia. Hän päättää lähteä etsimään isäänsä ja tuoda hänet takaisin. Artemis juniorin seikkailu sotkeutuu hiisien metkuihin, joita hän keijujen kanssa alkaa selvittää. Maan alla sattuu ja tapahtuu. Poika saa selville, että isä on vangittuna kaukana pohjoisessa. Sinne hän matkaa henkivartijansa ja keijujen kanssa.

Ihmettelin miehelleni, että miksi nimi Eoin Colfer kuulostaa niin tutulta. No, kröhöm, Colfer on kirjoittanut monia kirjoja ja Artemis Fowl on kirjasarja. Meidän kirjahyllystämmekin löytyy yksi Colferin kirja. Aukenipa taas maailma vähän lisää minulle kirjojen saralla.

Artemis Fowl vaikuttaa kirjasarjalta ja sarjakuvalta, johon haluan tutustua enämpi.