Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja & Catherine Pozzi: Agnès

 Kaksi kirjaa: toinen romaani, toinen novelli. Molemmat kertovat nuorista naisista omana aikanaan. Kummastakaan en mitenkään suuresti tykännyt. 

Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja

suomentanut Marja Helanen-Ahtola

"Päiväkirjamuotoon kirjoitettu romaani 17-vuotiaan Cassandra Mortmanin värikkäästä perheestä, joka asuu vanhassa, rappeutuneessa linnassa, jonka perheen kirjailijaisä osti silloin kun oli rahakas ja uransa huipulla. Nyt varat ovat lopuillaan ja ovella kolkutteleva köyhyys raastaa perheen mielialoja ja elintasoa. Cassandran haaveena on tulla kirjailijaksi ja hän harjoittaakin kykyjään päiväkirjaansa. Siihen hän kertoo kaiken perheestään, romantikko sisarestaan, äitipuolestaan joka on toiminut kauniina mallina, sekä isästään joka ei ole kyennyt luomaan mitään uutta viimekausina. Päiväkirjaan ilmestyy köyhyyden ja arjen pohdintojen lisäksi huomattavasti uutta sisältöä, kun läheinen kartano saa uusia asukkaita ja koko Mortmainin perhe paljon uutta ajateltavaa...

Romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1945 ja se oli omanaikansa menestysteos, joka on jäänyt elämään monen polven lukijoiden kestosuosikkina ja modernina klassikkona."

Tää oli ihan ok kirja. Jotenkin nää hahmot ei oikein tulleet läheisiksi ja kirja muutenkin oli jotenkin jännä. Juoni kuiteskin veti, joten sen voimin sain luettua kirjan loppuun. Silti en ymmärrä miksi tätä kirjaa on hehkutettu.

Catherine Pozzi: Agnès

suomentanu Juuso Kortelainen

"Yläluokkainen Agnès elää 1920-luvun Pariisissa menestyneiden, lahjakkaiden ja näkemyksissään varmojen ihmisten ympäröimänä. Hän havahtuu olevansa aikuisikää lähestyessään itse vielä kaikin puolin keskeneräinen ja kelpaamaton.

Agnès tarvitsee elämäänsä muutoksen ja käynnistää itsekasvatusprojektin, jonka tavoitteena on kehittyä tulevan rakastetun arvoiseksi. Samalla hän aloittaa kirjeenvaihdon tuon vielä tuntemattoman kanssa. Kirjoittamalla Agnès tutkii itseään, pohtii uskomuksiaan ja rakentaa maailmakuvaansa. Ja ehkä lopulta kelpaa, mutta kenelle?

Ranskalainen kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissa pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on helppo samaistua.

Novelli on itseironinen mutta myös itsetietoinen: se esittelee kuin ohimennen kirjailijan poikkeuksellisen laajaa lukeneisuutta ja eri tieteenalojen syvällistä tuntemusta. Muodoltaan novelli on tiivis, jokainen sana on tärkeä ja paljon on rivien välissä; sisällöltään se on rikas ja avaa monia kiehtovia maailmoita nykylukijalle.

Agnès on Catherine Pozzin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä ennen se on ilmestynyt käännettynä vain saksaksi ja espanjaksi."

Tästä ei oo jääny oikein mitään edes mieleen. En päässy tähän sisään, enkä jotenkin tavoittanut ton Agnèsin mielenmaisemaa. Onneksi oli lyhyt, ku välttämättä halusin lukea tän Lukien läpi vuosikymmenten -lukuhaasteeseen.

Shuichi Tsunoda: Azuki - valloittava kääpiösiili

Ää, olipa vähä tylsä kirja. Huolimatta söpöstä siilistä.

 

Kirjan huumori ei iskeny muhun. Plääh. Jokku kuvat oli kyllä söpöjä, mutta niitä kattoessa mää vaan mietin, että millä nuo siilit on saatu poseeraan noissa kuvissa ja onko niillä ollu kivaa ja mukavaa. Mun ajatukset ei pysyny yhtään tässä söpöstelyssä mukana. No, tulipahan luettua.

Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat

Ankin kirjablogista bongasin tän kirjan ja kiinnostuin!

 

Takakansiteksti:

"11-vuotias Tilly on asunut isovanhempiensa kirjakaupan yläpuolella siitä lähtien, kun hänen äitinsä katosi mystisesti pian Tillyn syntymän jälkeen.

Eräänä päivänä Tilly huomaa, että klassisia lastenkirjojen hahmoja alkaa vaellella kaupassa. Hahmot hyppäävät kirjojen sivuilta oikeaan elämään mystisellä kirjoissa matkustamisen taialla. Apulaisinaan Vihervaaran Anna ja Ihmemaan Liisa, Tilly päättää ratkaista hänen äitinsä katoamisen mysteerin.

Hän astuu rohkeasti kohti tuntematonta tietämättä, millainen seikkailu häntä odottaa ja mitä vaaroja hänellä on edessään..."

Täähän oli aika mainio! Huomas kyllä, etten oo kohderyhmää, mutta se ei haitannu lukemista mitenkään isommin. Viihdyttävä oli ja myös jännitäväkin paikoin. Tykkäsin Tillystä ja hänen isovanhemmistaan, sekä Tillyn ystävästä Oskarista. Parasta kirjassa oli kuitenkin Vihervaaran Anna, joka oli ja puhui just siten ku ite mielessäni aattelen (eli nykyään kuten Anna- tv-sarjan Anna). 

Pliisuinta oli mun mielestä se, miten Tillyn äiti löyty ja mitä sitten tapahtui ja mitä sitä kautta selvis. Oli vähä ääh. Mutta! Minähän en ole kohderyhmää. Taikamaailma on tässä kirjassa kuitenkin ehdottoman mielenkiintoinen kirjoissa vierailuineen kaikkineen. Luultavasti luen jossain vaiheessa lisää tätä sarjaa. Tää on just sopivaa luettavaa sillon, ku kaipaa rentoa ja mukavaa ja viihdyttävää luettavaa, joka ei vaadi aivoilta liikoja.

Kirjassa oli mustavalkoinen Paola Escobarin kuvitus, josta tykkäsin.

Storm Sisters: Hyiset mainingit

Mintie Dasin Storm Sisters- sarjan toinen osa Hyiset mainingit tuli luettua aika äkkiä.

Edellisestä osasta tutut tyttömerirosvot Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela ovat saaneet kuulla, että heidän vanhempansa ovat ehkä elossa. He lähtevät yhdessä ensin Tanskaan johtolankojen perässä ja sieltä kohti pohjoista Jäämerelle saakka. Ja mitä he löytävätkään? Entä kuka on salaperäinen kreivitär?

Tää kirja oli kyllä hyvä jatko ekalle osalle. Ehkä vähän rauhallisempi tahdiltaan, mutta käänteitä silti riitti. Kirjan loputtua ihan ärsytti, ettei oo jo seuraavaa osaa käsissä.

Kirjeitä saarelta

Ihana! Ensimmäinen sana, mikä oli mielessäni luettuani tämän Jessica Brockmolen kirjan Kirjeitä saarelta.

Runoilija Elsepth Dunn saa ihailijakirjeen Amerikasta nuorelta mieheltä. Hänen ja ihailijan, David Grahamin, välille syntyy vuosia kestänyt kirjeenvaihto. Kirjeenvaihdosta syntyy rakkaus, rakkaus joka olosuhteiden (ensimmäinen maailmansota) vuoksi joutuu todella lujille.

Margaret Dunn on Elspethin tytär. Toisen maailmansodan aikaan hän alkaa selvittää äitinsä tarinaa ja samalla omaakin. Kuka on hänen isänsä? Elspethin aviomies vai kirjeiden Davey? Mitä hän haluaa elämältään?

Pidän paljon kirjan muodosta. Tarina etenee kirjeestä toiseen sulavasti. On kirjeet Elspethin ja Davidin välillä. On kirjeet Margaretin ja hänen sulhasensa Paulin välillä. Pidän siitä, että tarina etenee kahdessa eri aikakaudessa, 1. ja 2. maailmansodan aikaan. 

Kirjan loppu on onneksi onnellinen, vaikka välillä vaikutti kaikkea muuta siitä tulevan. Tekisi mieli tarttua tähän kirjaan heti uudelleen ja upota kirjeiden maailmaan.

Storm Sisters: Kuohuva maailma

Tämä nuorten kirja on oikein viehättävä, täynnä seikkailuja ja mukaansa vievä. Törmäsin kirjastossa nuorten kirjahyllyssä tähän Mintie Dasin kirjaan ja nappasin sen mukaani. Nappaaminen kannatti!

Kuva täältä

Kuohuvan maailman tapahtumat sijoittuvat Intian valtameren alueelle 1700-luvun loppupuolella. Siellä viisi merirosvoiksi naamioitunutta teinityttöä seikkailee varastamallaan laivalla. Tytöt (Charlie, Sadie, Raquel, Liu ja Ingela) yrittävät selvittää Tuhon päivän tapahtumia. Tuhon päivänä heidän kotilaivaansa hyökättiin ja heidän vanhemapansa tapettiin. He viisi pääsivät pakenemaan juuri ja juuri.

Tyttöjen tutkimukset ja seikkailu vievät heitä Shanghaista Mekkaan. Matkalla sattuu ja tapahtuu. Minä luin tyytyväisenä ja jännitin mukana. Rakastan tällaisia seikkailukirjoja! Ovat niin mukavaa vaihtelua aika dekkaripitoiseen lukemistooni. Tässä kirjassa juonikin on mukanaan vievä. Onneksi Mintie Das on kirjoittanu jo ainakin yhden jatko-osan tähän sarjaan. Kirjastosta sitä tosin ei vielä näyttänyt löytyvän.