Kaksi kirjaa: toinen romaani, toinen novelli. Molemmat kertovat nuorista naisista omana aikanaan. Kummastakaan en mitenkään suuresti tykännyt.
Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja
suomentanut Marja Helanen-Ahtola
"Päiväkirjamuotoon kirjoitettu romaani 17-vuotiaan Cassandra Mortmanin värikkäästä perheestä, joka asuu vanhassa, rappeutuneessa linnassa, jonka perheen kirjailijaisä osti silloin kun oli rahakas ja uransa huipulla. Nyt varat ovat lopuillaan ja ovella kolkutteleva köyhyys raastaa perheen mielialoja ja elintasoa. Cassandran haaveena on tulla kirjailijaksi ja hän harjoittaakin kykyjään päiväkirjaansa. Siihen hän kertoo kaiken perheestään, romantikko sisarestaan, äitipuolestaan joka on toiminut kauniina mallina, sekä isästään joka ei ole kyennyt luomaan mitään uutta viimekausina. Päiväkirjaan ilmestyy köyhyyden ja arjen pohdintojen lisäksi huomattavasti uutta sisältöä, kun läheinen kartano saa uusia asukkaita ja koko Mortmainin perhe paljon uutta ajateltavaa...
Romaani on julkaistu Yhdysvalloissa vuonna 1945 ja se oli omanaikansa menestysteos, joka on jäänyt elämään monen polven lukijoiden kestosuosikkina ja modernina klassikkona."
Tää oli ihan ok kirja. Jotenkin nää hahmot ei oikein tulleet läheisiksi ja kirja muutenkin oli jotenkin jännä. Juoni kuiteskin veti, joten sen voimin sain luettua kirjan loppuun. Silti en ymmärrä miksi tätä kirjaa on hehkutettu.
Catherine Pozzi: Agnès
suomentanu Juuso Kortelainen
"Yläluokkainen Agnès elää 1920-luvun Pariisissa menestyneiden, lahjakkaiden ja näkemyksissään varmojen ihmisten ympäröimänä. Hän havahtuu olevansa aikuisikää lähestyessään itse vielä kaikin puolin keskeneräinen ja kelpaamaton.
Agnès tarvitsee elämäänsä muutoksen ja käynnistää itsekasvatusprojektin, jonka tavoitteena on kehittyä tulevan rakastetun arvoiseksi. Samalla hän aloittaa kirjeenvaihdon tuon vielä tuntemattoman kanssa. Kirjoittamalla Agnès tutkii itseään, pohtii uskomuksiaan ja rakentaa maailmakuvaansa. Ja ehkä lopulta kelpaa, mutta kenelle?
Ranskalainen kirjailija Catherine Pozzi (1882-1934) kuvaa Agnès-novellissa pitkälti omaa elämäänsä ja kasvuaan. Tähän oman identiteetin etsimiseen, pyrkimykseen kasvaa täydeksi itsekseen ja tarpeeseen kelvata on helppo samaistua.
Novelli on itseironinen mutta myös itsetietoinen: se esittelee kuin ohimennen kirjailijan poikkeuksellisen laajaa lukeneisuutta ja eri tieteenalojen syvällistä tuntemusta. Muodoltaan novelli on tiivis, jokainen sana on tärkeä ja paljon on rivien välissä; sisällöltään se on rikas ja avaa monia kiehtovia maailmoita nykylukijalle.
Agnès on Catherine Pozzin ensimmäinen suomennettu teos. Tätä ennen se on ilmestynyt käännettynä vain saksaksi ja espanjaksi."
Tästä ei oo jääny oikein mitään edes mieleen. En päässy tähän sisään, enkä jotenkin tavoittanut ton Agnèsin mielenmaisemaa. Onneksi oli lyhyt, ku välttämättä halusin lukea tän Lukien läpi vuosikymmenten -lukuhaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti