Fantasiaa kaksi kappaletta

Lukupiirien kirjoja lisää. Fantasiaa aina vaan. Tai oliko tuo Lasihotelli nyt fantasiaa etes.

 

Emily St. John Mandel: Lasihotelli

suomentanut Aleksi Milonoff

Tämä luettiin Spefi-lukupiirin spin offina. Ikään kuin Asema 11 jatko-osana. Vaikka ei musta tässä ollu muuta samaa ku maailma. Kerran viitattiin Asema 11 tapahtumiin. Ja joku henkilö tais olla sama myös. Ite kun en enää muista ku Aseman lukemisesta jo tovi jos toinenkin. No, Lasihotelli sitten. Tässä on tosi vähän mitään fantasian elementtejä. Ainoastaan "toinen maailma", jossa asiat ovatkin menneet erillain ja sekin jäi jotenkin enämpi taustalle En ihan saanut siitä kiinni. Lukeminen kuitenkin sujui jouhevasti ja päähenkilöt linkittyivät toisiinsa tavalla tai toisella ja Lasihotellin kautta. Lukemisen arvoinen kirja kaiken kaikkiaan, vaikka näköjään tästä ei enää edes muista kauheana, kun en heti kirjoittanut ylös ajatuksiani tästä kirjasta.

Sini Helminen: Hurme

Tän kirjan luin Jennyn kanssa. Oli kyllä aika Hurmeista touhua. (Hehe, kirjan sisäinen vitsi.) No, Seela muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja asuu enonsa luona. Hän auttelee enoaan hautaustoimistossa ja yliopistolla ihastuu Hallaan, jossa on jotain jännää. Seelan tinder-treffit menee pieleen ja siitä alkaa jonkinlainen tapahtumien vyöry, kun Seela huomaa näkevänsä aaveita. Ja Hallakin näkee! Välillä oli kyllä juonen kans aika sekoilua. Ehkä 10-20 vuotta nuorempi minä ois tykänny enämpi tästä. Yksi sivujuonne oli myös se, että Seela on kolmonen ja hänen kolmossisarensa ovat kuolleet autokolarissa n.10v sitten ja ei ole selvinnyt, että kuka oli se kuski, joka pakeni kolaripaikalta sen aiheutettuaan. No, siihenkin tulee valotusta. Parasta kirjassa oli hahmojen moninaisuus! Oispa tämmösiä hahmoja ollu kirjoissa sillon ku ite olin teini. Tämä oli trilogian eka osa, joten katsotaan jatkanko. Ministi kutkuttais. Tällä sais ainakin ittensä rentoutumaan, ku tää ei oo mitään järkälemäisen painavaa asiaa ja Helminen kirjoittaa ihanan sujuvaa ja eteenpäin kulkevaa tekstiä.

 Ai niin, kirjan ehdottomasti paras hahmo oli Seelan kissa Darth Mau! 😍 Mikä nimi kissalla!😍 Mun ja Jennyn kummankin lempihahmo kirjassa.

Fantasiaa, fantasiaa

Fantasiaa tulee nykyään luettua paljon enemmän, kun oon mukana spefi-lukupiirissä. Kesällä oli jo fantasia-ähky ihan ja olin vähä aikaa lukematta fantasiaa. 

Kai Meyer: Jäinen valtakunta

suomennos Tiina Hakala

Muistan lukeneeni tän kirjan joskus teininä. Halusin lukea uudelleen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Pietariin. Päähenkilönä on 12-vuotias Hiiri, joka on poikatyttö. Hän asuu hotellissa ja kiillottaa öisin asiakkaiden kenkiä. Siellä hän törmää outoihin asioihin, kun erään hotellihuoneen luona on kylmä ja se kylmyys leviää. Huoneessa asuu Lumikuningatar, jonka sydämestä on ryöstetty jääpuikko ja siksi kylmyys on ruennut leviämään. Esim. Pietarissa on parhaillaan hirmuinen lumimyrsky. Tapahtumat etenevät ja Hiiri on kaiken keskiössä. Selviää asioita Hiiren vanhemmista ja velhosta, joka varasti jääpuikon. Hiiri huomaa olevansa keskellä sotaa. Hänen pitää valita puolensa ja koittaa pelastaa tilanne. Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan viihdyttävä. Ei ehkä ihan enää mun makuuni, mutta muistan tykänneeni tästä sillon yläasteikäisenä.

 

Leena Krohn: Tainaron

kuvitus Inari Krohn

Tää kirja yllätti. Tää nimittäin lähti suorastaan tylsästi liikkeelle ja mietin jo alkuun tän lukemisen lopettamista. Sitten tää yhtäkkiä imaisikin mukaansa. Sen jälkeen tätä ei ois malttanut laskea käsistään. Kirjeet olivat mielenkiintoista luettavaa. Ne pisti miettimään, että missä ihmeessä sitä ollaan. Mikä tää Tainaron oikein on!? Selvästikin oltiin ötököiden kokoisia. Oliko päähenkilö ötökkä vai ihminen? Kutkuttava maailma, kun vastauksia ei saa ja kaikki jää oman mielikuvituksen varaan. Tää kirja on semmonen, että ei haittais, vaikka tää jatkuis esim. trilogiana. Onneksi en lopettanut tän lukemista! 

Ps: Tää kirja on kuulemma klassikko. Olipa hyvä sellainen!

Emily St. John Mandel: Station Eleven

Mua on ruennut vaivaamaan semmonen halu lukea kaikenlaisista maailmanloppuun tai lähelle sitä johtavista katastrofeista. Dystopiat siis uppoaa. Kun oma elämä on niin tasaista niin kirjoista saa draamaa, joka on turvallista. Tämmöstä tää on, ku ensin melkein koko elämän ajan elämä on pelkkää draamaa ja sitten ku siitä on päässyt eroon, ni pitää lukea sitä draamaa ja nauttia ku se ei kuulu enää omaan elämään kuin kirjojen sivuilla.

Tässä kirjassakin on pandemia. Pandemia, joka leviää supernopeaa. Siis nopeampaa kun covid-19 ja tää flunssa on myös varsinainen kuoleman enkeli, kun sen johdosta melkein kaikki ihmiset kuolevat ja yhteiskunta romahtaa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Amerikkaan, Kanadan ja Yhdysvaltojen alueelle. Päähenkilöinä ovat Kirsten, joka on 8v pandemian revetessä, ja Arthur, joka kuolee n.50-vuotiaana juuri ennen kuin pandemia lähtee käyntiin. Kirsten ja Arthur ovat samassa näytelmässä mukana, jonka aikana Arthur kuolee ja siitä tarina lähtee liikkeelle. Tarinaa seurataan kahdessa aikatasossa. Kirstenin tarinaa seurataan n.20v pandemian jälkeen ja se kertoo hänen selviämisestään ja elämästään kiertävän sinfonian mukana, joka on aikamoista, koska creepy profeetta jahtaa sinfoniaa. Arthurin tarinaa seurataan lähtien n.30v ennen hänen kuolemaansa ja päättyen kuolemaan. Mielenkiintoista onkin, että miten Arthurin ja Kirstenin tarinat risteävät muutenkin kuin näytelmän suhteen. Ne nimittäin tekevät niin jännällä tavalla ja myös odottamattomalla tavalla. Sieltä selviää myös kirjan nimikin.

Tää oli mielenkiintoinen ja hyvä kirja. Sivut vaan kääntyili kuin itsestään, kun tätä upposi lukemaan. Toivottavasti saan muitakin St.John Mandelin kirjoja käsiini.

Suomennettuna Keltaisen kirjaston kirja

Mites muut? Kaipaatteko draamaa elämäänne? Mietteitä näistä kirjoista tai muusta?