Salli Kari: Vedestä ja surusta & Nella Larsen: Irene ja Clare & Auli Viitala: Kahtia halkaistu kansalainen

 Kolme ajatuksiaherättävää kirjaa!

Salli Kari: Vedestä ja surusta

 

Tämä kirja oli ohhoh ja vau. "Pako" Islantiin residenssiin, siellä pintaan nousee pahalaatuisen syövän sairastamiseen liittyvät asiat. Jotenkin Kari on kirjoittanut sen kaiken näille sivuille niin taiten, että sitä vaan luki, hengitteli, luki, ajatteli, luki ja eli mukana. Islanti ja Suomi. Nykyhetki ja muistot. Koko elämä sielä ja täälä. Miten tästä nyt eteenpäin?

 

Toivottavasti Kari kirjoittaa vielä paljon lisää! 

Nella Larsen: Irene ja Clare

suomentanut Tuija Tuomaala

Tää on tarina lapsuudenystävistä, jotka molemmat ovat mustia, mutta joista toinen käy valkoisesta. Clare on päättänyt elää valkoisena ja ei ole kertonut asiasta edes aviomiehelleen, joka on aikamoinen rasisti. Kirja kuvaa sitä ristiriitaa, kun toinen elää omana itsenään ja toinen ei ja mitä siitä seuraa. Tää oli todella ahmittava kirja. Oon somessa joskus törmännyt tähän white-passing -termiin ja tässä kirjassa se konkretisoitu täysin. 

Auli Viitala: Kahtia halkaistu kansalainen 

Tää on Viitalan muistelmat. Käsittelee mielenterveyttä, toimeentuloa yms. Ei ollu niin hyvä ku Viitalan eka kirja, mutta samaa Viitalaa kuitenkin. Luen Viitalan kolumneja Yleltä ja tässä on sitä samaa.

Kultainen leikkaus

Ah, Hewson osaa kirjoittaa tavalla, joka uppoaa minuun! Tämä Nic Costa- sarjan kolmas osa oli mielestäni hieman erilainen, kuin aiemmat osat.

Kuva täältä

Juuri ennen joulua Rooma peittyy lumeen. Nic Costa työparinsa Gianni Peronin kanssa ottaa vastaan hälytyksen murrosta Pantheoniin. Siellä heitä vastassa on mies, joka ampuu heitä kohti ja tappaa heidän mukanaan olleen valokuvaajan. Pantheonista löytyy myös naisen ruumis, jonka selkään on viilletty kuvio. Murha on osa murhien sarjaa ja mukaan tutkintaan sekaantuu myös FBI. Pian he saavat huomata, että murhaajan taustalla roikkuvat vuoden 1991 Persianlahden sodan tapahtumat.

Tämä kirja oli erilainen siinä mielessä, että vaikka rikokset tapahtuvat Roomassa, sen syyt ovat kauempana. Heh, ja minä en ihan kunnolla tajunnut kuviota sen tultua esiin kokonaisuudessaan. Vaan se ei haitannut minua! Kaikkea ei aina tarvitse tajuta. Kokonaisuudessaan kirja on hyvä ja mukanaan vievä.

Jäinpä miettimään, että pitääköhän mun tosissaan rueta metsästämään sarjan jatko-osia englannin kielellä.

Mysteerien huvila

Kyllä, tämäkin David Hewsonin kirja on yhtä hyvä, kuin sarjan ensimmäinen osa. Minä upposin tyytyväisenä Nic Costan ja hänen uuden työparinsa Gianni Peronin seikkailuun.

Kuva täältä

Tiberin rantatöyräältä löytyy nuoren tytön muumioitunut ruumis. Pian sen jälkeen katoaa teini-ikäinen tyttö. Kadonnut tyttö muistuttaa hyvin paljon löytynyttä tyttöä. Nic ja työparinsa pääsevät oudon Dionysos-kultin jäljille selvittäessään tapauksia. Tapauksiin on sekaantunut myös mafiapomo Neri perheineen ja siitähän se soppa syntyy.

Kirjasta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lukunautinto parhaimmillaan! Pidän Hewsonin tyylistä. Tarinassa sekoittuu päähenkilöiden tarinat, heidän kertojanäänensä ja monen muunkin henkilön kertojanääni. Tarina jää lopussa vielä vähän auki, mikä jäi minua vähän kaivelemaan. En pidä auki jäävistä tarinoista! No, tämän loputtua aloitin sarjan seuraavan osan lukemisen.

Pienen googlettelun tulos oli, että Hewsonilta ei ole enempää Nic Costa- sarjan kirjoja suomennettu, mikä on iso harmi! Niitä olisi nimittäin vielä kuusi. Pitää vissiin rueta lukemaan kirjoja englanniksi.