Sarjakuvapläjäys

Tässäpä pläjäys sarjakuvia, joita oon lukenu. Luen sarjakuvia varsinkin silloin, ku romaanien luku ei ota sujuakseen.

Kei Sanbe: Poissa - Erased 4 ja 5

Nelosessa Satoru on taas hypännyt lapsuuteensa ja nyt hän osaa olla varovaisempi. Tarina etenee ja Satoru saa muutettua asioita, mutta kaikki ei silti mene ihan putkeen. 

Vitosessa Satoru onnistuu pelastamaan Hinazukin, kun saa kavereiltaan ja jopa aikuisilta apua. Murhaaja on silti edelleen vapaalla jalalla. Keskittyäkö murhaajan jahtaamiseen vai lapsien pelastamiseen murhaajan kynsiltä?

Tää tarina on vieny mut mennessään, kuten varmaan huomaa. Tykkään piirrostyylistä ja tarina on sopivan jännittävä. Aikahyppyly on myös tehty mielenkiintoisesti. Vielä on onneksi neljä osaa lukematta! En tiiä onko näitä 9 enempää. Pitänee ottaa selvää.

Mike Mignola's Hellboy: Weird Tales Volume One

Meikä tykästy Hellboyhin, ku katoin leffat joskus usiampi vuosi sitten. Hellboy on semmonen ihme häiskä. Törppö ja samaistuttava yhtä aikaa. Pitäs kyllä kattoa ne leffat taas uudelleen!

No mutta tää sarjakuva. Mun puoliso oli lainannu tän ittelleen ja meikä hyppäs apajille. Tässä oli useiden eri sarjakuvantekijöiden versioita Hellboyn tarinasta ja he myös kirjoittaneet ihan omia tarinoita. Mielenkiintoista luettavaa oli! Aion lukea jatko-osatkin.

Nina Hemmingsson: Evig inre kris

Hemmingssonin sarjakuvien kokoelma. Ruotsiksi luin ja en ihan kaikkea aina ymmärrä, mutta se ei estä nauttimasta lukemisesta. Englanti on mulla sujuvaa ja en englanniksikaan aina kaikkea ymmärrä, ni siksi ei haittaa etten ruotsiksikaan kaikkea ymmärrä, vaikka ruotsi ei oo mulla vielä sujuvaa. En vaan oo jaksanu kattoa sanoja google translatesta, ku joskus vaan. 

No, nää sarjakuvat kuvaa enimmäkseen masennusta ja ahdistusta. Ovat monin paikoin hyvinkin samaistuttavia ja myös hauskoja. Voin suositella Hemmingssonia kyllä!

Kabi Nagata: My wandering warrior existence

Nagatasta on tullu yks mun suosikki sarjakuvataiteilija. Nää hänen teoksensa on hyvin omakohtaisia eli tapahtumat suoraan hänen elämästään. Tässä albumissa hän käsittelee haluaan päästä naimisiin. Hän hommaa hääpuvun ja menee hääkuviin yksin. Eihän hänellä puolisoa ole. Niin ja hän on lesbo. Tätä asiaa käydään läpi Nagatalle tyypillisellä tavalla. Tykkään paljon!

Tällaisia tällä kertaa. Mites teillä sujuu sarjakuvat? Vai mitä luette, ku lukeminen ei taho onnistua?

Kabi Nagata: My alcoholic escape from reality

Oon tykästynyt näihin Nagatan mangoihin omasta elämästään. Jotain virkistävää näissä on, vaikka tääkään ei nyt ollut ihan huippuhyvä.

Tässä sarjakuvassa käydään läpi sitä, kun Nagata ryyppää pitkään ja sen seurauksena saa haimatulehduksen ja mitä siitä seuraa. Ei ollut parasta Nagataa, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa silti. Välillä ihan samaistuttavaa menoa ja oikeastaan kivan arkistakin, vaikka sairaalassa pyöritään suurimman osan aikaa. Tunnistan suorituspaineet ja sen miten pitää tehä asioita pää kainalossakin. 

Jään odottamaan, mistä pääsee seuraavaksi lukemaan Nagatan elämässä!

My Solo Exhange Diary

Tää sarjakuva vähän kuin jatkaa siitä, mihin My Lesbian Experience With Loneliness jäi. Ilmeisesti tää on oikeasti sille jatko-osa, mitä GoodReadsissa kattoin.

Käytännössä päähenkilö jatkaa edellisestä osasta tuttua kamppailuaan yksinäisyyden, vanhempiensa luona asumisen, töiden ja mielenterveytensä kanssa. Hän saa ahaa- elämyksiä asioiden suhteen ja hänen asiansa etenevät pikkuhiljaa parempaan suuntaan. 

Mulle tää ei ollu niin iso elämys kuin eka osa, mutta hyvä tääkin oli. Toivottavasti Nagata tekee lisää tätä sarjakuvaa. Kiinnostaa kyllä lukea lisää tätä tarinaa.

My Lesbian Experience with Loneliness

Enpäs osannut yhtään odottaa sitä, mitä sain tältä sarjakuvalta.

Tää sarjakuva ja tarina osui muhun henkilökohtaisesti. Tunnistin paikoin itseni niin vahvasti. Olen joskus 10v sitten miettinyt ihan tosissani, että kävisin prostituodun luona, jotta saisin vain olla kainalossa, toisen ihmisen lähellä. Jotta saisin sisälläni kalvavan läheisyyden ja rakkauden kaipuun hetkeksi hiljenemään. En ikinä uskaltanut toteuttaa suunnitelmaani, eikä rahaakaan kyllä ollut. Tuon tarpeen kuvaus tässä sarjakuvassa kyllä osui lähelle. 

Muutenkin tämä oli mulle mieleen. Pidän Nagatan piirroksista. Tarina eteni hyvin. Eniten jäi mieleeni tuo edellisessä kappaleessa kuvaamani läheisyyden kaipuu. En ole nimittäin ennen kohdannut näin selkeää ja melkein yks yhteen menevää kuvausta omista ajatuksistani ja kokemuksistani sarjakuvassa. Pidän tuota rohkeana tekona Nagatalta. Läheisyyden tarve on mielestäni asia, joka tekee ihmisen haavoittuvaiseksi ja myös hyvin inhimilliseksi. Itsessäni on suorastaan pohjaton kuilu läheisyyden tarpeen kohdalla. Nyt kun olen useamman vuoden (6) ollut parisuhteessa, on tuo ammottava kuilu edes vähän pienentynyt. 

Suosittelen lukemaan tämän! Huh.