Andy Weir: Operaatio Ave Maria

Spefi-lukupiirin scifikirjana oli Weirin Operaatio Ave Maria. Jännitti rueta lukemaan avaruusseikkailua, mutta onneksi luin!

 

"Ryland Grace herää avaruusalukselta miljoonien kilometrien päässä kotoa. Seuranaan hänellä on vain kaksi ruumista. Ryland ei muista nimeään, saati miten on alukselle joutunut.

Kun muisti pikkuhiljaa palaa, hän tajuaa tehtävänsä mahdottomuuden. Hänen on ratkaistava äärimmäisen vaikea tieteellinen arvoitus ja pysäytettävä vaara, joka uhkaa koko maapalloa. Ja hänen on tehtävä se yksin..."

Tästä kirja lähtee! Ja sitten Gracen muisti alkaa palata pätkittäin plus että hän kohtaa avaruusolennon. Ja ottaa yhteyden tähän olentoon. Ja tää olento, Kivinen, on ihan mahtava! 💗 Saatoin ihan vähän ihastua tähän Kiviseen. Kirja siis etenee Gracen takaumien kautta ja Kivisen kans itse avaruusmatka etenee, kun he yhdessä yrittävät ratkaistaa ongelmaa. Tää kaikki vei lopulta niin mennessään ja koko tän kirjan juoni ja henkilöt oli takkusuuden jälkeen vaan wau. Toki tässä oli niitä miinuksiaki, esim. ittelle kirjan teknologiaheprea, mutta kaikissa kirjoissa on jotain semmosta mikä ei oo niin mieleen. Mää niin nautin ja ahmin tätä kirjaa! Oli todella hyvä! Iso suositus kaikille tästä!

Artemis

Tässäpä kirja, jonka luettuani voin sanoa, että onneksi luin. Tää nimittäin lähti käyntiin niin tahmeasti, että 50 sivua luettuani mietin jo jättäväni kesken.

Jostain syystä en silti jättänyt tätä kesken. Ehkä Yksin Marsissa kirjan takia, ku se oli hyvä. Jatkoin lukemista ja sitten juoni nytkähti yhtäkkiä kunnolla eteenpäin ja sen myötä kirja nappasi imuunsa. Sen jälkeen kirjaa ei halunnut enää laskea käsistään!

Kirjan päähenkilö Jazz on aikamoinen tapaus. Toisaalta vähän ärsytti ja kyllästyttikin se tyyli, miten hän asioista ajatteli ja kommentoi. Tiiättekö sen semmosen rempseän ja räväkän menon? Joka on aluksi hauskaa, mutta jatkuessaan alkaa tylsistyttää. Sitä tässä kirjassa oli paljon ja en tykännyt. Juoni oli kuitenkin niin vetävä, kun vauhtiin pääsi, että se antoi anteeksi paljon. Ja se rikos, se oli melkoinen ja ainakin itselleni odottamaton. Kirjan miljöö on kans mielenkiintoinen.

Kokonaisuudessaan kirja oli hyvä ja melkein haluais jatkoa tälle, että mitä Jazz on sitten toheloinut.

Yksin Marsissa

Enpä muista, milloin oisin viimeksi lukenut scifiä! Tämä Andy Weirin kirja Yksin Marsissa vei kyllä mennessään.

Kuva täältä

Mark Watney on astronautti, jonka avaruuspuku vaurioituu Marsin hiekkamyrskyssä ja jonka takia muut miehistön jäsenet luulevat hänen kuolleen ja jättävät Marsin pelastuakseen. Vaan Mark ei olekaan kuollut. Niin hän on yksin Marsissa ja edessä on hurja taistelu eloon jäämisestä.

Ongelmia riittää: mistä saada tarpeeksi ruokaa siihen asti, että seuraava alus tulee Marsiin neljän vuoden päästä; miten saada yhteys Maahan ja ilmoittaa olevansa elossa; miten saada tarpeeksi vettä. Mark turvautuu omiin insinöörin ja botanistin taitoihin ja rankkaan huumoriinsa.

Kirja vei kertakaikkiaan mennessään. Ahmaisin tämän päivässä. Teksti on täynnä teknisiä yms. termejä, joiden tajuamiseen meni välillä hetkinen. Kirja on täynnä huumoria, joka iski minuun. Jännitystä riitti kirjan viimeiselle sivulle asti Markin täpärään pelastumiseen asti.

Pidin kirjassa siitä, että välillä kerronta oli Maassa, jossa Nasan porukka huomasi Markin olevan elossa ja joka alkoi tehdä töitä hänen pelastamisekseen. Näkökulma vaihtui siis Markin ja Maan välillä. Kirjan loppupuolella tuli kuvaan mukaan myös Markin lennon miehistö näkökulmineen.

Ehdottomasti suosittelen tätä kirjaa kaikille! Oli jännittävä ja hersyvä lukuelämys.