perjantai 31. toukokuuta 2019

Tuhatkuolevan kirous

Surunhauras, lasinterävä herätti kiinnostukseni Siiri Enorannan kirjoja kohtaan. Tätä kirjaa lukiessa alkoi tuntua siltä, että Enoranta on yksi lempikirjailijoistani.




Pau leikkaa hiuksensa, hänen äitinsä suuttuu siitä ja sitten alkaakin tapahtua. Pau on elänyt elämänsä mitään mistään taikuudesta tietämättä ja hiusten leikkaamisen myötä hänelle aukeaa uusi ja aivan ihmeellinen maailma. Hänet kutsutaan Magia-akatemiaan pääsykokeisiin ja hän onkin yllättäen pentujen paras taikoja. Mutta miksi hänen veljensä jätti Magia-akatemian kesken? Miksi äiti on salannut häneltä ihan hirveästi asioita? Pau tuntee mielipahaa kaikesta salailusta ja siitä, ettei hänelle kerrota mitään. Paun elämässä tapahtumien vyöry on melkoinen ja niin kutkuttava. Eikä vähiten kutkuttava ole seksuaalinen herääminen ja ensimmäinen seksikokemus, joka kuvattiin todella ihanasti tässä kirjassa.

Alkuun kirja ei oikein vetänyt mukanaan, mutta sitten yhtäkkiä huomasin uponneeni sinne täysin ja lukeneeni kirjaa unohtaen täysin ajan kulun. Kirjassa tapahtuu yllättäviä käänteitä, joita ei osannut odottaa ollenkaan. Juoni on hyvä ja asioita paljastuu pikkuhiljaa ja toiset asiat silti jää vähän pimentoon. Välillä tuli myös jonkinlaiset Harry Potter- vibat. Ja kun kirja loppui, se harmitti minua paljon! Olisin halunnut lukea vielä paljon lisää siitä, mitä Indarasiassa tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Toivoisin jatkoa Paun tarinalle ja elämille. Kirjoitathan lisää Pausta, Siiri Enoranta?

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

#aamilukumaraton 30.5.-2.6.2019 ja kirjapinoni maratonille

Luvassa on neljän päivän lukumaraton! Ajatuskin sellaisesta tuntuu jotenkin häikäisevältä. Että huh huh! Ajattelin ottaa tän lukumaratonin rennosti. Luen mitä ehdin ja en ota paineita. Elämä on ollut tänä keväänä niin stressaavaa, että toivon vain saavani mun aivot kunnolla narikkaan. Sille olis huutava tarve!




Mun kirjapino näyttää tältä:

Jennifer Egan: Sydäntorni
Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah
Peter James: Kuolema kulkee kulisseissa
Chibundu Onuzo: The Spider King's Daughter
Saima Harmaja: Kootut runot
Ritva Ylönen: Saima Harmaja
Juba: Elävien luiden laakso
Juba: Sipulirengassuon vanki
Juba: Alajuoksun kelluva pullukka


Ainut tavoite tälle maratonille on saada jokin noista kirjoista loppuun. Ainakin tuo elämänkerta Saima Harmajasta on loppusuoralla. Katsotaan kuinka käy! Nuo Minerva- sarjakuvatkin tulee varmasti luettua läpi, koska eivät ole kauhean pitkiä.

Kuka muu osallistuu tähän lukumaratoniin?

maanantai 27. toukokuuta 2019

Superhyvää keholle

Kehopositiivisuutta? Leena Putkosen hyviä juttuja? Kyllä kiitos!




Ilahduin, kun kuulin, että Putkoselta tulee tällainen kirja. Olen seurannut jo pitkään hänen ja Katri Mikkilän Se erilainen fitness- blogia ja tiesin, että tyyppi on järkevä näissä asioissa. 

Vai mitä sanotte kirjassa olleista seuraavista lainauksista?:
"Tunteiden ilmaisulla on tutkitusti positiivisia terveysvaikutuksia. Niiden sanallinen käsittely vaimentaa autonomisen hermoston aktiivisuutta ja mahdollistaa myös traumaattisten kokemusten tietoisen käsittelyn turvallisella tavalla."
"Tulemalla tutuksi tunteittemme kanssa saamme vastalahjaksi kyvyn hallita niitä paremmin ja siten tasapainoisemman olon."
"Käsitys oman kehon fyysisistä kyvyistä kuten voimasta ja kestävyydestä parantaa käsitystä kehonkuvasta enemmän kuin fysiologiset muutokset kehon koostumuksessa tai painonpudotus."

Kirja vahvisti ajatustani siitä, etten aio enää koskaan laihduttaa. Laihduttaminen vain tuhoaisi jäljellä olevan terveyteni. Sen sijaan aion keskittyä enemmän siihen, että pystyn harrastamaan liikuntaa ja sitä kautta tulen tutuksi tämän kurjan kulkuvälineeni kanssa, jota kehoksi ja osaksi ihmistä kutsutaan. 

Kirjaa kyllä suosittelen. Se herätti ajatuksia ja paljon. En tajua miksi tollaista paskaa, kuten laihduttaminen, pidetään niin hyvänä asiana. Miksei ihmisille vain opeteta vauvasta asti tasapainoista syömistä ja liikkumista?

lauantai 25. toukokuuta 2019

Lahjoja norsujumalalle

Nyt löytyi taas ihanaa luettavaa! Tää on kuulemma soft crime tää tyyli. Jukka Behmin Herra Patil ratkaisee- sarjan eka osa Lahjoja norsujumalalle osui ja uppos muhun.




Herra Patilin naapuri saapuu Patilin pyöräkorjaamolle tuoden ehjän pyöränsä korjattavaksi ja saa viimein kautta rantain kerrottua oikean asianssa. Hänen kuollut vaimonsa lähettelee kirjeitä hänen uudelle vaimolleen. Siis niinku mitä häh? Patilhan alkaa tutkia asiaa ja silleen ihanan lepposasti asiat etenee ja välillä kerronta mutkittelee muissakin jutuissa. Voi että tykkäsin! Tulee mieleen Mma Ramotswe- kirjat, jotka ovat vähän saman tyylisiä. Montaa syyllistä ehdin arvuutella kirjan aikana, mutta en ihan täsmälleen ollut oikeassa sitten kirjeiden lähettäjästä ja varsinkaan motiivista. Mutta nautin kyllä täysillä kerronnasta! Tällainen mahdottoman leppoisa tunnelma on ihanaa vaihtelua dekkareihin noin muuten. 

Tähän sarjaan on ilmestynyt toinenkin osa ja sehän pitää saada luettavaksi myös.

torstai 23. toukokuuta 2019

Ääni kuin enkelin

Muhun iski pieni ahdistusblokki päälle ja tartuin siksi seuraavaan Arnaldur Indridasonin dekkariin. Ääni kuin enkelin sai mut irti pahimmasta ahdistuksesta tarinallaan.




Just joulun alla hotellin kellarikerroksessa murhataan joulupukki. Hänet löydetään kirjaimellisesti housut kintuissa. Erlendur alkaa selvittää murhaa työkavereidensa kanssa joulun painaessa päälle. Murhatun joulupukin tarina paljastuu ja se onkin aika mielenkiintoinen ja surullinen. Kaikenlaista sitä ihmiset! Murhatutkinnan lomassa Erlendurin tytär käy tökkimässä isäänsä ja sitä touhuakin on hauskaa seurata. 

Vitsi mää tykkään näistä dekkareista, missä päähenkilön menneisyyden jutut kulkee tälleen kätevästi rinnalla toisena tarinana. Jokin tällaisessa tarinankerronnassa kiehtoo minua. Ehkä se on myös sitä, ettei pääse "tylsistymään" kirjan aikana, kun monta tarinaa menee yhtäaikaa.

tiistai 21. toukokuuta 2019

Mummo 4 ja 5

Mummo on kyllä mun lempisarjakuva. Kiitos Anni Nykänen näistä!




Nelosalbumissa meno oli kyllä hersyvää. Voi että sai nauraa! Ihan täys kymppi! Vitonenkin oli hyvä, muttei ihan niin hyvä kuin nelonen. 

Mummo on vaan niin mahtava tyyppi! Samoten kyllä Sulo-pappa, joka tasapainottaa Lyylin menoa.




Toivottavasti Nykänen tekee vielä monta albumia näitä! Pakko kait nää on ostaa omaan hyllyynkin, että saa lukea näitä aina ku tarttee kunnon piristystä elämään.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Nanna: Ketun koko kuva

Hmph. Nyt oon lukenu kaikki Nanna-sarjakuvat. Onneksi on vielä Veikka-sarjakuvat lukematta!




Ketun koko kuva oli samaa tuttua tyyliä, kuin aiemmatkin Nannat. Opiskelijaelämää, Missen kanssa taistelua ja muuta elämää. Poikkeuksena aiempiin, tässä oli isommat sarjakuvaruudut ja ilmeeltään oli jotenkin värikkäämpi. Välillä sai vähän hihitellä Nannan, Ritun ja kumppaneiden menolle. 

Onneksi on vielä ne Veikka- sarjakuvat lukematta!  Pitää kyllä pikimmiten. Veikka on söpö velikettu.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Kuolema päivänkoitteessa

Ensimmäinen afrikaansiksi alunperin kirjoitettu kirja, jonka luin. Deon Meyerin Kuolema päivänkoitteessa oli todella hyvä.




Zatopek van Heerden saa ratkaistavakseen kadonneen testamentin arvoituksen. Aikaa on vain seitsemän päivää löytää se tai testamentin perijä ei saa mitään. Testamentin tekijä on murhattu julmasti ja paljastuu, että hänellä ei ole oikea henkilöllisyys. Siitä juttu alkaa keriä auki. Tämän tarinan rinnalla kulkee Zatopekin oma tarina siitä, miksi hän on sellainen kuin on. Molemmat nämä tarinat olivat mielenkiintoisia ja melkeinpä toivoi, ettei kirja edes lopu, vaikka aika paksu olikin. 

Kiinnostus heräsi Meyerin kirjoja kohtaan ja pitihän se varata kirjastosta toinenkin Meyeriltä suomennetuista teoksista.

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Mokka

Mokka. Tarina äidistä, jonka pojan päälle ajetaan suojatiellä. Poika vajoaa koomaan ja äiti aloittaa ajojahdin, kostaakseen syylliselle.



Mokka on mielenkiintoinen kirja. Välillä vähän sekalainen ja sitten taas mennään. Tavallaan hidas ja nopea yhtäaikaa. Vei silti mennessään. Oli jännää seurata äidin ajojahtia, kun hän yritti löytää poikansa päälleajajan. Huh ja mihin koko homma päätyikään! Loppu oli kyllä täysin odottamaton.

Kaikkea jännää sitä saa lukeakseen, kun tarttuu kirjastossa tyrkyllä oleviin kirjoihin. De Rosnay teki sen verran vaikutuksen, että lainasin luettavakseni myös Nimeni on Sarah- nimisen teoksen.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Nousu ja tuho

Pitkästä aikaa luin Liv Strömquistin sarjakuvateoksen.




Nousu ja tuho selittää kapitalismia ja miten se toimii. Minuun tämä ei uponnut. Ehkä aihe oli niin tylsä? Ei vaan napannut yhtään. Ajankohtainen kyllä on ja sinänsä herätteleväkin, mutta en vain pitänyt. Eikä mulla oo tämän enempää siitä sanottavaakaan.

lauantai 11. toukokuuta 2019

Sydämenlyönneissä ikuisuus

Oi, minkä kirjan luinkaan! Jan-Philipp Sendker on kirjailijana minulle uusi tuttavuus. Hänen kirjansa Sydämenlyönneissä ikuisuus oli ihana rakkaustarina.




Julian isä Tin Win katoaa ja muutamien vuosien perästä hän alkaa ottaa selvää, että mitä tapahtui. Julia seuraa isänsä jälkiä Burmaan ja löytää sieltä hänen tarinansa. Ja voi, millainen se tarina olikaan! Ihana. Sydämellinen. Lämmin. Suloinen. Ja herkistää sydäntä. Mutta ei kuitenkaan siirappinen ja ällöttävä. Romantikko minussa oli tyytyväinen.

Kirjan tunnelma oli rauhallinen ja konstailematon. Pidin kirjasta todella paljon. Ja mikä parasta, kirjaan on itsenäinen jatko-osa! Varasin sen, että saisin tietää, miten Julian tarina jatkuu.

torstai 9. toukokuuta 2019

Kymmenes sinfonia

Joseph Gelinekin kirja herätti kiinnostukseni musiikkiaiheen takia. Aiheena siis Beethovenin kymmenes sinfonia, jota hän ei saanut valmiiksi. Jännää on myös se, että ei tiedetä, kuka on salanimen Joseph Gelinek takana. Se tiedetään, että kirjailija on espanjalainen musiikkitieteilijä, eikä muuta.





Bazarin sivuilla on kerrottu kirjasta hyvin tyhjentävästi:
"Nuori musiikkitieteen lehtori Daniel Paniagua saa esimieheltään lipun ainutkertaiseen konserttiin: arvostettu englantilainen kapellimestari ja Beethoven-asiantuntija Roland Thomas esittää Madridissa tarkoin valitulle yleisölle rekonstruktionsa Beethovenin myyttisestä kymmenennestä sinfoniasta. Daniel lähtee konsertista ihastuneena mutta hämmentyneenä; musiikki todellakin oli kuin itse Beethovenin säveltämää. Kaikkia esitys ei kuitenkaan näytä miellyttäneen, sillä Thomas katoaa ja löytyy pian raa'alla tavalla surmattuna.

Danielin on saatava tietää, mistä konsertissa esitetty sävellys on peräisin, ja hän ryhtyy selvittelemään teoksen taustoja. Hän yhdistää voimansa Thomasin murhaa tutkivan komisario Aguilarin kanssa, ja heitä avustaa myös peloton nuori tuomari Susana Rodríquez Lanchas. He ajautuvat mukaan kiihkeätempoiseen seikkailuun, joka on täynnä hengenvaarallisia käänteitä ja yllättäviä kohtaamisia. Arvoituksellista sävellystä ympäröi tiheä vaarojen verkko, jossa vaanii häikäilemättömiä, vaikutusvaltaisia miehiä ja naisia.

Mitä merkitsee Thomasin ruumiiseen tatuoitu numerosarja? Entä tietääkö kukaan, mitä tapahtui Wienissä vuonna 1826, kun Beethoven tapasi espanjalaisen ratsastuskoulun johtajan tyttären?"

Kirja oli hyvä ja vei mukanaan. Olisi mielenkiintoista lukea lisää tän tyyppisiä kirjoja!

tiistai 7. toukokuuta 2019

Pölyn ylistys

Olen eksynyt esseiden ja novellien maailmaan! Silvia Hosseinin Pölyn ylistys kiinnosti ja päädyin sitten lainaamaan ja lukemaan tämän.




Ja minkälaisia esseitä nämä olivatkaan! Aiheet olivat kyllä minulle outoja. En tunne Leonard Cohenin musiikkia, enkä osaa nimetä ainuttakaan hänen kappalettaan. En ole katsonut Sons of Anarchyä jaksoakaan. En ole myöskään lukenut Camusin Sivullista jne. Melkein kaikki esseiden aiheet olivat minulle outoja ja siksi jutut jäivät minulle etäisiksi. Silti se ei haitannut yhtään lukukokemusta.

Hosseinin teksti on oivaltavaa ja ajatuksia herättävää ja raikkaan rehellistä ja vähän ristiriitaistakin minun ajatuksissani. Välillä hämmennyin siitä, että ai, näinkin voi ajatella jostain asiasta. Koin esseet hyvin virkistävinä ja herättelevinä tässä omassa kuplassani, jossa en tiedä kaiken maailman Leonard Coheneistaa ja Sons of Anarchyistä oikein mitään. Herättelyä sitä aina välillä kaipaakin ja sitä kyllä sain Pölyn ylistyksen avulla.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Kultaiset linnut

En oo aiemmin lukenu Edith Södergranin runoja. Niinpä lainasin sitten tämän runokirjan, Kultaiset linnut, kirjastosta, että pääsin tutustumaan Södergranin runoihin.




En oikein tiennyt, että mitä odottaa. Alussa oli runoja, joista pidin todella paljon, mutta loppua kohti vähän kuin tylsistyin. Runot eivät enää iskeneet minuun. Jotenkin minusta silti tuntuu, että tämä ei vain ollut tässä Södergranin kohdalla. Ehkä myöhemmin kokeilen jotain toista Södergranin runokirjaa ja tutustun lisää.

perjantai 3. toukokuuta 2019

Kirottu Istanbul

Elif Shafakin Kirottu Istanbul on yksi lukuoppaan suosittelemista kirjoista ja voi millainen kirja tämä olikaan. 




Huh! Tämä olikin sitten melkoinen tarina. On istanbulilainen Asya, joka elää perheessä, jossa on vain naisia ja jossa miehet kuolevat nuorena. Asya ei myöskään tiedä kuka on hänen isänsä ja se on osa tämän kirjan juonta. On amerikkalais-armenialainen Armanoush, jonka perhe on omanlaisensa. Niin sitten Asyan ja Armanoushin tiet kohtaavat ja kirja näyttää myös miten menneisyyskin yhdistää nämä tytöt.

Kirjan tarina kulkee monessa tasossa, menneessä, nykyisyydessä ja myös tulevaisuudessakin ainakin rivien välissä. Alkuun meni hetki kärryillä pysymiseen, kun luvun päähenkilö ei ollutkaan sama joka kerta. Siihen kun pääsi kärryille niin tarina imaisi ihan kokonaan mukaansa.

Shafak on kyllä melkoinen kirjoittaja. Jo kirjan ensimmäiset sivut saivat minut otteeseensa. Kirjan luettua olin vain, että wau. Haluan lukea lisää hänen kirjojaan aivan ehdottomasti!

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Kirjasarjat ja trilogiat, jotka ovat minulla kesken

Innoitus tähän postaukseen tuli Jatkumo- sarjakirjojen lukuhaasteen koosteesta, jonka luin Yöpöydän kirjat- blogista. En ollut edes tiennyt, että tuollainenkin haaste on ollut käynnissä! No, huvikseni aloin sitten listaamaan niitä kirjasarjoja ja sarjakuvasarjoja, jotka mulla on tällä hetkellä kesken. (Pidän kirjasarjana sellaista, jossa on vähintään neljä kirjaa.) Lisäsin myös trilogiat mukaan. Suluissa on sarjan/trilogian lukutilanteeni.




Kirjasarjat:
Camilla Läckberg: Fjällbacka (9/10)
Mintie Das: Storm Sisters (2/3)
Matti Remes: Ruben Waara (2/10)
Sujata Massey: Rei Shimura (8/11)
Marco Vichi: Komisario Bordelli (2/9)
Ransom Riggs: Neiti Peregrine (1/4)
Kathy Reichs: Temperance Brennan (3/19)
Patricia Cornwell: Kay Scarpetta (8/24)
Vera Vala: Arianna de Bellis (4/6)
Arnaldur Indridason: Komisario Erlendur (3/13)
Ilkka Auer: Lumen ja jään maa (3/4)
Peter James: Roy Grace (7/14)
J.S.Meresmaa: Mifonki (4/6)
Alexander McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii (1/18)
Jukka Behm: Herra Patil ratkaisee (1/2)
Sujata Massey: Perveen Mistry tutkii (1/1)
James S. A. Corey: The Expanse (1/8)
George R.R. Martin: Tulen ja jään maan laulu (1/5) En jatka.
David Hewson: Nic Costa (2/9)
Jenny Rogneby: Leona (3/3)
Jessica Townsend: Nevermoor (1/2)
Jason Goodwin: Yashim Togalun tutkimuksia (1/5)
Maria Turtschaninoff: Punaisen luostarin kronikoita (1/3)

Sarjakuvasarjat:
Milla Palomäki: Kiroileva siili (1/8)
Jarkko Vehniäinen&Marja Lappalainen: Kamala luonto (2/15)
Riad Sattouf: Tulevaisuuden arabi (3/4)
Brian K. Vaughan&Fiona Staples: Saga (7/9)
Yann&Conrad: Valkoinen tiikeri (1/5)

Trilogiat:
Katariina Souri: Musta Mandala (2/3)
Kristin Cashore: Graceling Realm (1/3)
Sylvain Neuvel: Themis files (2/3)
Helena Waris: Pohjankontu (2/3)
Deborah Harkness: All Souls (1/3)
Nora Roberts: Tähdet (1/3) En jatka.
Kati Närhi: Agnes (1/3) sarjakuva

23 kirjasarjaa! 5 sarjakuvasarjaa ja 7 trilogiaa. Ei hassummin!

Muutama kirjasarja oli nimetty ihan sarjaksi, mutta kirjoja ei oo vielä ilmestyny ku 1-3.